James DeMeo: The Truth Seeker, pp 9-13, July/August 1989;
© 1989 James DeMeo. All Rights Reserved;
Presented in 1989 at the First International Symposium on Circumcision

 

Sukuelinten silpominen aiheuttaa vaikeaa kipua ja kauhua vauvoille ja lapsille, ja on usein erittäin vaarallista terveydelle. Tämä katsaus esittää yhteenvedon aiemmista tutkimuksista, koskien maantieteellistä näkökulmaa alkuperäiskansojen elämäntapaa noudattavien ihmisryhmien käyttäytymiseen (DeMeo 1986,1988). Painopiste tässä tarkastelussa oli erityisesti miesten genitaalisessa silpomisessa. Genitaaliset silpomiset on yleensä luokiteltu "kulttuuriseksi käytännöksi", mutta on yhä enemmän todisteita, että tämä hyvältä kuullostava nimitys palvelee lähinnä sen seikan kiertelynä ja vähättelynä, että näillä toimenpiteillä on kivulloisia ja rajoittavia vaikutuksia lapsen psyykeeseen ja somaan. Sukuelinten silpominen aiheuttaa vaikeaa kipua ja kauhua vauvoille ja lapsille, ja on usein erittäin vaarallista terveydelle, mikä antaa aiheen kysymykseen, miten tämä tapa on voinut tulla käyttöön. Ihmiset, jotka eivät noudata tätä tapaa, näkevät sen lähes aina kauhistuttavana ja uskomattomana, kun taas silpomista harjoittavien on vaikeaa kuvitella elämää ilman tätä käytäntöä. Yleensä tämän toimenpiteen suorittaminen tai suorittamattajättäminen ovat keskeinen seikka arvioitaessa aviokelpoisuutta, ja hyvin voimakkaiden emootioiden keskipiste. Sukupuolista typistämistä puolustetaan erittäin kiivaasti niissä kulttuureissa, joissa sitä harjoitetaan. Kyseisen tavan kehittymisestä on esitetty erilaisia teorioita, mutta niissä kiinnitetään hyvin harvoin huomiota tavan maantieteelliseen levinnäisyyteen (DeMeo 1986). Sukupuolinen ympärileikkaus on yksi kiivaimmin puolustetuista tai vastustetuista kulttuurisista käytännöistä. Miesten ja naisten sukupuolisen silpomisen globaali levinnäisyys alkuperäisten, ei-länsimaisten, kansojen keskuudessa osoittaa historian ja arkeologian antamien todisteiden mukaisesti, että tapa on alunperin kehittynyt Koillis-Afrikan ja Lähi-Idän autiomaissa, joista se on edelleen levinnyt Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, Oseaniaan, ja ehkä osaan Uutta Maailmaa. Silpominen näyttää pääasiassa levinneen alueelta toiselle maahanmuuton kautta, tai sotilaallisen valloituksen yhteydessä, kun ympärileikkaava kulttuuri on tunkeutunut kyseistä tapaa käyttämättömän kulttuurin alueelle. Se on voinut myös tulla vapaaehtoisesti omaksutuksi yhdessä muiden seksuaali- ja lapsi-vihamielisten kulttuurivaikutteiden mukana. On pidettävä myös mielessä ympärileikkauksen esiaviollinen ja puberteettiin liittyvä luonne tavan esiintyessä muuten seksuaalisesti ja intohimoisesti suuntautuneena aikana. Olen toisaalla osoittanut, että sukuelinten silpomisen maailmanlaajuinen levinnäisyys on yhtenevä muiden patrististen lapsi-vihamielisten, nais-vastaisten ja seksuaalisuuden vastaisten kulttuuristen faktoreiden kanssa, kuten lasten kallojen muotoilu, tiukka kapalointi, neitsyys-tabu, kuukautisveri-tabu, sukulaisuuden laskeminen ja perinnön siirtyminen miehen kautta, etc. (DeMeo 1986) Kartat 1 ja 2 esittävät erityyppisten miesten ja naisten sukuelinsilpomisten levinnäisyydet, erityisesti jos tapaa on esiintynyt alkuperäiskansojen elämäntapaa noudattavilla väestöryhmillä viimeisten sadan vuoden aikana. Sellaisenaan kartta minimoi eurooppalaisen vaikutuksen, ja jättää mm. USA:ssa harjoitetun ympärileikkauksen huomiotta, esittäen Etelä- ja Pohjois-Amerikan kohdalta vain alkuperäiskansoja koskevat tiedot. Silpomisen erilaiset muodot ja tietolähteet on esitelty alempana. Yksityiskohtainen esitys naisten sukupuolisesta silpomisesta esitetään myöhemmin Frank Hoskenin tietoihin tukeutuen. Kartta naisten genitaalisesta silpomisesta perustuu Hoskenin työhön vuodelta 1979. Kartta 2: Naisten sukupuolisen silpomisen levinnäisyys Miesten ympärileikkaukset: Viilto (incision) on lievin muoto miehen ympärileikkaamista. Se voi olla vain yksinkertainen haava esinahassa, josta vuodatetaan verta, tai kunnollinen reikä esinahassa, josta terska on osittain näkyvissä. Viilto-tapaa esiintyy pääasiassa Itä-Afrikan rannikolla, Kaakkois-Aasian saarilla ja Oseaniassa, ja joillakin harvoilla ryhmillä Uudessa Maailmassa. Aito ympärileikkaus (circumcision), jossa esinahka leikataan tai revitään pois peniksen ympäriltä, on käytössä laajalti Vanhan Maailman autiomaa-vyöhykkeellä, ja lukuisilla Saharan eteläpuolen, Keski-Aasian ja Oseanian ryhmillä. Suoritettuna puberteetin yhteydessä, ympärileikkaus on pitkälti avioliittokelpoisuutta edeltävä kivunsietämis-riitti. Ympärileikkaus esitettiin vielä aivan äskettäin "hygieenisenä tapana" huolimatta siitä, että useimmat lääketieteelliset todisteet ovat vakuuttavasti osoittaneet, ettei rutiininomaisesti suoritetulla ympärileikkauksella ole saavutettavissa hygieenistä etua, mutta sensijaan eräitä psykologisia ja fysiologisia haittoja. Erityisesti maasto-oloissa (in the bush), ja heikoissa terveydellisissä oloissa, ympärileikatuilla pojilla on suurempi riski sairastua, kuin ympärileikkaamattomilla. Kaikkein ankarin miehen genitaalisen typistämisen muoto on nylkeminen (skinstripping), mikä oli käytössä Punaisenmeren rannikoilla Arabiassa ja Jemenissä 1800-luvulle asti. Tässä mahdolliselle sulhaskanditaatille suoritetussa kivunsietämis-rituaalissa iho poistettiin koko peniksen varresta kuten myös pubiksen alueelta. Yhteisön siunauksen sai vain sellainen nuorimies, joka pidättäytyi ilmaisemasta tunteitaan toimituksen aikana (DeMeo 1986) Toinen äärimmäisempi rituaali, syväviilto (subincision), oli käytössä pääasiassa Australian alkuperäisväestön keskuudessa, ja joillakin harvoilla Tyynenmeren saarilla. Se käsitti virtsaputken viiltämisen auki lähes koko pituudeltaan, aina kivespussin läheisyyteen asti, siittimen alapuolelta. Rituaalia on yleensä edeltänyt ympärileikkaus. Virtsaputken halkaisemisesta ei ole koitunut mitään etua syntyvyyden ehkäisyn kannalta, eikä tämän oleteta olleen syynä po. käytäntöön australialaisten keskuudessa. Australian genitaali-typistämisen traditioita on jo aiemmin tarkastelu maantieteelliseltä kannalta, ja kaksi kilpailevaa teoriaa on esitetty: Luoteis-Australia, erityisesti Kimberlyn alue, on tunnistettu paikaksi, jossa genitaalien nylkemistä on esiintynyt, ja jotkut uskovat että ympärileikkaus ja syväviiltäminen levisivät Australiaan täältä käsin, leviten itään ja etelään. Toinen näkemys lähtee paikallisista innovaatioista, tätä vaihtoehtoa tukee tukee havainto, että intensiivisimmät tavat syväviiltämiseen esiintyvät mantereen kuivassa keskiosassa, ja useilla reuna-alueilla käytetään vain ympärileikkaamista. (DeMeo 1986).

Kartan 1. tiedot ovat suurimmalta osin G.P.Murdockin Ethnographic Atlas -julkaisusta (1967). Murdockin Atlas sisältää myös täsmällistä tietoa siitä, missä iässä typistäminen on tavallisesti tehty. Hänen tarkastelunsa käsittää 350 kulttuuria eri puolilta maailmaa. Tämän tiedoston avulla konstruoimani kartaa osoittaa, että genitaaliset mutilaatiot ovat levinneet hyvin laajalle, keskittyen Koillis-Afrikkaan ja Arabiaan. Etäisyys kyseisestä keskuksesta on merkitsevä siinäkin suhteessa, että mitä kauempana ollaan po. alueelta, sitä vanhempina pojat ympärileikataan (DeMeo 1986, s.159). Toimenpiteen ankaruus ja esiintymistiheys myös lievenevät samalla tavalla etäisyyden suhteen. Genitaalien nylkeminen (genital skin stripping), joka on toimenpiteen jyrkin muoto, keskittyy Punaisenmeren alueelle, ja sitä ympäröivillä seuduilla harjoitetaan vain tavallista ympärileikkausta. Ympärileikkaus (circumcision) vuorostaan vaihtuu vähemmän raakaan viilto (incision) -käytäntöön siirryttäessä itään ja Tyynellemerelle. Genitaalinen typistäminen ei ole käytössä useimmilla alkuperäiskansoilla Amerikoissa ja itäisessä Oseaniassa. Niillä alueilla, joilla on käytössä koristeellisia penis-koteloita, kaikenlainen typistäminen puuttuu melko tarkkaan, mikä osoittaa paikallista kiinnostusta miehen elimeen, mutta vain koristelu- ja nautintotarkoituksessa. Useimmat Amerikoiden ja Oseanian alkuperäiskansat eivät harjoita sukupuolielinten silpomista. Puberteettiin ja avioliittokelpoisuuteen liittyvän ympärileikkaus-rituaalin esiintyminen aina vähemmän kivulloisena ja vähemmän varhaisessa lapsuudessa suoritettavana itään päin mentäessä, selittyy loogisesti kun oletetaan myös, että emotionaaliset asenteet, uskomukset ja kulttuuriset instituutiot, jotka alunperin valtuuttivat tähän kipua tuottavaan rituaaliin, ovat yhtälailla lieventyneet levitessään alkuperäiseltä alueeltaan Koillis-Afrikasta ja Arabiasta itään. (DeMeo 1986) Sosiaaliset ja emotionaaliset syyt ovat vaikuttaneet siihen, että rituaali ajan ja etäisyyden kavaessa muuttui vähemmän kivulloiseksi, tai jopa korvautui pelkällä viillolla (incision), tai siirrettiin niin myöhään kuin mahdollista, juuri avioliiton edelle tai suorastaan aikuis-ikään, tai siitä on luovuttu kokonaan. Lähi-Idän aavikko-alueilla, missä sosiaaliset instituutiot ja rituaalin emotionaaliset juuret ovat säilyneet, mutta toimenpide on puberteetti/avioliittokelpoisuus -rituaalina herättänyt pelkoa, se on saatettu siirtää tapahtumaan varhemmin lapsuudessa, kuin mitä tavan alkuaikoina oli tapana. Näyttää siltä, että sukupuolielinten typistäminen tuli käyttöön ennen 2300 eKr., kun sotaisat paimentolais-nomadit tunkeutuivat Niilin laaksoon, ja kulttuuri muuttui noin 3100 eKr. aikoihin. On useita esimerkkejä silpomisen omaksumisesta diffuusion kautta. Egyptiläiset bas-reliefit antavat vanhimman tunnetun todisteen miehen genitaalisesta typistämisestä toteutettuna puberteetti-riittinä varhais-dynastisella ajalla noin 2300 eKr. (Paige 1978, Montagu 1946). Jokatapauksessa näyttää siltä, että sukupuolielinten typistäminen tuli käyttöön ennen 2300 eKr., kun sotaisat paimentolais-nomadit tunkeutuivat Niilin laaksoon, ja kulttuuri muuttui noin 3100 eKr. aikoihin. Nämä maahanmuuttajat (invaders), joita luonnehtivat aasialaiset ja seemiläiset piirteet, edelsivät jumalallisten kuninkaiden, rituaalisten leskenmurhien, sotilaallisen ja papillisen yläluokan, massiivisten hautarakennusten ja legendaaristen hauta-aarteiden, temppeli-arkkitehtuurin, ja muiden äärimmäisen patriarkaalisen autoritaarisen kulttuurin koristeiden aikakautta (DeMeo 1986, s.218-194). Kuten alempana todetaan, samansuuntaiset kulttuuriset tendenssit, ehkä vähemmän intensiivisinä, korreloivat positiivisesti genitaalisen typistämisen kanssa myös lähempänä nykyaikaa. Raamatun kirjoitusten mukaan hebrealaiset institutionalisoivat genitaalisen typistämisen Egyptistä pakenemisensa (Exodus) jälkeen, ja se on siitä lähtien ollut erityinen heimo-tuntomerkki. Raamatun kirjoitusten mukaan hebrealaiset institutionalisoivat genitaalisen typistämisen Egyptistä pakenemisensa (Exodus) jälkeen, ja se on siitä lähtien ollut eityinen heimo-tuntomerkki. Sukuelinten silpominen levisi laajalle Lähi-Idässä jo ennen muslimi-armeijoiden levittäytymistä 600 AD., mutta on senjälkeen seurannut näiden sotajoukkojen etenemistä. Vaikkakaan Koraani ei anna erityistä kehoitusta enempää miesten kuin naistenkaan genitaaliseen silpomiseen, Muhammed piti sitä "suotavana", ja tämä tapa vallitsee islamilaisilla alueilla. Silti on ei-islamilaisia alueita Afrikassa ja Oseaniassa, jossa silpominen on vallitsevana tapana, ehkä esi-islamilaisella ajalla tapahtuneen diffuusion seurauksena. Varhaisella kaudella omaksuttuja vaikutteita voidaan pitää lähteinä myös uuden maailman harvoihin eristyneisiin mutilaatio-tapauksiin (DeMeo 1986, s.358-426). Islamilaisten armeijoiden miehittämät tai vahvan islamilaisen vaikutuksen alaiset alueet vuoden 632 AD. jälkeen Pitcherin mukaan. Jo ennen islamilaista aikaa genitaalinen silpominen levisi Saharan läheiseen osaan Afrikkaa, Oseaniaan ja uuteen maailmaan kastijakoa tai ylijumalaa (high god) korostavien ja sotaisesti suuntautuneiden väestöjen keskuuteen. (Pitcherillä on virhe Balkanin ja Anatolian kohdalla. Ne tulivat islamilaisen vaikutuksen kohteeksi vasta turkkilaisten aikana. käänt.huom.) Miesten genitaalinen silpominen ei koskaan tullut laajalti käyttöön Euroopassa, Australian eurooppalaisten keskuudessa, Kanadassa, Latinalaisessa Amerikassa, Orientissa tai hindujen, etelä-aasialaisten tai Amerikan alkuperäiskansojen keskuudessa. Poikalasten ympärileikkaaminen USA:ssa on nykyaikainen ilmiö, joka levisi vasta 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Ympärileikkausta perusteltiin suojautumisella suurelta joukolta lastensairauksia ja "häiriöiltä", mutta merkittävin motiivi lienee ollut senhetkinen suhtautuminen seksuaalisuuteen, ja silloisessa lääketieteellisessä kirjallisuudessa tunnettu uusi syndrooma, "masturbatory insanity" Ympärileikkausta puolustettiin näillä argumenteilla yhdessä äärimmäistä kipua tuottavien menetelmien ja välineiden kanssa, jotka oli suunniteltu tukahduttamaan lapsilta kaikki aavistuksetkin genitaalisesta nautinnosta (Paige 1978). Wilhelm Reichin mukaan ympärileikkaus ja muut hyökkäykset lapsen seksuaalisuutta kohtaan ovat tarkoitettu alentamaan lapsen emotionaalista liikkuvuutta ja energiatasoa, ja heidän kykenevyyttään maksimaaliseen seksuaaliseen nautintoon myöhemmällä iällä. Sigmund Freud ja muut psykoanalyytikot ovat pohtineet miesten genitaalista typistämistä pakottamisena "kastraatio ahdistukseen", jonka kautta insestiä ja isänmurhaa koskeva tabu on patologisesti vahvistunut (DeMeo 1986). Montagu (1946) ja Bettelheim (1962) ovat kiinnittäneet huomiota miehen pelkoon naisen menstruaatiota kohtaan (~subincision), ja perinteisiin joissa mies täytyy rituaalisesti puhdistaa kosketuksesta myrkyttyneenä pidettyyn synnytysvereen (~lapsen ympärileikkaus), tai neitsytvereen (~puberteetissa tapahtuva ympärileikkaus). Reich tunnisti genitaalisen silpomisen osaksi brutaalien ja julmien vauvoihin ja lapsiin kohdistettujen toimenpiteiden sarjaa, joka perustuu tiedostamattomiin motiiveihin, ja jolla pyritään aiheuttamaan pysyvä tukos lapsen fyysiseen ja emotionaaliseen itseen. Reichin mukaan ympärileikkaus ja muut hyökkäykset lapsen seksuaalisuutta kohtaan ovat tarkoitettu alentamaan lapsen emotionaalista liikkuvuutta ja energiatasoa, ja heidän kykenevyyttään maksimaaliseen seksuaaliseen nautintoon myöhemmällä iällä, mikä on tärkein askel Homo sapiensin muuttamiseksi "Homo normalikseksi", normalisoiduksi ihmiseksi. Reich korostaa, että vanhemmat ja lääkärit toteuttavat sokeasti omaa emotionaalista tukostaan (emotional armoring) ja nautinnon-pelkoaan tehdessään lapselle genitaalista typistämistä tai muuta poppamies-tasoista kipuatuottavaa lääketieteellistä proseduuria. He tekevät lapsesta itsensä kaltaista: Kuuliaista, helposti käsiteltävää, ja sukupuolisesti tukahdutettua ja emotionaalisesti masennettua. (Reich 1967, 1973). Miesten genitaalista silpomista tavataan kulttuurikomplekseissa, joissa esiintyy muodossa tai toisessa lasten, naisten ja heikompien sosiaalisten ja etnisten ryhmien alistamista vanhemille dominoiville miehille tiukassa sosiaalisessa hierarkiassa. Textor´s Cross-Cultural Summary (1967) esittää positiivisen korrelaation miesten ympärileikkaamisen ja seuraavassa esitettyjen muiden kulttuuripiirteiden välillä (myös Prescott 1975, DeMeo 1986): Narsismin esiintyminen korkeaa, orjuuta ja kastilaitosta esiintyy, yhteiskunnan luokkajako on jyrkkä, maaomaisuus perityy mies-linjaa, äidinpuoleinen sukulaisuus puuttuu, patrilineaarinen periytyminen vallitsevaa, naisen hedelmättömyydestä ankarat rangaistukset, morsiamesta maksetaan hinta, perheessä isän auktoriteetti, moniavioisuutta esiintyy, avioparin asunto miehen suvun piirissä, kipuatuottavat naisen initiaatio-riitit käytössä, keskenkasvuisten poikien eristäminen korkealla, oraalinen ahdistus potentiaali korkealla, keskimääräinen tyydytys potentiaali matalalla, lapsille suodaan huomiota viivytellen, Yli-Jumala moraalin vartiana. Kulttuurienvälinen vertailu koskee ainoastaan alkuperäiskansojen elämäntapaa noudattavia kulttuureja, mutta monet ylläolevan listan faktorit ovat sovellettavissa myös USA:han, jossa miesten ympärileikkaaminen on vallitsevaa. Muistutan myös, että monet em. patristisista piirteistä löytyvät myös kulttuureista, joissa genitaalista typistämistä ei harjoiteta, mutta joissa fyysinen hellyys on vähäistä äiti-lapsi -suhteessa ja kasvavien nuorten seksuaalisessa kanssakäymisessä (Prescott 1975, 1979, 1989) Genitaalisen typistämisen psykologinen perusta on seksuaaliseen nautintoon yleensä ja heteroseksuaaliseen yhdyntään erityisesti kohdistuva ahdistus. Yhteenveto: Genitaalisen typistämisen psykologinen perusta on seksuaaliseen nautintoon yleensä ja heteroseksuaaliseen yhdyntään erityisesti kohdistuva ahdistus, joka assosioituu neitsyys-tabuun ja rituaaliseen puhdistautumiseen vagina-veren kosketuksesta. Typistämisen esiintyminen tai puuttuminen kertoo enemmän sukupuoliseen nautintoon kohdistuvista asenteista, kuin mikään muu tarkasteltava seikka. Naisen infibulaatio tai muunlainen sukupuolielinten silpominen on yhteydessä järjestettyjen avioliittojen instituutioon ja vahvaan hysteeriseen neitsyys-tabun vartiointiin. Miesten ja naisten sukupuolinen typistäminen on levinnäisyydeltään, kulttuurien välisiltä aspekteiltaan, ja ko. tapojen alkuperän alueellisen ja ajallisen sijoittumisen kannalta yhtenevä sellaisten ihmisryhmien esiintymisen kanssa, joiden keskuudessa mies kontrolloi naisen seksuaalisuutta ja aikuiset lasten. Eunukkien käyttö on jo loppunut haaremi-järjestelmän kadotessa, mutta naisen infibulaatio tai muunlainen sukupuolielinten silpominen on yhä todellisuutta järjestettyjen avioliittojen yhteydessä ja liittyen vahvaan ja hysteeriseen neitsyys-tabun vartiointiin. Pyrkimys lasten sukuelinten typistämiseen on seurausta syvästä kulttuuriin juurtuneesta pelosta seksuaalista nautintoa ja onnea kohtaan. Nuorten miesten ja naisten genitaalinen typistäminen on äärimmäinen esimerkki kulttuurisesta käytännöstä, joka perusteellisessa analyysissa osoittaa vahvaa sadistis-sävyistä pelkoa nautintoa kohtaan. Vanhemmat ja klaanien johtajat, jotka antavat silpoa nuorten lasten genitaalit, ovat itse lapsina joutuneet saman rituaalin kohteiksi, ja he ovat erittäin ahdistuneita ja vihaisia, jos joutuvat tekemisiin sellaisen lapsen kanssa, jota ei ole silvottu. 'Mielihyvä-ahdistus' (pleasure anxiety), eli kykenemättömyys sietää nautinnollista toimintaa tai mielialaa toisilla ihmisillä, tuli ensimmäistä kertaa määritellyksi Wilhelm Reichin toimesta. Hän määritteli myös sosiaalisten instituutioiden roolin po. trauman ja vammautuneisuuden istuttamisessa jokaiseen uuteen sukupolveen. Kädellisten tutkijat, primatologit, ovat tunnistaneet samankaltaisia prosesseja sellaisten apinoiden toiminnoissa, joilta on riistetty äidillinen hellyys niiden lapsuudessa (DeMeo 1986). Prescott (1975) on aiemmin vahvistanut monet näistä vastaavuuksista kulttuurien välisissä vertailuissa. Maantieteellinen tarkastelu liittää nämä prosessit historiallisesti tunnettuihin juuriin tunnetuilla alueilla. Pyrkimys lasten sukuelinten typistämiseen on seurausta syvästä kulttuuriin juurtuneesta pelosta seksuaalista nautintoa ja onnea kohtaan. Genitaalinen typistäminen esiintyy aina yhdessä sellaisten sosiaalisten instituutioiden kanssa, jotka takaavat sosiaalisena sanktiona normin rikkomisesta ilmauksen aikuisten sadismista ja tuhoavasta aggressiivisuudesta lapsia kohtaan. Tämä tiedostamattoman motiivin ohjaama aggressio pyrkii tuhoamaan tai lannistamaan kykenevyyden emotionaaliseen tai seksuaaliseen siteeseen sekä äiti-lapsi -suhteessa, että nuorten miesten ja nuorten naisten välillä. Tälläisen syvemmän tiedostamattoman motiivin puuttuessa lasten genitaalinen silpominen ei saisi tukea tai hyväksyntää lasten vanhemmilta tai hoitajilta. Ympärileikkaukset Suomessa, ja miten meidän pitäisi suhtautua.

Ympärileikkaus-linkit: James DeMeo: "The Geography of Genital Mutilations" First International Symposium on Circumcision Saharasia: The 4000 BCE Origins of Child Abuse, Sex-Repression, Warfare and Social Violence in the Deserts of the Old World 1998. They Cut Babies, Don't They? One Man's Struggle Against Circumcision; Mm. lapsen oikeuksia käsittelevä hyvin toimitettu sivusto. Suosittelemme.

DeMeon käyttämät lähteet: Bettelheim, B. (1962): Symbolic Wounds, Collier Books, NY. DeMeo, J. (1986): "On The Origins and Diffusion of Patrism: The Saharasian Connection," Dissertation, U. of Kansas, Geography Department. University Microfilms, Ann Arbor; see section on "Male and Female Genital Mutilations," p. 153-178. DeMeo, J. (1987, 1988); "Desertification and the Origins of Armoring: The Saharasian Connection," J. Orgonomy, 21(2):185-213, 22(1):101-122, 22(2):268-289. Hosken, F. (1979): The Hosken Report on Genital and Sexual Mutilation of Females, 2nd Edition, Women's International Network News, Lexington, Mass. Montagu, A. (1945): "Infibulation and Defibulation in the Old and New Worlds," Am. Anthropologist, 47:464-7. Montagu, A. (1946): "Ritual Mutilation Among Primitive Peoples," Ciba Symposium, October, p.424. Murdock, G.P. (1967): Ethnographic Atlas, Pittsburgh, HRAF Press. Paige, K. (1978): "The Ritual of Circumcision," Human Nature, May. Pitcher, D. (1972): An Historical Geography of the Ottoman Empire, E.J. Brill, Leiden, Map V. Prescott, J.W. (1975): "Body Pleasure and The Origins of Violence," The Futurist, April, p.64-74. Prescott, J.W. (1979): Deprivation of Physical Affection As A Primary Process In The Development Of Physical Violence. In: Child Abuse and Violence. (David G. Gil, Ed). AMS Press New York pp 66-137. Prescott, J.W. (1989): "Affectional Bonding for the Prevention of Violent Behaviors: Neurobiological, Psychological and Religious/Spiritual Determinants. In: Violent Behavior Vol. 1: Assessment and Intervention. (Hertzberg, L.J., et al., eds) P M A Publishing Corp. New York 1989, p. 109-142. Reich, W. (1967): Reich Speaks of Freud, Farrar, Straus & Giroux, p.27-31. Reich, W. (1973): Ether, God & Devil, Farrar, Straus & Giroux, p.67-70. Textor, R. (1967): A Cross-Cultural Summary, HRAF Press, New Haven.

 

EDELLISELLE SIVULLE

TAKAISIN ETUSIVULLE

SEURAAVALLE SIVULLE