"Äidilläni oli tämä henkinen rohkeus, ja se pelasti meidän elämämme. Kun joukko itävaltalaisia natseja, heidän joukossaan vanhempieni hyvä ystävä, tuli "Kristalliyönä" raahaamaan isääni ulos, äidilläni oli rohkeutta vastustaa heitä. Hän olisi voinut saada itse surmansa ryhtyessään vaatimaan isäni vapauttamista. En tiedä, johtuiko se siitä, että äitini, joka oli juutalainen, näytti arjalaiselta sinisine silmineen ja vaaleine hiuksineen, vai komennuskuntaa johtavan Gestapon upseerin luonteenlaadusta, vai kaiken tämän yhdistelmästä, mutta kuin ihmeen kautta isäni vapautettiin, ja pääsimme elävinä pakoon natseilta."

Eislerin näkemyksen mukaan inhimillinen kulttuuri on ollut alunperin toisenlaista. Tuhansien vuosien ajan sukupuolisuutta ei ole tuomittu syntinä, leimattu hävettäväksi tai tukahdutettu. Sitä on juhlittu pyhänä ja henkisenä ilmauksena elämän sisäisestä kauneudesta. Inhimillisen rakkauden ilmaus on tämän ajattelutavan mukaan evoluution korkein saavutus."

Huomaamme, että Eisler menee paljon syvemmälle, kuin esim. Simone de Beauvoir, feminismin dogmien laatijaksikin tituleerattu, joka esittää naisen edustavan "luontoa" ja miehen "kulttuuria", ja siten absolutisoi sukupuolten taistelun. Eisler osoittaa, että tämä "taistelu" on ihmiskunnan nykyiseen virheelliseen elämäntapaan liittyvä seuraus, eikä naisen tai miehen ihmisluonnossa ole itsessään mitään vastakkaisuutta aiheuttavaa.

Sukupuolten "taistelu" ja seksuaalisuuden synnillistäminen ovat molemmat luontevasti yhdistettävissä "ihmiskunnan kollektiiviseen mielenhäiriöön", jonka sekä Eislerin että Gimbutasin visioita seuraten voi paikallistaa historiassa siihen ajankohtaan, jolloin "matriarkaalinen" elämäntapa murtui ja vaihtui "patriarkaaliseksi".

"Malja ja Miekka" -kirjassaan Eisler torjuu muutamia Marija Gimbutasin työhön kohdistuneita asiantuntemattomia vastaväitteitä. "Matriarkaalisuuden" käsitteen (väärin)ymmärtäminen hierarkisen patriarkaatin peilikuvaksi on kummitellut jo 200 vuotta vasta-argumenttina, jolla lyötiin jo Bachhofenin "Mutterrechia". Eisler alleviivaa täsmennyksensä ottamalla käyttöön uuden termin: Gylania. Tällä hän nimittää ei-sukupuolierottelevaa elämäntapaa, jonka Gimbutas sijoittaa aikaan ennen "Vanhan Euroopan" kulttuurin katoamista indoeurooppalaisen maahanmuuton myllerrykseen.

Kuten esihistoriassakin, myös tämänpäivän elämässäkin Eisler näkee ristiriidan ihmisluonnon mukaisten elämänodotustemme ja -taipumustemme, ja elämänkielteisen, ihmiselle sopimattoman, elämäntapamme välillä, eikä sukupuolten kesken, kuten yleinen feminismin karikatyyri antaisi odottaa.

"Maljan ja miekan" ala otsikko "Our History, Our Future" antaa jo osviittaa siitä, miten kirjaa on luettava.

Eisler siis näkee menneisyydessä sukupuolten välisen harmonian, mutta myös ihmisen ja luonnon harmonian:

"Sekä myyteistä että arkeologisista löydöistä voidaan päätellä, että herruutta edeltävän ajan tietoisuuden ehkä huomionarvoisin piirre oli sen tunnustaminen, että ihminen on yhtä luonnon kanssa. Tämä on sekä neoliittisen että kreetalaisen jumalatarkultin ydin.

Nykyajan ekologien työ näyttää yhä selvemmin osoittavan, että tämä muinainen mielenlaatu, joka omana aikanamme usein yhdistetään tiettyihin itämaisiin suuntauksiin, oli erittäin paljon edistyneempi, kuin nykyinen ympäristölle tuhoisa ideologia.

Itseasiassa se ennakoi niitä uusia tieteellisiä teorioita, joiden mukaan kaikki maapallolla oleva elollinen, ilmakehä, valtameret ja maaperä mukaanlukien, muodostaa yhden, erittäin monimutkaisen ja yhteenkytkeytyneen järjestelmän.

Kemisti James Lovelock ja mikrobiologi Lynn Margulis ovat varsin osuvasti kutsuneet tätä Gaia-hypoteesiksi. "Gaiahan" oli muinaisessa Kreikassa yksi Jumalattaren nimistä." ("Malja & Miekka, s.114)

Eisler tuo Marija Gimbutasin löytämät asiat tieteellisen kirjallisuuden läpikäymiseen vähemmän tottuneiden lukijoiden saataville, ja kertoo myös mitä nämä uudet johtopäätökset tarkoittavat:

"Kaikki tämä kadonnutta muinaisuutta koskeva tieto aiheuttaa tietoisuudessamme välittömästi vanhan ja uuden ristiriidan. Vanhan näkemyksen mukaan ihmisen varhaisimmat heimosuhteet -ja myöhemmin taloudelliset suhteet- kehittyivät miesten toimesta, metsästämisestä ja tappamisesta.

Uuden näkemyksen mukaan yhteiskunnallisten siteiden perustan muodosti äitien ja lasten välinen suhde, jakaminen. Vanhan näkemyksen mukaan esihistoria oli "metsämiehen ja soturin tarina". Uuden näkemyksen mukaan sekä naiset että miehet ovat käyttäneet ihmisen ainutlaatuisia ominaisuuksia elämän ylläpitämiseen ja sen mahdollisuuksien laajentamiseen." ("Malja & Miekka", s.111)

Naisia nuijalla kouluttavan "kivikauden miehen" sijasta näemmekin menneisyydessä sukupuolten välisen harmonian ja jäsenistään huolehtivan yhteisön, ja nykyistenkin moraalisten ihanteiden takaa tämän muinaisen yhteisöllisyyden asettamukset. Jos Gimbutas ja Eisler ovat oikeassa, meidän nykyisen kilpailuun ja itsekkyyteen perustuvan elämäntapamme täytyy olla meidän 'ihmis-olemuksellemme' sopimaton, ja sen täytyy aiheuttaa oireilua ja häiriötä? Pieni vilkaisu ympäristöömme ja uutis-otsikoiden nopea selailu osoittaa, ettei näistä todisteteista ole puutetta.

Meidän tajuntamme on muovautunut kolmen miljoonan vuoden evoluutiossa, jonka aikana ihmisen elämä on ollut Eislerin ja Gimbutasin kuvailemaa esi-valtiollista ja ei-hierarkista harmoniaa, jonka kaikuna olemme yhä arvostavinamme epäitsekkyyttä, solidaarisuutta ja empatiaa toisia ihmisiä kohtaan, vaikka markkinatalouden käytäntö ei näitä ihanteita siedä eikä tunnusta.

Murros "matriarkaatista", tai kuten Eisler sitä nimittää gylaniasta, hierarkiaan ja sukupuolten eriarvoisuuteen tapahtui aavikoiksi kuivuvien seutujen nomadien tunkeutiessa Euroopan ja Lähi-Idän sivistyneimpien maatalousyhteisöjen alueille. Tämä maahantunkeutuminen merkitsi väestön määrän, kulttuurin ja yhteiskuntien romahtamista, ja uuden herruuteen ja alistamiseen perustuvan elämäntavan tuloa. Muisto vanhasta tasapainoisesta aikakaudesta, ja pyrkimys uudelleen sen arvoihin, säilyivät kuitenkin vuosituhansien ajan, ja ovat yhä läsnä kulttuurissamme:

Vanhan yhteiskunnan käsitys, jonka mukaan maailmankaikkeudetta hallitseva voima on antelias ja ravitseva äiti, on myös tyynnyttävämpi -ja yhteiskunnassa vähemmän jännitystä ja ahdistusta aiheuttava- kuin maailmaa vielä nykyisin paljolti hallitseva ajatus rankaisevista miesjumaluuksista.

Itseasiassa se sitkeys, jolla sekä naiset että miehet ovat lännessä tuhansien vuosien ajan tukeutuneet kristilliseen Neitsyt Mariaan, ja jolla he ovat hänen kauttaan palvoneet armollista ja myötätuntoista äitiä, todistaa, miten kovasti ihmiset janoavat lohdullisia mielikuvia. Kuten moni muukin sirpale historian palapelissä, tämäkin sitkeys muuttuu ymmärrettäväksi vasta sen yhteydessä, mitä nyt tiedetään esihistoriallisesta, tuhansia vuosia jatkuneesta Jumalattaren palvonnan perinteestä." ("Malja & Miekka", s.114)

Olemme epäoikeudenmukaisia monille vaikuttajapersoonille ja liikkeille, jos rajoitamme uuden ajattelun tunnistamisen yksin feminiinisen jumaluuden uudelleen löytäneisiin, ja tämän oivalluksensa uskonnollisesti ilmaisseisiin, mutta tämä teema kulkee "punaisena lankana" aina ekologisesta Gaia-hypoteesista uusiin yhteiskunnallisiin liikkeisiin, vanhojen instituutioiden uudistuspyrkimyksiin ja filosofisiin etsintöihin. Näytämme todella elävämme suuren synteesin aikaa.

Jos joudumme nimeämään tämän vaiheen tärkeimpiä vaikuttajia, valintamme voi osua vaikka Marija Gimbutasiin, Riane Eisleriin ja uuspakanuuden ja kansalaisaktivismin piirissä näkyvästi toimineeseen Starhawkiin (kotisivut).

Riane Eisler

Täti Starhawk

Eislerin luoma käsite, gylania, kuvaa "matriarkaatti"-sanaa paremmin muinaisen yhteiskunnan elämäntapaa: Yhteisöllisyys yksilöllisen egoismin sijasta, sukupuolten tasapaino alistamisen sijasta. Hän laajentaa käsitteensä myös näkemykseensä ihmiskunnan tulevaisuuden vaihtoehdoista:

"Naisten ja miesten välisten suhteiden muuttuminen nykyisestä molemminpuolisesta epäluulosta ja syyttelystä kohti avoimmuutta ja luottamusta tulee heijastumaan perheisiin ja yhdyskuntiin. Tämä tulee heijastumaan myönteisesti myös valtiolliseen ja kansainväliseen politiikkaan. Tulemme näkemään, että meitä nyt päivittäin piinaava, loputtomalta tuntuva ongelmakimppu, mielisairaudet, itsemurhat ja avioerot, vaimojen ja lasten pahoinpitelyt, ilkivalta, murhat ja kansainvälinen terrorismi, lievenee asteittain.

Tämän raporttisarjan toisessa kirjassa yksityiskohtaisemmin esitettävä todistusaineisto osoittaa, että tämäntyyppisen ongelmat ovat paljolti peräisin niistä ihmissuhteiden vaikeista jännitystiloista, jotka liittyvät erottamattomasti miesvaltaiseen yhteiskuntaan ja herruusyhteiskunnan väkivaltaisiin lastenkasvatusmenetelmiin.

On siis realistista olettaa perinpohjaisia psyykkisiä muutoksia sen seurauksena, että siirrytään sukupuolten välisiä tasa-arvoisia ja tasapainoisia suhteita kohti, ja että molempiin sukupuoliin kuuluvissa lapsissa vahvistetaan lempeää, ihmisystävällistä ja huolehtivaa käytöstä." ("Malja & Miekka" s.257-258)

Riane Eisler:

Hänen aviomiehensä David Loye on psykohistorian tutkija, ja julkaissut mm. "The Healing of a Nationin", josta hänet on palkittu "Anisfield - Wolfe Awardilla" 1771. Loye toimii monissa tutkimusohjelmissa eri yliopistoissa, -mm. UCLA ja Harvard.

Julkaisut:
Chalice & The Blade,
Sacred Pleasure,
Tomorrow's Children,