Näiden lentävien nais-henkiolentojen prototyyppi on neoliittinen lintu-jumalatar, tai oikeimmin Hänen apulaisensa, ja vanhin tunnettu muoto on Catal Hüyükin korppikotkajumalatar.

Alunperin paleoliittiset ihmiset lienevät olettaneet yhden "Suuren Jumalattaren", jonka tehtäviksi vahvistui viimeistään neoliittisissa maataviljelevissä yhteisöissä syntymän, elämän, kuoleman ja jälleensyntymän koko kierron valvonta ja suojelu. Uskomalla tälläiseen jumalattareen ja suorittamalla Hänelle rituaaleja muinaiset ihmiset saivat "näkymättömän maailman" ja heidän elämäänsä vaikuttavat ihmistä suuremmat asiat ikäänkuin hallintaansa. Kun nykyaikainen likemies "uhraa" osan budjetistaan mainostoimistolle, kyse on periaatteessa aivan samasta asiasta. Hän ei ymmärrä miten kuluttaja-joukkojen tajunta reagoi hänen tuotteeseensa, ja hän kääntyy eräänlaisten poppamiesten puoleen, joihin hän uskoo aivan samoin kuin kivikauden eurooppalainen farmari uskoi tarvitsevansa oman peltotyönsä lisäksi myös "henkimaailman" tuen, jotta vilja kasvaisi. Ajat eivät ole muuttuneet niin paljoa, kuin luulemme.

Ensin Jumalattaren koettiin toimivan eri tehtävissään eri hahmoissa. Kuolleiden hautaus oli Catal Hüyükissä korppikotkien tehtävä, sillä ruumiit jätettiin erityiseen paikkaan lintujen syötäväksi, kuten mm. parsilaiset vielä nykyisinkin tekevät. Kuoleman valtiattaren hahmona nähtiin korppikotka, mutta Hän oli edelleen sama monoliittinen Jumalatar. Yhteiskunnan monimutkaistuessa ja eri etnisten traditioiden lomittuessa Jumalattaren roolit itsenäistyivät omiksi persoonikseen, ryppääksi erinimisiä jumalattaria, joiden systematisoinnista ei Välimeren maailmassa päästy koskaan yksimielisyyteen, vaikka hellenistinen kausi levittikin kreikkalaisia nimityksiä muidenkin traditioiden jumaluuksia tarkoittamaan (Ammon = Zeus, jne.).

Israelilaisten "Baabelin vankeuden" aikana mesopotamialainen myrskyn demoni, Lilitu, jumalattarien ja feminiinisten henkiolentojen monipäisen perheen yksi edustaja, kotiutui hebrealaiseen perinteeseen, mutta tässä ei ehkä ollutkaan kyse pelkästä diffuusiosta. Kahden erilaisen, mutta toisilleen läheisen tradition lomittuessa Lititu-Lilith asettui erittäin mielenkiintoiseen kohtaan: Juutalaisen kulttuurin patriarkaalisen ajattelun peruskiven, luomiskertomuksen, äärelle. Miksi juuri sinne?

Onkin kysyttävä, kuka tai ketkä pohjoisen Mesopotamian Babylonialais-valtion valloitetun Israelin yläluokasta pakkorekrytoidun mutta omasta identiteetistään kiinnipitävän virkamiehinä käytetyn hebrealais-siirtokunnan keskuudessa kiinnostuivat Lilithistä, ja miksi.

Se on voinut tapahtua näin: Babyloniassa nainen pysyi kodin piirissä, osallistumatta yhteiskunnalliseen toimintaan, mutta hän ei jäänyt toimettomaksi. Nykyisistä arabimaista tiedämme, että joutuminen poissuljetuksi miesten hallitsemasta sosiaalisesta maailmasta, on saanut naiset luomaan omansa. Kaikki syyt tehdä vierailuja toisten naisten luokse ovat käytössä, ja erilaisia juhlia tms. aiheita, joiden merkeissä suvun tai naapuruston naisväki istuu samassa huoneessa ilman miehiä syöden, juoden, puhuen ja laulaen, ei koskaan laiminlyödä, -ja tähän maailmaan miehillä ei ole asiaa.

Hebrealainen perinne on joskus patriarkaalistettu syrjäyttämällä nainen samaan aikaan miehen kanssa luodun tasa-arvoisesta asemasta "kylkiluu-tekeleeksi". Juutalaisuus onkin yksi patriarkaalisimmista kulttuureista maailmassa, ellei patriarkaalisin. Tämänkaltainen sosiaalinen miljöö voi tuskin toimia ilman naisille tarjoutuvaa henkireikää ja levähdyspaikkaa miesvaltaisen yhteiskunnan normeilta. Se on voinut olla kuvatun kaltainen.

Kolmiodraama "Aatami - Eeva - Lilith" on kaikilta aineksiltaan jälki-patriarkaalinen. Jokainen elementti on läpikäynyt seemiläisen uskonnon patriarkaalistumis-prosessin tai on sen tuote. Lilithkään ei ole Suuri Jumalatar vaan paha henki. Näistä aineksista seemiläisen yhteiskunnan jännitteet muokkasivat tarinan, joka ilmensi nais-sukupuolen emansipaatiopyrkimystä. Lilithille oli siis Uus-Babylonian valtakunnassa sosiaalinen tilaus.

Myrskyn demoni Lilitusta siis tuli juutalaisen tradition Aatamin ensimmäinen, karannut, vaimo kaldealaisten ja hebrealaisten naisten "juorupalavereiden" ja "ompeluseurojen" kautta, mutta asiaan liittyy muutakin: Emansipaation toive. Riane Eislerin mukaan yhteiskuntien kehityksessä vuorottelevat gylaniset, sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvaltaa korostavat, ja patriarkaaliset kovan arvomaailman kaudet. Ehkäpä uus-babylonialaisen yhteiskunnan läpäisi jonakin aikana Lilith-boomi, naisten nousevan itsetietoisuuden ilmaus?

Ei siis ole sattuma, että Lilith on kokenut renesanssin nykyaikaisen feminismin myötä, sillä molemmilla ilmiöillä on yhteinen juuri: Urbaanin yhteiskunnan koulutetun kansanosan naisten turhautuminen näköalattomuuteen ja toissijaiseen rooliinsa.

Ben Siran kertomus yhdistää Lilith-Lilitun jälleen sairauksiin ja kuolemaan, eli olemme jälleen patristisessa vastareaktiossa, mutta emme tarinan lopussa?? Tri. Norman Bronznick vihjaisee alussa, että on ehkä muitakin Lilith-tarinoita ja traditioita, joista emme tiedä. Ehkä vielä kuulemme version, jossa Ben Sira on kavala lapsia ja keisareita myrkyttävä lääkäri (vert. "Kremlin lääkäri-salaliitto"), jolta hyvä Lilith pelastaa Nebuchadnezzarin ja valtakunnan.

• The Wisdom of Ben Sira
• The Story of Lilith
• Vanhan Testamentin apokryfikirjat
• Lilith Shrine