Etruskit,
-kenen sukulaisia?

 

Läntisen Välimeren kulttuuripiirin kiinnostavin ja tuntemattomin sivistyskansa, etruskit, kuuluu siihen armoitettuun joukkoon, joka "ei ole kenellekään sukua". Heidän kielensä luokitellaan tuntemattomaksi, ja heidät "unohdetaan" mainita puhuttaessa korkeakulttuurin alkuhetkistä Euroopassa. Meidän kannaltamme he ovat sitäkin kiinnostavampia, kun toistuvasti läntisen Euroopan tieteessä on asetettu kysymys suomalaisten tai uralilaisten sukulaisuudesta etruskeihin. Miten on?

 

 Etruskien alkuperä:
Varhaiset historioitsijat kertovat etruskien eli tyrheenien hallinneen merikauppaa läntisellä Välimerellä, ja kilpailleen Karthagon foinikialaisten kanssa. Käsitys heidän hallitsemastaan maa-alueesta perustuu myös kirjoitettuun historiaan, ja arkeologian tulokset ovat samansuuntaisia.

Arkeologia ei sensijaan vahvista antiikin historioitsijoiden käsitystä etruskien muutosta Vähästä-Aasiasta Italiaan. Löytöjen perusteella on päätelty, että italialainen paikallinen kulttuurikehitys on jatkunut kivikaudesta metallikautisen Villanovan-kulttuurin kautta historiasta tunnettuihin etruskeihin.

Jos ymmärretään antiikin kirjoittajien samaistaneen etruskit ja helleenejä edeltäneet Kreikan ym. asukkaat samankaltaisen kielen perusteella, em. ristiriita jää näennäiseksi. Sekä Kreikan muinaiset pelasgit ja etruskit kuuluivat Italiasta läntiseen Anatoliaan ulottuvalla alueella asuneeseen kansallisuuteen, joka jakautui maantieteellisesti indoeurooppalaisen maahanmuuton aiheutettua puhutun kielen vaihtumisen Etelä-Italiassa ja Balkanilla.

Kyse ei ole siis muutosta idästä länteen, vaan ennen yhtenäisen alueen sirpaloitumisesta, eikä etruskien alkuperässä ole mitään "arvoituksellista".

 

 Etruskien kieli:
 
Etruskilainen sana: Suomeksi: English:
ais / aisar jumala /  jumalat god /gods
am olla to be
an hän he, she
apa isä father
ati äiti mother
avil vuosi year
clan poika son
eca tämä this
fler uhrata, pyhittää offering / sacrifice
hinthial haamu ghost.
in se it
lauchum kuningas king
lautun perhe family
Lucumon kuvernööri, pormestari governor
mi / mini minä / minua, minulle,... I / me
mul- uhrata / vihkiä / pyhittää to offer / dedicate
neftsh pojanpoika grandson
puia vaimo wife
rasenna / rasna etruski Etruscan
ruva veli brother
spur- / shpur- kaupunki city
sren / shran hahmo / muoto (kuvassa) figure (in a picture)
shuthi hauta tomb
tin- päivä day
tular rajat boundaries
tur- antaa to give
zich- kirjoittaa to write
zilach eräs viranomainen a type of magistrate

Venäläinen kielentutkija Cyril Babajev toteaa etruskin kielestä seuraavasti: "On olemassa kaksi erilaista käsitystä etruskin indoeurooppalaisista juurista. Amerikassa ja Euroopassa suositun näkemyksen mukaan etruskit kuuluisivat Keski-Aasiasta Eurooppaan suuntautuneen indoeurooppalaisen maahanmuuton ns. "ensimmäiseen aaltoon". He olisivat vaeltaneet Anatolian läpi ensin Aegean saarille ja sitten Italiaan, jossa he olisivat vallanneet niemimaan pohjoisen ja keskisen osan. He omaksuivat kirjoituksen foinikialaisilta ja kreikkalaisilta, mutta etruskin kieli ei muistuta näitä, vaikka sillä on yhteyksiä kreikkaan. Etruski on kielenä kreikkaa ja itaalisia kieliä niin paljon vanhempi, ettei se muistuta niitä kovin paljoa.

Toinen etruskit indoeurooppalaiseen kieliperheeseen yhdistävä teoria on julkaistu Moskovassa G.Grinevichin kirjassa "Proto-Slavic Script", eikä ole maailmalla kovin tunnettu. Grinevich pitää etruskeja yksinkertaisesti slaavilaisena sivilisaationa Italiassa. Etruskilaiset aakkoset hän tulkitsee slaavilaisiksi, mutta tätä teoriaa ei yksinkertaisesti voi ottaa vakavasti.

Useimmat tutkijat tukevat seuraavanlaisia näkemyksiä: Etruskit tulivat Italiaan jostakin Vähästä-Aasiasta 800-luvun eKr. alussa. Kreikkalaiset kutsuivat heitä "tyrrheeneiksi" tai "tyrseeneiksi", ja itaaliset kansat "tusci-" tai "etrusci-" nimillä. Itse he nimittivät itseään "rasenna". Kukaan arkeologi tai historioitsija -alkaen Dionysius Halicarnassolaisesta- ei katso, että etruskien kulttuuri ja tavat olisivat yhteneviä heidän itaalisten (indoeurooppalaisten.käänt.huom.) naapuriensa kanssa. Uskonto on erilainen huolimatta joidenkin jumaluuksien lainautumisesta indoeurooppalaisille etruskien uskonnosta. Itaaliset kansat käyttivät näistä jumalistaan uusia nimiä, koska etruskinkieliset nimet olivat heille vaikeita lausua ja muistaa.

Vertailemme nyt etruskin ja indoeurooppalaisen kieliperheen suhdetta, -voivatko ne olla läheisiä. Roomalaiset tapasivat sanoa: "Etruscan non legatur", -etruskia ei voi lukea. Roomalaiset olivat kopioineet kirjaimistonsa etruskeilta ja kreikkalaisilta, ja eräät kultti-termit olivat yhteisiä, mutta etruskin puhuminen ja ymmärtäminen oli roomalaisille vaikeaa. Etruskin ja itaalisten kielten sanat eivät muistuta juuri toisiaan, kuten oheisesta sanaluettelosta voi havaita. Vain persoonapronominit mi - me -mini ja sanat neft“s - nepot (pojanpoika) ovat yhtäläisiä, mutta ne on voitu lainata. Sanalla "clan" (poika) näyttää olevan yhteys iirin "clann" (lapset), mutta iiriläinen sana tulee latinan "plantaresta", millä ei ole yhteyttä etruskiin. Sanastollista yhteyttä ei siis ole.

Foneettinen rakenne on myös erilainen. Esimerkiksi etruskissa ei ole soinnillisia loppuja, [b], [d], tai [g], kuten indoeurooppalaisissa kielissä. Milloin nämä äänteet esiintyvät vieraissa sanoissa, ne on useimmiten kirjoitettu P, T ja K. Etruskissa on ero aspiroivien ja ei-aspiroivien soinnittomien päätteiden välillä: [p] -- [ph], [c] -- [ch], [t] -- [th], mikä on yleistä vain kreikassa ja iraanisissa kielissä, mutta ei itaalisissa. Etruskin vokaali-systeemin uskotaan olleen hyvin yksinkertainen, käsittäen [a], [e], [i] ja [u] (-Siis "4:n vokaalin kieli"? Ihmeellistä. lat.huom.) ilman pitkän ja lyhyen vokaalin eroa. Itaalisissa kielissä, latinassa, oskissa ja umbrissa, on kaikissa pitkät ja lyhyet vokaalit. Äännettä [o] ei ole etruskissa lainkaan.

Erikoinen foneettinen rakenne on suurin vaikeus etruskin kirjaimiston selittämis-yrityksissä. Se näyttää kreikkalaiselta, mutta sanat ovat tuntemattomia. Huomattava venäläinen lingvisti V.Ivanov kirjoittaa: "Tilanne etruskilaisten tekstien tutkimisessa näyttää paradoksilta. Niiden tutkiminen ja mahdollinen foneettinen tulkinta kohtaa vaikeuksia, sillä riittävän selvyyden saaminen etruskin kirjoitusjärjestelmästä puhumattakaan etruskin tekstien ymmärtämisestä on äärimmäisen sitkeää ja hidasta lukuunottamatta muutamaa lyhyttä hautakirjoitusta, jotka käsittelevät henkilöiden nimiä ja suhteita. Komplikoidummat tekstit ovat yhä kääntämättä."

Hyvin vähän, tai ei mitään, tiedetään etruskin muoto-opillisesta rakenteesta. Ainoa monikkomuoto, jonka tunnemme, on ais - aisar, "jumala - jumalat", mikä absoluuttisesti ei sovi indoeurooppalaisiin taivutuksiin. Sama pätee numeroihin, joista ainoastaan semph - septem, seitsemän, muistuttavat toisiaan."

C.Babajevin johtopäätös on selvä ja kirkas: "Etruskilla ei ole yhteyttä indoeurooppalaiseen kieliperheeseen. He puhuivat kieltä, joka oli ehkä pisimpään säilynyt Välimeren alueen indoeurooppalaisia edeltäneen väestön kielistä."

Antiikin historioitsijat, Herodotos, Polibius ja Titus Livius, todistavat Aigeian meren Lemnoksella heidän aikanaan puhutun kielen ja etruskin samankaltaisuutta. Tämä tekisi etruskeista ja helleenejä edeltäneista Kreikan asukkaista pelasgeista samankielisiä, ja antaisi luontevan selityksen Herodotoksen käsitykselle etruskien muutosta länteen. Näin ajateltiin, koska antiikin ajan etruskit puhuivat kieltä, joka muistutti läheisesti indoeurooppalaisia edeltäneiden Kreikan ja Anatolian kielten viimeisiä jäänteitä paikannimissä ja eristyneillä seuduilla, kuten Lemnoksessa.

 

 

 
"Lemnoksen steele", jota nykyisin säilytetään Ateenassa, on ilmeisesti ainoa kirjallinen näyte lemnolaisten vielä myöhään, 600-500 -luvuilla eKr., puhumasta kielestä, joka antiikin aikaisten lähteiden mukaan oli pelasgia, Kreikan mantereen ja Aigeian saarten alkuperäiskieltä ajalta ennen indoeurooppalaisten akhaialaisten maahanmuuttoa. Homeros, Hesiodos, Herodotos ja Strabo ovat yhtämieltä pelasgien helleenejä edeltävästä vallasta Kreikassa, ja sukulaisuudesta etruskeihin. Euripides kirjoittaa "Archelaioksessaan", että pelasgit olivat Lemnoksen ja Imbroksen saarten ensimmäiset asukkaat, jotka sitten asuttivat Kreikkaa, ja Italiaa Tirsenoksen johdolla, joka oli etruskien esi-isä.

Vasemmalla Lemnoksen steele. Kirjaimisto muistuttaa kreikkalaista, vaikka jotkut merkit puuttuvat Kreikan aakkosista, mutta sensijaan esiintyvät etruskeilla Italiassa.

Herodotoksen mukaan ateenalaiset ja Attikan maakunnan asukkaan eivät olleet helleenejä, vaan helleeninkielten omaksuneita pelasgeja. Klassisen kreikkalaisen kulttuurin lipunkantaja, Ateenan kaupunki, oli siis kansoitettu alkuväestön edustajilla, joiden merkitys kreikkalaisen sivistyksen muotoutumisessa on ilmeisesti yleisesti luultua suurempi. Helleenien kaikkein pyhin temppeli, Dodona, mainitaan pelasgien perustamaksi. Palasgien yhdistäminen minolaiseen Kreetaan tekee heistä sen aigeialaisen sivistyksen luojia ja osallisia, joka ennen indoeurooppalaisten invaasiota saavutti vieläkin maailmaa hämmästyttäviä tuloksia, antoi Mykenen akhaialaisille kulttuurin avaimet, ja tuhoutui vasta sivistymättömien doorilaisten maahanmuuttoon.

Onneksemme Hesiodos ehti kirjoittaa muistiin "pelasgin sanakirjana" tunnetun sanaluettelon, joka seuraavassa kokonaisuudessaan:

Pelasgi Suomi English
aleifo pyyhin, levitän I smear
asamindos kylpy a bath
astu kaupunki a town
atembo rikon, loukkaan I offend
afnos varakkuus wealth
balios valkoinen white
bretas patsas, veistos a statue
gaia, ga maa, Maa, alue a land, a region
deyo kastelen, huuhtelen I irrigate
dunamai osaan I can
eiko vetäydyn, peräännyn I retreat
elaion voi butter
derapne asunto a dwelling
ide metsä a forest
lahe kuoppa a pit
neos temppeli a temple
pyndax maljakon pohja a bottom of a vase
pyrgos torni a tower

Edelläoleva ei osoita yhteyttä indoeurooppalaiseen sanastoon, mutta bulgarialainen lingvisti Georgijev pitää pelasgia Balkanin indoeurooppalaisten kielten traakialaiseen ryhmään kuuluvana. Georgijevin hypoteesi näyttää jäävän tutkimuksen välinäytökseksi, mutta hänen rekonstruktiotaan pelasgin ja kanta-indoeuroopan välisistä foneettisista eroista ei ole kiistetty:

Kanta-indoeurooppa Pelasgi
a a
e e
o a
a' a'
e' e'
o' o'
no on, un
p, t, k ph, th, kh
b, d, g p, t, k
bh, dh, gh b, d, g
k', g', g'h s ([ž], z [š], d)
kw, gw, gwh kh, k, g
s, sw- s

Taulukko siis toistaa edellä esitetyn etruskin ja itaalisten kielten (latina, umbri, jne.) välisen eron.

Yleisimmän käsityksen pelasgista tämän päivän tieteessä esittää Cyril Babajev: "Lemnoksen kirjoitus muistuttaa etruskia, legendat yhdistävät pelasgit tyrheeneihin, ja on varsin yleinen käsitys, että pelasgit asuttivat Aigeian aluetta ennen kreikkalaisten tuloa. Tällä perusteella voimme olettaa: Pelasgit eivät olleet indoeurooppalaisia. Tämän kielen puhujat, yhdessä Espanjan iberien, Etelä-Ranskan aqvitaanien, rheetien ja liguurien Alpeilla, ja etruskien Italiassa, olivat Etelä-Euroopan omaperäisen indoeurooppalaisia edeltäneen väestön edustajia, mediterraanista rotua, jonka puhumaa kieltä emme voi vielä määritellä. Se ei ollut indoeurooppalaista eikä seemiläistä. Ehkä baskit osaisivat kertoa, millaista se oli."

Babajevin suurenmoista kokoamistyötä kunnioittaen meidän täytyy valitettavan töykeästi oikaista häntä. Iberi on luontevaa pitää nykyisillä tiedoilla Babajevin iberi-etruski-pelasgi -jatkumossa, mutta geneettisten kartoitusten mukaan espanjalaiset ja baskit ovat huomattavasti kauempana toisistaan, kuin berberit espanjalaisista. Iberin kielen ja etniteetin juuret saattavatkin olla neoliittisen maanviljelyn Iberian niemimaalle tuoneessa väestössä, jonka nimestä meillä on tänään kaksi myöhäistä versiota: Iberi ja (i)berberi. Baskit olisi ehkä luontevaa sijoittaa läntisen Euroopan mesoliittisen väestön jatkumoon yhdessä aqvitaanien ja ja ehkä erään Brittein saarten ryhmän kanssa? Läntisen Välimeren historiasta tiedetään vielä liian vähän.

Etruskia ja Dravidakieliä on myös vertailtu, -ja yhtäläisyyksiä on löytynyt. Pyrimme palaamaan tähän aiheeseen mahdollisimman pian. Dravidat, joita nykyisin edustaa Etelä-Intian tamili-kansat, ovat olleet läsnä Mesopotamian kulttuurin kehdon äärellä jo ennen sumerien saapumista Zagros-vuorilta laaksoon. Persian iranilaisia edeltänyt kulttuurikansa, elamilaiset, joita tänään muistelevat "Elamin Tiikerit" Sri Lankassa, olivat Kaksoisvirtojen maan "kolmannen virran" kansa.

Nykyisessä Pakistanissa asuu yhä dravidakielistä väkeä, joka ulkonäöltään ja siis ilmeisesti geeneiltäänkin on muiden saman seudun kansallisuuksien kaltaista. Tamilien geeniperimä lienee siis etelä-intialaista, dravidakieleen liittymätöntä. Erään käsityksen mukaan dravidat tulivatkin etelään vasta heidän luomansa Indus-kulttuurin tuhouduttua mm. sivistymättömien indoeurooppalaisten hyökkäyksiin. Kielellistä dravida-yhteyttä on etsitty myös Kanarian guancheista, joten "länsi-dravidalaisuus" ei ehkä ole poissa laskuista.

Alussa kysytylle ja länsi-eurooppalaisessa tutkimuksessa säännöllisesti pohditulle etruskin yhteydelle suomalais-ugrilaisiin tai uralilaisiin kieliin ei näytä tässä tarkastelussa löytyvän muuta viitettä, kuin 1. persoonapronomini "mi, mini =minä". Tällä ei kovin pitkälle pötkitä, joten Suomi-Etruria -yhteyttä on etsittävä laajemmasta tarkastelusta, kaikkien agglutinoivien kielten ryppäästä, joka tähän lopuksi. Se on laiha lohdutus, mutta mieltä lämmittänee se ettei ruotsalaisia näy tässäkään kaukalossa palkintosijoilla.

 

 

EDELLISELLE
SIVULLE
TAKAISIN
ETUSIVULLE
SEURAAVALLE
SIVULLE

 

The Pagan Banner Exchange
The Pagan Banner Exchange