Artikkelit:

 
Freud, Reich ja Libido
Ahtaasti käsitetyn freudilaisen näkemyksen ja "reichilaisuuden" ero on libidon, "elämänvoiman", ymmärtämisessä. Turvaudumme jälleen kunnianarvoisan "Veltto" Virtasen oivaltavaan yhteenvetoon:


 
 
 
 
 
 
Wilhelm Reich (1897-1957) on ollut viimeaikaisen tieteen historian vaikeimmin lähestyttäviä hahmoja. Siksi hänet onkin yleisesti sivuutettu jonkinlaisena perityyppinä hullusta tiedemiehestä tai on tyydytty yksipuolisesti julistamaan hänen teoriansa lähes arvottomiksi "oikean tieteen" kannalta.

Hänen uransa on kuitenkin mitä kiinnostavin avomieliselle tarkastelijalle, sillä hän oli ensimmäinen, joka yhdisti freudilaiset ja marxilaiset näkemykset, mutta luopui osittain jälkimmäisistä, kun hänelle selvisi, ettei käytäntö vastannutkaan vallankumouksen myötä sitä, mitä hän oli odottanut. Reich uskoi lopulta vain ihmisen omaan valtaan, "itsesäätelyyn".

Reichin mukaan Ihmisen pahin vihollinen on hänen oma luonteensa, luonnepanssarinsa. Eikä tämä panssaroituminen jää ainoastaan psyyken, mielen, hengen tasolle, vaan on myös ruumiillista. Terapiassa Reich joutui lähes säännöllisesti vastatusten ihmisten ruumiillisten vastustusreaktioiden kanssa. Näitä ovat esimerkiksi jäykät niskat, yhteenpuristetut huulet, silmien elottomuus ja muut jännitykset eri puolilla ruumista.

Reich alkoi hyökätä näitä ihmisten panssaroitumia vastaan. Hän kehitti vegetoterapian, joka oli alussa eräänlainen psykoanalyyttisen puheterapian ja hänen oman luonnepanssaria ruumiillisesti käsittelevän terapiansa välimuoto. Myöhemmin Reich painotti yhä enemmän terapiansa ruumiillista tai oikeammin biologista puolta. Sittemmin tätä suuntausta ovat tavallaan jatkaneet Arthur Janov, vaikkei hän erityisemmin Reichiin tuotannossaan viittaakaan, ja erilaiset bioenergiaa käsittelevät terapiamuodot.

Reichin näkemys ruumiin ja sielun, psyyken, yhteydestä palautuu loppujen lopuksi vanhaan sanontaan "terve sielu terveessä ruumiissa". Reichin mukaan kaikki psyykkiset häiriömme ja neuroosimme ovat ruumiiseen juurtuneita. Mielen jäykkyyttä säestää aina tietty ruumiillinen jäykkyys. Ja tämä ruumiillinen jäykkyys on meidän alitajuinen suojautumiskeinomme ulkopuolista uhkaa vastaan.

Ja mikä on tuo asia, jota vastaan suojaudumme sekä psyykkisellä että ruumiillisella tasolla?

Vastaus on yksinkertainen: "Varjelemme itseämme Elämältä."

Libido oli Freudin mukaan kauttaaltaan seksuaalinen. Hän jakoi libidon ilmenemisen kolmeen osaan, nimeämällä nämä "idiksi" (se), "egoksi" (minä) ja "superegoksi" (yliminä). Freud korosti kuitenkin sitä, että hän tarkoitti seksuaalisuudella "seksuaalisuutta laajimmassa mahdollisessa mielessä". Freud ei luottanut libidoon sinänsä, pelkkänä etenevänä viettinä, vaan korosti egon ja superegon merkitystä ihmisen olemassaolon kannalta.

Freud näki, että libidoon sisältyvät ristiriitaiset pyrkimykset koituisivat tuhoisiksi ilman järjen hallintaa. Libido oli siis välttämätöntä saattaa aisoihin, jotta inhimillisen sivistyksen ja kulttuurin luominen olisi mahdollista. Viimeisessä teoksessaan "Ahdistava kulttuurimme" (1948) hän päätyy johtopäätökseen, että kulttuurin ja sivistyksen on väistämättömästi yliminän ja minän avulla tukahdutettava se (id), libidon voimallisin osa, jotta kulttuuria ja sivistystä yleensä voisi syntyä. Tätä kummallista "noidankehäpäätelmää" eivät psykoanalyyttisessa sisäpiirissä luultavasti oivaltaneet muut kuin Reich, joka kaiken lisäksi koki, että Freud tällä teoksellaan hyökkäsi ennen kaikkea häntä vastaan.

Reich siis oivalsi, että tarvitaan muutakin kuin silmänkääntötemppumainen selitys tukahduttamiselle. Alunperin ei ole voinut olla kyse jostakin ulkoisesta "kulttuurin luomisvaateesta" - mikä olisi tukahduttanut perusenergiaa ennen "tukahduttajan" itsensä syntyä tästä tukahduttamisesta, jonka se Freudin mukaan siis aiheutti?

Tällainen päättelyhän on meille jokaiselle tuttua arkipäivän tragikomiikkaa, jos vain kykenemme huomaamaan sen läsnäolon eri tilanteissa. Tyypillinen "muiden syyllistyttäminen" ja vastaavat syntipukkiteoriat ovat Freudin selitykselle sukua juuri siinä, että niissä pyritään seurauksilla selittämään itse se tekijä, joka asiaan on vaikuttanut. Emme näe siis kulttuurin ja sivistyksen aiheuttamaa "malkaa omaa katsettamme vinouttamassa", vaan yritämme tällä elämästä ja sen perusolemuksesta vieroitetulla minällämme keksiä erilaisia "järkeen käypiä" selityksiä päästäksemme selittämättömyyden pälkähästä.

"Ainoa mahdollisuus kasvulle ja kehitykselle on se, että tämänkaltainen mieli ja 'tarkoituksellisuus' sisältyy itseensä libidoon. Ja jos ja kun näin on, on energian annettava virrata ja edetä vapaasti, turhia patoja ja esteitä luomatta."

Ilmeisesti Reichin ajatuksenjuoksu voidaan kiteyttää edelliseen päätelmään. Reich itse välillä hyvin ristiriitaisena tieteilijänä saattaisi olla eri mieltä, samaten moni Reichiin perehtynyt. Reich yritti eräässä vaiheessa etsiä peritukahduttamisen alkua matriarkaalisen yhteisömuodon muuttumisesta patriarkaaliseen kuten Engelskin. (Siinä hän oli oikeilla jäljillä. lat.huom.)

Reichin "perinnöstä" on pikkuhiljaa nousemassa lopulta ehkä mahtavakin kiista. "Kuka on oikea reichilainen?" Ne, jotka väittävät olevansa, eivät yleensä ole, sillä Reich olisi "oppinsa" suhteen varmasti kannattanut avaramielisyyttä, ei rajoittumista dogmaattisiin kiistoihin.

Bioenergian tutkijat ovat yleisesti kokeneet olevansa aitoja reichilaisia, jos ovat bioenergian tuntemuksensa Reichin kautta hankkineet. Sillä Reich jätti perinnökseen omasta mielestään ainoastaan sen, että hän oli "elämänenergian keksijä". Hän siis lunasti Freudin nuoruudenhaaveen, vaikka Freud itse tästä oletuksestaan näennäisesti luopuikin.

Reich nimitti löytämänsä energian orgasmin kunniaksi "orgonienergiaksi". Orgonienergian käsite on omalla tavallaan hyvin parapsykologinen. Virolaisen tutkijan Heimo Tiikin näkemykset ovat hyvin yhteneviä Reichin jo aikoinaan esittämien kanssa. Valtion akateeminen psykologia ei näihin asioihin ole juuri kajonnut, sivuuttaahan se itsensä Freudin vain maininnalla.

Freud itse oli oudon ristiriitainen suhteessaan parapsykologiaan. Ehkä parhaiten hänen varovaista asennettaan kuvaa norjalaisen psykoanalyytikon H. Schjelderupin kirjassaan "Salattu ihminen" Freudilta siteeraama lausahdus "salatieteistä": "Näistä arveluista todennäköisin on kai se, että salatieteissä on toistaiseksi tuntemattomien tosiasioiden siemen, jonka ympärille petos ja mielikuvitus ovat kutoneet vaikeasti läpäistävän vaipan." Jung, joka ei hyväksynyt Freudin seksuaalisen tekijän ylikorostusta, on tutkinut libidoa tunkeutumalla tämän "vaikeasti läpäistävän vaipan" taakse. Voitaisiin sanoa, että jos Freud raotti "Isiksen huntua", niin Jung repäisi koko esiripun.

Reichkaan ei tutkinut libidon sisältöjä, ainoastaan sen mekaanista toimintaa ihmisolemuksen psykosomaattiselta kannalta. Reichin lähtökohtana on täydellinen luotto libidoon. Hänen mielestään oli ilmeisesti turha paneutua sen tuottamiin kuviin, koska ne olivat tukahduksen tuotteita ja niin muodoin ei-terveitä. Se mitä Freud nimitti thanatokseksi, kuolemanvietiksi, ei kiinnostanut Reichia. Koko kuolema-käsite oli hänen mukaansa vain panssaroitumisesta johtuvaa elävän elämän väärintulkintaa. Reich syytti Freudia uskalluksen puutteesta edetä seksuaaliteoriansa lopullisiin johtopäätöksiin. Tämän aiheutti Reichin mukaan Freudin arvostuksen kasvaminen, mikä esti menemästä pitemmälle aralla alueella. Freud kielsi siis viimeiset vallankumoukselliset tulokset, jotka olisivat seuranneet libidon seksuaalisuuden lopullisesta siunaamisesta.

Erottaakseen oman libidonsa Freudin keskeneräiseksi jääneestä luomuksesta Reich alkoi käyttää nimitystä genitaalinen, "sukupuolielimellinen". Ja tämä lisäsi väärintulkintoja, jotka olivat liittyneet jo Freudin seksuaalisuuteen. "Seksuaalisuus laajimmassa mahdollisessa mielessä" ei näyttänyt kiinnostavan 1900-luvun alun ihmistä, ainoastaan seksuaalinen vapautuminen suppeimmassa mahdollisessa mielessä eli alapään tasolla. Kun Reich alkoi vielä käyttää termiä "genitaalinen luonne" kuvatessaan tervettä ihmistä, oli kaikki valmista käsitykselle, että ihmisen vapautuminen oli täysin samaa kuin hänen sukupuolinen vapautumisensa. Ja Reich todella puhui libidon "tiivistymisestä" sukupuolielimiin.

Mutta tässä yhteydessä unohdettiin muuan sukupuolielimellisyyden tärkeä tekijä. Reich tarkoitti tällä tiivistymisellä, kiteytymisellä, juuri orgasmia edeltävää tilannetta. Libidaalinen energia oli normaalitilassa levittäytynyt kauttaaltaan koko ihmisolemukseen. Ja tämä taas oli suoraan Freudia.

Se, mikä erotti Reichin piilotajuisuuden käsitteen Freudista, oli ennen kaikkea hänen uskonsa perienergian rakkaudellisuuteen. Ja luonteenpanssaroitumisen kautta hän pystyi selvittämään sen Freudin näkemyksen, että alitajunnassa asuvat kaikki "vaaralliset voimat ja vallat" valmiina nielemään ihmisen, jos hänen minäkontrollinsa hetkeksikin antaa myöten.

Sigmund Freud: Piilotajunnan päästäminen kontrollista vaarallista.
Wilhelm Reich: Tukahduttaminen vaarallista, tekee ihmisestä luutuneen muumion.

Pintakerros eli panssari muodostui pakkoneuroottisesta, vallanhaluisesta auktoriteeteille alistuvaisesta naamiosta, johon sisältyi esim. tekopyhää kohteliaisuutta, valheellista sosiaalista henkeä. Tämän kerroksen alla piilee tiedostamaton sekundaarinen, toissijainen kerros, joka on syntynyt tukahduttamisen tuloksena. Tätä kerrosta leimaa voimakas neuroottinen jännitys, joka vaatii purkautumista. Tällä tasolla ovat ihmisen perverssit taipumukset, masokistis-sadistiset halut ja himot, mustasukkaisuus ja valtaisa kastraatioahdistus.

Perversiot ymmärtää ehkä parhaiten juuri tämän tason kautta, kun kääntää sanan itsensä. Perversio tarkoittaa 'kääntynyttä' eli 'vastakkaiseksi muuttunutta'.

Kun luonnollinen kasvu on estetty eli ihmiseltä on kielletty oma herkkyys ja ainutkertaisuus yhteiskunnan pehmein inkvisitiomenetelmin, on ihmiselle jäänyt selittämätön kostonsävyinen tuska koko vallitsevaa elämänjärjestystä kohtaan. Tässä kerroksessa asustaa "paha", maailman oma luomus, ihmisen kieltämisen tuloksena syntynyt.

Piilotajunnan pohjimmaisena kerroksena on sitten kielletty ja kutistettu, vahvojen ja elinvoimaisten genitaalisten yllykkeiden virta, mahdollisuus rakkauteen. Tämä on se pelätty "libido", kaiken olemisen kannattaja, jonka tukahduttamisesta kaikessa "maailmallisuudessa" on kyse.

Pertti "Veltto" Virtanen

Lyhennetty artikkelista "Panssaroitunut ihminen", Erkki Kiviniemen toimittamasta teoksesta "Ehyeksi ihmiseksi", WSOY 1983


Veltto Virtanen

Veltto Virtasen kotisivut

Wilhelm Reich Museum

Orgone Gif

"Orgasmin kokemus on transpersoonallinen, energeettinen, henkinen. Se vaikuttaa tietoisuuden tilan muutokseen. Kokemuksessa älyn hallinnoima mieli menettää hallitsevan asemansa ja kehon reaktiot saavat vallan. Siihen liittyy kokemukset kehon nautinnosta, irtautumisesta, laajentumisesta ja virtaavasta energiasta. Se on kuin pieni kuolema "petit mort". Tällöin ollaan henkisesti tasolla, jossa maskuliinisuus tai feminiinisyys menettää merkityksensä."

Psykoterapeutti, seksologi Xavier Serrano Hortelano, Espanja

Reichin vaikutus Suomessa
Harva tietää että, Wilhelm Reichin tytär, lastenlääkäri Eva Reich, on vieraillut Suomessa parisen kertaa, viimeksi 1982. Eva Reichin työkenttänä ovat lastenhoitoon liittyvät lääketieteelliset kysymykset, ja hänen hoitoideoitaan on käytetty myös Suomessa.

Äskettäin, talvella 2000, Suomessa käväisi seksologi ja psykoterapeutti Xavier Serrano Hortelano, joka käsittelee sekä praktiikassaan että teoreettisessa työssään samoja asioita, kuin Wilhelm Reich aikoinaan.

A.S.Neil, joka oli ollut Wilhelm Reichin oppilaana hänen Berliinin kaudellaan, perusti 1922 Englantiin hyvin mielenkiintoisen sisäoppilaitoksen, Summerhill Schoolin, jonka oppilaan itseohjautuvuutta korostava opetusmenetelmä herätti suurta huomiota Suomessakin mm. 1969. Itseasiassa "summerhilliläisyys" oli hetken aikaa koko ns. teiniradikalismin kärki.

Reichin ja hänen oppilaansa Erich Frommin ajatuksilla oli suuri vaikutus "60-lukulaiseen" radikalismiin sen syntyessä, mutta myöhemmin tästä joukosta kitkettiin tarkalla kammalla pois "pikkuporvarillista radikalismia" dogmaattisten marxilaisten päästyä vaikuttavaan asemaan suomalaisessa vasemmistossa. Eräs aikalainen on ilmaissut saman asian osuvasti: "Kulttuuriradikalismin ehtoollisviinistä siirryttiin porvarispoikien tarjoamaan marxismi-leninismin öylättiin".

Jugoslaavi Dusan Makajevin elokuva "Wilhelm Reich -Organismin mysteerit" oli 70-80-luvuilla kulttielokuva koko läntisen maailman vasemmisto- ja radikaalipiireissä, paitsi Suomessa. Täällä stalinistien kontrolloima elokuvakerho-liike piti sen huolellisesti poissa listoilta kyseiset vuosikymmenet, ja myöskin taistolais-mielisen Peter von Baghin Elokuvan historia, joka oli siihen aikaan elokuva-friikkien raamattu, sivuutti "WR-Organismin mysteerin" vähättelevällä maininnalla. Kun taistolaisuuden massapsykoosi lopulta hellitti otteensa suomalaisesta sivistyneistöstä, ko. ikäluokat olivat jo porvarillistuneet ja läskistyneet, ja Reich oli jo unohtunut.

Reichin ajatuksille jäi kuitenkin kannattajia, vaikkeivat he voineetkaan olla kovin äänekkäitä. Psykoanalyytikko-piirien ulkopuolella kansantaitelija, ent. kansanedustaja ja rock-muusikko Pertti "Veltto" Virtanen, joka on koulutukseltaan psykologi, on tehnyt Wilhelm Reichin ajatuksia tunnetuiksi ja ymmärretyiksi, mistä hänelle kiitos ja kunnia.

Rosen-menetelmä: Sensitiivistä kehonhoitoa.

Johtopäätökset:
Osa lukijoista saattaa ihmetellä, mitä tämä aihe tekee pakanasivuilla. Kysymys on toki aiheellinen, joten vastaamme. "Pakanuus" on mielestämme nykyajassa tärkeimmältä funktioltaan pyrkimistä eroon jahvististen, monoteististen uskontojen kulttuurille ja ihmisen tajunnalle aiheuttamista vaurioista. Jonkinlaista pakanuutta voi toki harrastaa esim. leikkimällä riimu-ennustuksilla tai hymisemällä mantroja metsässä. Tälläinen harrastus ei toki ole pahasta, ellei vakavissaan kuvittele pitävänsä yhteyttä esim. Siriukseen, tai vähintään Pluton tuolle puolen. Se ei kuitenkaan johda millään tavalla edistymiseen em. pääkysymyksessä.

Emme toki väitä, että jokainen pakanuutta tms. harrastava motivoi toimintansa edellä kuvatulla tavalla, mutta väitämme että viihtymättömyys kristillisissä ajattelun raameissa ja vähintään epämääräinen aavistus elämäntapamme ei-tyydyttävyyden ja brutaaliuden yhteydestä tämänhetkisten valtauskontojemme ominaisuuksiin, ajaa nykyajan ihmisiä etsimään jotain toisenlaista uusista filosofioista, itämaisista uskonnoista tai omasta eurooppalaisesta perinteestämme. Miksi emme siis kertoisi, mitä edistyneimmät ja rohkeimmat tutkijat ovat saaneet selville kulttuurimme rakenteellisesta sairaudesta.

Kirkosta voi erota käymällä seurakunnan kansliassa allekirjoittamassa eroilmoituksen, ja sillä pääsee maksamasta kirkollisveroa. Tajuntaamme ohjelmoidut "cookiet" eivät poistu mihinkään, kirjoitimme millaisia papereita tahansa, vaan judeokristillisestä kuonasta puhdistuminen edellyttää aivan yhtä pitkällistä, motivoitua ja määrätietoista harjoitusta, kuin urheilijan valmentautuminen, ja vapautuakseen jostakin, täytyy tietää mistä on vapautumassa.

Siteeraamamme tutkijat, Sigmund Freud, Wilhelm Reich ja James W. Prescott, ovat lähestyneet eksaktin tieteen työkaluilla samaa kohtiota, kuin mitä uuspakanuudessa tavoitetaan toisin keinoin ja toisesta suunnasta.

Jälkifreudilainen eli psykoanalyysin paljastamat asiat huomioonottava käsitys ihmisen tajunnasta on väistämättä myös jälkikristillinen, eli judeokristillisistä raameista ulosastunut.

Radikaalin psykoanalyysin ihmiskuva merkitsee irtautumista judeokristillisestä ajattelusta, eikä oikeastaan muuta irtautumista siitä ole. Pakanalliselle vanhemmuudelle tämä tieto merkitsee sitä, että ollakseen olematta kristitty, on oltava tietoinen tässä esitellystä ajattelusta. Ihmisyksilön tajunta joko vääristyy jo elämän varhaisessa vaiheessa, tai on vääristymättä. Voimme siis olla siirtämättä "henkistä aidsia", elämänkielteisen uskonnon persoonallisuutta rujouttavaa vaikutusta, seuraaville sukupolville jos niin päätämme -ja pidämme päätöksemme-, mutta se ei onnistu ilman nykyaikaisten ihmistieteiden radikaaleimpien edustajien työn tuntemista.

Pakanuuden harjoittamisen -ja yleensäkin henkisen itsensäkehittämisen- tärkein funktio vaikkakaan ei tietoinen motiivi, on ehdottomasti yksilön mielen vapautuminen sovinnaisuuksien ja ulkopuolisen tajuntaan vaikuttamisen otteesta, eli oman tajunnan ottaminen omaan tietoiseen kontrolliin, siinä määrin kuin "tietoinen" kontrolloi ylipäänsä ihmis-yksilön käyttäytymistä. Tässä piilee myös radikaalin psykologian, jota tässä tarkastelussa edustaa Wilhelm Reich, ja radikaalin pakanuuden ns. yhteiskunnallinen vaarallisuus: Jos yksilöt vapautuvat näkymättömästä jokapäiväisestä mielen ohjauksesta, he voivat muodostaa aidon yhteiskunnan, jossa yhteisöistä irrallisia valtarakenteita ei tarvita. Se saattaakin olla syy siihen, että aina tietyistä asioista puhuttaessa herää kuin taikaiskusta äänekkäiden vähättelijöiden ja vastatodistelijoiden kuoro?

'Ideologisen ylivallan kätketyt mekanismit' - psykoanalyyttisen ja ideologiateorian annista (Kulttuurintutkimus 1/2000)

Kyllä! Liitynkin Pakanalistaan. (Kirjoittautumalla postituslistaamme saat tiedot päivityksistä, ja voit keskustella muiden lukijoiden kanssa)
Powered by groups.yahoo.com


 

EDELLISELLE
SIVULLE
TAKAISIN
ETUSIVULLE
SEURAAVALLE
SIVULLE

 




27.04.1999