3. Tornivaara

Tornivaara

Perämeren pohjukassa, Keminmaalla, löytyy muinaissuomalaisten omaperäisin rakennelma. Tornivaaran valkoisesta kvartsista eli ukonkivestä ilman laastia rakennetut obeliskit tavataan yleensä selittää "luonnonmuodostumiksi", mitä ne eivät ole, tai alkuperältään tuntemattomiksi. Ainoa selitys, jota ei käytetä on niiden toteaminen paikallisten asukkaiden uskonnollisiin tarkoituksiin tekemiksi.

Obeliskeja on alunperin ollut useita ryhmiä, joissa aina keskimmäinen kolmesta kivipylväästä on korkein. Viime vuosisadalla paikalla käyneiden tutkijoiden mukaan ryhmiä ei ole sijoitettu mitenkään ilmansuuntien mukaan.

Perämeren molemmat rannikot Merenkurkun pohjoispuolella ovat vanhaa suomalais-kainuulaista kulttuurialuetta, jolta löytyy monenlaista ihmeteltävää, ja myös merkkejä varhaisista kulttuurisuhteista itään ja etelään. Kampakeraamisella kaudella Perämeren suomalaisasutus kehitti pohjolan oloihin nähden yllättävän rikkaan kulttuurin hylkeiden talvipyynnin tuoman hyvinvoinnin avulla. Niihin aikoihin kantavia kevätjäitä hylkeiden poikimista varten oli Itämerellä ainoastaan pohjoisimmassa kolkassa. Kun koko meren hylkeet tulivat kerran vuodessa pohjoiseen muinaissuomalaisten tavoitettaviksi, Kemijoen suuhun ja koko rannikolle syntyi kiinteää asutusta, mikä metsästys/keräily-elinkeinon piirissä ei ole itsestäänselvää. Tämä suomalaisasutus on mahdollistanut Tornivaaran pylväiden ja kuuluisien jätinkirkkojen rakentamisen.

Jätinkirkot

Kuvassa oleva Tyrnävän Kotakankaan "jätinkirkko" kuuluu Suomen näyttävimpään ja vähiten tunnettuun kivikautisten muinaisjäännösten lajiin. Nämä kivimuurit on rakennettu kampakeraamisella kaudella suomalaisugrilaisten Perämeren rantojen asukkaiden toimesta, ja niitä löytyy Merenkurkusta pohjoiseen molemminpuolin lahtea. Ruotsalaiset tutkijat uskovat niiden olleen "yläluokan palatseja", suomalaiset arvelevat niitä hylkeenlihan kylmävarastoiksi.
Suurten lihamäärien varastointi olikin välttämätöntä, koska grönlanninhylkeiden pyynti tapahtui kevättalvella, jolloin silloisten yhteisöjen vuotuisesta saaliista saatiin samallakertaa valtaosa. Lihat on voitu säilöä sisempään tilaan, ja muurien väliin on voitu latoa jäätä. Kun rakennelma peitetään ruoko-oljilla tms. kuohkealla materiaalilla, jäätkin säilyvät loppukesään. 50-luvulle asti säilytettiin Suomessakin jäätä vastaavalla tavalla purukasoissa. Rakennuksilla on voinut olla myös uskonnollinen merkitys, ja itseasiassa se onkin todennäköistä.
Jätinkirkot osoittavat, että pohjoisillakin seuduilla saattoi suotuisissa paikoissa elää kiinteissä kylissä asuva kulttuuriltaan rikas hyvintoimeentuleva kivikautinen yhteisö, jollainen oli myös Komsa-kulttuuri. Jätinkirkoista päätellen kampakeraamiset suomalaiset olivat hyvin järjestelykykyisiä ja pystyivät megaliitti-mittakaavan yhteisiin projekteihin ilman yhteiskunnan hierarkisoitumista.

KIRJOITA VIERASKIRJAAN! Guestbook by GuestWorld VOIT LUKEA VIERASKIRJAN.

EDELLISELLE
SIVULLE
TAKAISIN
ETUSIVULLE
SEURAAVALLE
SIVULLE