Hyvin vähän tiedetään jumalattaren kunnioittamisesta muinaisina aikoina, mutta inkarnaatiossaan Fryygian Cybelenä Hän aloitti kultin, josta myöhemmin tuli Rooman Magna Mater. Tarinan mukaan hänet jätettiin pienenä lapsena korpeen kuolemaan, mutta tappamisen sijasta pantterit ja leijonat huolehtivat lapsesta, ja hänestä kasvoi älykäs, kaunis ja vahva nainen. Ei ole mahdotonta, että hän olisi ollut maagisia lahjoja omaava lapsi, joka myöhemmin tuli kunnioitetuksi jumaluutena. Hän keksi pillit ja rummut, ja myös maagiset lääkkeet joita hän käytti lasten ja eläinten parantamiseen Fryygian maaseudulla. Hänestä ei tullut ainoastaan ihmisten ja eläinten, vaan myös satyyrien ja muiden yliluonnollisten olioiden ystävä. Hän rakastui prinssi Attikseen, mutta heidän tarinansa oli surullinen. Rakkaus jumalalliseen Cybeleen oli liikaa kuolevaiselle prinssille, joka tuli hulluksi. Attis kastruoi itsensä ja kuoli. Sekaisin surusta Cybele kuljeksi ympäriinsä soittaen pillejä ja rumpuja etsiessään kadonnutta rakkauttaan.

Yhtäläisyydet tämän tarinan ja Inanna / Ishtar /Asherah -kultin välillä ovat ilmeisiä, ja molemmat kultit näyttävät vaikuttaneet toisiinsa vahvasti. (Molemmilla traditioilla on yhteinen alkuperä? käänt.huom.) Attis on yhdistettävissä Dumuziin ja Tammuziin, toisiin kuoleviin ja ylösnouseviin jumaliin. Tämä kultti-ilmiö on levinnyt laajalle, ja Hesekielin valitusvirsien maininnat Tammuzia palvovista naisista osoittavat häntä kunnioitetun Jerusalemissakin. (Hesekiel 8:14) Viereinen Cybele toiselta vuosisadalta eKr. on löydetty Prienestä (Gollubahçe / Söke), ja on tänään Istambulin arkeologisessa museossa.

Noin 200 eKr. Jumalattaren pyhä musta kivi (...josta Cybelen pyhän kuvan kasvot oli veistetty. käänt.huom.) siirrettiin Pessinoksen kaupungista Fryygiasta, mikä oli ollut siihen asti Jumalattaren kultin keskus, Roomaan. Rooma oli nyt kultin uusi keskuspaikka. Roomalaiset pitävät Cybeleä ja kreikkalaisten Rheaa samana jumaluutena, ja kutsuivat häntä Magna Materiksi, "Suureksi Äidiksi". Kultin papit olivat miehiä, jotka olivat kastroineet itsensä hänen kuvansa edessä, mutta useimmat seuraajat olivat naisia. Kultti oli riehakas, meluisa ja ekstaattinen, mikä viehätti monia. Vain naisille ja kastruoiduille miehille oli sallittua osallistua Jumalattaren tärkeimpään juhlaan, joka pian sai mainetta enemmän villinä orgiana kuin uskonnollisena rituaalina. Monia huhuja säädyttömyydestä tms. oli Roomassa liikkeellä Cybelen kultin ympärillä, mutta vaikutusvaltaisten tukijoiden avulla kultti säilytti asemansa ja välttyi vainoilta.

Kultin johdossa olivat papittaret ja Archigalli, alempiarvoisten Galli-pappien johtaja. Gallit olivat kastraatteja, joiden hoidossa oli suurinosa kultin tansseista, ennustuksista ja parantamisista. Monet kultin seuraajista olivat organisoituneet yhdistyksiksi, joista tärkeimmät olivat Dentophori, "Puun kantajat", ja Cannophori "Ruo´on kantajat". Näiden yhdistysten jäsenet nauttivat sosiaalista arvostusta ja vaikutusvaltaa, ja monet tärkeät henkilöt kuuluivat niihin. Kultin liturgia oli kreikaksi.

Monet seremonioista muistuttivat ja juhlistivat Magna Materin teoista ja rakkaudesta Attisiin, joka edusti hedelmällisyyttä ja maan kasveja.Hänen kastraationsa ja kuolemansa kautta maa sai uuden elämän. Vietettiin monia juhlia, joista käytettiin nimitystä ludi, "leikit". Näitä olivat kiihkeitä karnevaaleja, joissa syötiin juhla-aterioita ja esitettiin koomisia näytelmiä. Yksi tärkeimmistä oli Megalesia 4.-10. huhtikuuta. Juhlan huipennus oli taurobolium, jossa härkä kastroitiin ja uhrattiin, ja uudet initoitavat kastettiin sen verellä. (Härän puutteessa oli joskus käytetty karitsaa, jonka verellä siis "puhdistettiin" kastettavat. "Veri puhdistaa synneistä." käänt.huom.)

Toinen tärkeä juhla oli 25. maaliskuuta, jolloin muisteltiin Attiksen kastraatiota ja kuolemaa. Cannophorit kantavat ruokoja ja astelevat arvokkaasti temppeliin yhdessä Attiksen kuvan kanssa. Taurobolium on toimeenpantu, ja härän sukuelimet on asetettu hautaan ja vihitty Magna Materille. Kun Attista on surtu kolme päivää, juhlinta alkaa uudelleen Hilariana, "Ilon Päivänä". Attis on ylösnoussut ja on jälleen viriili Magna Materin voiman ansiosta.

("Määräpäivinä virtasi Pessinuksen temppeliin kokonaisia kansanjoukkoja kaikilta maan kolkilta ottaakseen osaa jumalattaren mysteeriovihkimyksiin. Kehään alttarin ympärille asettuivat papit, ja gallit, yläruumis paljaaksi riisuttuina ja selät yleisöön päin, säestivät temppelimusiikin helinää mystillisellä murinallaan. Ohuet puutuubat, luiset huilut, patarummut ja metalliset salpinksit muodostivat orkesterin. Pyhän laulun monotooninen hyminä maanitti kaikua marmoriseinien metallisista kilpikouruista, ja soihtujen ajoittain tukahtuva, ajoittain liekehtivä loimotus heijasteli tanssijatarten soljista tuhansin pilkahtelevin salamoin. Poltettiin bdelliumia ja maapihkaa, hartsia ja myskiä. Holvistoihin kiirehtivät savukielekkeet nuolivat pilaristoja kuin ohuet, käärmemäisesti liikehtivät harsot. Gallien puoliympyrä laajeni ja supistui rytmillisessä keinunnassa. Kuoro Hymisi.

Määrättynä hetkenä tapahtui mysteerioon osallistuttaminen. Savun ja tulenkajastuksen, laulun ja häilyvän, usvaan häviävän baletin säestämänä joku galleista astui esiin, luki rituaalissa säädetyt lauselmat, esitti jumalattaren käskyt, jotka koskivat harrasta, palvovaa kunnioitusta ja puolimaagillista maan jumalointia. Eräänlainen unelmoivan haaveellinen ja fantastisen himmeä tuntu muodostui näistä eriasteisista mielenkiihokkeista, jotka ulottuivat helisevästä säestyksestä valojen ja varjojen taitavaan rytmitykseen. Soitto nousi ja vaipui. Tulet leimahtivat, suitsutus kulki ohuina, pistelevinä huuruina yli temppelin. Sitten annettiin merkki. Papit kädessään kultaiset sirpit ja veitset kääntyivät yleisöön päin. Oli tullut uhrin täytäntöönpanon hetki.

Joku joukon nuorimmista, äkillisen maanisen ilon vallassa, repi vaatteensa riekaleiksi, ponnahti alttarille ja ojentui selälleen. Metragyrtit lähestyivät, rummut jylisivät, ja huilujen pauhu täytti pilaristot. Uhrille ojennettiin veitsi. Hän tarttui veitseen, kuohitsi itsensä ja kaatui verissään romboideille. Soitto sai villimmän perussävelen, ja kun yhä uusia eunukkikokelaita antautui itsekastrahoinnin kauhuihin, levisi tarttuva psykoottinen villitys yli rukoilevan ja hikoilevan, voivottavan ja kirkuvan mieslauman." Näin elävöittää Tatu Vaaskivi muinaisia menoja (Arkaadiset jumalat 1934, s.32)

Magna Materin tai Cybelen kultti katosi näkyvistä yhdessä muiden antiikin ajan mysteerikulttien kanssa kun kristityt ottivat vallan ja Rooma ryöstettiin. Traditio oli kuitenkin sitkeää laatua, ja jätti paljon jälkiä. P.Pietarin kirkko on rakennettu suoraan Rooman aikaisen Magna Materin temppelin päälle Vatikaanissa, ja joitakin osia vanhasta temppelistä lienee yhä jäljellä kirkon perustuksissa. (Katolisen kirkon pää-pyhättö sijaitsee siis paikassa, johon roomalaiset tuotattivat Fryygian mustasta meteoriitista veistetyn Cybelen pelastuakseen Hannibalilta. Kun paavi Johannes-Paavali II oli vielä puolalainen kardinaali Wojtyla, hänen tiedetään kunnioittaneen Jasna Goran Mustaa Madonnaa, tummakasvoista ikonia jonka uskotaan suojelevan Puolaa pahimmassa hädässä. Turkkilaisen terroristin Mehmet Ali-Acgan ampuessa luotinsa kohti paavia Pietarin kirkon portailla, hän jäi eloon. Kiitokseksi paavi on lahjoittanut kriittisellä leikkauksella poistetun luodin Portugalissa Fatiman kylässä olevan P.Marian patsaan kruunuun. Ketä paavi kiitti? käänt.huom.)

Cybeleä kunnioitettiin Arabiassa Kuba ja Kubaba nimisenä, ja Mekan kaupungissa Khaba oli pyhitetty hänelle. ("Musta kivi" on pakko rinnastaa Fryygian mustaan meteoriittiin. käänt.huom.) Monet varhaiskristityt yhdistivät hänet P.Mariaan. Toisella kristillisellä vuosisadalla entinen Cybelen pappi Montanus julisti, että Kristus on Attiksen inkarnaatio, ja naiset voivat Suuren Äidin edustajina profetoida aivan kuten miehetkin. Luonnollisesti montanismi tuomittiin harhaoppina neljännellä vuosisadalla ja tuhottiin.