Suomalaisten geeniperimästä kirjoitettaessa voi yhä vieläkin tavata käsitteet "itäinen" (=aasialainen) ja "läntinen" geenistö, vaikka eurooppalaisten perimää ei ole vuosikymmeniin tarkasteltu kahden muuttujan suhteena. Luigi Cavalli-Sforzan kartoituksissa tarkastellaan viittä muuttujaryhmää, "prinsipaalikomponentteja", jotka osataan yhdistää tiettyihin muuttoliikkeisiin tai murroksiin Euroopan asutuksessa: 1. Maanviljelyn leviämisen kanssa korreloiva kompleksi, joka on tiheimmillään Anatoliassa ja Balkanilla; 2. Indoeurooppalaisten invaasioon yhdistettävissäoleva kompleksi, joka keskittyy Volgan alajuoksulle; 3. Ruijaan ja Lappiin keskittyvä ilmeisesti paleoliittisen perimään tai arktiseen ympäristöön sopeutumiseen yhdistyvä kompleksi; 4. Kreikkaan ja eteläiselle Balkanille keskittyvä tekijä; ja 5. Baskimaalle keskittyvä geenikompleksi. Kuten lukija huomasi, mikään näistä ei ole "itäinen", -paitsi indoeurooppalainen.
Janos Pusztayn "Ketjumainen alkukoti" |
Seuraavassa János Pusztayn esitys uralilaisten kielten "ketjumaisesta alkukodista", joka on yksi hedelmällisimmistä tavoista hahmottaa U-kantakieleen johtanutta ja osittain keskenjäänyttä prosessia. Pusztay näkee kantakieli-vaiheessa kolme eri kohtiota, jotka eivät missään vaiheessa kehittyneet samaksi identtiseksi kielimuodoksi. Itämerensuomen, permiläiset kielet ja tseremissin erottaa samojedeista, ugrilaista ja mordvasta kieliperheen sisäinen typologinen raja, mutta samojedien ym. ja paleoaasialaisten raja on geneettinen, eli erottaa keskenään erialkuiset ja erirakenteiset kielet toisistaan.
Uralilainen kieliryhmä (Paleoeurooppalainen kieli) |
Paleosiperialainen kieli |
Itämerensuomalaiset kielet, saame |
Permiläiset kielet, tseremissi |
Samojedi-kielet, ugrilaiset, mordva |
Paleosiperialaiset kielet |
Suomi
Karjala
Vepsä
Vatja
Viro
Ishora, ="inkerikot", = ingrians
Liivi
Saamen kielet:
Etelä-saame
Uumajan saame
Piitimen l. Arjeplogin saame
Luulajan l. Jokkmokkin saame
Pohjois l. Norjan saame
Inarin saame
Koltan saame
Akkalan saame
Kildin saame
Turjan saame
(Kemin, jne. saame)
|
Komi
Permjakki
Udmurtti
Mari
(Muroma)
(Merja)
(Metserä) |
Hanti
Mansi
Nenetsi, ="jurakki-samojedi"
Enetsi, ="Jenisein samojedi"
Nganasani, =tavgi
Selkup, ="ostjakki-samojedi"
Sajanin samojedi-kielet:
(Kamassi, =Koibaali)
(Sojootti)
(Matori, =Karagassi, =Taigi)
Mordva: Moksa, erzä |
Jenisein kielet:
-Ketti
(-Kotti)
(-Arini)
(-Assaani)
Jugagiri-tsuvanin kielet:
-Jugagiiri
Tsuktsi-kamtsatkan kielet:
-Tsuktsi
-Korjakki
-Kerekki
-Aljutori
-Itelmeeni
Eskimo-aleutin kielet:
-Eskimo-kielet
-Aleutti |
Pusztayn määrittelyn voi rinnastaa kraniologi Markku Niskasen yhteenvetoon uralilaisten biologisesta perimästä.
|
Paleoeurooppalainen geeniperimä |
P.eur. + p.aasial. |
Paleoaasialainen geeniperimä |
Itämerensuomalaiset, saamelaiset, volgansuomalaiset, permiläiset |
Obin-ugrilaiset |
Samojedit |
Siperian alkuperäiskansat |
"Uralilaisia kieliä puhuvien kansojen somatologiset, kraniologiset ja geneettiset ominaisuudet osoittavat, että uralinkieliset kansat eivät polveudu yhteisestä kantapopulaatiosta, joka levittäytyi Volgan ja Uralin välisestä alkukodista viimeisten 6000:n vuoden aikana. Varsinkin ajatus siperialaisesta alkukodista voidaan haudata. Väestön siirtyminen Siperiasta Eurooppaan pitäisi näkyä selvänä gradienttina Uralin länsipuolella. Todellisuudessa biologiset ominaisuudet eivät muutu Itämeren ja Uralin välillä. Näiden ominaisuuksien muuttuminen alkaa vasta Uralin itäpuolella osoittaen eurooppalaista alkuperää olevan väestön siirtymistä Uralin yli itään, ja sekoittumista siellä geneettisesti huomattavasti itäisempiin populaatioihin. Obinugrilaisten somatologiset piirteet osoittavat heidän polveutuvan sekä paleoleurooppalaisista että paleoaasialaisista populaatioista, mutta samojedien esivanhemmat olivat somatologisten ja geneettisten piirteiden perusteella pääasiassa kielensä muuttaneita paleoaasialaisia." Markku Niskanen, Muinaistutkija 4/1998, s.19.
Niskasen biologisten tutkimustulosten perusteella tekemä yhteenveto on siis samansuuntainen Pusztayn kielihistoriallisen näkemyksen kanssa. Kielessä samojedit, morvda ja Obin-ugrilaiset muodostavat vaihtumavyöhykkeen (uralilaisen osan) maantieteellisesti viereiseen kieliryhmään nähden, mutta biologisen geeni-perimän suhteen samojedit ovat pääasiassa paleoaasialaisia, ja Obin-ugrilaiset vaihtumavyöhykettä kaikkien Uralin länsipuolisten kansallisuuksien ollessa (läntisiä) europideja ilman paleoaasiasta perimää.
Tutkimustulosten kannalta "suomalaisten itäinen perimä" näyttää siis loppuunkäsitellyltä? Ooops: Viimehetken ilmoittautujana ehtiikin paikalle paljonpuhuttu Y-kromosomin C-alleeli, svekomaanien viimeinen toivo. Euroopassa vain parissa paikassa, Suomessa ja Kreikassa, esiintyvä isältä perittävän Y-kromosomin C/T-transitio (Y-kromosomin C-alleeli), on hyvin yleinen osassa Siperiaa (jakuuteilla 86%, burjaateilla 58%, suomalaisilla 50%, kreikkalaisilla 10%, juuri muilla ei). Siispä fin-jävelit ovat sittenkin mongoleja?! Siteeraammepa Niskasta: "...Y-kromosomin C-alleelin levinnäisyyden valossa esitetyn väitteen ... mukaan pohjoiseurooppalaisten (varsinkin suomalais-ugrilaisten) isä-linjoissa olisi uralinkielisten siirtolaisten mukana tullut aasialainen komponentti (Zerjal ym. 1997). C-alleelin levinnäisyyden tarkastelu kuitenkin osoittaa sitä tavattavan pääasiassa niillä alueilla, jotka saivat nuoremman paleoliittisen kauden aikana asutusta Alppien itäpuolisen Euroopan periglasiaaliselta vyöhykkeeltä. On siis todennäköisempää, että tämän alleelin levinnäisyyssuunta oli Euroopasta Aasiaan kuin Aasiasta Eurooppaan." M.Niskanen, s.18.
Isältä perittävän Y-kromosomin em. kummallisen molekyylinpätkän laikuttaista levikkiä on arveltu myös pronssikautiseen metallikauppaan liittyvän "traaderi-toiminnan" välittämäksi. Keski-Aasiasta Fennoskandiaan ulottui monia etnisiä kulttuureja ylittävä Keski-Aasian metallurginen kompleksi, eli pronssi-teknologiaa ja esineistöä välittänyt kulttuurinvaihto. Suomeen tämä ilmiö toi Seiman-Turbinon -tyyppisiä esineitä ja ns. "Suomen itäisen pronssikulttuurin". Voidaan olettaa, että silloin uutta tietämystä levittivät liikkuvat kauppias-seurueet, "traaderit" mm. Melanesiaa koskevan tutkimuksen terminologiassa, jotka viipyivät paikkakunnilla vain sen ajan kun pronssit on myyty tai vaihdettu, mutta palasivat säännöllisesti uudelleen kuin kattilanpaikkaajat 1800-luvun Suomessa. Näillä traadereilla on voinut olla myös pysyviä kauppa-asemia, kuten myöhemmät Teljä ja Hahlo keski-eurooppalaisilla kauppiailla Kokemäki-laaksossa. Tälläisen aseman ympärille muodostuu yleensä seka-asutus, jossa geenejäkin vaihtuu. 1800-luvun suomalaisella maaseudulla väitetään puhelinpiuhoja kylästä kylään vetäneiden monttöörien jättäneet sinne-tänne monttööri-geenejä muistoksi teknologian edistysaskeleesta. Pronssikauden traadereita arvellaan samojedeiksi.
Kahdessa paikassa Itämeren tai Fennoskandian ympäristössä on luultu löydetyn "mongoli-kalloja" kampakeramiikkaan tai varhaiseen suomalais-ugrilaisuuteen yhdistettävissäolevista haudoista. Nyttemmin on selvinnyt (Kozintsev Niskaselle 1991), että Äänisen Peurasaaren, eli Oleni Ostrovin, löytöjen "litteäkasvoiset kallot" ovat kaikki rekonstruoitu löydöistä, joiden kasvojen luut ovat olleet puuttellisesti säilyneet. Kun silloisen tieteellisen dogmin mukaan siellä piti olla "mongolideja", ne tehtiin. Äänisen kallot ovat siis kaikki europideja, ja viittaavat mm. nykyisten saamelaisten suuntaan. "Denisovan 1980 julkaisemien kraniometristen mittojen vertaaminen paleoliittisen kauden eurooppalaisten vastaaviin mittoihin osoittaa, että kampakeraamisen väestön kasvojen konfiguraatio ei ollut sen mongolisempaa (=liiteäkasvoisempaa) kuin paleoeurooppalaisten (Euroopan cromagnoidien). ... Todellisuudessa Euroopan itäosien ja Länsi-Siperian varhaisimmat asukkat olivat kraniologisesti europidista tyyppiä, ja mongolidiset piirteet ilmestyivät Länsi-Siperiaankin vasta pronssi- ja rautakausien vaihteessa (Liptak 1980)." M.Niskanen, s.13.
Svedofiilien hellimälle mielikuvalle "itäisyydestä" ja mongolisuudesta ei siis jää minkäänlaista piilopaikkaa tieteen tarkoilta työkaluilta. Tarkasteltaessa eri eurooppalaisten populaatioiden kraniologista eli kallon-mitallista yhtäläisyyttä/eroa burjaatteihin saadaan konventionaalista "itä-länsi"-mielikuvasta poikkeava tulos:
Sivun alussa esitetty hypoteesi jääkaudenaikaisen eli paleoeurooppalaisen väestön jakautumisesta kahteen eri ryhmittymään voidaan ottaa huomioon, ja silloin kokonaiskuva näyttää tältä: "Itämerensuomalaiset ..., saamelaiset, volgansuomalaiset ja permiläiset kansat polveutuvat paleoeurooppalaisesta populaatiosta. ... Saamelaisten esivanhemmat todennäköisesti muodostivat muista eurooppalaisista erillisen ryhmänsä jääkauden maksimin aikana; itämerensuomalaisten esivanhemmat ovat peräisin sekä Alppien länsipuoleisesta (Franco-Cantabria) että itäpuoleisesta (Dniepr-Don) jääkauden maksimin aikaisesta refugia-alueista; volgansuomalaisten ja permiläisten kansojen esivanhemmat ovat peräisin pääasiassa itäisestä refugia-alueesta." M.Niskanen, s.19.
Kun suomalaisten europidista perimää ja Eurooppalaista alkuperää ei voida kiistää nykyisten geenitutkimusten osoittaessa yhtäläisyyttä läntisen Euroopan muunkielisiin kansoihin (poisluettuna baskit), on tarjottu sellaistakin mallia, että "jalot viikingit" tms. olisivat astuttaneet Suomen naiset, ja näin aikaansaaneet "läntisen rotu-tyypin". Niskasella on vastaus tähänkin: "Mitokondrian DNA:n (mtDNA) tutkimuksen perusteella itämerensuomalaisten, saamelaisten ja volgansuomalaisten äitilinjoilla on eurooppalaiset alkuperät." M.Niskanen, s18.
Mitokondrioiden DNA periytyy vain äidin kautta, koska siittiö jättää lastinsa vain hedelmöityvän munasolun tumaan, ja tuman ulkopuolisen mtDNA:n kanssa isällä ei ole mitään tekemistä. Sitä tutkimalla saadaankin pidemmälle menneisyyteen ulottuvaa tietoa, koska mtDNA vaihtuu hitaammin. MtDNA:sta saamme myös vastauksen em. kysymyksenasetteluun: Europidinen geenistö on suomalaisilla kotoperäistä, ellei sitten viikinki-naisia ole haettu tänne suurin määrin lisääntymistarkoituksiin, mikä on vähintään epätodennäköistä.
Keskustelu suomalaisten mystisestä itäisyydestä tuskin loppuu, vaikka yhä uudet tosiasiat lyövät korville svedofilian viimeisiä "bitter-eindereita" ("Nach der Bitter Ende", =katkeraan loppuun), sillä aina löytyy jostakin pimeä loukko ilman tieteen valokeilan kosketusta, mihin "jalo germaani" voi nilkuttaa jatkamaan kuvitteellista eksistenssiään.
Kirjallisuutta:
Niskanen M.E.W. "The origins and affinities of Finns and Saami (Lapps)..." Atlanta, Georgia 1994
Niskanen M.E.W. "Itämerensuomi eurooppalainen maa" -koosteessa: "Itämerensuomalaisten alkuperä fyysisen antropologian valossa" 1997
Niskanen M.E.W. "An Exploraty Craniometric Study of Northern and Central Europeans..." Washington State University. Pullman, Washington 1994
Cavalli-Sforza L.L. et al "The History and Geography of Human Genes", Princeton university Press 1994
|