Pakanat ja ekologia
Osa 1.
Germaanisten uuspakanoiden kannannotto


 
 
"Allgermanische Heidnische Front" on yksi kiinnostavimmista ja kiistellyimmistä nykyajan pakanaliikkeista. Heidän nettisivunsakin on joutunut välillä suljetuksi, jostain syystä. A.H.F:n ekologinen kannanotto onkin kiinnostava asiakirja, johon voi tutustua vaikkei hyväksyisi heidän muita kannanottojaan. Lukemisen iloa.

 

AHF:n ekologiset näkemykset

Useimmat ihmiset mieltävät ekologian hippi-tyyppisten ihmisten harrastukseksi, ja siksi monilla tapaamillamme henkilöillä on vaikeuksia suhtautumisessa meidän ekologisiin näkemyksiimme. Yleisen mielikuvan mukaan ekologiasta kiinnostuminen kuuluu aivan tietynoloisille tyypeille: Pitkät pesemättömät ja kampaamattomat hiukset, polttaa käärittyjä sätkiä, pitää villasukkia housunlahkeiden päällä, liian iso villapaita, valkaistut ja reikäiset farkut, ja takin tapainen täynnä merkkejä, joissa joko sirppi & vasara tai yliviivattu swastika. "Eko-ideologisti" on yleisen käsityksen mukaan äärivasemmistolainen maailmanparantaja, jonka kanssa tavallisella kansalaisella ei ole mitään tekemistä.

Tarkasteltaessa äärivasemmistolaisuuden ja ekologian yhtäläisyyksiä ja eroja, voimme vain ihmetellä, miksi ihmiset ovat antaneet uskotella itselleen, että ne jollakin tavalla liittyisivät toisiinsa. Suosittelemmekin kaikille tarkempaa perehtymistä äärivasemmistolaisten suosimien maiden, kuten entisen Neuvostoliiton, tapaa huolehtia ympäristöstään. Kommunistit saattavat olla häikäilemättömimpiä luonnon riistäjiä, mitä on maailmassa koskaan nähty. Kun kommunisti-ystävämme heittäytyivät (Saksassa) ydinjätteitä kuljettavien junien eteen radan tukkeeksi, heidän henkinen kotimaansa, lukuisine ydinvoimaloineen ja monine lähes vastuuttomine ydinprojekteineen, jätti täysin huolehtimatta ydinvoiman seurauksista luonnolle ja väestölle. (Kirjoittajat viittaavat 1980-luvun suuriin ydinjäte-mielenosoituksiin, joissa äärivasemmisto heilui päällimmäisenä. Sama yksisilmäisyys oli havaittavissa myös Suomessa, jossa Wärtsilä rakensi Neuvostoliittoon ydinkäyttöistä jäänsärkijää vain 200 metrin päässä ydinvoiman vastustajien päämajasta ["EVY"]. Asiaa ei "huomattu" eikä mitään mielenosoituksia järjestetty, vaikka juuri kovissa oloissa liikkuvien arktisten jäänsärkijöiden ydinreaktorit ovat alttiina suuremmille vaaroille kuin mm. ydinsukellusveneiden vastaavat laitteet. Ydinvoimanvastaisen liikkeen kädet olivat sidotut sekä Saksassa että Suomessa. Käänt.huom.)

Vielä 1980-luvulla pysyäksemme, saimme silloin kokea, mitä neuvosto-ydinvoima meille merkitsee, kun Tsernobylin yksi reaktori hajosi, ja levitti kuolettavan pilven koko Eurooppaan. (Loviisan reaktorit ovat venäläisiä, mutta niissä on Suomessa uudistettu jäähdytysjärjestelmä. Itse reaktorin paineastiassa esiintyy "mikrohalkeamia", joita lienee yritetty korjata nostamalla reaktorin lämpötilaa yli normaalin. Näistä vaarallisista kokeista ei ole ehkä annettu suomalaisille oikeata tietoa?) Kommunismin ekologiset jäljet Itä-Euroopassa ovat myös karmaisevia: Epäterveellisiä yksitoikkoisia kaupunkeja, jotka ovat kuin suoraan sci-fi-kauhuelokuvista. (Suomenlahden eteläpuolella on Sillamäen ydinteollisuuskaupunki, josta kerrotaan kauhutarinoita, ja itärajan takana Montsegorskin venäläiset asukkaat nimittävät kaupunkiaan "Krematogorskiksi". Molemmissa paikoissa lapset ovat sairaita, alttiita syövälle, jne.. Liian kamalia juttuja kerrottaviksi. Käänt.huom.) Tälläistä on siis äärivasemmiston ekologinen todellisuus, jonka he piilottavat kosiskellessaan läntisten maiden ympäristöaktiiveja.

Me torjumme tälläisen ympäristö-teeman epärehellisen hyödyntämisen, ja haluamme A.H.F:ssa ottaa luonnollisemman suhtautumisen luonnon suojelemiseen, -ja ihmisen suojeluun koska olemme osa luontoa.

Eläinten oikeudet?!

Tavanomaisella pateettisella tyylillään kiertää tosiasiat ja tehdä itsestään "parempia ihmisiä", äärivasemmistolaiset "ekologistit" julistavat, että A.H.F. on "eläinten oikeuksien vastainen liike". Tätä väitettään he perustelevat sillä, että me pidämme kiinni germaanisista kristinuskoa edeltäneistä perinteistä. Heidän mukaansa me huvitamme itseämme uhraamalla eläimiä, emmekä panisi pahaksemme ihmisuhrejakaan. Ettäs keksivätkin. Jos pysyttäisiin tosiasioissa, juuri Raamattu ja Koraani puhuvat lampainen ja vuohien uhraamisesta veriselle jumalalle, ja eikös se ollut Abraham, joka aikoi uhrata poikansa Jehovalle? (Kun juutalaiset saivat 1900-luvulla erään sodan tuloksena haltuunsa Jerusalemin temppelivuoren, heidän olisi pitänyt uskontonsa mukaisesti aloittaa uudelleen Salomonin aikaiset karjalaumojen uhraamiset, mutta näin ei käynyt. Voinemme siis pitää germaanisen perinteen harrastajia yhtä nykyaikaisina, ja modernin eläinsuojelu-aatteen sisäistäneinä. Ääri-islamistinen Taleban-liike uhrautti äskettäin tuhannen nautaa Allahille, mutta vain joku hihhuli voi väittää, että Järvenpään tai Uudenmaankadun moskeijoissa tehtäisiin samaa. Käänt.huom.)

Meidän germaaniset esivanhempamme harjoittivat maataloutta, ja pitivät hyvää huolta sadostaan ja karjastaan. He teurastivat eläimet itse, ja kaikki niiden osat käytettiin hyödyksi taloudessa. Tämä oli elämisen ehto niihin aikoihin. Verta, joka oli tavallaan karjatalouden sivutuote, käytettiin seremonioissa hedelmällisyyden jumalille uhraamiseen, mutta teurastuksen tarkoitus ei yleensä ollut uskonnollinen, vaan se oli maatilan tavanomaista toimintaa. (Suomalais-karjalaisessa perinteessä, ja myös volgansuomalaisilla ja permiläisillä, tunnetaan eläinten uhraaminen uskonnollisten kokousten yhteydessä. Ko. uhrieläimet teurastettiin juhlapaikalla ja syötiin juhla-ateriana. Tunnetuimmat traditiot ovat Salmin pitäjän Mantsinsaaren härkä-uhri ja Venehjärven Pokko-uhri, jossa teurastettiin pässi. Aiemmin sen syömiseen osallistui vain miesväki, mutta Lesosten elvytettyä tämän kristillistyneen tavan äskettäin, myös naiset saivat osallistua lihakeiton nauttimiseen. Pokko-uhraus on viimeisimmät vuosisadat tapahtunut ortodoksi-kristillisen kirkonmenon yhteydessä, ja Neuvostoliiton aikana kommunistit kielsivät perinteen harjoittamisen. käänt.huom.)

Tästä huolimatta emme suosittele kenellekään eläinten teurastamista, tai edes lihan syömistä. Emme siksi, että olisimme kaikki vegetaareja tai vegaaneja, vaan koska kaupoissa oleva liha saattaa olla geneettisesti muunneltua, ja täynnä kaikenlaisia lisäaineita, jotka ovat haitallisia terveydelle. Me olemme myös 100%:sesti vastaan sitä hirvittävää (murderous) puoliteollista riistoa, mitä nykyaikainen maatalous yhä enemmän on. Nykyisen agribusineksen äärimmäisin ilmiö on hampurilais-teollisuus, McDonalds, ja Burger King -tyyppiset ketjut. Me emme tue Animal Liberation Front -tyyppistä terrorismia, mutta meidän mielestämme jokainen voi olla tukematta tälläistä teollisuutta, ja välttää näissä paikoissa asioimista.

Pidämme ihanteellisimpana eläinten kasvattamista itse, avarilla laitumilla, ja niistä huolehtimista, kunnes tulee aika käyttää ne ravinnoksi. Tämä ei ole aina mahdollista, ja silloin voidaan toimia kahdella tavalla: Voimme käyttää luonnonmukaisesti kasvatettuja karjatuotteita, tai sitten ryhtyä kasvissyöjäksi. Emme aseta kumpaakaan näistä vaihtoehdoista toista paremmaksi.

Silloin, kun on välttämätöntä tappaa eläin ravinnoksi -oman elossapysymisen takia-, meidän täytyy tehdä se kunnioituksella, ja meidän tulee olla kiitollisia siitä, mitä luonto meille tarjoaa, kuten germaaniset esi-isämmekin olivat.

Widarin kuolema

Germaanisessa mytologiassa uudistuva metsä personoituu jumala Widarin hahmoon. Jopa Götterdämmerungin, Ragnarökin, jälkeen Widar elää osana uutta jumalten perhettä. Me voimme havainnollistaa tämän asian: Germaaniset esivanhempamme saattoivat omin silmin havaita metsän kasvavan uudelleen tuhkasta salamaniskun tai tuhon jälkeen. Nykyisin Widarin voimaa, ekosysteemin kykyä uudistumiseen, ei osata arvostaa.

Me emme oikeastaan voi elää ilman metsiä. Metsän yksinäisyydessä voi selvittää mielensä, ja lapsille tekee hyvää saada liikkua metsässä. Asialla on myös meidän eloonjäämiseemme liittyvä puoli: Metsä puhdistaa ilmaa, se on suoja kaikenlaiselle elämälle, ja tuottaa meille kasveja, joilla on lääkinnällistä merkitystä. Metsä estää maaperää huuhtoutumasta pois, ja ylläpitää vesistöjä hidastamalla sadeveden valumista jokien ja purojen kautta meriin, ja kasvattaa sienet.

Miksi sitten ihminen tuhoaa metsiä, vaikka ne ovat niin tärkeitä hänen elossapysymiselleen? Ongelma on ihmissuku itse. Ihmiset hävittävät metsät asutuksen ja viljelysten tieltä, ja näkevät puun ainoastaan paperin raaka-aineena. Me voimme istuttaa puita, kuvitellen että sillä maksamme velkamme luonnolle, mutta tämä on sekä lapsellista että tekopyhää ajattelua.

(Luonnonvarojen, riistan ym., käsittäminen resurssiksi, joka säilyy vain jos siitä huolehditaan, on Euroopan suomalais-ugrilaisille alkuperäiskansoille tyypillistä ajattelua, joka esiintyi vielä 1600-luvulla saamelaisilla. Ruotsin kuningasta varoitettiin päästämästä savolaisia Lappiin, koska silloin valtakunta menettää tuottoisat turkisvarat. Kuningas ei uskonut, ja riista hävisi. Saamelaisten lapinkylät, Siidat, olivat maksaneet verot turkiksina, ja tuottaneet sen lisäksi Svean valtakunnalle erittäin arvokkaan kauppatavara-määrän Lapin turkiseläimillä, joiden pyyntiä Siita sääteli ankarasti. [Kustaa Vilkunan mukaan] Ekologinen ajattelu on siis luonnostaan kuulunut metsästäjä-keräilijä -kansoille, ja Julius Caesarin kuvailemat germaanit olivat kaskiviljelystään huolimatta melko metsäläisiä.

Kirjoittaja ei ainakaan kovin painokkaasti korosta pakanallisen näkemyksen luonnosta ja ihmisesta symbioottisena kokonaisuutena, ja kristillisen "luomakunnan herra" -teesin vastakkaisuutta, joka on avain nykyisen luontoa [ja ihmistä itseään] tuhoavan elämäntavan syiden ymmärtämiseen. Käänt.huom.)

Puun istuttaminen ei pelasta luontoa, eikä kaadettavaksi aiottuun puuhun kahliutumisesta ole muuta tulosta, kuin että vietät yösi paikallisessa putkassa moottrosahojen tehdessä sillä aikaa tehtävänsä. Ehkä kuitenkin voit nauttia tunteesta, että olet vihdoinkin tehnyt jotakin. (Germaanit turhaan aliarvioivat yksittäisten tekojen merkitystä, ja silläkin on arvoa, että yksilö itse kokee tehneensä jotakin. Meidän tajuntamme ei muutu vain lukemalla ja ajattelemalla, vaan käytännön toimet niiden asioiden puolesta, joihin uskomme, ovat se askel, jolla kerromme itsellemme että [tässä tapauksessa] olemme heränneet ajattelemaan ekologisesti. Kirjoitan tämän vanhana koijärveläisenä. käänt.huom.)

Me näemme ainoana mahdollisena ratkaisuna yhteiskunnan muuttamisen. Jos emme eläisi kapitalistisessa yhteiskunnassa, jossa lukemattomat yritykset käyttävät suunnattoman määrän energiaa ja paperia mainostaakseen Sinulle tuotteitaan, ja ohjatakseen ostos-käyttäytymistäsi, rasittaisimme luontoa paljon vähemmän. Planeettamme luonnonvarat eivät myöskään riitä ylikansoittuneen ihmiskunnan kasvaviin tarpeisiin. Vähemmän väestönkasvua, vähemmän kulutustavaraa, niin meillä on mahdollisuus selvitä.

Loppupäätelmä

Allgermanische Heidnische Front ei käy yksin kulttuurista taistelua germaanisen elämäntavan puolesta, perintömme säilyttämiseksi, vaan me näemme ihmiskunnan olevan osa luonnon suurta kokonaisuutta, vuorovaikutuksessa ja kohtalonyhteydessä sen kanssa. Ihminen on luonnolle velkaa olemassaolonsa, ja suojelemme luontoa suojellaksemme itseämme. Meidän germaaniset jumalamme esiintyvät monissa asioissa, ja luonto on yksi niistä. Sen puolesta kannattaa toimia.

For Nerþuz and Tîwaz!


 

Kommentteja:

Nyky-pakanallinen ajattelu rönsyilee monissa muodoissa, mutta eräät asiat tulevat aina esille, eivätkä ne voi olla olematta osana pakanallista tapaa hahmottaa maailmaa. Ekologisuus, eli luonnon käsittäminen kokonaisuudeksi, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja josta ihmisen on huolehdittava pysyäkseen itse elossa -osa luontoa kun on-, on Euroopassa yhtä vanha ilmiö kuin itse pakanuus.

A.H.F:ssä ekologiaa on ajateltu myös nykyajassa elävän silmin, ja heidän varoituksensa tehotuotetun ravinnon epäterveellisyydestä on aiheellinen. Tavoitteena on siis, kuten pitääkin olla, terveesti ja pakanallisesti ajatteleva sielu terveessä kehossa. A.H.F. ei kuitenkaan näytä liikaa holhoavan väkeään, vaan kysymys kasvis- vai liharavinnosta jätetään kunkin itse ratkaistavaksi, kuten hyvä onkin.

Germaanimme ovat myös kiinnittäneet huomiota olemassaolevan ympäristöliikkeen turhaan ja yli-individualistiseen erottautumiseen ns. normaaliväestöstä, ja ekologisen kansalaismielipiteen mahdolliseen epärehelliseen poliittiseen hyödyntämiseen. Tämä kysymys ei varsinaisesti kuulu Pakanasivujen toimialaan, ja jää vasemmistoradikaalien ja A.H.F:n väliseksi asiaksi meidän puolestamme. Germaanipakanoiden ja äärivasemmiston keskinäisen vastenmielisyyden tekee vähemmän yllättäväksi marxilaisuuden ja kristinuskon tietyt yhtäläisyydet, joista enemmän lisäartikkelissa.

A.H.F. eli Heathen Front kuuluu siihen laajaan sektoriin uuspakanallista liikettä, jota on luonnehdittu leimalla "right wing", ja hysteerisimmät ovat syyttäneet heitä "natseiksi". Heidän esittelynsä on kuitenkin välttämätöntä kokonaiskuvan luomiseksi siitä, mitä pakanuudella nykyisin ymmärretään. A.H.F. korostaa tavallista enemmän pakana-tradition etnisyyttä ja (tässä tapauksessa) germaanisia juuria, ja mm. perhe-arvoja. Jos joku saa näppylöitä heidän kannanotoistaan, hän voi lohduttautua sillä, että meidän ugrilaisten ei ole pakko tehdä kaikkea samalla tavalla kuin germaanien. Erilaisuushan on rikkautta, ja germaanit tehkööt asiat omalla tavallaan ja me omallamme. OK?

Eurooppalaisen pakanuuden germaaninen muoto kiinnostaa tänään sellaistakin väkeä, joka ei itse ole kovin "germaanista". On siis erityisen mielenkiintoista tietää, mitä "germaani-sektorissa" liikkuu.
Lisää indoeurooppalaista pakanuutta: Uusdruidistinen näkemys nyky- ja muinaispakanuudesta

 

EDELLISELLE
SIVULLE
TAKAISIN
ETUSIVULLE
SEURAAVALLE
SIVULLE

 




27.04.1999