Make your own free website on Tripod.com
[Suomalaisten  alkuperä]

Suomalaisten alkuperä
uusimpien tietojen valossa:

  1. Eurooppa n. 20 000 vuotta sitten
  2. Suomalaisten ja saamelaisten saapuminen Fennoskandiaan:
  3. Suomen asutuksen alku,
  4. Euroopan paleoliittisen  väestön elinkeinot,
  5. Suomalaisugrilaiset ja indoeurooppalaiset kielet Pohjois-Euroopassa
  6. Kielenvaihtuminen Euroopassa Kalevi Wiikin mukaan
  7. Perinteinen näkemys indoeurooppalaisten leviämisestä
  8. Suomalaiset pronssikauden Euroopassa
  9. Historiaa käsitteleviä linkkejä
  10. Pohjois-Eurooppa noin 830 j.a.a.
  11. Pohjois-Euroopan kauppatiet 800-luvulla j.a.a.
  12. Kielen vaihtuminen Pohjois-Euroopassa,
  13. Suomen heimojen ja murteiden eriytyminen,
  14. Suomalaiset antropologian valossa,
  15. Pronssikauden kieli Ruotsissa,
  16. Euroopan väestö 12-9000 eKr.
  17. Suomalaisten alkuperä Euroopassa geenien valossa,
  18. Ilmastonmuutoksen merkitys esihistoriallisten kulttuurien kehityksessä?
  19. Onko "skandinaavinen kuoppakeramiikka" pohjois-suomalaista alkuperää?
  20. Eurooppalaiset ennen indoeurooppalaisia,
  21. Suomalaisten "alkukotia" koskevat käsitykset,
  22. Indoeurooppalainen kieliryhmä, eli arokansat ja me,
  23. Kampakeramiikan aikakauden Eurooppa,
  24. Uutta tietoa suomalaisugrilaisesta ja indoeurooppalaisesta kantakielestä,

1. Eurooppa n. 20 000 vuotta sitten

Euroopan tiedepiireissä on tulossa suosituimmaksi käsitys, jonka mukaan jääkausien aikaisen Keski-Euroopan väestön puhuma kieli oli suomalais-ugrilainen. Tämä ei ole mikään uusi keksintö, sillä samaan tulokseen ovat päätyneet useat arvostetut tutkijat viimeisten 150 vuoden aikana, -mm. Gustav Kossinna Saksasta. Suomalaisten ja unkarilaisten kielisukulaisuus keksittiin nykyaikaisen tieteen piirissä vasta 1700-luvulla, eikä kestänyt kauaakaan, kun ryhdyttiin pohtimaan löydetyn SU-kieliryhmän ja Euroopan alkuperäisen väestön suhdetta. Indo-eurooppalaisten kielten tulo Euroopan alueelle on yleensä oletettu tapahtuneeksi varsin myöhään, ja tutkijat ovat pohtineet lähinnä sitä, mistä kaukaa vieraat tulivat.

Ainoa paikka, jossa teoria Euroopan, -ja myös Skandinavian, suomensukuisesta asutuksesta jääkauden päättyessä ei ole suosittu, on Suomi itse. Perinteisessä täkäläisessä yliopistomaailman elämäntavassa esim. professuurit saattoivat räikeimmässä tapauksessa siirtyä perintönä sukupolvelta toiselle. "Piirit" olivat siis hyvin sisäänlämpiäviä. Kulttuurikotien samettiverhojen takana, kulttuurihuonekalujen keskellä, vallitsi (ja vallitsee?) ilmapiiri, jossa oli itsestään selvää, että tavallinen sivistymätön rahvas oli "huonompaa rotua", kuin "sivistynyt kansanosa". Mm. Saksan yliopistomaailmassa vakavan kiinnostuksen kohteena ollut hypoteesi Euroopan suomalaisesta alkuasutuksesta sopi näihin kuvioihin yhtä huonosti kuin lusikan tahaton kilauttaminen kupin reunaan Adalmiina-tädin teekutsuilla. Nykyinen geeni-kartoitusten vahvistama tieto suomalaisten ja "jalojen germaanien" yhteisestä perimästä onkin otettu Suomessa hyvin sekavasti vastaan. Naurettavin esitys on hätäisesti kyhätty teoria suomalaisten geenien vaihtumisesta, joka lienee epätoivoinen yritys pelastaa "bättre folkin" aateluus. Seuraavaksi varmaan kuulemme, että suomen puhuminen on huonontanut "läntisiä geenejämme".

Edellä kuvattu svekomaaninen ajattelutapa näkyy mm. siinä, että huonosti suomea puhuvaa pidetään automaattisesti sivistyneempänä ja huonoa ruotsia puhuvaa moukkana. Asianhan pitäisi luonnollisesti olla toisinpäin!.

2. Suomalaisten ja saamelaisten saapuminen Fennoskandiaan:

Jo kauan on tiedetty, että Pohjois-Norja asutettiin jo ennen Skandinavian sisämaan jäätikön sulamista. Asukkaat tulivat lännestä: Englannista, nykyisen Pohjanmeren paikalla olleelta tasangolta, ja Saksasta. Näiden alueiden arkeologinen löytöaineisto on luokiteltu maglemosen kulttuuriin, joka nykyaikaisen käsityksen mukaan ei oleellisesti eroa Itämeren itäpuolen narvan kulttuurista, eli kysymys on ollut samasta väestöstä ja todennäköisesti samasta kielestäkin.

Muuttajia veti pohjoisille rannoille niiden riistarikkaudet ja mahdollisuus merikalastukseen. Vienanmeren myöhemmän kampakeraamisen ajan kalliopiirroksissa kuvataan eskimoiden umiak-nahkaveneiden tapaisista suurista merikelpoisista aluksista käsin suoritettavaa valaanpyyntiä, jossa jo käytetään kehittyneitä välineitä, -harppuunaa ja siihen pitkällä köydellä kiinnitettyä kohoa joka esti saaliin sukeltamisen. Myös baskien tiedetään harrastaneen valaanpyyntiä pienveneistä vielä historiallisella ajalla.

Kun ilmaston lämpenemisen seurauksena kasvillisuusvyöhykkeet siirtyivät pohjoisemmaksi, niiden ihmisryhmien, jotka olivat hankkineet taidot selviytymiseen kylmällä tundravyöhykkeellä, oli edullista siirtyä riistaeläinten perässä pohjoista kohti. Arktinen ja subarktinen alue antaa metsästäjä-keräilijälle normaalioloissa erittäin runsaasti saalista, mutta vaatii kehittyneet apuvälineet ja hyvän "ammattitaidon". Silloisen arktisen Euroopan suomalais-ugrilaiset olivat hankkineet nämä edellytykset jäätiköitymisten aikana, kuten nykyajan eskimot. Suomalais-ugrilaiset olivat siis ajankohtaan nähden korkealla kehitystasolla ja ilmeisesti myös hyvin järjestelykykyisiä.

Ylempi piirros esittää valokuvan kalliopiirrosta Uikujoen suusta Vienamereltä. Nahkaveneissä istuvat hahmot on kuvattu epärealistisesti veneen partaan yläpuolelle, jotta katsojille selviäisi että hahmot esittävät esi-isiä. Polvien kuvaaminen koukkuun viittaa tapaan haudata vainajat sikiöasentoa muistuttavasti polvet taivuttuna kuten esim. nuorakeraamisissa haudoissa. Alempi kuva saattaa esittää valaanpyynnissä koettua tositilannetta, jossa useampi venekunta on saman hetulavalaan kimpussa. Tapa käyttää harppuunoita, ja kuten yläkuvasssa harppuunaköyteen kiinnitettyjä kohoja jotka jätetään saaliin hinattaviksi estämään sen uudelleen sukeltamisen, on aivan sama kuin mitä noudatettiin 1800-luvulle asti, ja jonka lukija tuntee "Moby Dickistä" ja muista klassista valaanpyyntiä kuvaavista kertomuksista.
Uikujoen kalliopiirrosten tekijät eivät voi olla muita kuin sitä suomalais-ugrilaista väestöä joka myöhemmin eriytyi saamelaisiksi, itämerensuomalaisiksi ja permiläisiksi. Norjan merisaamelaisten tiedetään olleen taitavia veneiden rakentajia ja aktiivisia meri-elinkeinojen harjoittajia, ja läntisemmän Euroopan alkuväestöön sisältyneet baskit harrastivat rannikko-valaanpyyhtiä vielä keskiajalla, ja ilmeisesti juuri piirroksissa kuvatuilla konsteilla. Saamelaisten ja karjalaisten esi-isien valaanpyynti-harrastus jatkui historialliselle ajalle päätellen tiedoista, joiden mukaan arabimaailmasta vietiin pohjoiseen suuria määriä karkaisemattomia miekanteriä, joita Jäämeren rannikon asukkaat kronikoiden mukaan "heittivät mereen" ja saivat eriskummallisia saaliita.
Kun "alkukantainen" valaanpyyntielinkeino voidaan paikallistaa sekä Biskajalle että Vienanmerelle, olemme ehkä löytäneet yhden syyn saamelaisiksi päätyneen väestön muutolle pohjoiseen vetäytyvän mannerjään perässä, ja muuton alku- ja loppupistettä yhdistävän todisteen.

Ne vuosisadat, jotka läntistä tietä pohjoista valloittaneet suomalais-ugrilaiset olivat jäätikön itäisemmistä asutuksista erottamia, eriyttivät heitä geneettisesti muista SU-kieliryhmän väestöistä. Jotkut omaperäiset geenikompleksit rikastuivat, ja eteläisimpien heimoveljien saamat uudemmat geenivaikutteet jäivät tulematta. Jokin tämäntapainen syy voi olla saamelaisilla tavatun geneettisen erilaisuuden taustalla.

EDELLISELLE
SIVULLE
TAKAISIN
ETUSIVULLE
SEURAAVALLE
SIVULLE