Esittelemme Teille "Maljan ja Miekan" kirjoittajan:
Riane Eisler

 
Marija Gimbutasin löydöt ja oivallukset Euroopan esihistoriasta olisivat ehkä tulleet tunnetuiksi ilman Riane Eisleriakin, mutta niiden merkitys ja yhteydet olisivat ehkä jääneet ymmärtämättä.  "The Chalice & The Blade", "Malja ja miekka", käännettiin suomeksi melkein välittömästi sen ilmestyttyä (1987), mutta huolimatta osumisesta naisnäkökulman heräämisen kannalta merkittävimpään ajankohtaan, se jäi huomiotta yli vuosikymmeneksi, ja Gimbutasin suomentamista saamme yhä odottaa, vaikkakin ilmeisesti turhaan?  Eisler joka tapauksessa liitti Gimbutasin näköaloja avaavat havainnot keskusteluun yhteiskuntamme perusvirheestä, ihmisenä olemisesta ja tulevaisuudesta.

               


 
 
Vain muutamia kuukausia ennen toisen mailmansodan puhkeamista Kuuban viranomaiset käännyttävät takaisin merelle saksalaisia ja itävaltalaisia juutalais-pakolaisia kuljettavan 1.luokan matkustajalaivan, St.Louisin *), joka oli jo ajettu ulos kaikista Euroopan satamista. Edellisellä laivalla, joka vielä oli saanut jättää matkustajansa Havannaan, oli saapunut mm. 7-vuotias Riane Tennenhaus Eisler vanhempineen. Eislerin perhe oli viettänyt porvarillista elämää Wienissä, kunnes Itävalta liitettiin Saksaan. Annamme Riane Eislerin kertoa:
"Äidilläni oli tämä henkinen rohkeus, ja se pelasti meidän elämämme. Kun joukko itävaltalaisia natseja, heidän joukossaan vanhempieni hyvä ystävä, tuli "Kristalliyönä" raahaamaan isääni ulos, äidilläni oli rohkeutta vastustaa heitä. Hän olisi voinut saada itse surmansa ryhtyessään vaatimaan isäni vapauttamista. En tiedä, johtuiko se siitä, että äitini, joka oli juutalainen, näytti arjalaiselta sinisine silmineen ja vaaleine hiuksineen, vai komennuskuntaa johtavan Gestapon upseerin luonteenlaadusta, vai kaiken tämän yhdistelmästä, mutta kuin ihmeen kautta isäni vapautettiin, ja pääsimme elävinä pakoon natseilta."
Riane Eisler kirjoittaa aikakausilehti "Tikkunissa" henkisestä rohkeudesta, josta edellinen oli ote. Mark Harris Conscious Choicesta toistaa yleisen arvion Eislerin kirjoitusten merkityksestä: "Kulttuurihistorioitsija Riane Eislerilla on paljon sanottavaa meille. Hän on kansainvälisen best-sellerin "The Calice and The Blade: Our History, Our Future" kirjoittaja, kirjan jota antropologi Ashley Montagu kuvailee tärkeimmäksi kirjaksi sitten Darwinin "Lajien synnyn". Äskettäin hän julkaisi "Sacred Pleasure: Sex, Myth, and the Politics of Body" ( "Pyhä Nautinto, Seksi, myytti ja kehon politiikka", Harper / San Francisco, 1995) -kirjan, oivaltavan kuvauksen ihmisyyden 5000:sta vuodesta. Sosiaalisen väkivallan, julmuuden ja tuskan takaa löytyy kaikuja kaikkein intiimeimmästä ja ihmillisimmästä kanssakäymisen tasosta, seksuaalisuudestamme.

Eislerin näkemyksen mukaan inhimillinen kulttuuri on ollut alunperin toisenlaista. Tuhansien vuosien ajan sukupuolisuutta ei ole tuomittu syntinä, leimattu hävettäväksi tai tukahdutettu. Sitä on juhlittu pyhänä ja henkisenä ilmauksena elämän sisäisestä kauneudesta. Inhimillisen rakkauden ilmaus on tämän ajattelutavan mukaan evoluution korkein saavutus."

Huomaamme, että Eisler menee paljon syvemmälle, kuin esim. Simone de Beauvoir, feminismin dogmien laatijaksikin tituleerattu, joka esittää naisen edustavan "luontoa" ja miehen "kulttuuria", ja siten absolutisoi sukupuolten taistelun. Eisler osoittaa, että tämä "taistelu" on ihmiskunnan nykyiseen virheelliseen elämäntapaan liittyvä seuraus, eikä naisen tai miehen ihmisluonnossa ole itsessään mitään vastakkaisuutta aiheuttavaa.

Sukupuolten "taistelu" ja seksuaalisuuden synnillistäminen ovat molemmat luontevasti yhdistettävissä "ihmiskunnan kollektiiviseen mielenhäiriöön", jonka sekä Eislerin että Gimbutasin visioita seuraten voi paikallistaa historiassa siihen ajankohtaan, jolloin "matriarkaalinen" elämäntapa murtui ja vaihtui "patriarkaaliseksi".

"Malja ja Miekka" -kirjassaan Eisler torjuu muutamia Marija Gimbutasin työhön kohdistuneita asiantuntemattomia vastaväitteitä. "Matriarkaalisuuden" käsitteen (väärin)ymmärtäminen hierarkisen patriarkaatin peilikuvaksi on kummitellut jo 200 vuotta vasta-argumenttina, jolla lyötiin jo Bachhofenin "Mutterrechia". Eisler alleviivaa täsmennyksensä ottamalla käyttöön uuden termin: Gylania. Tällä hän nimittää ei-sukupuolierottelevaa elämäntapaa, jonka Gimbutas sijoittaa aikaan ennen "Vanhan Euroopan" kulttuurin katoamista indoeurooppalaisen maahanmuuton myllerrykseen.

Kuten esihistoriassakin, myös tämänpäivän elämässäkin Eisler näkee ristiriidan ihmisluonnon mukaisten elämänodotustemme ja -taipumustemme, ja elämänkielteisen, ihmiselle sopimattoman, elämäntapamme välillä, eikä sukupuolten kesken, kuten yleinen feminismin karikatyyri antaisi odottaa.

"Maljan ja miekan" ala otsikko "Our History, Our Future" antaa jo osviittaa siitä, miten kirjaa on luettava.

Eisler siis näkee menneisyydessä sukupuolten välisen harmonian, mutta myös ihmisen ja luonnon harmonian:

Riane Eisler ja aviomiehensä David Loye

"Sekä myyteistä että arkeologisista löydöistä voidaan päätellä, että herruutta edeltävän ajan tietoisuuden ehkä huomionarvoisin piirre oli sen tunnustaminen, että ihminen on yhtä luonnon kanssa. Tämä on sekä neoliittisen että kreetalaisen jumalatarkultin ydin.

Nykyajan ekologien työ näyttää yhä selvemmin osoittavan, että tämä muinainen mielenlaatu, joka omana aikanamme usein yhdistetään tiettyihin itämaisiin suuntauksiin, oli erittäin paljon edistyneempi, kuin nykyinen ympäristölle tuhoisa ideologia.

Itseasiassa se ennakoi niitä uusia tieteellisiä teorioita, joiden mukaan kaikki maapallolla oleva elollinen, ilmakehä, valtameret ja maaperä mukaanlukien, muodostaa yhden, erittäin monimutkaisen ja yhteenkytkeytyneen järjestelmän.

Kemisti James Lovelock ja mikrobiologi Lynn Margulis ovat varsin osuvasti kutsuneet tätä Gaia-hypoteesiksi. "Gaiahan" oli muinaisessa Kreikassa yksi Jumalattaren nimistä." ("Malja & Miekka, s.114)

Näin siis Riane Eisler. Tarkennamme tähän, että "Gaia" -nimi oli helleenejä edeltäneiden ei-indoeurooppalaista kieltä puhuneiden Kreikan asukkaiden pelasgien kielestä muinaiskreikkaan omaksuttu lainasana.

Eisler tuo Marija Gimbutasin löytämät asiat tieteellisen kirjallisuuden läpikäymiseen vähemmän tottuneiden lukijoiden saataville, ja kertoo myös mitä nämä uudet johtopäätökset tarkoittavat:

"Kaikki tämä kadonnutta muinaisuutta koskeva tieto aiheuttaa tietoisuudessamme välittömästi vanhan ja uuden ristiriidan. Vanhan näkemyksen mukaan ihmisen varhaisimmat heimosuhteet -ja myöhemmin taloudelliset suhteet- kehittyivät miesten toimesta, metsästämisestä ja tappamisesta.

Uuden näkemyksen mukaan yhteiskunnallisten siteiden perustan muodosti äitien ja lasten välinen suhde, jakaminen. Vanhan näkemyksen mukaan esihistoria oli "metsämiehen ja soturin tarina". Uuden näkemyksen mukaan sekä naiset että miehet ovat käyttäneet ihmisen ainutlaatuisia ominaisuuksia elämän ylläpitämiseen ja sen mahdollisuuksien laajentamiseen." ("Malja & Miekka", s.111)

Se näkemys, mikä meillä on ihmisenä olemista ja "ihmisluonnosta", on enemmän kuin yleensä tulemme ajatelleeksi tulosta siitä, mitä me uskomme tai tiedämme ihmisen menneisyydestä. Gimbutasin löydöistä alkanut esihistorian hahmottamisen "vallankumous" heijastuu siis suoraan ajattelutapaamme, ja on sitäpaitsi hyvin yhdenmukainen radikaalin psykoanalyysin uuden ihmiskuvan kanssa.

Naisia nuijalla kouluttavan "kivikauden miehen" sijasta näemmekin menneisyydessä sukupuolten välisen harmonian ja jäsenistään huolehtivan yhteisön, ja nykyistenkin moraalisten ihanteiden takaa tämän muinaisen yhteisöllisyyden asettamukset. Jos Gimbutas ja Eisler ovat oikeassa, meidän nykyisen kilpailuun ja itsekkyyteen perustuvan elämäntapamme täytyy olla meidän 'ihmis-olemuksellemme' sopimaton, ja sen täytyy aiheuttaa oireilua ja häiriötä? Pieni vilkaisu ympäristöömme ja uutis-otsikoiden nopea selailu osoittaa, ettei näistä todisteteista ole puutetta.

Meidän tajuntamme on muovautunut kolmen miljoonan vuoden evoluutiossa, jonka aikana ihmisen elämä on ollut Eislerin ja Gimbutasin kuvailemaa esi-valtiollista ja ei-hierarkista harmoniaa, jonka kaikuna olemme yhä arvostavinamme epäitsekkyyttä, solidaarisuutta ja empatiaa toisia ihmisiä kohtaan, vaikka markkinatalouden käytäntö ei näitä ihanteita siedä eikä tunnusta.

Murros "matriarkaatista", tai kuten Eisler sitä nimittää gylaniasta, hierarkiaan ja sukupuolten eriarvoisuuteen tapahtui aavikoiksi kuivuvien seutujen nomadien tunkeutiessa Euroopan ja Lähi-Idän sivistyneimpien maatalousyhteisöjen alueille. Tämä maahantunkeutuminen merkitsi väestön määrän, kulttuurin ja yhteiskuntien romahtamista, ja uuden herruuteen ja alistamiseen perustuvan elämäntavan tuloa. Muisto vanhasta tasapainoisesta aikakaudesta, ja pyrkimys uudelleen sen arvoihin, säilyivät kuitenkin vuosituhansien ajan, ja ovat yhä läsnä kulttuurissamme:

Vanhan yhteiskunnan käsitys, jonka mukaan maailmankaikkeudetta hallitseva voima on antelias ja ravitseva äiti, on myös tyynnyttävämpi -ja yhteiskunnassa vähemmän jännitystä ja ahdistusta aiheuttava- kuin maailmaa vielä nykyisin paljolti hallitseva ajatus rankaisevista miesjumaluuksista.

Itseasiassa se sitkeys, jolla sekä naiset että miehet ovat lännessä tuhansien vuosien ajan tukeutuneet kristilliseen Neitsyt Mariaan, ja jolla he ovat hänen kauttaan palvoneet armollista ja myötätuntoista äitiä, todistaa, miten kovasti ihmiset janoavat lohdullisia mielikuvia. Kuten moni muukin sirpale historian palapelissä, tämäkin sitkeys muuttuu ymmärrettäväksi vasta sen yhteydessä, mitä nyt tiedetään esihistoriallisesta, tuhansia vuosia jatkuneesta Jumalattaren palvonnan perinteestä." ("Malja & Miekka", s.114)

Kuten eräs toinen tutkija ja ajattelija totesi, ihmiskunta on kulkenut teesin ("matriarkaatti", gylania) ja antiteesin (patriarkaatti, hierarkiat) kautta synteesiin, jota luonnehtii pyrkimys harmonian paluuseen niin sukupuolten kuin luonnon ja ihmisen suhteissa. Tämä pyrkimys näkyy jopa androkratian tukipylväänä vuosisatoja seisseen kirkon sisällä, naisnäkökulman esiinnousuna teologiassa, ja koko yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Emme varmaankaan ole väärässä, jos solmimme alun ja lopun yhteen, ja tunnistamme "uuspakanuuden" piiristä nousseen Jumalatar-uskonnon uudestisyntymisen tämän etsimisen yhdeksi terävimmistä kärjistä.

Olemme epäoikeudenmukaisia monille vaikuttajapersoonille ja liikkeille, jos rajoitamme uuden ajattelun tunnistamisen yksin feminiinisen jumaluuden uudelleen löytäneisiin, ja tämän oivalluksensa uskonnollisesti ilmaisseisiin, mutta tämä teema kulkee "punaisena lankana" aina ekologisesta Gaia-hypoteesista uusiin yhteiskunnallisiin liikkeisiin, vanhojen instituutioiden uudistuspyrkimyksiin ja filosofisiin etsintöihin. Näytämme todella elävämme suuren synteesin aikaa.

Jos joudumme nimeämään tämän vaiheen tärkeimpiä vaikuttajia, valintamme voi osua vaikka Marija Gimbutasiin, Riane Eisleriin ja uuspakanuuden ja kansalaisaktivismin piirissä näkyvästi toimineeseen Starhawkiin (kotisivut).

Riane Eisler Täti Starhawk

Eislerin luoma käsite, gylania, kuvaa "matriarkaatti"-sanaa paremmin muinaisen yhteiskunnan elämäntapaa: Yhteisöllisyys yksilöllisen egoismin sijasta, sukupuolten tasapaino alistamisen sijasta. Hän laajentaa käsitteensä myös näkemykseensä ihmiskunnan tulevaisuuden vaihtoehdoista:

"Naisten ja miesten välisten suhteiden muuttuminen nykyisestä molemminpuolisesta epäluulosta ja syyttelystä kohti avoimmuutta ja luottamusta tulee heijastumaan perheisiin ja yhdyskuntiin. Tämä tulee heijastumaan myönteisesti myös valtiolliseen ja kansainväliseen politiikkaan. Tulemme näkemään, että meitä nyt päivittäin piinaava, loputtomalta tuntuva ongelmakimppu, mielisairaudet, itsemurhat ja avioerot, vaimojen ja lasten pahoinpitelyt, ilkivalta, murhat ja kansainvälinen terrorismi, lievenee asteittain.

Tämän raporttisarjan toisessa kirjassa yksityiskohtaisemmin esitettävä todistusaineisto osoittaa, että tämäntyyppisen ongelmat ovat paljolti peräisin niistä ihmissuhteiden vaikeista jännitystiloista, jotka liittyvät erottamattomasti miesvaltaiseen yhteiskuntaan ja herruusyhteiskunnan väkivaltaisiin lastenkasvatusmenetelmiin.

On siis realistista olettaa perinpohjaisia psyykkisiä muutoksia sen seurauksena, että siirrytään sukupuolten välisiä tasa-arvoisia ja tasapainoisia suhteita kohti, ja että molempiin sukupuoliin kuuluvissa lapsissa vahvistetaan lempeää, ihmisystävällistä ja huolehtivaa käytöstä." ("Malja & Miekka" s.257-258)

Maailmalla ja ihmiskunnalla on siis kaksi mahdollista tulevaisuuden vaihtoehtoa: Joko seurata nykyistä androkratian ja itsekeskeisyyden kurssia tuhoon, tai valita jo nyt kaikkialla spontaanisti nouseva uuden ihmisyyden ja uuden ajattelun tie, joka itseasiassa onkin paluuta vuosituhansien takaiseen ihmisten yhteisyyteen, kuten Riane Eisler ja toiset esimerkkimme asian näkevät.

*) Kun mikään eurooppalainen tai amerikkalainen satama ei suostunut ottamaan vastaan pakolaislaiva St.Louisia, sen saksalainen varustamo antoi kapteenille määräyksen palata lähtösatamaan, Hampuriin. Englannin kanaalissa, jonka läpi laivan saksalainen kapteeni ajoi hiljennettyä vauhtia, ryhmä nuoria juutalaisia tunkeutui ruorikone-huoneeseen, ja rikkoi laivan ohjauksen. Tämän jälkeen laiva nilkutti lähimpään englantilaiseen satamaan, joka oli kansainvälisen merilain mukaan pakotettu päästämään sen laituriin. Korjauksen jälkeen saksalainen kapteeni katsoi, ettei alus ole meriturvallinen, jätti matkustajat laiturille, ja purjehti Hampuriin. Pian tämän jälkeen alkoi toinen maailmansota, ja kyseinen kapteeni mobilisoitiin Kriegsmarineen, jossa hän palveli moitteetta sodan loppuun. Kerrotaan, että häntä olisi yritetty leimata sotarikolliseksi, mutta eräät St.Louisin matkustajat olisivat esittäneet mm. uutta tietoa tapahtumista Kanaalissa.

Riane Eisler:

Syntyi Wienissä 1932,
Muutto Kuubaan 1938,
USA:han 1946,
valmistui oikeustieteen tohtoriksi UCLA School of Law:sta,
oli perustamassa Los Angeles Women 's Center Legal Program -ohjelmaa, joka oli ensimmäinen naisille tarkoitettu lainopillinen neuvontaprojekti koko USA:ssa, ja the Center for Partnership Studies-keskusta.

Hänen aviomiehensä David Loye on psykohistorian tutkija, ja julkaissut mm. "The Healing of a Nationin", josta hänet on palkittu "Anisfield - Wolfe Awardilla" 1771. Loye toimii monissa tutkimusohjelmissa eri yliopistoissa, -mm. UCLA ja Harvard.

Julkaisut:
Chalice & The Blade,
Sacred Pleasure,
Tomorrow's Children,

Riane Eisler: Bibliography



 

EDELLISELLE
SIVULLE
TAKAISIN
ETUSIVULLE
SEURAAVALLE
SIVULLE