Herman Wirth edusti matristis-antifasistista siipeä Ahnenerbessä, ja hänellä oli pian vahva asema patristisen ryhmittymän vastavoimana. Hän kirjoitti kirjeessään SS-Reichsführerille (Himmlerille) 5.12.1938: "... Ja tämä aidon tutkimisen toteutuma vakuuttaa minut siitä, että nykyinen valtiollisen soturiliittohengen huipennus, vallan ja väkivallan (Macht und Gewalt) periaatteena, ei merkitse uuden aikakauden alkua, vaan sen päättymistä." Samassa kirjeessään Wirth pyysi vapautusta Ahnenerbestä.

Sen jälkeen hän ei saanut enää pitää luentoja, ja joutui eräänlaisen siviili-valtionvangin asemaan. Sodan loputtua Kölniläinen tuomioistuin johdonmukaisesti rankaisi häntä ankarasti, koska hän edelleen ilmoitti, että "kansallissosialistisessa Kolmannessa Valtakunnassa oli paljon hyvääkin, ja se on yhä hänen vakaumuksensa". 1956 hän menetti eläkkeensä ja kaikki hänen vaateensa "poliittiselle uhrille" kuuluviin korvauksiin torjuttiin, vaikka jopa amerikkalaiset olivat myöntäneet Wirthille po. statuksen 1947, kahden vuoden vankeuden jälkeen.

Walter Drees kirjoittaa kirjassaan "Herman Wirth bewies: die arktisch-atlantische Kulturgrundlage schuf die Frau", että "Herman Wirth esittää paljon johtopäätöksiä molemmissa Amerikoissa ja Siperiassa tehtyjen löytöjen perusteella kirjoissaan 'Die Heilige Urschrift der Menscheit' ja 'Europäische Urreligion und die Extersteine'. Hän on osoittanut, että huolimatta luonnon aiheuttamista hankaluuksista, kulttuuri on kukoistanut nuoremmalla kivikaudella. Wirthin aivan oma johtopäätös on, että pronssiajan alussa tapahtui "keikaus" (Bruch), jolloin kulttinen patriarkaatti nousi vallitsevaksi soturiliittojen ja pappisvaltioiden kautta. Käyttäen filosofi G.W.F.Hegelin käsitekaaviota, teesi - antiteesi - synteesi, jota Karl Marx myös sovelsi, korosti Wirth kirjassaan "Um den Ursinn des Menschseins", että teesi-aikakausi, noin 40 000 - 3 000 eKr., oli muinais-yhteisöjen aikaa, jolloin vallitsi kokemusperäinen luonnonmukaisuus, kulttinen matriarkaatti, ja yhteisöllisyys.

Antiteesi-aika, jolloin oikeus perustui voimaan ja miesvaltaisuuteen, alkoi Wirthin mukaan noin 3000 eKr. ja jatkui v. 1917 vallankumoukseen. Silloin alkoi synteesin aikakausi, jolloin luonnonmukaisuus on analysoivaa ja tutkivaa, 'mies- ja nais-aikakausi'. Tähän asti ihaillut "korkea"-kullttuurit olivat herrat-orjat -organisaatioita. Ainoastaan murros teesin ja antiteesin kausien välillä on monivivahteinen siirtymä tulevaisuuteen.

Keski- ja Länsi-Eurooppaan saapui "yksittäishauta-kulttuurin" ihmisiä kuivuvasta ja hylätystä kotimaastaan Itä-Kaspian aroilta hevosineen ja lampaineen, mukanaan laajalti voitollinen tekniikkansa, ja kotimainen väestö omaksui heidän kielensä kelttinä ja germaanina. He tulivat Pohjois-Saksaan, missä siihen asti vain pienehkö osa maasta oli viljelykäytössä, ja papittaret olivat jo 2000 vuotta toimittaneet tehtäviään. Tämä kansa säilyy saduissa ja myyteissä, mutta symbolien tasolla Vanha Usko (Altglauben) jatkuu läpi wotanismin ja kristillisyyden."

Walter Drees viittaa 'saksalaisten historiankuvituksena' Reinhard Schmoeckelin kirjaan "Die Hirten, die die Welt veränderten" varhaisten indoeurooppalaisten valloitussotien kuvauksena. Drees tuntee hyvin Wilhelm Reichin orgonomia-tutkimukset ja myös erityisesti James DeMeon työn. Erittäin mielenkiintoista tässä on Wilhelm Reichin ja kansallissosialistien yhteys. Vielä 1933 jälkeenkin, kun Reich oli jo maanpaossa, hän on ottanut vastaan nuorten kansallissosialistien vierailuja.

Kyse ei todellakaan ole pelkästä menneisyyden tonkimisesta, ei sen itsensä vuoksi eikä edes identeetin rakennustarpeiden etsimiseksi, vaan sukeltamisesta syvimpään niin ajallisesti kuin tajunnallisestikin. Reichin "orgoni-teleskoopeille" voi joku hymähtää, mutta kuka tietää? Monet mitä vallankumouksellisimmat ideat näyttäytyvät ensimmäisellä kerralla hassunkurisessa muodossa.

Wirthin ja Dreesin tiedot esihistoriasta ovat sen ajan tieteen mukaisia, myös virheineen. Nykyinen käsitys indoeurooppalaisten invaasiosta Eurooppaan on joustavampi ja tarkempi, mutta tutkija perustaa aina muiden työlle, voimatta tarkistaa kaikkea. Wirthin kokonaiskuva on kuitenkin yllättävän nykyaikainen, vaikkei otettaisi huomioon sitä, että 1930-luvulla vielä suurin osa tutkijoista kiisti koko maahanmuuton, olettaen indoeurooppalaisten aina olleen Euroopassa.

Muinaisesta "matriarkaatista" puhujia on yleensä leimattu "feministeiksi" tms. kukkaistytöiksi. Herman Wirth on hieman toista maata. Marija Gimbutasin vastaväittäjien sotahuuto "feministisen Atlantiksen etsimisestä" kääntyy Wirthin kohdalla päälaeltaan jaloilleen, ellei pyöri kuin väkkärä, sillä SS-ideologina hän opetti juuri Atlantiksella olleen sekä matriarkaatin, että valkoisen rodun kotimaan. Se löytyi!

Olemme näillä sivuilla aiemmin esitelleet sellaista "poliittista" pakanuutta, jonka konteksti on feminismissä, ympäristöliikkeessä ja rauhanliikkeessä. Olemme myös huomauttaneet, että (uus)pakanuudesta voi vetää hyvinkin erilaisia poliittisia johtopäätöksiä, ja että germaanista pakanuutta tutkimalla voi löytää mm. germaaneja, -hyvine ja pahoine ominaisuuksineen. Myös juutalainen pakanuus on osoittautunut mielenkiintoiseksi, ja valottaessaan hebrealais-kristillisen mytologisen ja kulttuurisen jatkumon tavallisesti vaiettuja puolia, kuten sen matristista alkuperää, esi-raamatullinen juutalainen traditio antaa meille tietoa meidän omaan kulttuuriimme vuosisatoja vaikuttaneesta kristinuskosta.

Herman Wirthin, hänen oppilaidensa ja Wilhelm Reichin avaamat osin keskenään ristiriitaiset näköalat johdattelevat yhtä tärkeiden kysymysten äärelle, ja vain houkka kirkuu Wirthin riimu-koristeisen kauluslaatan nähdessään ... mitä hän nyt sattuu kirkumaan. Meille lienee tuttua hokema, ettei satanisteilla ole "mitään tekemistä" Saatanan palvojien kanssa. Älkäämme siis syyllistäkö Hermaniakaan?? Hän ei kaatanut hautakiviä tms..

Herman Wirthin faustinen kohtalo mytologioiden ja panssarikiilojen vyöryessä pitkin Eurooppaa, on meille sekä varoitus että kannuste. Mitä tahansa voi tehdä, jos pitää kiinni periaatteistaan.

Kaikki muistanevat tunnetun kristillisen sanonnan, "tutkimattomia ovat Herran tiet". Alkaa näyttää siltä, että tämä lause on kohdallaan myös Jumalattaren suhteen.