"Vanhan Euroopan" Uskonto

Esihistoriallisen Euroopan uskonnon tutkimus tulkitsee arkeologisia todisteita heijastumina neoliittisen taiteen moninaisuudesta,  monumentaalisesta arkkitehtuurista, ja  asutuksen levinnäisyydestä  erityisesti  viimeisten kahdenkymmenen vuoden  löytöjen perusteella.  Tämän  materiaalin tulkinta mytologian kannalta on jäänyt  pääosin  dokumentoitujen indoeurooppalaisten mytologioiden  ja erityisesti  perifeerisiltä  alueilta löydetyn  eurooppalaisen folkloren  varaan.  Folkloristiset  ja  mytologiset todisteet Euroopan  laajuisesta  kaikkeen vaikuttavasta  neoliittisesta Jumalattaren kultista   ovat kuitenkin niin silmiinpistäviä,  että tätä tulkintaa  vastaan on  vaikea  löytää  vastatodisteita.   Ensikäden tietoa  saamme  myös eurooppalaiselta alkuperäiskansalta,  joka on säilyttänyt kulttuurinsa omaperäisyyden, kielensä  ja  sosiaalisen organisaationsa  eristäytyneenä  omalle  alueelleen  sulautumatta  dominoivaan indoeurooppalaiseen  kulttuuriin:  Euskaldunak,  -baskit  Pyreneillä.  Tämän  kirjoitelman tarkoitus  on  esitellä  baskilainen  Jumalatar,  hänen muotonsa, olemuksensa ja ominaisuutensa,  ja  osoittaa  että huolimatta  vuosisataisesta  kristillisestä  vaikutuksesta,  Suuri  Jumalatar  ei  ole koskaan jättänyt  Euroopan  maisemia.  Joillakin Euroopan  alueilla  Hän  on  muuttunut ja  sulautunut  indoeurooppalaiseen  mytologiaan.  Baskimaassa  Hän on  vain perääntynyt  niille  alueille missä hänen voimansa ja mysteerinsä on aina ollut suurimmillaan: Luoliin, rotkoihin ja Pyreineiden korkeimmille huipuille.

Yrittäessämme  ymmärtää täydellisesti esihistoriallista uskontoa ja symbolijärjestelmää, meidän täytyy nähdä ne dynaamisina ja  alkuperäisessä  yhteydessään.  Tämän päivän tutkijat,  joihin  vaikuttaa  mielikuva nykyaikaisesta   ihmimillisestä  henkisyydestä,  ovat  suhtautuneet  aiheeseen samoin  kuin  meidän  aikamme  kirjoitettuihin uskontoihin.  Olemme tottuneet  hahmottamaan ilmiöt synkronisesti,  hetkellisesti  ja  jopa henkilökohtaisina  uskonnollisina  kokemuksina.  Yksittäisten arkeologisten kohteiden  ja  esineiden,  ja  mytologisen  aineiston ja  kansanperinteen analysointi  voi  antaa  meille yleiskuvan  sekä  yksittäisten kulttikohteiden  (kuten Lepenski Vir)  että suurempien kulttuuristen ryhmien (kuten Maltan temppelienrakentajat  tai  Atlannin  rannikon  megaliittikulttuuri) henkisistä  painotuksista.

 

Neoliittiset temppelit ja kumpuhaudat symboloivat Jumalattaren, Terra Materin, kohtua.

 

Jos tarkoituksemme on aidosti ymmärtää esi-isiemme elämää,  ja heidän kulttuurinen ja spirituaalinen jälkisäädöksensä  sallii  sen meille,  me  ehkä  joudumme uudelleen  arvioimaan ymärryksemme  käsitteistä uskonto,  myytti  ja  kansanperinne.   Nämä  käsitteet  voidaan havainnollistaa  pallomaisena  tilana, jonka  keskustaa  jokainen voi  kutsua  mielensä  mukaan  "omaksi  tiekseen"  tai  vaikkapa "dharmaksi".   Kuten  tie  on  muodostettu symbolien,  asuinpaikan, henkilökohtaisuuden,  yhteisön  ja  ympäristön kokonaisuudesta  liittyen sellaiseksi  mitä  kutsumme  kulttuuriksi,  liittyy  tähän yhteyteen myös  kysymyksiä  olevaisuudesta  ja ihmisen paikasta  kosmoksessa.  Tätä kaikkea me nimitämme henkisyydeksi.

Jos käytän sanoja "Vanhan Euroopan uskonto",  teen sen siksi että ko. sanan valinta sisältää vähimmin asian vähättelyä, mutta en ole kuitenkaan termiin  täysin tyytyväinen.  Ajatus  ei  tarkoita  samaa  kuin  symbolijärjestelmä,  mikä  ei  ole  uskonto,  eikä  myöskään  usko,  eikä  uskonto  järjestelmä,  eikä  mytologia  tai  dharma,  etc..  Meidän  on siis  muistettava  käsitteiden suhteellisuus, ja  emmekä  saa  antaa  niiden rajoittaa  ymmärrystämme  pyrkiessämme rakentamaan käsitystä  siitä  miten esi-isämme  ajattelivat  ja  elivät  elämäänsä,  ja  onko  meillä  jotakin opittavaa  heiltä.

Tämänpäivän  Baskimaassa on Euroopassa ainutlaatuinen tilanne:  Käytännön tapaus  joka  ottaa  mittaa  nykyisistä historian tulkinnoista,  ja  joka antaa  suuntaa  työllemme  tulevaisuudessa.  Euskalerissa voimme tarkastella alkuperäistä  yhteisöä,  joka  on  säilyttänyt  monia  kulttuurin elementtejä  ei-indoeurooppalaiselta  aikakaudelta,  ja  todisteita Vanhan  Euroopan  uskonnon  luonteesta  ja  sen  kaikenläpäisevyydestä  muinaisessa  Euroopassa.  Nykyajan baskit  ovat  toki moderneja  ihmisiä,  ja  hyvin  kaukana  neoliittisen  ajan  ja  pronssikauden  elämästä,  jota  tutkimme,  mutta  se  mitä  olemme havainneet heidän  säilyttäneen on hämmästyttävän tuttua.

Hänet tunnetaan myös monilla muilla nimillä: Marie Labako, "Uunien  Mari" (Ispásterissa);  Marie Kobako,  "Luolan  Mari" (Marquinassa);  Andre Mari  Munoko,  "Munon  Rouva  Mari" (Oyarzunissa);   Muruko  Damea, "Murun  Lady" (Ataúnissa);  Anbotoko  Dama,  "Anboton Lady" (Zarauzissa);  Anbotoko Sorgiña,  "Anboton  Noita", (Durangossa);  Aketegiko Sorgiñe,  "Aketegin Noita" (Cegamassa),  jne..  Lukemattomia  paikkoja  on nimetty  Marille:  Marizulo,  "Marin luola" (Larrunarri-vuorilla lähellä  Amézquetaa),  Marijenkobia,  "Marin luola" (Anbotossa),  ja  Marikutx,  "Marin  hauta" (dolmen Izarraitzissa),  ovat  esimerkkejä.

Vaikkakin Marin nimi muistuttaa kristillistä nimeä Maria,  saattaisimme helposti pitää yhteyttä sattumanvaraisena,  ellei Marian yhteensopivuutta baskilaiseen perinteeseen löytyisi myös muissa asiayhteyksissä.  José Miguel de Barandiarán,  arvostettu baskilaisen perinteen  tutkija,  on  löytänyt  seuraavaa:

"On  mahdollista,  että nimen  Mari alkuperä  on kristillisessä  Mariassa,  mutta toiset  esimerkit  eivät  tue tätä käsitystä.  Voimme olettaa yhteyden  baskilaisen mytologian nimiin  Mairi,  Maide,  ja  Maindi,   vaikka  nimiin liitetyt  aihepiirit  olisivatkin erilaisia.  Mairi  on  dolmenien rakentaja,  Maide  on miehistä  sukupuolisuutta  edustava vuorten henkiolento,  kromlechien rakentaja,  jonka  naisellinen kumppani  on Lamiñak,  lähteiden, jokien  ja  luolien hengetär.  Maindi  on  ehkä esi-isien sielut,  jotka öisin vierailevat  vanhoilla  sijoillaan".  (Koko  em. joukkoa  ei  voi  johtaa  kristillisestä  Mariasta, eikä Mari-jumalatarta voi myöskään erottaa tästä yhteydestä. Mari on siis alkuperäisempi. Lat.huom.)

Käsitykselle, että Mari-jumalatar on kristillistä aikaa vanhempi, löytyy perusteita. Sekä Mari että Maide liittyvät kansanperinteessä megaliittirakennuksiin, joiden tiedetään olleen kaikkialla Euroopassa kuolemaan ja jälleensyntymään liittyviä rituaalisia keskuksia.  Haaskaa syövä petolintu (pöllö, korppikotka, kotka  tai  korppi) oli  Kuoleman  Hallitsijan  olemuksessa  esiintyvän Lintu-Jumalattaren  symboli.  Mari  liitettiinkin usein  lintuihin.

Lamiñak liittyy monilla tavoin kautta Euroopan tunnettuun"pikku väkeen":  Brownies Englannissa ja Skotlannissa, Venäjän domovye,  Liettuan kaukai,  Skandinavian nisser (Suomen  tontut, Lat.huom.), ja monet muut; yleensä hyänsuovat kotihaltijat ovat tunnettuja kotiaskareiden auttajina, jos ovat  hyvällä tuulella, ja kaikenlaisen harmin järjestäjinä jos niitä ei huomioida. Mielenkiintoinen eroavaisuus on kuitenkin se, että tontut ym. väki on yleensä miespuolista toisin kuin lamiñakit.

Lamiñak  omistaa kultaisen kamman, ja monet myytit ja laulut kertoat naisesta -harvemmin miehestä-, joka onnistui varastamaan tämän kamman.  Yöllä Lamiñak lähestyy tämän  varkaan kotia vaatien omaansa takaisin ja uhaten erilaisilla rangaistuksilla.
 

Lukemattomat  tarinat  kertovat  suurista  löytöpalkkioista, joita  Lamiñakia  auttaneet ihmiset olivat saaneet.  Joskus ihminen (kätilö) on saanut kultaiset neulomisvälineet.

Cegamassa ja Oñatessa Hän on pässillä ratsastava nainen.  Auzan luolassa Baztánissa Hänellä  on vuohipukin  hahmo  ja  Aranossa  Hän  on hevosen muodossa,  ja Oñatessa  myös  hieho.  Kreivi don Pedro de Barcellos kirjoittaa 150-luvulla  Livro dos Linhagensissa Hänellä olleen pukin jalat.  Hän  voi  myös  näyttäytyä  naisen  muotoisena  tai  liekehtivänä  puuna (Oñate).   Hän voi  olla  tuulen  puhuri  (Escoriaza)  tai  sateenkaari  tai  valkoinen pilvi (Durangossa  ja  Ispásterissa), tai  tulipallo  ilmassa (Oñate, Segura  ja  Orozco).  Marin  symboli  on sirppi,  erityisesti  tulinen sirppi  joka  liikkuu  taivaalla  (Atáun,  Cegama,  Zuazo  de Gamboa). Hänet  on nähty  liekehtivänä  naisena  Zaldiviassa,  ja neljän hevosen  vetämissä  vaunuissa  kiitämässä& bsp; ilman halki (Amézqueta).

Marin monimuotoisuus sopii hyvin siihen mitä tiedämme kaikkialla  Euroopassa  palvellun Jumalattaren lukemattomista ulkoasuista.    Kuten  Jumalattaren  muoto  ja  tunnuskuvat  vaihtelivat  hänen tehtävästään riippuen,  Marin  olemus  oli  riippuvainen  kulloisestakin  seudusta  ja  sen traditiosta,  kertoo  Barandiaràn.

"Mari ottaa  pääasiallisesti  eläinmuotoisen hahmon  maanalaisissa oleskelupaikoissaan. Maan  pinnalla  ja  ilmassa  liikkuessaan hän  esiintyy   muissa  asuissa.  Sellaiset  eläimet kuten  härkä, pässi,  vuohipukki, hevonen, käärme,  korppikotka  jne.,  liittyvät  myytteihin alisesta  maailmasta  ja  yhdistyvät  sentähden Mariin  tai  kuuluvat  hänen alaisuuteensa  kuten maanalaiset  henget  ja  ihmisen  varhaisimpaan olemisen  tasoon  liittyvät maanläheiset voimat.  Maininnat  hahmon  vaihtumisesta  erilaisissa  myyteissä  seuraavat  tätä  ideaa."

Marin esiintymisen variaatioiden juuret löytyvät siis symbolien ja metaforien kompleksista,  joka  liittyy syntymä-kuolema-jälleensyntym -sykliin mikä onkin rekonstruoimamme Vanhan Euroopan uskonnon ydin.   Lintu-Jumalatar hallitsee syntymää ja  kohtaloa,  ja  hänen muotonsa voi olla ankka, joutsen, haikara tai muu vesilintu.  Kuoleman Valtiattarena hän löytää näyttäytymismuotonsa  petolinnuista,  ja  elämän  ja  jälleensyntymän  lähteenä  hänet tunnistetaan munissa ja sellaisessa ilmaan liittymättömässä hahmossa  kuten  käärmeenä.  Spiraali-  tai  serpentiinikuviot  muistuttavat  Jumalattaren  energisestä  ja  elämääluovasta  ominaisuudesta.  Spiraali löytyy  joskus  vanhojen pöllöä  esittävien uskonnollisten  kuvien  silmistä,  ja  voidaan nähdä  myös  pässin  sarvien muodossa.  Pässi  olikin pyhitetty  Hänelle.

Baskimaan perinteessä on säilynyt lukemattomia "sääntöjä"  Marin kohtaamisen varalta  ja  ohjeita yhteydenpidosta hänen kanssaan.  Näistä voi olla huomattavaa apua koko "Vanhan Euroopan"  uskonnon  ja  rituaalien rekonstruoimisessa.  Esimerkkejä:  Häntä  saa  puhutella ainoastaan tuttavallisesti (Ei  siis ylimielisesti  eikä  alentuvasti? Lat.huom);  Hänen läsnäollessaan ei  saa istua;  Hänen luolastaan on poistuttaa  täsmälleen samaa  tietä  ja  samalla  tavalla kuin  on  sinne  mennytkin.  Siis  jos  olet mennyt luolaan  kasvot  kulkusuuntaan, sinun täytyy poistua kääntymättä eli takaperin kulkien. Baskilainen perinne liittää saman määräyksen myös kuolleen ihmisen sielun matkantekoon;  Toisen säännön  mukaan ei  saa  koskaan kääntyä  takaisin  pyhässä  luolastossa  kulkiessaan.

Hänen olinpaikkojaan ei voi vahingoittaa, tai vierailla niissä ilman kutsua,  tai  ottaa  niistä  mitään ilman nopeaa ja lopullista rangaistusta. Kansantarina  kertoo  naisesta  joka  otti  kultaisen  kamman  Marin  luolasta.  Samana  yönä  ko.  naisen omistama  arvokas  viljelyspalsta  pettyi  kivivyöryyn.

Hänen voimansa on osin hänestä itsestään, osin asuinpaikasta ja itse maasta.  Baskit  pitivät maata elävänä ja muuttuvana, -vuortenkin uskottiin kasvaneen  kuin  elollisten  olioiden.  Maan  alla  uskottiin olevan  pinnalla  eläviltä  ihmisiltä  suljettuja  maailmoja,  joilla  on  vaikutusta  ilmankehän ilmiöihinkin.  Mari  oli  myös  myrskyjen  aiheuttaja,  joka  joskus  tuhosi  puita  salamoillaan. 

Puhuttaessa baskilaisen mytologian merkityksestä  tämänpäivän baskeille,  on  muistettava  että  näillä  asioilla on  heille  kahtalainen merkitys.  Esimerkiksi  lamiñak  on  Baradianin (1972)  mukaan  nykyisessä  puheessa: 

"... toisen aikakauden hahmo.  Nykyisin ei niinkään ajatella  vanhan baskien sananlaskun  mukaan, Izena duan guztla omen da (=kaikki  millä  on nimi, ovat  olemassa),  vaan  useimmin  sanotaan Direnik ez da sinistu bear: ez direla ez da esan bear (=Jos  et  usko  että  ne  ovat  olemassa,  sinun  ei  tule  sanoa  ettei  niitä  ole)"

Myöhemmin Baradian tosin kertoo seuraavan  70-vuotiaalta Catalina Erri-Eyarabidelta kuulemansa  tarinan tämän isän lamiñak-kokemuksesta pienenä poikana kirkkoon mennessään.  Lamiñak  oli  kulkenut  tietä  pitkin  matkalla  joelle.  Pappi  oli  neuvonut  häntä  seuraaasti: Todos (los seres) que se habla existen; pero guarda para tí el secreto, no hay que decir que existen  (=Kaikki,  millä  on nimi  ovat  olemassa,  mutta  pidä  se  omana  tietonasi.  Ei  ole  välttämätöntä  kertoa  kaikille  että  niitä  on) ( Papin  ja  pakanallisten  henkiolentojen  suhteesta  kelpaa  esimerkiksi  myös  Lars Leevi Lestadiuksen  usko  maahisten olemassaoloon. Hän ei  epäillyt  niitä,  -hän vastusti  niitä. Lat.huom.)

Tiedämme heidän taiteestaan, että vanhat  eurooppalaiset  työskentelivät aavistaen elegantisti  symbolien  yhteydet  ja  vuorovaikutukset  ja  muodon  tasapainon.  Rekonstruktiomme  ei  siis  voi  olla  vähemmän  elegantti  ja  tasapainoinen ollakseen uskottava.  Me  voimme  toki  yrittää  aavistuksellisesti  ymmärtää  tätä  monivivahteista  kansaa.  Ei  ehkä  ole  turvallista  olla  samanaikaisesti  sekä  näkijä  että  tutkija,  runoilija  että  historioitsija,  mutta mielestämme  arkeomytologian täytyy  tunnustaa  intuitiolle ja  eläytymiselle  niiden  arvoinen paikka  tieteen  työkaluina.