Gnostinen hymni jumaluudelle
-räjäytä tajuntasi Nag Hammadin
papyroksilla
Nag Hammadin autiomaahan kätketyn kirjaston mielenkiintoisimpiin ja järkyttävimpiinkin löytöihin kuuluu runoelma, joka tunnetaan nimellä "The Thunder Perfect Mind". Osa tekstistä on abstraktin filosofista, ja osa hyvinkin fyysistä. Yhtymäkohtia löytyy mm. Isis-kulttiin, Ishtarin manalan matkaan, ja muihin vanhoihin myytteihin. Pythagoras, joka lukujen kauneudessa kuuli sfäärien musiikkia, tiesi hänkin jotakin, mutta mistä? Löytö-yhteys ja sisältö liittävät runon varhaiskristillisyyteen, mutta jumaluus on nainen!?!? Emme jää odottamaan tekstin liittämistä ev.lut.-kirkkohistorian opetukseen, vaan annamme sen teidän luettavaksenne nyt ja heti: |
Myrskyisä Täydellinen Mieli"The Thunder Perfect Mind", Nag Hammadin asiakirjoista englannin kautta suomennettuna.
Minut on lähettänyt voima,
Miksi sinä, joka vihaat minua, rakastat minua,
Poimittu 1945 löydetyistä "Nag Hammadin" käsikirjoituksista: James M. Robinson, ed., The Nag Hammadi Library, HarperCollins, San Francisco, 1990. |
Kommentteja: |
"Myrskyisä Täydellinen Mieli" on hyvin ihmeellinen ja erikoinen runo. Siinä kuuluu feminiinisen jumalallisen voiman ääni, joka on yksi mikä yhdistää vastakohdat. Yksi, joka ei puhu ainoastaan naisessa vaan myös kaikissa ihmisissä. Ei ainoastaan kansalaisissa, vaan myös muukalaisissa, siis sekä köyhissä että rikkaissa. Se on runoelma, joka näyttää jumalallisuuden loiston inhimillisen elämän kaikissa muodoissa, Kairon ja Aleksandrian slummien hiljaisuudesta rikkauden ja vallan palatseihin, miesten, naisten ja orjien olemisessa. Tämä runo näkee jumaluuden kaikessa ja jopa odottamattomissakin muodoissa.
"Myrskyisä Täydellinen Mieli" on ehkä kirjoitettu Egyptissä. Kirjoittaja on ehkä tuntenut sekä Isiksen salaisuudet että juutalaisen perinteen. Näyttää siis siltä, että tämä kultti on kasvanut maailmassa, jossa juutalainen, egyptiläinen, kreikkalainen ja roomalainen traditio ovat kohdanneet ja sekoittuneet, ja näiden perinteiden tuntijat ovat olleet hyvin hienostunutta väkeä. Karnakin kaupungin tapaisissa paikoissa kaikki nämä elementit olivat läsnä, ja vaikuttamassa kulttuurien ja uskontojen synteesiin." Elaine Pagels , uskontotieteen proffessori Princetonissa, haastattelussa Frontline-lehdessä. |
Tarkastelua | |
"Thunder Perfect Mindin" läpäisee ajatus vastakohtien yhteydestä. "Coinsindentia Oppositorum", jonka löytäminen haltioitti Cusanuksen tuhannen vuotta myöhemmin ja Hegelin esittämänä Marxin ja Engelsin vielä nykyajan kynnyksellä, mutta sensaatiot eivät lopu tähän. Kun runoelman subjekti on feminiini, ei enää ihmettele kirkkoisien raivoa -ja päättäväisyyttä lähettää sensorit ja kirjojen polttajat kiertämään kristityn Lähi-Idän kaikki syrjäisimmätkin luostarit kitkemässä sitä tietoa, joka heidän mielestään ei sovi kuolevaisten tiedettäväksi.
Yhteys Isiksen kulttiin pakottaa katsomaan kirjoittamisajankohtaa vanhempaan aikaan runoelman juuria etsittäessä. Sfäärien sinfoniat ovat sattuneet ihmiskorviin aikaisemminkin, -ja johdattaneet toisinajattelun hurmaavalle mutta vaaralliselle polulle. Siteeramme Riane Eisleria: "Filosofian historioitsija Edward Hussey katsoo Ksenofaneen olleen "Kreikan perinteiselle uskonnolle äärimmäisen vieraan radikaalin monoteismin" ensimmäinen edustaja. Hussey tähdentää, että Ksenofaneen ajatus, jonka mukaan maailmankaikkeutta hallitsee ääretön, kaiken sisäänsä sulkeva äly, oli jyrkästi ristiriidassa Olympoksen panteonissa ilmaistun virallisen maailmankuvan kanssa. Siinähän arvaamattomasti käyttäytyvien, riitaisten, keskenään kilpailevien ja monasti aseistettujen jumalten joukko - joka huomattavasti muistutti muinaiseen maailmaan virrannutta pikkupäälliköiden ja -kuninkaiden tulvaa - hallitsee oikullisella ja mielivaltaisella tavalla sekä luonnon tapahtumia, että inhimillisten 'alamaisten' elämää. Sen valossa, mitä esihistoriasta nyt tiedetään, voisi yhtä perustellusti sanoa, että androkraattinen maailmankuva oli 'uusi ja kumouksellinen', eikä, kuten Hussey katsoo, se maaailmankuva, joka muodosti perustan Kreikan kuudennella vuosisadalla tapahtuneelle poliittiselle ja yhteiskunnalliselle kehitykselle." Riane Eisler: Malja ja miekka, s 152-153, WSOY 1988, suomennos: Satu Hassi, Eislerin viittaukset: Edward Hussey: The Pre-Socratics. Eisler ja Hussey kääntävät konventionaalisen ja sovinnaisen käsityksen läntisen kulttuurin aamunkoitosta Agamemnonin saleissa ja Troijan piirityksen savuissa päälaelleen... Pah: He kääntävät sen päälaeltaan jaloilleen. Se mikä näyttäytyy Homeroksen runoissa, onkin taantumaa ja disharmoniaa, joka tilapäisesti, kolmisen sataa vuotta, häiritsi ja esti sivistystä Aigeian maailmassa. Homeriaaninen perspektiivi kätkee täydellisesti katseilta sivistyksemme -ja coinsindentia oppositorumin oivaltamisen- todellisen alkulähteen. Puheenvuoro Eislerille:
"Muiden muassa filosofit Anaksimandros, Zenon ja Empedokles ilmaisivat 500- ja 600-luvuilla eKr. dialektisen käsityksen, jonka mukaan vastavoimien tasapaino on olennainen sekä pysyvälle tilalle että muutokselle. Nyt tiedetään, että tätä ajatusta edelsivät vielä varhaisemmat mielikuvat, Jumalattaren palvonnan ajalta periytyvät. ...
Kun sivistys doorilaisen rynnäkön jälkeen alkoi uudelleen nostaa päätään, niin ei ollut sattuma, että esiin tuli, joskin uudenlaisessa muodossa, vanha näkemys kaikkeudesta yhtenäisenä ja jaksottaisesti muuttuvana kokonaisuutena - jota aikaisemmin oli symboloinut Suuri Jumalatar, Kaiken Äiti ja Antaja. ... Jumalattaren kultti oli yhtä aikaa moni- ja yksijumalainen. Jumalatarta palvottiin monen muotoisena, mutta näillä jumaluuksilla oli yhtäläisyyksiä. Jumalatarta, Kaiken Äitiä ja Antajaa pidettiin joka puolella kaiken luonnon ja elämän lähteenä. Tässä mielessä Sokrateen edeltäjien ajatus yhtenäisestä ja järjestyneestä maailmasta on siis paljon lähempänä vanhoja, Jumalattaren palvontaan liittyviä näkemyksiä, kuin niitä, joita symboloi Olympoksen pantheon.
Pythagoras ajatteli, että kosmos on suunnaton musikaalinen harmonia, kuuluisa sfäärien harmonia. Tämäkin näyttää sopivan paremmin vanhan uskonnon mukaiseen kosmologiaan kuin riitojen repimään Olympoksen panteoniin." | |
Kun ihmiskunta oppi leipomaan leipää viljakasvien siemenistä jauhetuista jauhoista, käyttämään kasvikuiduista kudottuja kankaita, valmistamaan astioita poltetusta savesta ja välittämään viestejä kirjoitetuilla merkeillä, silloin olimme sivistyksen aamunkoitossa, -ja kunnioitimme Jumalatarta. Aavistus kirkkaasta kaikenkattavasta alkuajatuksesta näyttää siis silloin häivähtäneen ihmisten mielissä, kuin oikullisen jumalattaren viitan lieve. Takaisin maanpinnalle, ja Cucuteni/Tripolje -kulttuuriin, jossa em. tekniset innovaatiot olivat läsnä juuri keksittyinä. Eisler:
"Parien ja vastakohtien välinen jännite on usein toistuva teema 3000-luvun puolen välin cucuteni-kulttuurin maalatussa keramiikassa. Vanhaan uskonnolliseen mytologiaan kuului keskeisenä luonnon dynaamisuus ja sen säännöllisesti toistuva uudistuminen näennäisten vastakohtien, kuoleman ja syntymän, kautta; Jumalattaressa ruumiillistui sekä elämän ja kuoleman ykseys ja niiden vastakkaisuus. Jumalattaressa yhdistyivät myös äitiyden ja neitseyden vastakohdat." (Eisler, s. 154) "Thunder Perfect Mindin" subjekti on hämmästyttävän yhtenevä neoliittisen Jumalattaren kanssa! | |
Pythagoras oli matemaatikko, mutta ajatus "geometrisesta tasa-arvosta", mitä elämänfilosofiaa se on? Eisler: "Aristoksenoksen kirjoituksista tiedämme, että Pythagoras omaksui suurimman osan eettisistä opeistaan naiselta nimeltä Themistoklea, joka oli Delfoin papitar. On myös väitetty, että Pythagoras toi kreikkalaiseen filosofiaan muinaisen mystiikan. Häntä on luonnehdittu jopa feministiksi (Hawkes: Dawn of Gods, 284) Uudistaessaan orfista mysteeriuskontoa, Pythagoras näyttääkin painottaneen naisellisen alkuvoiman palvontaa."
"Thunder Perfect Mindissa" meillä on sfäärien sinfonian libretto. |
"Älkää tuomitko ettei teitä tuomittasi" | |
Vastakohtien ykseyttäkin huomiotaherättävämpää on runoelman toistama kunnian ja häpeän ykseys. Tämä jos mikään on vastakkaista Eislerin kritisoimalle androkratialle. Joskus on sanottu, että vain täydellinen järjestys voi näyttäytyä epäjärjestyksenä, ja vain suurin suuruus voi alistua vähäisyyteen. Nag Hammadin kirjakätkö sisälsi myös Maria Magdalenan evankeliumina tunnetut tekstit. Magdalena oli kirkko-Raamatunkin mukaan Jeesus Nasaretilaisen seurueeseen kuulunut henkilö, joka oli myös niitä harvoja jotka olivat paikalla ristiinnaulitsemisen ajan. Kun kristillinen legenda mainitsee hänet ensimmäisenä ylösnousseen Kristuksen nähneenä henkilönä, häntä ei voi sivuuttaa. Kristillinen perimätieto pitää Magdalenaa sinä prostituoituna, joka pesi Jeesuksen jalat, kuivaten ne hiuksillaan.
Prostuutio oli vanhatestamentillisessa Juudeassa sukunsa hylkäämien naisten elinkeino, -ja sosiaalinen häpeärangaistus. Tämä on hyvin loogista kulttuurissa, joka alensi seksuaalisuuden hävettäväksi ja salattavaksi, ja jossa naisvihamielisyys on koko järjestelmän perusparametri. Onkin hyvin loogista, että uskonnollinen vastakulttuuri, -ja sitähän alkukristillisyys oli juutalaisuudelle, pyhittää tarinan, jossa vallitsevan androkratian perusteet kyseenalaistetaan rikkomalla sen lujin ja ankarin sääntö. Tässä yhteydessä ei ole tilaisuutta paneutua aiheeseen perusteellisesti, mutta Vanhan Testamentin juutalaisuuden ja myös kristillisen maailman -islamilaisesta puhumattakaan- suhtautuminen normit rikkoneeseen naiseen ei koske ainoastaan ko. rikkojaa: Kyseessä on kaikkia naisia painava peloite. "Jos et alistu siihen mitä sinulta vaaditaan, me lyömme sinuun leiman." Nykyisestä suomalaisesta tapakulttuuristakin tiedämme, että naista "huoritellaan" mm. silloin kun hän ei anna (Jäänne vanhasta uhkaamalla pakottamisesta?) Oleellista ei siis ole huonotapaisuus vaan kapinallisuus. Islaminen maailmassa, myös Raamatun tarinoiden tapahtumapaikoilla, "huora" -leima on tänäänkin usein yhtä kuin kuolemantuomio, jonka voi siis saada myös omasta käyttäytymisestään riippumatta, epäilyn tai epäsuopeuden perusteella. J.Nasaretilaisen eräs merkittävä teko oli "langenneen naisen" kivittämisen estäminen: "Se joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven..." Tässä episodissa J.Nasaretilainen demonstroi juutalais-fallokraattisen kulttuurin valtarakenteita vastaan, ja tämä on kelpuutettu myös kirkko-Raamattuun. Maria Magdalenan henkilö kaksine olemuksineen ei ole yhtään vähemmän radikaali. "Syntinen nainen / Pyhä nainen" -teemassa alkukristityillä oli tukijoita ja edeltäjiä niin pitkällä historiassa, kuin sitä voidaan käsittää. Kontakti egyptiläiseen Isiksen mysteerikulttiin on täysin mahdollinen, ja "Thunder Perfect Mindin" eräät säkeet viittavat vahvasti siihen suuntaan. Eislerin edellä visioima yhteys Vanhan Uskonnon kosmografisiin näkemyksiin on tuskin ollut irrallinen detalji. Näemme, että polku on ollut auki, ja sitä on kuljettu, -ja molemmissa päissä löydämme samat myytit ja teemat. Sattumaako? Monasti ihmiset rakentelevat monimutkaisia todisteluja voidakseen ymmärtää "sattumiksi" asioita, jotka olisi paljon simppelimpää nähdä jonkun tietoisena toimintana tai muuten yhteenkuuluvina. Aina kun po. itsepetokseen ryhdytään, syynä on pelko sitä oivallusta kohtaan, joka on väistämätön jos "antaa tiedolle pikkusormen". | |
Runoelman suhtautuminen "syntiin" on myös dialektisempi kuin kirkko-kristityillä. Synti ja itsehallinta nähdään yhtenä, mutta hedonismi saa yksiselitteisen negatiivisen tuomion. "Olen tuomio ja vapauttaminen. /
Minä, minä olen synnitön, / ja synnin juuret lähtevät minusta. / Olen (ulospäin) näkyvä himo, / ja sisäinen itsehallinta on minusta. / ... Monille ovat miellyttäviä tavat, / jotka esiintyvät lukemattomissa synneissä, / ja kyvyttömyydessä hillitä halujaan, / ja kelvottomassa kärsimyksessä, / ja katoavissa nautinnoissa, / joita (miehet) haluavat kunnes tulevat järkiinsä ja menevät levolliseen paikkaan. / Ja he löytävät minut sieltä, "
Teksti vapauttaa naisen syntiinlankeemus-kertomuksessa hänelle annetusta syyllisyydestä ja viettelijän roolista, eli kyseessä on Raamatun nykytekstin kanonisointia edeltäneen ajattelutavan restauraatio? Yhteys Vanhimpaan Uskontoon näyttää ilmeiseltä, ja kuvaamme neoliittisesta Jumalatar-kultista liittyy nyt mahdollisuus uusista ulottuvuuksista. Mielenkiintoisia kysymyksiä jää auki. Runoelman suhde seksuaalisuuten antaa tiettyjä viitteitä. Tekstin muotoilija on ollut ilmeisen tietoinen androkraattisista asenteista, kaksinaismoraalista ja seksuaalikielteisyydestä, mutta hän on päättänyt asettua niiden ulkopuolelle, tai yläpuolelle: "Sillä minä olen ensimmäinen ja viimeinen. / Minä olen kunnioitettu ja halveksittu. / Minä olen huora ja minä olen pyhimys." Hän on joutunut ottamaan reaalisesti olemassaolevana tosiasiana sukupuolisuuden sulkemisen "alempien" asioiden kategoriaan, mutta hän rikkoo tätä konventiota vastaan ja asettaa omat arvonsa yhteiskunnan vallitsevaa ajattelutapaa vastaan: "Olen häpeä ja ylpeys. / Olen hävytön; Olen häpeissäni." | |
Runoilija(tar) painaa tässä etusormensa kulttuurimme erääseen kipeimmistä kohdista, tietäen tarkkaan mitä tekee. Hän ei pyydä nöyränä anteeksiantoa "synnillisyydestään", vaan pää pystyssä julistaa sen ylpeydekseen, -ja antaa esimerkin sisarilleen vuosituhansien takaa: Ottakaa kehonne ja mielenne omaan hallintaanne, älkääkä antako muiden väärinkäyttää teitä ja sitten istuttaa teihin syyllisyyttä. Kyse ei siis ole esi-patriarkaalisen tradition haalistuneesta fragmentista, vaan tietoisesta vastakulttuurista, kapinasta ja revoluutiosta. Tänään, noin 2000 vuotta myöhemmin, voimme sanoa: Revoluutiosta joka jäi kesken. | |
Lisää Nag Hammadin asiakirjoja
Kirjallisuutta:
|
Tästä pakanallisille keskustelusivuille:
EDELLISELLE SIVULLE | TAKAISIN ETUSIVULLE | SEURAAVALLE SIVULLE |