• http://home.earthlink.net/~duranki/index1.html#dict
• http://www.sumerian.org

Sähköposti englanti-sumeri -sanaluettelon laatijalle: Chris Siren

Tässä tavanomaisesta poikkeavassa agglutinoivien eli sanoja taivuttavien kielten hahmotuksessa sumeri, elami ja Vähässä-Aasiassa ja nykyisen Irakin pohjoisessa osassa puhuttu hurri sijottuvat keskelle, ja uralilaiset, altailaiset, kartvelilaiset (toinen kaukasian kieliryhmistä) ja dravida-kielet (Etelä-Intiassa) kohtaavat toisensa tässä keskipisteessä. Suomen ja sumerin välinen mahdollinen yhteys voi liittyä tämäntapaiseen hyvin laajaan kieliperheiden kieliperheeseen, mutta silloin liikutaan ehkä jo niin vanhoissa ajoissa, että tavallisimman käsityksen mukaan ollaan jo kielihistorian "tapahtumahorisontin" takana, josta tieteen tuntemilla keinoilla ei saada enää kyllin luotettavaa käsitystä.

Sitä aluetta, jota lännessä rajoittaa Kaspianmeri, etelässä Zagros-vuoret ja idässä Hindukus- ja Tiensan-vuoristot, ja jota jääkauden aikana ja loputtua rajoitti pohjoisessa ensin jää ja asumakelvoton kylmyysaavikko ja sen jälkeen "Hanti-järvi", Länsi-Siperian alangon jääjärvi, ei vielä tunneta arkeologisesti kyllin hyvin. Edellämainitut luonnonolot rajaavat sen seudun, josta käsin on voitu idän suunnasta ehkä vaikuttaa Fennoskandian ja Venäjän alueen asutuksen syntyyn, kovin etelään: Kazahstaniin tai vieläkin etelämmäksi.

Jos siirrämme kartalle yllä olevan kaavion, sen keskiö sijoittuu luontevasti juuri edellä mainittuu seutuun, ja "suur-kieliperheen" neljä päähaaraa juuri sinne, missä niitä nykyisin puhutaan, -poikkeuksena Amerikassa puhuttu penutinan.

Vanhimmat arkeologiset jäljet sumerilaisista ovat Mesopotamian ulkopuolelta, Zagros-vuorilta ja niidenkin pohjoispuolelta. Baktriasta on jonkin aikaa sitten kaivettu esiin pronssikulttuuri, jolla on monia sumerilaisiin viittaavia piirteitä. Kun sumerilaiset vallitsevan käsityksen mukaan tulivat jokilaaksoihin pohjoisesta, baktrialaiseen yhteyteen lienee uskottava. Meidän ja sumerien väliin jää kuitenkin vielä kaistale aroa, joten ihan naapurinpoikia ei oltu.

Suomen ja Fennoskandian pioneeriasutus on esinetyyppien ja todennäköisten asutuksen leviämisteiden perusteella yhdistettävissä läntisestä Euroopasta Ukrainaan ulottuneeseen väestöön, jonka seurannaisina voidaan pitää niitäkin asutuksia, joista tulivat myöhemmät muuttoaallot Suomeen. Sellaista esihistorian "arvoitusta" ei varsinaisesti ole olemassa, jonka ratkaisemiseksi tarvittaisiin joku tuntematon tekijä. Suomalaisten ja sumerien yhteydeksi näyttää jäävän se, että esi-esivanhempamme lienevät olleet yhtäaikaa samassa paikassa, mutta siellä olivat silloin melkein kaikki muutkin, -paitsi eräät kömpelöillä prepositioilla sanottavaansa ilmaisevat barbaarit.