Tällä tekstillä ajattelin selittää vähän tarkemmin kuinka luonnonvoimien personoiminen jumaliksi ja jättiläisiksi voidaan yhdistää eri tieteellisten teorioiden kanssa.
Joidenkin kristittyjen mielestä raamatullinen luomiskertomus on absoluuttinen kuvaus siitä miten jumala loi maailman. Sitten on olemassa niitä joiden mielestä tämä
täytyy tulkita symbolisena. Jolloin esim. "yksi päivä" vastaa monta miljoonaa vuotta. Mutta jos heidän mielestään raamatullista luomiskertomusta voi
katsoa symbolistisesta näkökulmasta, niin miksei silloin voisi tehdä samoin muiden uskontojen luomiskertomusten kanssa. Pohjoisen luomiskertomuksen, jonka
kristityt laskevat ainoastaan olevan "tyhmä" satu, voi myös käsittää symbolistisesti. Itse asiassa mielestäni pohjoinen luomiskertomus sopii paljon
paremmin yhteen nykyisten tieteellisten teorioiden kanssa.
Völuspa 3:sta voi lukea että ennen kuin maa luotiin ei ollut mitään. Ainoa mitä oli olemassa oli tulimaa Muspellheim ja pakkasmaa Nifelheim, ja niiden välissä oli
Ginnungagap. Ginnungagapissa oli lauhaa. Jos tätä vertaa tieteeseen, niin Muspellheim voisi olla aurinko ja Nifelheim universumi maapallon tuolla puolen. Auringosta
täydellisellä etäisyydellähän sijaitsee Maa. Maa sijaitsee siis siinä missä Ginnungagap "sijaitsi".
Maapallon etäisyyshän aurinkoon on sopiva elämän
kehittymiseen ja jatkumiseen. Ginnungagapissa sai alkunsa jättiläinen Ymer. Jättiläisethän symbolisoivat kaaosta ja voisi kuvitella että oli aika kaaottista kun mm. kaasuja ja
mineraaleja yhdistyi siksi mitä me nykyään kutsumme Maaksi. Ymeristä kasvoi esiin jättiläisten suku, eli erilaisia kaaosvoimia. Ginnungagapista tuli myös lehmä
Audhumla, josta Ymer sai "ravintonsa". Audhumla voi vastata kaaoksen, eli Ymerin, ruokkimista eri partikkeleilla maapallolla esihistorialliseen aikaan. Audhumla
vastasi myös Bure-miehen, jumalten esi-isän, luomisesta, eli partikkeleiden tuottaminen oli lopulta tuottanut tietyn "rauhan" kaaoksen keskelle.
Kaaoksenhan täytyy
rauhoittua joskus, koska sitä ei voi olla olemassa ainaisesti. Yksi energiamuotohan muuttuu lopulta toiseksi. Vähitellen oli kaaos rauhoittunut niin paljon että harmoniset
voimat, eli jumalat, olivat lisääntyneet ja Buren pojasta Borista tuli loppujen lopuksi veljekset Oden, Vile ja Ve. Borin pojat tappoivat Ymerin ja harmonia voittaa
kaaoksen, ja kaikki jättiläiset kuolivat verestä joka valui. Kaikki paitsi yksi, Bergelmir, joka säästyi koko kotiväkensä kanssa. Kaaos ei siis kuollut sukupuuttoon.
Oden, Vile ja Ve tekivät maapallon Ymeristä. Lihasta maan, verestä meret ja järvet, luista vuoret, hampaista ja murskaantuneista luista soran ja kivet, aivoista pilvet
ja pääkallosta taivaskannen. Tästä voidaan sanoa että kun harmonia oli "voittanut", alkoi maapallo kehittymään enemmän ja enemmän elämiseen sopivalle. Siinä mitä
kaaos piti sisällään, eli kaikki minkä Ymer oli "saanut" Audhumlalta, oli aineita joista maa, vesi, ilmapiiri jne. pystyivät muodostumaan. Harmoniasta tuli kaikki elämä
ja sen mukana lopulta ihminen. Ensimmäisten ihmisten nimet olivat Ask (saarni) ja Embla (jalava). Oden antoi heille hengen ja elämän, Vile antoi heille järjen ja
liikkuvaisuuden ja Ve antoi heille ulkonäön, äänen, kuulon ja näön.
Luonnon voimat ovat siis luonnon lakien kautta kehittäneet kaikki lajit -niiden muassa ihmisen-
niiksi miksi ne ovat tänään. Ja kehitys jatkuu edelleen, mikäli me ihmiset emme toimi luontoa vastaan.
Luomisen symboli on Triskelese, symboli joka vastaa jumalallisesta puheesta (3) ja Odenista, Vilesta ja Veestä. Eli symboli mm. luomiselle ja
alkuperäisille luoville ja järjestäville voimille universumissa.
Myös kertomukset Ragnarökista voidaan laittaa tieteelliseen näkökulmaan. Kun elämä maapallolla, sellaisena kuin se on nyt, tuhoutuu niin
tulevat viimeiset ajat luonnollisesti olemaan kausia joina rauhalliset ja kaoottiset voimat hallitsevat vaihtelevalla menestyksellä. Eli taistelu jumalten ja jättiläisten välillä.
Ragnarök tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin, mutta ihminen voi jo aikaisemmin käynistää Ragnarökin olemalla välittämättä luonnon tasapainosta.
Pienentynyt kunnioitus luontoa kohtaan, joka on seurausta Jerusalemin uskontojen moraalisäännöistä, voi siis aihettaa sen että ihminen kaivaa omaa hautaansa.
Tässä taistelussa kaoottisten ja "harmonisten" voimien välillä tulee kaaos lopulta "voittamaan". Tulivuorijättiläinen Surt heittää tulta maailman ylle ja polttaa sen. Mutta
tasapaino luonnonvoimien välillä on ikiaikainen. Kaikki jumalat eivät kuole tarinan mukaan. Odenin pojat Vidar ja Vale, Torin pojat Mange ja Mode sekä
jumalattaret selviävät hengissä. Tarinoiden mukaan palaavat myös Balder ja Höder Helistä.
Harmoniset voimat eivät siis kuole. Tämä voidaan tulkita niin, että vaikka suurin osa elämästä maan päällä tuhoutuu, niin planeetta toipuu vielä aikanaan. Voimathan ovat jäljellä. On
myös mainittu että kaksi ihmistä, Liv ja Levtrase, tulevat selviämään hengissä Ragnarökistä. Tämän voi symbolisesti tulkita -niin kuin tiedekin sanoo- että suurin osa
ihmiskunnasta tulee tuhoutumaan mutta pienempi joukko selviää. Maa tulee toipumaan ja taistelu rauhan ja kaaoksen välillä jatkuu aina seuraavaan Ragnarökiin asti.
Ragnarök tulee siis tapahtumaan useammin kuin kerran.
Silti tulee vielä Ragnarök, joka on enemmän "lopullinen". Gylfaginningissä (Snorren Eddassa) sanotaan että Ragnarökissä tulee taivas repeytymään ja että
Muspellheimin pojat tulevat sieltä. Tätä voidaan verrata aurinkoon, joka tähden luonnollisen vanhentumisen mukaan kasvaa -nk. valkoiseksi jättiläiseksi- ja nielee
auringonratamme sisimmät planeetat Maa mukaan luettuna. Ragnarökin kertomuksessa useimmat jumalista tapetaan ja Surt, Muspellheimin poikien johtaja, heittää
tulta maan ylle ja polttaa maailman.
Tämä voidaan tulkita niin että aurinko, jota minun luomis-vertauksessani edustaa Muspellheim, nielaisee Maan ja
polttaa sen, mutta nykyäänhän tiedetään että tähti, joka kasvaa valkoiseksi jättiläiseksi, kutistuu lopulta valkoiseksi kääpiöksi. Harmoniset voimat tulevat
aina takaisin ja palauttavat tasapainon. Ragnarökin tarinan mukaan synnyttää Sol (=Aurinko) tyttären joka seuraa äitinsä rataa. Tämän voi tulkita niin, että vaikka
aurinko tuhoutuu niin ajan myötä tulee uusi tähti sen sijalle. Tämä voi käsittää miljoonia tai miljardeja vuosia, mutta se mahdollisuushan on olemassa. Elämä tulee silloin vähitellen takaisin maapallolle.
Tällä haluan osoittaa, että vaikka pohjoiset kertomukset voivat olla tulkinnan kannalta monimutkaisia, ne soveltuvat täydellisesti siihen mitä tiedämme luonnosta ja maailmankaikkeudesta. Toisin kuin monet Jerusalemin uskontojen seuraajat, joiden mielestä raamatulliset kertomukset ovat sanalleen totta, niin ei varmaankaan yksikään
nykypäivän pohjoinen pakana tulkitse pohjoisia kertomuksia kirjaimellisesti. Toisin kuin monet fundamentalistisesti aivopestyt kristityt, juutalaiset ja muslimit, me ymmärämme
että kertomuksien sisältöä täytyy katsoa symbolistisesta näkökulmasta jotta ne pystyisi tulkitsemaan oikein. Jos tekee niin, niin huomaa että esi-isiemme tarinoihin
kätkeytyy paljon totuutta ja viisaita sanoja.
/ Orm
Tämän sivun tekstit on julkaistu aiemmin NAF:n kotisivuilla.
Takaisin edelliselle sivulle