Make your own free website on Tripod.com

 

| Suomalaiset Pakanasivut, pääsivu | Uudet | Suomi ja suomalais-ugrilaiset | Noidat | Matriarkaatti, patriarkaatti | Eurooppa | Filosofia | Patriakaalisuuden patologia | Luonto, Gaia | Kristinusko, Islam | Yhteiskunta, Starhawk | Marija Gimbutas, Riane Eisler | Jumalatar | Suomen historia | Historia: Pakanuus ja kansanperinne | Eurooppalaisten ja suomalaisten alkuperä | Labyrintit | Muut aiheet | English |Vipunen-foorumin päävalikko

Suomalaisten alkuperästä:

EUROOPPA 12-9000 eKr.
Paleoliittisen  väestön elinkeinot

 
Suomen  nykyisen alueen ollessa  vielä  jään  peitossa,  tulevat  suomalaiset  asustelivat  jossakin toisaalla. Seuraavassa  selvitämme  mitä  ryhmiä asutti  Eurooppaa  juuri  ennen mannerjään  vetäytymistä Fennosskandiasta.

Kaikki  kartassa näkyvät  populaatiot  ovat  antropologisesti  cromagnoideja,  eli  vanhaa  euripidista  tyyppiä.  Toisenlaista tyyppiä  alkoi  olla paikalla  vasta  mesoliittisten metsästäjien  ilmaantuessa  Etelä-Eurooppaan  ja  Ukrainaan tarkasteltavan jakson lopulla.  Uutta  väestöä  sanotaan mesoliittiseksi, koska  he  eivät  olleet  Euroopassa  kivikauden  vanhimman jakson,  paleoliittisen  kauden, aikana,  jonka  vaiheen väestö  siis  koostui  tässä  esitellyistä  ryhmistä.  Väestöjä  on tarkoituksenmukaista  tarkastella  elinkeinojen mukaan  eriteltyinä,  koska  niistä  on  varminta  tietoa,  ja  jakautuminen  toimeentulotavan  mukaan  lienee  ollut  määräävin tekijä  kulttuuri-  ja  kieliryhmien muodostumisessa.
1. Jääkauden lopun  meri-  ja  rannikko-elinkeinot:
Karttaan  harmaalla  merkittyjen rannikkoalueiden  jäätyä  merenpinnan  noustessa  upoksiin,  ei  niistä  ole  yleensä  saatu  talteen  arkeologista  aineistoa.  Siksi  myöhäispaleoliittiset  rannikkokulttuurit  ovat  suurimmalta  osin todistamaton hypoteesi.  Ranskasta  on löytynyt  magdalenien-kulttuurin  asuinpaikoilta  joitakin esineitä  joissa  on  kuvattu  kaloja  ja  merieläimiä,  mikä  liittynee  kaupankäyntiin jonkun  rannikkoväestön kanssa.  Harppuunan  tapaisen  monipykäläisen  kärjen  esiintyminen  metsästysaseena  viittaa  samaan suuntaan.

Kuivalla  maalla  tapahtuvaan pyyntiin  ei  tarttuvaa  keihäänkärkeä  kehitetä.  Toinen  epäsuora  todiste  läntisen  paleoliittisen  merikulttuurin olemassaolosta  on  nykyisten baskien  valaanpyyntiharrastus  klassiseen tapaan soutuveneistä,  mistä  kerrotaan mm.  keskiaikaisissa  lähteissä.  Euroopan  rannikoilla  on täytynyt  olla  samanlaisia  "valaiden turvapaikkoja",  kuin  nykyisin  Patagoniassa  ja  melkein  nykyaikana  Kalifornian niemimaan  rannikolla.  Lahti, joka  tiettyyn aikaan vuodesta on tupaten täynnä  valaita,  mahdollistaa  pyynnin  heikoillakin välineillä.

Toistaiseksi  ainoat  kuivalle  maalle  jääneet  paleoliittisen  merikulttuurin asuinpaikat  ovat  Ruijassa.  Ensimmäisen löytöpaikan mukaan siitä  käytetään nimitystä  Komsa-kulttuuri.   Norjan  jääkauden  jälkeisen asutuksen  erikoinen piirre  on  se,  että  Ruijan  Komsa-asutus  on 500-1000  vuotta vanhempaa  kuin  myöhemmin koko  rannikolle  levinnyt  Fosna-Hensbacka -kulttuuri,  jonka  juuret  ovat  Keski-Euroopan  ja  Pohjanmeren  paikalla  olleen  tasangon  paleoliittisessa  metsästäjäväestössä  (kartassa  oranssilla).  Komsa-kulttuuri  voikin  olla  jäänne  ensimmäisestä  jääkauden jälkeisestä  muuttoliikkeestä  Skandinaviaan,  jonka  sisäosat  olivat  vielä  jään peitossa.  Ko.  asutusaalto  lienee  kadonnut  muualta  paitsi  suotuisimmasta  paikasta:  Ruijasta.

Samantapainen pohjoinen  paratiisi  muodostui  Perämeren  rannoille  kampakeraamisena  aikana  kun  Itämeren grönlanninhylje-kanta  ilmaston lämmettyä  löysi talvisia  jääkenttiä  vain   Oulun-Kemin korkeudelta.  Kiinteissä  suurkylissä  asuneet  muinaisuomalaiset rakensivät  jätinkirkkoina  tunnettuja  rakennelmia,  joita  1900-luvun  jälkipuolen  sorakeisaritkaan eivät  ole  saaneet  vielä  kaikkia  tuhottua.

Jätinkirkot

Kuvassa oleva Purmon Sääksjärven "jätinkirkko" kuuluu Suomen näyttävimpään ja vähiten tunnettuun kivikautisten muinaisjäännösten lajiin. Nämä kivimuurit on rakennettu kampakeraamisella kaudella suomalaisugrilaisten Perämeren rantojen asukkaiden toimesta, ja niitä löytyy Merenkurkusta pohjoiseen molemminpuolin lahtea. Ruotsalaiset tutkijat uskovat niiden olleen "yläluokan palatseja", suomalaiset arvelevat niitä hylkeenlihan kylmävarastoiksi.
Suurten lihamäärien varastointi olikin välttämätöntä, koska grönlanninhylkeiden pyynti tapahtui kevättalvella, jolloin silloisten yhteisöjen vuotuisesta saaliista saatiin samallakertaa valtaosa. Lihat on voitu säilöä merestä nostetun jään avulla. Kun rakennelma peitetään ruoko-oljilla tms. kuohkealla materiaalilla, jäätkin säilyvät loppukesään. 50-luvulle asti säilytettiin Suomessakin jäätä vastaavalla tavalla purukasoissa. Rakennuksilla on voinut olla myös uskonnollinen merkitys, ja itseasiassa se onkin todennäköistä, sillä muurin ulkopuolisia kiviladelmia ei voida muuten selittää.
Jätinkirkot osoittavat, että pohjoisillakin seuduilla saattoi suotuisissa paikoissa elää kiinteissä kylissä asuva kulttuuriltaan rikas hyvintoimeentuleva kivikautinen yhteisö, jollainen oli myös Komsa-kulttuuri. Jätinkirkoista päätellen kampakeraamiset suomalaiset olivat hyvin järjestelykykyisiä ja pystyivät megaliitti-mittakaavan yhteisiin projekteihin ilman yhteiskunnan hierarkisoitumista.


Suomen asuttaminen mannerjään
väistyessä: Etelästä, ei idästä.

Komsa-väestön  lähtöalue  lienee  ollut  Pohjanmeren,  Britannian  ja  Biskajan  merieläimiä  pyytävä  rannikkokulttuuri.  Mannerjään  kadottua  sisämaasta,  komsa-kulttuuri  pysyi  sitkeästi  rannikolla, jonka  luonnonvarojen hyödyntämiseen heillä  oli  ammattitaito.  Myöhemmin  kampakeramiikan  vanhinta  tyyppiä,  SÄR-1:tä, edustava  Lapin  sisämaan  väki,  joka  lienee  hyödyntänyt  osaa  rannikon  ravintolähteistä  kausiluontoisesti,  asettui  pysyvästi  rannikolle  ja  sulautui  komsa-väestöön.  Tämä  prosessi  päätti  komsa-kulttuurin  omaleimaisuuden.

Heidän  kulttuuriperintönsä  ja  erityisosaamisensa  eivät  kuitenkaan kadonneet,  mitä  todistaa  mm.  kartan  yläkulmassa  esitetty  kalliokaiverrus  Vienanmeren  Uikujoelta,  alueelta  minne  alkuperäinen komsa-kulttuuri  ei  koskaan levinnyt.  Eräissä  säilyneissä  kuvissa  esiintyy  myös  venekuntia,  jotka  on kuvattu  toisin  kuin  tavallisesti.

Kun  nyrkissä pidettävällä  kivi-iskurilla  kalliota  kuvittava  kivikauden mies  tai  nainen  kuvaa  venettä,  hän  piirtää  suoran  tai  käyrän viivan  ja  siihen  veneen  miehistöä  esittävät  pykälät ylöspäin.  Käytetty  tekniikka  ei  anna  mahdollisuutta  kikkailla  yksityiskohdilla.  Eräissä  piirroksissa  on  menetelty  toisin:  Miehistö  on piirretty  veneen  partaan  yläpuolelle,  "perspektiivisäännön" vastaisesti,  erään  tärkeän yksityiskohdan saamiseksi  näkyviin.  Ihmishahmojen polvet  ovat  koukussa,  kuten  eräissä  kulttuureissa  sikiöasentoon haudatuilla  vainajilla.  Hahmot  kuvaavatkin esi-isiä.  Vastauksetta  jäänee  se,  kuvasiko  muinainen  taiteilija  esi-isiään  Vienalla,  Ruijassa  vai  Biskajalla??

Voimme  kuitenkin väittää, että  nykyisten  suomalaisten sen  aikaiset  esi-isät  olisivat  ymmärtäneet kieltä,  jota Uikujoen  muinainen taiteilija  puhui. Kalliopiirroksen  paikka  on merkitty  karttaan:  (*1)  Koska  nykyisten saamelaisten  kielestä  ei  ole  löydetty  merkkejä  sen kuuluisan "tuntemattoman kielen"  vaikutuksesta,  lienee  oletettava  että  komsa-kulttuurin kieli  juontuu  uralilaisesta  kantakielestä  kuten  myöhempien  Fosna-Hensbacka-  ja  kampakeraamisten kulttuurien.

Nykyisten saamelaisten  perimästä  löytyy  ns.  saame-motiivi,  jota  esiintyy  1/3-osalla  saamelaisia  ja  alle  kymmenen hajalöytoä  suomalaisilta  ja  karjalaisilta.  Muualla  ei  mitään.  Saamelaisten  "geneettinen etäisuus"  muihin europideihin on  myös  yllättävän suuri.  Myöskään samojedit  eivät  ole  lähellä  saamelaisia,  joten  sekä  Komsan  että   esikeraamisen / kampakeraamisen  Fennoskandian sisämaaväestön itäinen  alkuperä  on  poissuljettu.  Alkuperäiset  komsalaiset  lienevät  tuoneet  muusta  tundran väestöstä  poikkeavat  geeninsä  Länsi-Euroopan  jääkaudenaikaisilta  rannoilta,  mutta  saame-motiivia  ei  löydy  lännestä.  Luontevimman mahdollisuuden  ko.  ilmiön  kehittymiseen antaa  Komsan  tuhannen vuoden  yksinäisyys  Ruijan rannoilla  meidän  muiden  odotellessa  jäiden lähtöä  Keski-Euroopassa.

Eskimoiden  umiakin tai irlantilaisten koraakkelin  tapainen  vene  Vienan  Uikujoen  kalliopiirroksessa. Koukkupolviset  hahmot  esittävät  vainajia, esi-isiä.  Harppuunamies  veneen  keulassa  on  juuri  osunut  valaaseen.  Alemmassa  kuvassa  karhunkaato.

2. Arovyöhykkeen   mammutinmetsästäjät
Jääkauden lopun  Euroopan  vanhoillisin ryhmä  oli  Ukrainan  arojen mammutinmetsäjä  väestö.  He  lienevät  asustelleet  samoilla  paikoilla  jo  ennen  ihmisasutuksen vetäytymistä  kylmyysmaksimin aikana,  eikä  heidän  paleoliittisen ajan  loppupuolen elinkeinoissakaan olut  mitään uutta:  Mammutin ja  arojen suurriistan metsästys,  paikallanpysyvät  kylät,  pitkät  mammutinluista  rakennetut  talot.  Heidän  esineistöstään  löytyy  mm.  ensimmäiset  luuneulat, joissa  on  "silmänreikä"  lankaa  varten,  meripihkaesineitä  ja  meanderkoristelua (pidetään mielessä).

Mammutinmetsästäjät  olivat  ensimmäinen paleoliittinen ryhmä,  jonka  elinkeino tuli  tiensä  päähän ilmaston lämmetessä.  Mammutin  katoaminen Euroopasta  on osin ihmisen toiminnasta  johtuvaa,  ja  kun tiedot suomalaisten  alkuperästä  täsmentyvät,  näyttää  siltä  että  meillä  suomalaisilla  on  tapahtuneesta  tietty  vastuu.

Pitkälle  erikoistuneet  eliölajit  tai  talousmuodot  ovat  vaarassa  hävitä  olosuhteiden muuttuessa,  ja  oman aikansa  "hightechiä"  edustaneet  mega-riistan metsäjät  olivat  erikoistuneet  liian pitkälle.  Heidän  kylänsä  tyhjenivät,  ja  pohjoisempien  joustavimpiin elinkeinoihin  keskittyneiden yhteisöjen  arkeologiseen  jäämistöön ilmestyi  mammuttikulttuurin  vaikutteista  kertovaa  esineistöä.

Mammutinmetsästäjien luu-talo uudelleenpystytettynä ukrainalaisessa museossa.

 
3. Läntinen  ekspansiivinen ryhmä:  Magdalenien
Magdalenien-kulttuuria  on pidetty  toisinaan uuden väestön  saapumisena  Afrikasta  Pyreneiden niemimaalle.  muuta  kysymys  on vielä  auki.  Eurooppalaisesta  cromagnoidi-tyypistä  oleellisesti  poikeavaa  perimää  he  eivät  ole  tuoneet, eikä  luolamaalaus-traditio  katkennut  magdalenieniin.  Huomiotaherättävä  seikka  on  magdalenienin  kivityökalujen  karkeampi  viimeistely  verrattuna aikaisemmin samoja  alueita  asuttaneiden  kulttuurien  jäämistöihin.  Uutta  väestöä  olisi  siis  tullut,  mutta lähtöalue  on  voinut  olla  myös  Etelä-Espanjan  kylmyysmaksimin  aikainen  Pyreneiden  asutuksista  eristynyt  väeastö.

Heidän asumuksensa  olivat  kevyempiä  kuin  mammutinmetsästäjien  luu-karvanahka -palatsit,  ja  magdalenienit  elivät  vuotuiskierto-taloudessa  kuten  tundran peuranmetsästäjätkin, eli  kylä  muutti  tietyn  joustavan järjestyksen mukaisesti kukin vuodenajan elinkeinoon sopivalle  paikalle,  ja  talvikylä  jossa  syötiin  kesän  säästöjä,  oli  ehkä  ainoa  asutus  jossa  koko  heimo  oli  yhdessä.  Lapissa  tätä  lapinkylä-elämäntapaa  harrastettiin toiseen maailmansotaan asti  Petsamossa,  jossa  Euroopan  viimeinen  lapinkylä,  Suonjelin siita, lakkautti  itsensä  asukkaiden  jouduttua  evakkoina  hajalleen, ja  kylän  metsästysmaiden  jäätyä  Neuvostoliiton anastamina  rajan taakse.  Suonikylä  piti  viimeisen  siitakokouksensa  talvikylässä  -38  rauhanaikana  Petsamon nimismiehen toimiessa  Suomen valtion  edustajana  kokouksen puheenjohtajana, kuten oli ollut käytäntönä jo vuosia.  Virallinen  valtio  oli  siis  hyväksynyt  kymmeniä  tuhansia  vuosia  vanhan  "suoran demokratian"  osaksi  nykyaikaisen hallintokoneiston rutiineja.

Magdalenien-heimojen  elinkeinot  vaihtelivat  peuranmetsästyksestä  pienriistan pyyntiin,  luonnonolosuhteiden mukaisesti.  Kulttuurin leviäminen oli  II-vaiheen jälkeen nopeaa,  ja  ulottui  tundran peuranmetsästysvyöhykkeeseen  asti.  Espanjan  suunnasta  tunkeva  mesoliittinen pienriistanpyytäjä-väestö, Tardenoisien-kulttuuri, joka  edusti  tähänastisesta  eurooppalaisesta  cromagnoidi-populaatiosta  poikkeavaa  antropologista  tyyppiä,  syrjäytti  magdalenien-kulttuurin tieltään,  joka lienee vetäytynyt  pohjoiseen  ja  kadottanut  erityispiirteensä  aikakauden loppumyllerryksessä.  Magdalenien-kulttuuri päätyi  osaksi  sitä  väestöä,  joka  mesoliittisen ajan alussa  asutti  Keski-Eurooppaa  ja   myöhemmin Skandinaviaa.

Euroopan  alkuperäisten  kieliolojen hahmottamisessa  on  tärkeä  kysymys,  tuliko  franco-cantabrialainen  kieliryhmä (=baskit) kuvaan mukaan  magdalenienin  vai  tardenoisienin   mukana.  Tämä  kysymys  on  vielä auki.

4. Tundravyöhykkeen peuranmetsästäjät
Myöhäispaleoliittisille  peuranmetsästäjille  oli  tyypillistä  kevyet  asumukset  ja  nopea  liikkuvuus.  Kulttuuri  ja  kieli  olikin  hyvin samankaltaista  koko  vyöhykkeellä  Irlannista  Uralille.  He  olivat  aikaisempia  ryhmiä  enemmän  erikoistuneet  peuran  metsästykseen,  joka  muodostui  mammutin  hävitessä  Euroopasta  sisämaan  ekspansiivisimmaksi  elinkeinoksi.  Kyseisen uuden innovaation  lähtöalue  oli  Hollanti ja  Hampurin  ympäristö.

Muutos  aikaisempaan kulttuurin oli  huomattava,  mutta  uuden väestön maahanmuuttoa  ei  ole  syytä olettaa.  Uusia  olosuhteita  vastaava  elinkeinomuoto  oli  omaksuttu  niiden  väestöjen  piirissä, jotka  jääkauden kylmyysmaksimin päätyttyä  olivat  uudelleenasuttaneet  Keski-Eurooppaa.  Organisoitua  yhteistyötä  ja  paikasta  toiseen siirtymistä  edellyttävä  peuranpyynti  on  todennäköisesti  lähentänyt  väestöryhmiä  toisiinsa,  ja  pienentänyt  kieli-  ja  kulttuurieroja.  Voidaan siis  sanoa, että  Keski-Eurooppaa  asutti  tuohon aikaan peuranmetsästäjä-kansa.

Kunda-kulttuuri,  josta  juontui  Suomenkin ensimmäinen asutusaalto,  Suomusjärven kulttuuri,  oli  peuranmetsästäjien itäisin  enklaavi.  Kundan  esineistössä  on  vaikutteita  monista  suunnista,  ja  sekä  paleoliittista  että  mesoliittista  ainesta.  Kun  metsien levittäytyminen  aiheutti  suurten peuralaumojen häviämisen,  Itäisen Kundan  pohjalta  kehittyneen  mesoliittisen  Kundan-Suomusjärven kulttuurin  kaltaiset  asuttivat  Keski-Euroopan  ja  levittäytyivät  myös  jäätiköstä  vapautuvaan  Fennoskandiaan. Mm. maailman vanhin tunnettu kalastusverkko, joka on löytynyt Suomesta Karjalan kannakselta Antreasta, on tämän väestön tuotteita. Itä-Suomen kaakosta käsin asuttanut väki on siis ollut hyvin varustautunut subarktisiin oloihin. Hehän liikkuivat mm. Salpausselän kohdalla olleilla saarilla mannerjäätikön kykkiessä vielä Hollolan kohdalla.

Nykyisen Suomen alueella  asuneiden  ensimmäisten suomalaisten  juuret  ovat  siis  Ruijan jääkautisissa  valaanpyytäjissä,  Etelä-Ukrainan  mammutinmetsästäjissä  ja  Keski-Euroopan peuranpyytäjä-kansassa,  jotka  kaikki  ovat  Euroopan  alkuväestön,  jääkauden  aikaisten  metsästäjä/keräilijöiden  paleo-eurooppalaisten,  jälkeläisiä  suoraan alenevassa  polvessa.

Suomalaisilla ei ole suppeaa, kampa-, harava- tai ketjumaista alkukotia idässä eikä lännessä. Olemme Eurooppaa Irlannista Uralille jääkaudella asuttaneen cromagnoidisen suomalais-ugrilaisen väestön jälkeläisiä.

5. Yhteenveto
Kaikki  nämä  ryhmät  ovat  euripideja,  Euroopan  jääkausien aikaisen väestön  jälkeläisiä.   Euroopan alkuväestön ulkopuolista  ainesta  on  tullut  Eurooppaan  merkittävästi 1.  maanviljelyn levitessä  Lähi-idästä  Balkanin  kautta,  2.  indo-eurooppalaisten paimentolaisten  mukana  Mustanmeren  pohjoispuolitse.  Pronssikauden  lopulla  ulottui  mongolinen  vaikutus  Länsi-Siperiaan,  jossa  siihen asti  oli  vallinnut  paleoaasialainen  tyyppi.  Mm.  kielisukulaisemme  samojedit  saattavat  olla  kielensä  uralilaiseksi  vaihtaneita  paleoaasialaisia. Suomen lähialueille  mongolinen vaikutus  ehti  vasta Kultaisen Ordan  valloitettua  Moskovan suuriruhtinaskunnan,  jonka  jälkeen  "moskoviittien"  sotajoukoissa  nähtiin  outoja  "koirankuonolaisia".  Geeniperimäämme  mongoleilla  ei  ole  ollut  havaittavaa  vaikutusta  ennen Paavo  Lipposen  kautta.

Suomalaisten  käsittäminen "alempirotuisiksi  mongoleiksi",  joka  svedofiilisissä  piireissä  oli  hyvin  suosittua  vielä  parisenkymmentä  vuotta  sitten,  elää  enää  RKP:n  jakamassa,  tunnetun  rotukiihkoilijan  Freudenthalin  mukaan nimetyssä,  palkinnossa.  Nykytrendikäs svekomaani  ei  ole  enää  suomalaista  rahvasta  jalompi  germaani:  Hän  on suvaitsevaisempi  ja  tasa-arvoisempi kuin tämä sama suomalainen.

Museovirastonkin (RKP)  sivuilta  löytyvä  vanhentuneisiin tietoihin  ja  väärinkäsityksiin  perustuva  yleistys  suomalaisten  "itäisistä" 25%:sta  ja  "läntisestä"  75%:sta  geenejä ajaa  samaa  asiaa  jättäen lukijan  pääteltäväksi,  kumpi  geeniperimä  on  "huonompaa".  Osviitan siitä,  miten  koko  ilmansuunta-kikkailu  pitää  käsittää,  antaa  lehtikirjoittelu  "indoeurooppalaisista"  geeneistä, joita  meillä  suomalaisilla  kuulemma  on.

Nykyisenä  tasa-arvon  aikana  rotu-käsitteellä, geeneillä  etc.  ei  enää  pitäisi  olla  merkitystä,  paitsi  siinä  mielessä  että  annetut  tiedot  ovat  oikeita.  Joku  näyttää  kuitenkin  pitävän tärkeänä  jakaa  suomalaisille  vääriä  tietoja  heidän omasta  menneisyydestään,  selittää  kaikki  hyvä  mieluummin  ruotsalaisilta  lainatuksi,  -ja  ellei  se  onnistu  -huonoksi,  ja  sensuroida  yleisestä  tietämyksestä  kaikki  suomalaisten  oma  Ruotsista  riippumaton  historia.  Tämän tehtyään,  ne  ilmestyvät  kuvaruutuihin  märehtimään  vakavissaan,  "mistähän johtuu  suomalaisten huono  itsetunto."

Näiden sivujen laaja historiaa ja suomalaisten alkuperää koskeva osa on olemassa juuri siksi. Joku näkee vaivan valehdella meille jostakin asiasta. Sen asian täytyy siis olla tärkeä.
 

 

EDELLISELLE
SIVULLE
TAKAISIN
ETUSIVULLE
SEURAAVALLE
SIVULLE