Etruskit

Etruskien kirjoitus:

Etruskia kirjoitettiin omalla kirjainmerkistöllä, joka näyttää olevan sovellutus kreikkalaisesta kirjoituksesta. Tämän yhtäläisyyden kautta etruski-kirjaimiston äännearvot tunnetaan, eli voidaan tietää, miltä kirjoitettu teksti on kuulostanut.

Etruskeilta on jäänyt runsaasti kirjallisia muistomerkkejä, noin 13 000 kirjoitusta, joista tunnetuin on Caeren entisestä satamasta, Pyrgistä, löytynyt Pyrgin taulu noin 500 eKr., kultalevylle tehty kirjoitus, jossa etruskin kielisen tekstin lisäksi on samat asiat foinikiaksi puunilaisilla merkeillä, joita osataan lukea. Pisin teksti on liturginen kalenteri, eli luettelo uhreista ja palvelusmenoista. Säilynyt osa käsittää 1100 sanaa. Tämä kirjanen on säästynyt, koska sen sivut käytettiin egyptiläisen muumion kääreisiin. Kirjaa säilytetään nykyisin Zagrebin kansallismuseossa.

Etruskien uskonto:

Neoliittinen:	Etruskit:	Kreikankielinen:	Rooma:	Huomautuksia:
"Suuri Jumalatar", elämän antaja, uudistaja	Uni Juno Regina (Veji) Juno Curitis (latinankiel. nimet)	Eileithya (synnytysten suojelija), Leucothea (merijumalatar), Kreikassa: Hera	Juno	Pääpyhäkkö Pyrgissä, Caeren lähellä "Pyrgin tauluissa" 500 eKr. fonikiankielellä "Shtrt"(=Astarte)
Lintujumalatar	Menerva, Menrva	Athene	Minerva	Aseistettu, kuten Kreikassakin. Militarisoitu eurooppalainen lintu-jumalatar.
	Hercle, Ercle	Heracles	Herkules
	Turms	Hermes	Mercurius
	Pherse	Perseus
Rakkauden jumalatar	Turan	Afrodite	Venus	Ehkä ollut sama kuin Uni.
Suomi: "Metsän emäntä"	Aritimi	Artemis	Diana	Luonnonjumalatar, ehkä ollut sama kuin Uni.
	Fufluns	Dionysos	Bacchus
"Maa", Maan Emonen	Semla	Semele	Terram Matrem	Maa-äiti, Fuflunsin äiti, vastaavuus indoeurooppalaiseen zemlja-sanueeseen.
	Tin, Tinia	Zeus	Juppiter	Etruskeilla Unin poika, roomalaisilla ja kreikkalaisilla Junon/Heran aviomies.
"Green Man"	Selvan	Pan	Silvanus	Metsien suojelija ja jumalallinen lapsi
	Cel			Äiti-jumalatar, yhdistettävissä Semlaan, tai Unin äidillinen ominaisuus?
	Celclan			Celin poika.
	Catha	Apollon	Apollo	Aurinkojumala
	Usil			Aurinko
	Tivr			Kuu
	Charun	Kharon		Manalan hallitsija, demoni
Etruskinkieliset nimet taulukossa on lihavoitu.	Vanth	-	-	Charonin apulaisia, siivekkäitä lyhytpaitaisia neitoja. Noutivat mm. kuolleet taistelukentältä Manalaan. Valkyyrioita.

Arkeologi Marija Gimbutas (UCLA, Kalifornia) kirjoittaa: "Sekä kreikkalaiset että roomalaiset kiinnittivät huomiota naisten arvostettuun asemaan etruskilaisessa yhteiskunnassa. Naiset joivat, tanssivat, seurasivat teatteri-esityksiä ja osallistuivat julkiseen elämään. Etruski-naiset saattoivat olla sivistyneitä. ... Eräät kaikkein komeimmat hautakammiot oli valmistettu korkea-arvoisille naisille tai papittarille. Eräs esimerkki on Regilo-Galassin hautakumpu lähellä Caerea. Sen taide-esineet ovat nähtävissä Vatikaanin Museo Gregorianossa.
Etruskilaiset hautakammiot, erityisesti vanhimmalta kaudelta, toistavat Vanhan Euroopan käsitystä elämästä, kuolemasta ja jälleensyntymästä. Kuoleman jumalattaren kuvat, joilla on juurensa Vanhan Euroopan kulttuurissa, esiintyvät koko etruskien historian ajan. Alastomat jumalattaren patsaat, jotka seisovat suorassa jalat yhdessä, kuten tunnettu Orvieton löytö 500-luvulta eKr., näyttää jatkavan neoliittisten jäykkäasentoisten jumalatar-figuurien perinnettä.
Neljännen vuosisadan lopulla B.C. korppikotka-jumaluus, joka lienee yhdistettävissä neoliittisiin korppikotka-jumalattariin, esiintyy miespuolisena kuoleman demonina etruskilaisten hautojen freskoissa. Orcuksessa lähellä Tarquiniaa löytyy haudasta maalattu näkymä pelottavasta siivekkäästä hirviöstä korppikotkan nokalla, aasin korvilla ja käärmeet hiuksinaan uhkaamassa istuvaa Theseusta. hirviön alapuolella on tämän nimi: Tuchulcha. Toinen siivekäs demoni kuvattuna koukkunokalla, käärme-hiuksilla ja aseistettuna vasaralla, on Charun, joka on yhdistettävissä kreikkalaiseen Kharoniin, kuoleman lautturiin.
Siivekkäät Vanthit, nuoret raikkaat neidot pukeutuneena lyhyeen paitaan, joka oli sidottu ristikkäisillä nauhoilla, ja metsästäjän saappaisiin, auttoivat Charunia vainaiden keräämisessä. Kuten germaanien Valkyriat, Vanthit liitelivät taistelukentän yllä siepaten kaatuneet alamaailmaan. Rooman otettua Etrurian kaupungit kontrolliinsa, indoeurooppalaiset piirteet korostuivat etruskien hautarakennuksissa, mutta varhaiset tumulit kuuluivat selvästi Vanhan Euroopan konseptiin.
Lukuunottamatta uhkaavia demoneja, etruskien hautojen kuvituksessa ei ollut mitään murheellista. Monet etruskilaiset hautapyhäköt julistavat elämää ja jälleensyntymää iloisilla näkymillä luonnosta, iloisilla delfiineillä, elämän puulla, härillä, ja eroottisilla näkymillä juomista, tanssia ja musiikkia käsittävistä juhlista.

Seinämaalaus Lionessesissa olevassa hautakammiossa kuvaa myös iloista juhlimista. Lentävät ankat ja delfiinit telmivät merellä, nuori mies makaa venyttäytyneenä, hänen pitkät hiuksensa on solmittu vihreällä nauhalla. Yksi mies pitää munaa oikeassa kädessään, -ehkä jälleensyntymän symboli. Yhdelle seinälle on kuvattu suuri malja köytettynä viiniköynnöksellä. Toiselle seinälle on kuvattu muusikot, huilunsoittaja ja kitaristi. Vasemmalla tanssii nainen punakuvioisen sinisen viitan seuratessa hänen liikkeitään. ... Juhlat, musiikki, tanssi, -ja mahdollisesti pelejä ja kilpailuja. Kovin samankaltaista, kuin Vanhan Euroopan hautajais-riiteissä. Muisto juhlista, rummuista, ja tanssi-näkymät maljakoiden kuvissa vihjaavat iloiseen juhlimiseen, jolla kunnioitettiin pyhää yhteyttä esi-isiin. Etruskien hautakammiot edustavat viimeistä kappaletta Vanhan Euroopan elämän ja kuoleman filosofiassa, missä kuolema nähtiin iloisena siirtymisenä uuteen elämään syntymisen odotukseen." ("The Living Goddess", s.170)

Katkelma havainnollistaa erinomaisesti elämän kultin ja kuoleman kultin, jota nykyiset mielestään korkeauskonnot pohjimmiltaan ovat, eron: Euroopan vanhassa uskonnossa ei pelätty kuolemaa, vihattu elämää eikä hävetty seksuaalisuutta.

Toinen etruskeihin liittyävä traditio on Rooman arvokkaimpien sukujen, jotka siis laskivat esi-isänsä Tarquinusten aikaisista patriiseista, viettämä Ludus Troiae -kevät-rituaali, joka juontuu näiden sukujen etruskilaisilta perustajilta.
Kuva on Tragliatellasta Italiassa löytyneestä ruukusta, joka on kokonaisuudessaan linkissä (=kuva).

Kuvan ratsastusleikki, joka siis on keväinen hedelmällisyys-riitti, lienee ollut tunnettu myös pohjoismaissa, kuten eräät muutkin etruskien innovaatiot.

"Alttarien, kuvapatsaiden, temppelien, temppeli-mallien, ja satojen votiivi-uhrien olemassaolo todistaa selvästi yhteyttä Vanhan Euroopan - Anatolian perinteeseen. Tämä yhteys on havaittavissa myös temppeli-arkkitehtuurissa, jossa noudatetaan Maltan neoliittisista temppeleistä, Gjantija ym., tuttua kolmijakoa. Etruskit muodostivat jumalallisia triadeja neoliittisen "kolmois-jumalattaren" esimerkin mukaisesti, ja pyhittääkseen lukua kolme: Minerva, Aritimi ja Turan. Roomaa hallinneet Tarquinukset pystyttivät Capitolille temppelin Tinialle, Unille ja Menervalle. Myöhemmin tästä temppelistä tuli koko Rooman valtakunnan uskonnollinen keskus." Marija Gimbutas, "The Living Goddess", s.167.

Etruskien kohoaminen temppeleitä ja kaupunkeja rakentavaksi, ja maailmankauppaa käyväksi poliittisesti voimakkaaksi kansakunnaksi osoittaa että indoeurooppalaistumiseen ja patristisuuteen liittyvät kulttuurin muutokset eivät olleet sivistyksen kehitykselle välttämättömiä. Pikemminkin länsimainen sivilisaatiomme on onnistunut selviytymään näistä seikoista huolimatta. Hierarkistuminen, yhteisöjen välisen agression karkaaminen kontrollista, naisten esineellistäminen, -kaikki nämä antiikin kulttuurien vitsaukset, olivat vain kasvain joka kansanruumista hyödyttämättä sai tilaisuuden olemassaoloon yhteiskunnallisen kehityksen saatettua ihmiskunnan "taudille alttiiseen" tilaan.

Valitettavan usein kuullaan silti erinäisiä historian hirmutekoja jne. puolustettavan niiden "välttämättömyydellä" kehitykselle, oli sitten kyse Julius Caesarin suorituttamasta gallien kansanmurhasta tai Stalinin terrorista "Venäjän teollistamiseksi".

Etruskien sukulaisuudet:

	Euroopassa ennen nomadi-invaasiota puhuttuja kieliä voidaan paremman nimityksen puuttuessa kutsua "eurooppalaisiksi". Nämä kielet eivät ole välttämättä toisilleen sukua, mutta niitä on siis puhuttu Välimeren pohjoispuolella ja "Kaspian portin" länsipuolella alkuperäiskielinä. Pohjoinen ryhmä ja 800-luvulla jKr. nykyisen alueensa valloittaneet unkarilaiset kuuluvat uralilaisiinn, jotka voidaan samaistaa Euroopan jääkauden aikaisen väestön jatkumoon. Molemmat kaukasialaiset kieliryhmät, joista nykyisin puhutaan mm. tsetseniaa, ovat myös Euroopassa kotoperäisiä.
Kaukasialaisia kieliä puhuttiin ainakin itäisessä Anatoliassa Välimeren pohjukkaan asti. Varhaiset korkeakulttuurit, Urartu ja Hatti, -heettiläisvaltakunnan alkio, olivat näiden kansojen perustamia. Kyproksen, Kreetan, Aigeian ja Kreikan mannermaan kansallisuudet ovat todennäköisimmin samaa joukkoa, mutta heidän kieliryhmäänsä ja sukulaisuuksiaan ei ole vielä osattu tyydyttävästi määritellä. Ainoastaan indoeurooppalainen ja seemiläinen yhteys on poissuljettu. Baskit, akvitaanit ja Britteinsaarten piktit saattavat olla jossain tekemisissä keskenään, mutta lopullista selvyyttä ei ole. Koska puhutun kielen vaihtumiseen tai muuttumiseen ei geeni-tutkimusten mukaan liity radikaalia väestön vaihtumista, Euroopan nykyisissä indoeurooppalaisissa kielissä on jälkiä aiemmin puhutuista kielistä. Keltistä on tunnistettu baskilainen substraatti eli jäänne. Germaanisten kielten ei-indoeurooppalaisten piirteiden alkuperästä käydään kiivasta väittelyä, "suomalais-ugrilainen vai joku muu?". Muinaiskreikka säilytti pelasgisia piirteitä, ja koko Euroopan vanhimmissa ja tärkeimmissä paikannimissä on ei-indoeurooppalainen kerrostuma.
	Viereinen kartta on yhteenveto eri tutkijoiden hahmotuksista Välimeren maailman muinaiskielten ja -kansojen sukulaisuuksista, ja on lähinnä työhypoteesien kooste. Ei siis tutkimustulosta. Venäläinen tutkija L.Gindin olettaa eteläiseen Eurooppaan neljä väestökompleksia: Kaukasialaiset, Kreikan, Kreetan ym. väestön, Etelä-Italian ja Sisilian kompleksin, ja läntisen Välimeren ja Britteinsaarten populaation. Tässä tarkastelemamme etruskit kuuluvat aigeialaiseen kompleksiin, joka Balkanin kautta ulottui Pohjois-Italiaan, ja erottui etelä-italialaisesta väestöstä.
Etruskien sukulaisten etsimiseen on siis periaatteessa neljä johtolankaa: 1.) Indoeurooppalaisen invaasion ensimmäinen aalto, minkä C.Babajev edellä vakuuttavasti sulki ulos tarkastelusta. Jäljelle jää 2.) ranskalaisessa keskustelussa esiintynyt suomi-yhteys, joka lähemmässä syynäyksessä venynee niin laajaksi että samaan koriin sopii lähes koko agglutinoivien kielien osasto, ja 3.) dravida-linkki, johon palaamme piakkoin. 4.) Melkoisen kiinnostava yhteys on kanta-germaanin substraatista käydyssä keskustelussa esilletuotu "neljän vokaalin kieli", ei-indoeurooppalaisen Euroopassa puhutun kielen jättämä jälki. Kantagermaanin substraattikieltä (kielen omaksuneen väestön alkuperäiskieltä) on arveltu uralilaiseksi (Ago Künnap, Kalevi Wiik) tai "tuntemattomaksi kieleksi" (Petri Kallio). Tiedossa on myös, että Euroopassa puhuttujen indoeurooppalaisten kielten maanviljelyssanasto on peräisin kielestä, mikä ei ole IE eikä myöskään uralilainen. Maanviljelyn omaksuneeseen osaan Eurooppaa täytyy siis olettaa paleoliittisen väestön kielestä poikkeava mv-kieli? Etruskien kulttuuria ja väestöä on nykyisillä todisteilla pidettävä paikallisen kehityksen tuloksena, mikä pätee myös kieleen? Varhaismetallikautinen Villanovan kulttuuri voidaan johtaa paikallisesta kivikauden asutuksesta, ja Ligurian kuparikautiset menhirit osoittavat katkeamatonta yhteyttä neoliittiseen perinteeseen. Etruskien kielen ja uskonnon omaperäisyys todistaa myös, etteivät he koskaan (ennen Roomaa) joutuneet indoeurooppalaisen valloituksen kohteeksi, kuten esim. Kreikka. Indoeurooppalaisen invaasion seurannaisten, germaanien, uskonnossa hyvin keskeisenä piirteenä on aasereiden ja vaanereiden taistelu ja rinnakkaiselo. Vaaneri-kerrostuma yhdistyy luontevasti "Vanhan Euroopan" matriarkaalisiin jumaluuksiin, mutta aasereista ollaan montaa mieltä. Ovatko "aasa-jumalat" indoeurooppalaisia, nomadien repussa tulleita, vai tuleeko heidät pikemminkin yhdistää maanviljelys-elinkeinon leviämiseen? Edellä jo selvisi että nämä vaihtoehdot sulkevat toisensa pois.
Rohkeasti arvaten: Kartan vihreä Lissabonista Barzelonaan =Iberit; Barzelonasta Istanbuliin =Etrusko-pelasgit; Sininen Andalusiasta Skotlantiin =Baskit, Piktit; Kaikki muu sininen =uralilaiset; Vaaleanvihreä ="neljän vokaalin kieli 4VK"?	Maanviljelyksen leviäminen pysähtyi pitkäksi aikaa Balkanille, koska pohjoisemmat ja läntisemmät maat kuuluivat jo Välimeren ilmastossa kehittyneille viljelytavoille liian vaikeaan luontotyyppiin. Keski-Euroopan viljelyyn-ottamisen mahdollistava innovaatio-askel lienee otettu Pannonian tasangolla, ja seuraavan kriisin ravistellessa keskisemmän Euroopan metsästäjä-keräilijöitä, uusi elinkeino levisikin salamannopeasti, 500:ssa vuodessa, Unkarista Pohjanmeren rannoille. L.Cavalli-Sforzan tutkimustulokset eivät osoita poikkeuksellisen suurta maahanmuuttoa mv-elinkeinon omaksumisen yhteydessä, joten vanha väestö siis omaksui uuden elintavan, -ja uuden uskonnon, mutta omaksuivatko he myös uuden kielen?
Oletettu maanviljelyä levittäneen nauhakeraamisen kulttuurin (LBK:n) lähtöalue sopii hyvin siihen ruutuun, jossa on puhuttu historioitsijoiden haaviin etruskina ja pelasgina jääneen kielen (alku-)sukukieltä. Seuraava kysymys onkin: Täsmäävätkö vokaalit? Kartan vaaleanvihreälle alueelle siis levisi keski-eurooppalaisiin oloihin sopeutunut maanviljelys, uskonnon ja mytologian päivitys uuden elintavan mukaiseksi, ja jonkinverran geenejä, mutta uuden kielen tai kielellisen vaikutteen omaksumisesta ollaan montaa mieltä. Em. aasereilla on kuitenkin meille tärkeää sanottavaa: "Aaser" ja etruskin "ais- aisar" ovat kummallisen lähellä toisiaan, mutta ne voitaneen selittää pois, ellei ole lisätodisteita. Niitähän on: Vanth-hengettäret kuljettivat kaatuneet etruskit pois taistelukentiltä, kuten *Valkyyriatkin* (Nyt Wagner soimaan). Näitä kuoleman jumalattaren tai jumalan apuhenkiä ei ole useimmissa mytologioissa. Suomesta ne puuttuvat, samoin balteilta ja antiikin maailmasta, jossa etruskit olivat ainoat valkyyrioihin uskovat. Arkeologian löydöt kertovat, että 5500 - 5000 eKr. "ais"-jumaliin uskova, pitkissä taloissa asuva ja maataviljelevä väestö levittäytyi Euroopassa etelästä pohjoiseen muuttaen keski-eurooppalaisten mesoliittisten metsästäjä-keräilijöiden elintavan itsensä mukaiseksi, ja tuoden uusia uskonnollisia innovaatioita. Jylhän musiikin säestyksellä näyttämölle ratsastavat haarniskoidut neitoset miekkoineen ja kilpineen, joissa lukee somasti: "4VK". (Linkki kartassa.) Esihistoriallisessa Euroopassa ei ole kovin paljoa tilaa sijoitella tuntemattomia kieliä ja kansoja, -ja samalla pitää tunnettujen kansojen alkuperät tarkastelun ulkopuolella. Kuten uralilaisten "alkukodin" sijoittaminen Uralin itäpuolelle tekisi meistä sumereiden kavereita, tyhjiö Ala-Saksassa tai Reinin mutkassa imaisee eteläisiksi naapureiksemme etruskit. Raja ja kontaktipinta välimeren-kansojen ja pohjoisten paleoliittis-peräisten jälki-cromagnoidien, joita olemme, välillä on ollut jossakin indoeurooppalaisten invaasiota edeltäneen ajan Keski-Euroopassa. Tämä tarkastelu ei paljasta missä, mutta tuntemattomien tekijöiden "lebensraumin" ahtaus tullee selväksi.

EDELLISELLE
SIVULLE TAKAISIN
ETUSIVULLE SEURAAVALLE
SIVULLE

The Pagan Banner Exchange