|
Sukupuolisen silpomisen maantieteellinen levinnäisyys,
James DeMeo: "The Geography of Genital Mutilations" Ympärileikkaukset Suomessa, ja miten meidän pitäisi suhtautua, |
| Miten DeMeoa on luettava: |
|
Edellisen sivun (takaisin) artikkeli, Ph.D.James DeMeon "Sukupuolisen silpomisen maantieteellinen levinnäisyys" ei avaudu, jos siihen asennoituu konventionaalisella tavalla, eli ottaa sen meistä poikkeavien takapajuisten kulttuurien kummallisuuksien akateemisena tarkasteluna. Ne "kummallisuudet", oikeammin kauheudet, joita DeMeo käsittelee, esiintyvät pääosin afrikkalaisessa tai islamilaisessa ympäristössä, jonka sosiaaliset koodit näyttäytyvät meidän kriittisille silmillemme helpommin kuin oman yhteiskuntamme sisäänrakennettu väkivalta.
Juuri siinä on po. tarkastelun teho: Meillä ei ole tajunnan puolustusmekanismeja ja itsesensuuria, joka vetäisi logiikan hätäjarrusta, kun verkkokalvoillemme alkaa piirtyä tietoa joka uhkaa "kaikki-hyvin" -itsepetostamme. Vaarallisen tai liian haastavan tiedon torjuminen on ihmiselle luontaista. Sillä hän suojelee mielenterveyttään. Kohdistamalla tarkkailunsa meidän tuntemastamme elämäntavasta poikkeavassa kontekstissa esiintyviin, mutta myös meidän kulttuuriamme ja tajuntaamme kalvavan 'ihmiskunnan kollektiivisen mielenhäiriön' ilmauksiin DeMeo antaa meille välineet ja tilaisuuden silmien avautumiseen myös oman ympäristömme ja perinteemme kriittiseen analysointiin. Se voi tehdä kipeää, mutta onnea matkaan. (Olet lukenut jo liikaa palataksesi takaisin pikkuporvarilliseen tylsyyteesi, sorry.) James DeMeon, ja meidän, käsityksen mukaan ihmiskunnan 'suistuminen henkisesti raiteiltaan', kuten Erich Fromm asian ilmaisee, on seurausta muinaisesta ilmastonmuutoksesta, joka järkytti yhteiskuntia ja aiheutti kriisin, josta seurasi häiriön tuleminen pysyvästi normaalitilaksi. Ihmisyhteisöjen itsesäätely häiriytyi ja luonnollinen yhteiselämä korvautui jonkinlaisten sosiopaattien mielivallalla, ja hierarkialla, jossa aggressiivisimmat, itsekkäimmät ja lyhytnäköisimmät yksilöt olivat ylinnä. Tätä sairautta nimitetään, feodalismiksi, monarkiaksi, kastilaitokseksi, sääty-yhteiskunnaksi tai valtioksi. Uskonto sopeutettiin maallisessa todellisuudessa vallitsevaan tilanteeseen: Keksittiin taivaalliset despootit, kostavat ja rankaisevat ylijumalat, joista tänään ovat tunnetuimpia Jahowe ja Allah, jotka itseasiassa ovat sama persoona. Näissä kollektiivisesti sairaissa oloissa ihmisyksilöiden persoonallisuuden täytyi myös vääristyä, ja tuloksena oli nykyisin vallitseva tyyppi, jonka ominasuuksia Wilhelm Reich kuvaa sanonnalla "Characterpanzer", panssaroitunut luonne l. persoonallisuus. 'Luonnepanssaroitumisen', patriarkaalisuuden, ihmisten eriarvoisuuden institutionalisoitumisen ja jatkuvien sotien aikakauden ominaisuus on myös seksuaalisuuden tukahduttaminen, typistäminen ja halventaminen. Munkki tai islamistinen itsemurhalentäjä saattaa joskus kieltää seksuaalisen toiminnan itseltään totaalisesti, mutta pääasiasiallisesti seksuaalisuuden kieltämisen ilmaus on kaksinaismoraali: Ihmiset sitoutuvat elämänkielteiseen normistoon, vaativat (rangaistuksen uhalla) muilta sen noudattamista, mutta salaa toimivat toisin. Maallikkosaarnaaja Jeshua Nasaretilainen oivalsi tämän, kun hän sanoi tietyssä tilanteessa kuuluisat sanansa: "...se joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven." Sama asia 1980-luvun sanoin: "Sä tuomitset itses, jos sä tuomitset mut." Kaksinaismoralismin oloissa puoliavoimesti sallittu seksuaalisuus on pakonomaisesti "likaista". Siihen liitetään ns. synnillisyyden leima, ja se tehdään vaarattomaksi järjestelmälle halventamalla se. Puritanismi ei siis lakkauta seksiä, vaan sulkee sen leimalla varustettuun lokeroon. Myöhempi seksuaalisuuden "vapautuminen" ei ole poistanut leimaa, mutta on avartanut lokeroa, säilyttäen sovinismin. Pornoteollisuus ja prostuutio ovat yhtälailla jahvismin ilmauksia, kuin luostarit ja siveyssäännötkin. Jahvismin turmelema valtarakenne pyrkii hävittämään ihmisten välisen yhteisöllisyyden, ja korvaamaan terveen yhteiskunnan keskenään kilpailevien ja toisilleen kateellisten ja kaunaisten "yksilöiden" helposti johdettavalla laumalla. Yhteiskunta-orgaanin luonnollisimmat ja perustavanlaatuisimmat ihmisten väliset siteet ovat siksi 'systeemin' tulilinjalla: "Tämä tiedostamattoman motiivin ohjaama aggressio pyrkii tuhoamaan tai lannistamaan kykenevyyden emotionaaliseen tai seksuaaliseen siteeseen sekä äiti-lapsi -suhteessa, että nuorten miesten ja nuorten naisten välillä." Näin James DeMeo. Aggressio, josta DeMeo edellä kirjoittaa, on sukupuolielinten silpominen: "Pyrkimys lasten sukuelinten typistämiseen on seurausta syvästä kulttuuriin juurtuneesta pelosta seksuaalista nautintoa ja onnea kohtaan. Genitaalinen typistäminen esiintyy aina yhdessä sellaisten sosiaalisten instituutioiden kanssa, jotka takaavat sosiaalisena sanktiona normin rikkomisesta ilmauksen aikuisten sadismista ja tuhoavasta aggressiivisuudesta lapsia kohtaan." Johtuen muinaiseurooppalaisten ankarasta muutosvastarinnasta Lähi-Idän kuivakoilta lähtenyttä Jahowea vastaan, miellä on tallella klitoriksemme ja esinahkamme, eikä vammamme ole fyysinen, vai onko? Wilhelm Reich osoitti, että on. Siteeraamme hänen ajatuksiinsa perehtynyttä tutkijaa, psykologi etc. Veltto Virtasta: "Reichin mukaan Ihmisen pahin vihollinen on hänen oma luonteensa, luonnepanssarinsa. Eikä tämä panssaroituminen jää ainoastaan psyyken, mielen, hengen tasolle, vaan on myös ruumiillista. Terapiassa Reich joutui lähes säännöllisesti vastatusten ihmisten ruumiillisten vastustusreaktioiden kanssa. Näitä ovat esimerkiksi jäykät niskat, yhteenpuristetut huulet, silmien elottomuus ja muut jännitykset eri puolilla ruumista. ..." (Virtanen 1983) Kun tarkastelemme johtavien valtiomiesten kasvoja viimeisten vuosisatojen ajalta, löydämme tämän tyypin. Me itsekin olemme "niitä" vaihtelevassa määrin. Suosittelemme lukijoillemme jonkin nykyisin helposti löydettävän rentoutus-harjoituksen säännöllistä käyttöä. Kun jahvistis-patristinen elämäntapa tukahdutti seksuaalisuutta, se teki siitä ensin hävettävää. Kun ihmisinä emme voi olla ilman sitä, meihin asettui kuin huomaamatta synnin ja oman puutteellisuuden tunne. Se seksuaalisuus, jota kristillinen ihminen harrasti, altisti hänet katumuksen tms. itsesäälin kautta henkiseen epäitsenäisyyteen vajoamiselle, ja mm. 1500-luvun Saksassa sai hänet ostamaan kirkolta anteeksiantoa synnistä. Teologi ja uskonnonperustaja Martti Luther sai ehkä ratkaisevamman sysäyksen ristiretkelleen kirkon mädännäisyyttä vastaan, ei niinkään anekaupasta, vaan havainnosta, että kirkko saa tuloa prostuutiosta: Jokaiseen ns. ilotaloon johtavalla kujalla oli kirkon kolehtilipas. Kuuluisassa "seksuaalisuuden vallankumouksessa", kun kirkollinen normisto menetti otteensa länsimaisesta ihmisestä 1960-luvulta alkaen, oli kyse aidosta vastaliikkeestä, mutta se ei saavuttanut päämääränsä. Kirkollisten vuosisatojen perintö määräsi yhä seksin käsitettä, ja ylläpiti mies-sovinismia, joka on 1:1 kristillisen kaksinaismoraalin ajattelun kanssa. Onkin merkillepantavaa, että juuri ns. radikaalien ryhmien keskuudessa esiintyi ja esiintyy äärimmäistä mies-sovinistista itsekkään destruktiivista suhtautumista vastakkaiseen sukupuoleen. Äärimmillään 1970-luvun puolikristillinen "vapaa" seksuaalisuus heijastuu sellaisissa sanonnoissa, kuin, että se mikä tapahtuu miehen ja naisen välillä "on pelkkää kemiaa". Emotionaalisen suhteeseen kykenevyyden lannistaminen ja tukahduttaminen ihmisten välillä saavuttaa tässä 'jälki-luterilaisessa' asenteessa täydellistymisensä: Sukupuolikumppaniin ei tarvitse kohdistaa mitään mieltymystä, vastuuta eikä vastavuoroisuutta, ja seksin voi vaikka ostaa, jos ei satu saamaan ilmaiseksi. That´s it. Jahvismin leimaamassa kulttuurissa yksilö on asemastaan riippumatta sidottu epäinhimilliseen, ihmisen luontaisten elämänodotusten kanssa yhteensopimattomaan rooliin, jonka roolin mahdollistamiseksi meidät täytyy henkisesti tai fyysisesti rujouttaa, eristää toistamme, ja jättää kiertämään ikuisen tyydyttämättömyyden kehää, hamuamaan korviketyydytystä keräämällä valtaa ja omaisuutta, alistamalla kanssaihmisiämme, ja tuhoamalla kaikkea sitä mikä muistuttaa meitä onnettomuudestamme.
Tälläinen on se "kulttuuri"perintö, josta haluamme kieltäytyä. Nyt kun tiedät, mitä aiot tehdä?
|
| Ympärileikkaukset Suomessa, ja miten meidän pitäisi suhtautua: | ||||||||
|
Suomi kuului vuoteen 1809 asti Ruotsin kuningaskuntaan, jonka laki rajoitti juutalaisten oleskelua valtakunnassa. Suomi ei kuulunut niihin paikkoihin, joihin juutalaiset saivat asettua, joten ympärileikkausta ei täällä esiintynyt ennen 1800-luvun loppua, jolloin Venäjän armeijassa palvelleita juutalaisia alkoi asettua Helsinkiin ja Turkuun. Heillä oli entisinä sotilaina oikeus muuttaa haluamalleen paikkakunnalle, mitä oikeutta ei Tsaarien aikana juutalaisilla yleensä ollut.
Suomen juutalaisyhteisö syntyi siis 1910-luvulle mennessä. Miten uskonnon vaatima poikalasten esinahan poisto tapahtui alkuaikoina, siitä ei ole tietoa. Todennäköisesti leikkauksen hoitivat parturit tms., mitä ei pidä liikaa kauhistella, sillä terveydenhoito oli siihen aikaan virallisissakin puitteissa melko hurttia puuhaa. Kun Suomen juutalaiset vaurastuivat, ympärileikkaukset hoidettiin perhelääkäreiden toimesta tai yksityisvastaanotoilla, mikä käytäntö jatkuu yhä. Juutalaisille ei tullut mieleen, että yhteiskunnan pitäisi tukea lääketieteellisesti tarpeettomia hoitotoimenpiteitä. 1990-luvulta alkaen eräät maahanmuuttaja-ryhmät ovat yrittäneet jatkaa Suomessakin ns. perinteitään poika- ja tyttölasten silpomisessa. Joskus se on onnistunut yleisessä sairaalassa, yhteiskunnan laskuun, joskus epämääräisissä keittiö-oloissa. Tyttöjen silpomista varten on tuotettu maahan vierailevia lääkäreitä(?), joiden teoista ei mikään viranomainen tiedä mitään varmaa. Lapsia on myös lähetetty silvottaviksi kotimaihinsa. Maahanmuuttajien joukossa on ollut myös lääkärin pätevyyden omaavia henkilöitä, joiden asenne tähän ympäleikkaus-epäkohtaan vaihtelee. Eräs somalialais-syntyinen naislääkäri on kampanjoinut tätä julmaa tapaa vastaan, mutta eräät muut ovat ottaneet aivan toisenlaisen kannan. Syksyllä (2001) raportoitiin Kuopiossa tehdyn koti-oloissa useita poikalasten esinahan poistoja, joiden jäljiltä ainakin viisi onnetonta pikkupoikaa joutui komplikaatioiden takia sairaalahoitoon. Tällä kertaa ei tiettävästi jäänyt kenellekään vakavampaa pysyvää fyysistä haittaa, mutta lasten mieleen jääviä muistijälkiä voi vain kuvitella. Näiden keittiö-operaatioiden suorittajalla oli lääkärin pätevyys myös Suomessa. Tutkintonsa hän oli suorittanut ulkomailla. Tyttölasten brutaaleja ympärileikkauksia harjoittavissa kulttuureissa, Somaliassa ja eräissä muissa Afrikan maissa, on tulossa käytännöksi tyttöjen silpominen yhä nuorempana, koska tätä tapaa vastaan on alkanut esiintyä kritiikkiä. Tytöt halutaan typistää ennenkuin he ymmärtävät itse mitä heille tehdään. Eräissä alkuperäiskulttuureissa, mm. Amazonasin alueen intiaaneilla, jonkinlainen kivunsieto-koe liittyy poikalasten initioimiseen aikuisten maailmaan. Se ei välttämättä liity sukupuolielimiin, mutta tämä tapa on ilmeisesti helpottanut genitaali-alueeseen kohdistuvan kivunaiheuttamisen tai typistämisen omaksumista näihin kulttuureihin. Veren vuodattaminen miespuolisen henkilön sukupuolielimistä on saattanut alunperin ideoitua vastikkeeksi naisten kuukautisvuodolle jo ei-seksuaalifrustratoituneissa kulttuureissa. Tällöin miehen tai pojan keinotekoisesti aiheutettu verenvuoto olisi "hyvitys" tai tasapainoittava tekijä naisen luonnollisille verenvuodoille, eikä siihen liittyisi alunperin libido-fobiaa tai naisvihamielistä tendenssiä. Yhteiskuntien ja kulttuurien sortuessa patrismiin ja elämänkielteisyyteen, tämä tapa on voinut muuttua sisällöltään ja painoarvoltaan aivan uudentyyppiseksi, ja saavuttanut ehkä piankin myöhemmät brutaalit muotonsa, jotka olisivat olleet mahdottomia sukupuolisesti tasapainoisessa elämänympäristössä. Kun ikäryhmä-kynnyksen ylittävä nuori joutuu omassa yhteisössään ja oman perinneympäristönsä keskellä tälläisen toimenpiteen kohteeksi, hän yleensä tietää, mitä on tapahtumassa, ja että sama vaiva on aiheutettu vuorollaan kaikille häntä vanhemmille heimon tai yhteisön jäsenille. Nykyisissä kulttuurimurroksen kourissa olevissa afrikkalais-yhteiskunnissa tilanne on aivan toinen. Nuorta afrikkalaista paimentolaisheimon poikaa ei odota "uraputki" paimenena ja soturina, vaan hän joutuu menemään töihin aivan vieraiden ihmisten keskuuteen. Mikä on voinut olla omassa yhteisössä asiaankuuluvaa, on sen ulkopuolella vain fyysinen vamma. Tyttöjen tilanne on vielä vakavampi. Suku tai klaani vaatii perinteen nuodattamista, ja on täysin selvillä siitä, etteivät 2000-luvun tytöt enää halua alistua tunnottomiksi synnytyskoneiksi. Tytöt siis houkutellaan puoskareiden tms. silpojien luokse jollain tekosyyllä. Rituaalin päähenkilö ei ole enää pienen maalaisyhteisön juhlittu initioitava uusi aikuinen, jota oma perhe ja koko kylä tukee ja kunnioittaa, vaan hökkelikaupungin epämääräisen syrjäkulman vieraaseen taloon ilman selityksiä kuljetettu parkuva lapsi, jota sekä puoskari-ämmä että omat vanhemmat käsittelevät kuin halpaa makkaraa. Toimituksen salakähmäisyys ja karjamarkkinamainen arkisuus kertovat tytölle, että se maailma, josta hänen vanhempansa ja sukunsa yhä henkisesti riippuvat, on kaatumassa, ja se uhraus, mikä hänet pakotetaan tekemään tämän menneen maailman hyväksi, on traagisen turha ja mieletön.
Muistutamme, että meidän näkemyksemme mukaan mikään kulttuuri tai traditioiden jatkumo ei ole itsessään sairas tai tuomittava. Kyse on ihmiskunnan yhteisestä "kollektiivisesta mielenhäiriöstä". Toisiin kulttuureihin ihmiskunnan yhteinen vitsaus, seksuaalikielteinen ja ihmisvihamielinen elämäntapa, on iskenyt rajummin kuin toisiin. "Ihmiskunnan suistuminen henkisesti raiteiltaan" alkoi vanhan mantereen kuivista osista, ja siellä häiriö on tuottanut synkimmät tuloksensa. Jos kaikki kulttuurit ovatkin arvokkaita, kulttuuri-relativismi, jonkin asian automaattinen hyväksyminen siksi että se sattuu kuulumaan jonkin kulttuurin nykyiseen tai äskettäiseen kehitysvaiheeseen, on pelkkää itsepetosta, periaatteettomuutta ja vastuunpakoilua. Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja otti kantaa kulttuurirelativismiin eräässä puheessaan (Kulttuuri ja kehitys -seminaari, Helsinki 21.5.2001): "Globalisaatio lisää kaiken inhimillisen toiminnan avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja esilläoloa. Ihmisoikeuksille se on arvaamaton etu. Olen varma, että ymmärrys ihmisoikeuksien jakamattomuudesta ja universaalista luonteesta kasvaa. Ihmisoikeuksien vesittäminen kulttuurirelativismiin vedoten onkin jo käynyt harvinaisemmaksi. Enää ei juuri kuule puolustettavan demokratian rajoituksia ja ihmisoikeuksien loukkauksia vetoamalla esimerkiksi aasialaisiin arvoihin.Tuomioja korostaa tämän jälkeen nykyisen ihmisoikeus-normiston, YK:n ihmisoikeuksien julistuksen ym, syntyneen toki eurooppalaisten valistusfilosofien ideoita seuraten, mutta myös muiden kuin eurooppalaisten myötävaikutuksella. Toisaalta ihmisoikeuksista ja niiden soveltamisesta on ollut Euroopassakin erilaisia näkemyksiä. Vaikkei hän sitä erikseen mainitse, hänellä lienee muistissa 1970- ja 80-luvuilla "rauhan-aktivistien" toimesta esitetty kiihkeä kritiikki "länsimaista ihmisoikeus-tulkintaa" kohtaan "sosialistisen" taloudellista turvallisuutta yksilönvapauksien kustannuksilla painottavan formaatin puolesta, jota Suomessa propagoitiin poikkeuksellisen voimakkaasti. Tämä kysymyksenasettelu voidaan rinnastaa koti-possun ja metsäsian "vapauksien" vertailuun: Suomen älymystön valtaosa piti parempana koti-possun "taloudellista ja sosiaalista vapautta" (Neuvostoliitto). Vaikka silloinen "ihmisoikeus-relativismi" rajoittui vasemmistoon ja ns. reaalipolitiikkoihin, se riittänee viemään perusteet liialta suomalaiselta ihmisoikeus-ylpeilyltä. "Ihmisoikeuksien universaalisuutta ei enää kannattaisi ruotia. Sen sijaan olennaista olisi katsoa, mitä ne oikeudet ovat, joita vastaan kulttuurisin argumentein hyökätään ja kuka oikeuksia vastaan hyökkää.Naisten kulttuurisesti perusteltuun vahingoittamiseen on kiinnittänyt huomionsa myös eräs aktiivisimmista ihmisoikeus-järjestöistä, Amnesty International: Amnestyn toimialan laajentuessa naisten oikeudet ovat saaneet suuremman painoarvon järjestön sisällä. Tällä hetkellä noin 40 Amnestyn maaosastoa painottaa naisiin kohdistuvia loukkauksia kampanjoinnissaan. Sukupuoleen kiinnitetään myös erityistä huomiota Amnestyn omassa tutkimustyössä. Tämän työn tuloksia ovat esimerkiksi raportit naisista Saudi-Arabiassa sekä pidätettyihin naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Vuonna 1995, samoihin aikoihin YK:n Pekingissä järjestetyn naisten neljännen maailmankonferenssin kanssa, Amnesty kampanjoi maailmanlaajuisesti naisten oikeuksien puolesta. Tätä kampanjaa ovat seuranneet useat pienemmät -alueellisesti tai aiheellisesti rajatummat- kampanjat. Parhaillaan Amnestyllä on myös meneillään neljä ns. pilottiprojektia, joista kolmessa keskitytään naisiin kohdistuviin loukkauksiin. Projektien aiheita ovat naisten sukuelinten silpominen, entisen Neuvostoliiton alueelta Israeliin suuntautuva naiskauppa ja Pakistanissa tapahtuvat kunniamurhat." (Amnesty International, Suomen osasto / Akkaryhmä)Oikeus omaan kulttuuriin ja oman uskonnon harjoittamiseen kuuluu erottamattomasti ihmisoikeuksiin, ja kulttuurinen tai uskonnollinen tukahduttaminen on aina ja kaikissa tilanteissa vastoin meidän arvojamme. Todellisuus ei kuitenkaan ole sellainen, millaiseksi sen haluaisimme, ja jotkut ihmisryhmät toteuttavat kulttuuriaan silpomalla naisensa. Meidän ihmisoikeus-käsityksemme on siis ristiriidassa itsensä kanssa? Nykyisissä Afrikan maissa on käynnissä kampanjoja tämän brutaalin tavan lopettamisesti. Terveystyöntekijät, miehet ja naiset, jotka yrittävät levittää nykyaikaisempaa ja ihmisystävällisempää ajattelua afrikkalaisella maaseudulla, eivät ole aina suosittuja henkilöitä. Heiltä vaaditaan sekä päättäväisyyttä että suurta rohkeutta. Suomalainen kansaedustaja Irina Krohn raportoi eräässä lehtikirjoituksessaan Keniassa näkemästään kampanjajulisteesta. Suurikokoinen taulu tien varrella yrittää vakuuttaa ohikulkijat, miespuoliset autoilijat, siitä, että "ympärileikkaamattomuus ei vähennä miehen nautintoa yhdynnässä". Paikalliset miehet ovat mieltyneet "kuivaseksiin, eli yhdyntään jossa nainen ei ole kiihoittunut. Kuivassa elimessä kun kitka on suurempi. Voinee vain kuvitella, millaisissa paimentolais-oloissa moinen miehinen itsekkyys on voinut vakiintua maan tavaksi. Kansanedustaja Marjatta Vehkaoja on myös vaikuttunut afrikkalaisesta seksuaalikulttuurista: "Kehitysapua antavan maan edustajana jotenkin loukkasi, ettei seksikäyttäytymistä olla kohdemaissa valmiita muuttamaan. Traditioihin kuuluu aloittaa seksisuhteet aikaisin eikä suojattu seksi kuulu tapoihin. Seksuaalinen uskottomuus on pikemmin tapa kuin poikkeus. HIV-AIDS-ongelmien takia erityisesti nuoret tytöt ovat haluttua riistaa seksimarkkinoilla. Monet miehet arvelevat jopa parantuvansa AIDS:sta jos makaavat neitsyiden - jopa omien tyttäriensä - kanssa. Sambian ns. kuivaseksi tehostaa tartunnan vaaraa." (Marjatta Vehkaojan yhteyslehdykkä 1/2000)Kuivaseksiä eteläisessä Afrikassa käsittelee myös Ylioppilaslehden (18-99) Malawi-raportti: "Aidsin ja muiden sukupuolitautien leviämistä lisää yleinen tapa harrastaa kuivaseksiä, dry sex. Nainen kuivaa esimerkiksi froteepyyhkeellä emättimensä, jotta seksi olisi miehelle miellyttävämpää.Sympatia kehitysmaita kohtaan ja yleisten inhimillisten arvojen ylläpitäminen ovat joskus vaikeasti sovitettavissa yhteen? Muistutamme tässä yhteydessä, että elämänkielteisyyden ja naisvihan ongelma ei rajoitu vain meistä poikkeaviin kulttuureihin, vaikka ilmiö esiintyykin toisaalla patologisempana kuin länsimaisessa kulttuurissa: "Monissa maissa naisia surmataan "perheen kunnian ylläpitämisen" nimissä, esimerkiksi silloin kun naisen väitetään syyllistyneen aviorikokseen, hän on rakastunut henkilöön, jota perhe ei hyväksy tai kun hän on 'tuottanut häpeää' joutumalla raiskatuksi." (Lapin Ylioppilaslehti 4-2001)Tämä inhorealistinen katsauksemme riittänee havainnollistamaan sen, mitä James DeMeo, Wilhelm Reich ja Erich Fromm tarkoittivat kirjoittaessaan "ihmiskunnan kollektiivisesta henkisestä sairaudesta". Patriarkaalisuus, jahvismi ja ihmisen "luonnepanssari" eivät toki saa kaikissa oloissa näin jyrkkiä ilmenemismuotoja, vaan aivan tietyissä paikoissa. Jos kuitenkin pidämme kiinni siitä näkemyksestä, että kaikilla ihmisyhteisöillä on oikeus oman kulttuuriperinteensä jatkamiseen, joudummeko hyväksymään epäinhimillisyyden "kulttuurina"? James DeMeon visio väkivallan, sukupuolisuuden synnillistämisen, ihmismielen "panssaroitumisen", monoteismin jne. alkuperästä päästää meidät irti näennäisestä ristiriidasta: Tuntea myötuntoa ja tervettä solidaarisuutta muita kulttuureja kohtaan ei tarkoita näiden kulttuurien ihmisvihamielisten vääristymien hyväksymistä, vaan virheiden näkemistä sekä itsellä että muilla, vaikka "taudinkuva" saattaakin vaihdella. Pohjoismaissa saimme JHWE-viruksen "flunssan" vahvuisena, jossain toisaalla se on iskenyt kuin "musta surma". Helsingin piispan Eero Huovisen muistutus, "myös kristinuskon nimissä on tehty vääriä tekoja" (Helsingin Sanomat 23.12.2001), on hyvä pitää mielessä tutkittaessa Euroopan ulkopuolisten uskontokuntien tekosia ja kummallisuuksia, ettei omahyväisyys pääse yllättämään, mutta Suomen Lähetysseuran johtajan lausunto STT:lle menee vahvasti pahan edessä antautumisen puolelle: "Lähetystyössä on selkeästi(?!) sanouduttava irti ajattelusta, jossa kristillis-länsimainen kulttuuri nähdään kehityksen korkeimpana tasona, ja jota pitää suojella ulkoapäin tulevilta vaikutteilta." (Siteerattu Iltasanomien, 16.01.2002 s.7, mukaan) Olemme kiertelemättä ilmaisseet näillä sivuilla käsityksemme molempien jahvistisen perinteen pääsuuntauksien, Islamin ja kristinuskon, sairaan epäinhimillisestä luonteesta, ja rinnastamme nämä toisiinsa. Rinnastus tuo myös esiin tiettyjä eroja, jotka jokaisen jonka puheet edustavat hänen todellisia mielipiteitään, on pakko myöntää: Äiti Teresalla ja Muhammed Attalla on vissi ero, vaikka Suomen Lähetyseura ei ehkä sitä huomaa. Jahvismin haittavaikutuksiin voinemme siis lisätä myös tyhmistymisen? Koska kristitty-muslimi -dilemma muistuttaa liikaa valintaa kupan ja koleran välillä, suosittelemme Lähetysseuran varoittelusta huolimatta omaa korkeampaa kulttuuriamme kaikille: Monoteistiset uskonnot ovat osa ihmiskunnan kollektiivisen mielenhäiriön oireyhtymää, kuten sodat, väkivalta, itsemurhalentäjät, lähetyssaarnaajat, raiskaukset, silpomiset ja lasten tukahduttaminen. Parantuaksemme meidän tulee selvittää itsellemme epidemian kulku, taudin kuva ja tartunnan lähde. Tässä meitä auttaa mm. radikaalin psykoanalyysin edustaja James DeMeo, jolle kiitos ja kunnia. DeMeon tarkastelu miesten ja naisten sukupuolisen silpomisen levinnäisyydestä osoittaa ko. epäkohdan lievenevän sen levinnäisyyden keskuksesta reuna-alueille mentäessä. Tämä osoittaa paikallisten kulttuurien muutosvastarinnan vaikutuksen. Tarkastellessamme jahvismin (kristillisyys) ja ultra-jahvismin (islamilaisuus) maantieteellistä esiintymistä, havaitsemme, että tässä toistuu sama kaava: Hardcore-versio keskittyy jahvismin alkuperäis-seudulle, Lähi-Itään, josta myös kristinuskon levittäytyminen sai alkunsa, ja periferia, Eurooppa ym., on selvinnyt lievennetyllä tuomiolla. Jerusalemin-uskontojen vesittyminen inhimillisesti siedettävämpään muotoon korreloi siis positiivisesti etäisyyteen Jerusalemista.
Tämä tarkastelu todistaa myös sen puolesta, että patriarkaalisuus kaikkine lieveilmiöineen on vierasta alkuperäiselle eurooppalaisuudelle.
|
 | EDELLISELLE SIVULLE | TAKAISIN ETUSIVULLE | SEURAAVALLE SIVULLE |  |