Kodan lämmittäminen vie myös suhteellisen vähän energiaa, ja sen ominaisuudet tunnetaan hyvin. Asumista helpottavia innovaatioita, kuten "sisäkota" eli telttamainen pussi lämpimämpien olojen turvaamiseksi esim. lapsille, on kehitetty vuosituhansien varrella. Kartiokotaa muistuttavia ratkaisuja ovat mm. Keski-Aasian jurtat ja intiaanien tiipiit.

Voimme siis pitää oletettuna, että ensimmäiset nykyisessä Suomessa liikkuneet ihmiset rakensivat periaatteessa samanlaisia asumis-suojia, kuin nykyiset arktiset kansat. "Lapinelinkeinoon" kuuluva vuotuiskierto, eli asettuminen aina kunkin vuodenajan hyödynnettävän luonnonvaran äärelle, ja talveksi yhteiseen talvikylään elämään kesän varastojen avulla, on suosinut konservatiivisuutta tässä asiassa. Kiinteät kylät lienevät jo varsin varhain luoneet tarpeen suurempiin ja tukevampiin rakennuksiin.

Lapin ja Kuollan viimeisissä talvikylissä, joihin siitojen, eli lapinkylien, väki kokoontui oltuaan kesän kukin omilla metsästysmaillaan ja kalajärvillään, oli usein kunkin perheen kodanpohjaksi rakennettu hirsisalvos, jonka varaan kartiokota sitten pystytettiin. Ruotsalaisten tutkijoiden rekonstruktio Kalix-joen hirsimökistä perustuu tähän pirtin ja kodan välimuotoon, mutta on syitä ajatella, että ruotsalaiset ovat erehtyneet.

Maahan osittainkaivettu maja tai hirsimökki tunnetaan myös Itä-Euroopasta, ja se on joskus liitetty slaavilaisten leviämiseen Karpaateilta Venäjälle. Kumpikin innovaatio, maahankaivaminen ja hirsisalvos, ovat kuitenkin pohjoisessa paljon vanhempia. On myös loogista olettaa, että ensimmäiset nelikulmaiset asumukset ovat olleet harjakattoisia, kuten mm. hantien nelikulmaiset tuohi"kodat" vielä äskettäin, ja kartion yhdistäminen hirsisalvokseen on myöhempää keksintöä. Vanhimmat harjakatot ovat todennäköisesti olleet hyvin jyrkkiä ja korkeita , kuten tämänpäivän alkuperäiskansojen taloissa, eivätkä anteeksipyytelevän laakeita, sillä katteen tiivistäminen lienee ollut aluksi ongelma. Vielä Elias Brennerin piirroksissa 1700-luvulta Lounais-Suomen talojen harjat ovat huomiotaherättävän korkeita.

Ruotsalaisten rekonstruktiota lienee ohjannut enemmän halu nähdä Pohjois-Ruotsin alkuperäis-asukkaat, saamelaiset ja suomalaiset, jotenkin alkeellisempina, mihin kuvaan ei sovi hirsitalon keksiminen.

Naarajärvellä, Pieksämäen lähellä, on tutkittu epäsäännöllisen suorakaiteen muotoinen asumuksen pohja, jonka keskilattia on ollut syvennetty kuvan osoittamalla tavalla. Rakennuksen muoto antaa mahdollisuuden pitää sitä nykyisten hantien vielä äskettäin tilapäisasumuksina käyttämien tuohikotien kaltaisena, mutta lattiayvennys yhdistää sen Volgan suuntaan ja mm. itä-siperialaiseen rakennustapaan. Naarajärven "kodan" interiööri on kovin samanoloinen alakuvan paljon myöhemmän ja itäisemmän esimerkin kanssa. Siinä vanhakantainen lattiasyvennys+sivupenkit -sisustus on saanut katteekseen "nykyaikaisen" puutalon, mutta toiminnallisesti asumus edustaa vuosituhansia sitten hyväksitodettua tapaa.

Kuvassa on jopa tapahtumassa Karjalasta Japanin Hokkaidolle tunnettu Karhunpeijais-riitti, joten yhteis-euraasialaista kulttuuriperintöä on ollut enemmänkin. Tapa ripustaa pata tms. lieden yläpuolelle suosii muuten teräväpohjaisia astioita, jollaisia kampakeraamisena aikana käytettiinkin.

Kylmenpi ilmasto näyttää motivoineen kehittämään täällä omia innovaatioita, joilla ei ole esikuvaa etelämpänä tai Keski-Euroopassa. Pohjois-Ruotsissa tutkittu pitkänomainen tuohella tai nahoilla katettu "harjateltta" sisältää monia kehittyneitä piirteitä. Tulisijat on kaivettu lattiatasoa alemmiksi, ja niihin on johdettu ilma- tai savukanavat ulkoa, ja ruotsalaiset ovat päätelleet, että lämpöä varaavia kiviä on myös käytetty. Alempana olevassa kartassa on esitetty näkemys tämäntyyppisestä asumuksesta.

Kodat pysyivät pieninä ja pyöreinä (puoli)liikkuvan metsästys-keräily -elinkeinon piirissä, mutta hylkeenpyynnin ja kalastuksen mahdollistamiin ympärivuotisiin jopa 100:n asukkaan kyliin rakennettiin pian pohjaltaan soikeita tai suorakaiteen muotoisia asumuksia, joita ei voi kutsua sanalla "kota". Hirsisalvos-rakenteet ilmaantuivat käyttöön ensimmäistä kertaa ilmeisesti näissä rakennuksissa.

Suomalaisiin johtavan etnikumin tai Suomen alueen rakennustyypeissä näyttää siis tapahtuneen seuraava kehitys:

Paleoliittinen aika, jääkausi:	Kartiokota läntisessä Euroopassa, Ukrainassa Luutalo
Mesoliittinen aika, Suomen asuttaminen:	Kartiokota, myös nelikulmainen tuohikota (Naarajärvi/hanti -tyyppi)
Kampakeraaminen kausi:	Kartiokota, suurkodat, nelikulmaiset hirsitalot
Kiukaisten kulttuuri, pronssikausi:	Maanviljelyskulttuurin vitsas-seinäinen talotyyppi Etelä-Suomeen