AHF:n ekologiset näkemykset

Tarkasteltaessa äärivasemmistolaisuuden ja ekologian yhtäläisyyksiä ja eroja, voimme vain ihmetellä, miksi ihmiset ovat antaneet uskotella itselleen, että ne jollakin tavalla liittyisivät toisiinsa. Suosittelemmekin kaikille tarkempaa perehtymistä äärivasemmistolaisten suosimien maiden, kuten entisen Neuvostoliiton, tapaa huolehtia ympäristöstään. Kommunistit saattavat olla häikäilemättömimpiä luonnon riistäjiä, mitä on maailmassa koskaan nähty. Kun kommunisti-ystävämme heittäytyivät (Saksassa) ydinjätteitä kuljettavien junien eteen radan tukkeeksi, heidän henkinen kotimaansa, lukuisine ydinvoimaloineen ja monine lähes vastuuttomine ydinprojekteineen, jätti täysin huolehtimatta ydinvoiman seurauksista luonnolle ja väestölle. (Kirjoittajat viittaavat 1980-luvun suuriin ydinjäte-mielenosoituksiin, joissa äärivasemmisto heilui päällimmäisenä. Sama yksisilmäisyys oli havaittavissa myös Suomessa, jossa Wärtsilä rakensi Neuvostoliittoon ydinkäyttöistä jäänsärkijää vain 200 metrin päässä ydinvoiman vastustajien päämajasta ["EVY"]. Asiaa ei "huomattu" eikä mitään mielenosoituksia järjestetty, vaikka juuri kovissa oloissa liikkuvien arktisten jäänsärkijöiden ydinreaktorit ovat alttiina suuremmille vaaroille kuin mm. ydinsukellusveneiden vastaavat laitteet. Ydinvoimanvastaisen liikkeen kädet olivat sidotut sekä Saksassa että Suomessa. Käänt.huom.)

Vielä 1980-luvulla pysyäksemme, saimme silloin kokea, mitä neuvosto-ydinvoima meille merkitsee, kun Tsernobylin yksi reaktori hajosi, ja levitti kuolettavan pilven koko Eurooppaan. (Loviisan reaktorit ovat venäläisiä, mutta niissä on Suomessa uudistettu jäähdytysjärjestelmä. Itse reaktorin paineastiassa esiintyy "mikrohalkeamia", joita lienee yritetty korjata nostamalla reaktorin lämpötilaa yli normaalin. Näistä vaarallisista kokeista ei ole ehkä annettu suomalaisille oikeata tietoa?) Kommunismin ekologiset jäljet Itä-Euroopassa ovat myös karmaisevia: Epäterveellisiä yksitoikkoisia kaupunkeja, jotka ovat kuin suoraan sci-fi-kauhuelokuvista. (Suomenlahden eteläpuolella on Sillamäen ydinteollisuuskaupunki, josta kerrotaan kauhutarinoita, ja itärajan takana Montsegorskin venäläiset asukkaat nimittävät kaupunkiaan "Krematogorskiksi". Molemmissa paikoissa lapset ovat sairaita, alttiita syövälle, jne.. Liian kamalia juttuja kerrottaviksi. Käänt.huom.) Tälläistä on siis äärivasemmiston ekologinen todellisuus, jonka he piilottavat kosiskellessaan läntisten maiden ympäristöaktiiveja.

Me torjumme tälläisen ympäristö-teeman epärehellisen hyödyntämisen, ja haluamme A.H.F:ssa ottaa luonnollisemman suhtautumisen luonnon suojelemiseen, -ja ihmisen suojeluun koska olemme osa luontoa.

Eläinten oikeudet?!

Meidän germaaniset esivanhempamme harjoittivat maataloutta, ja pitivät hyvää huolta sadostaan ja karjastaan. He teurastivat eläimet itse, ja kaikki niiden osat käytettiin hyödyksi taloudessa. Tämä oli elämisen ehto niihin aikoihin. Verta, joka oli tavallaan karjatalouden sivutuote, käytettiin seremonioissa hedelmällisyyden jumalille uhraamiseen, mutta teurastuksen tarkoitus ei yleensä ollut uskonnollinen, vaan se oli maatilan tavanomaista toimintaa. (Suomalais-karjalaisessa perinteessä, ja myös volgansuomalaisilla ja permiläisillä, tunnetaan eläinten uhraaminen uskonnollisten kokousten yhteydessä. Ko. uhrieläimet teurastettiin juhlapaikalla ja syötiin juhla-ateriana. Tunnetuimmat traditiot ovat Salmin pitäjän Mantsinsaaren härkä-uhri ja Venehjärven Pokko-uhri, jossa teurastettiin pässi. Aiemmin sen syömiseen osallistui vain miesväki, mutta Lesosten elvytettyä tämän kristillistyneen tavan äskettäin, myös naiset saivat osallistua lihakeiton nauttimiseen. Pokko-uhraus on viimeisimmät vuosisadat tapahtunut ortodoksi-kristillisen kirkonmenon yhteydessä, ja Neuvostoliiton aikana kommunistit kielsivät perinteen harjoittamisen. käänt.huom.)

Tästä huolimatta emme suosittele kenellekään eläinten teurastamista, tai edes lihan syömistä. Emme siksi, että olisimme kaikki vegetaareja tai vegaaneja, vaan koska kaupoissa oleva liha saattaa olla geneettisesti muunneltua, ja täynnä kaikenlaisia lisäaineita, jotka ovat haitallisia terveydelle. Me olemme myös 100%:sesti vastaan sitä hirvittävää (murderous) puoliteollista riistoa, mitä nykyaikainen maatalous yhä enemmän on. Nykyisen agribusineksen äärimmäisin ilmiö on hampurilais-teollisuus, McDonalds, ja Burger King -tyyppiset ketjut. Me emme tue Animal Liberation Front -tyyppistä terrorismia, mutta meidän mielestämme jokainen voi olla tukematta tälläistä teollisuutta, ja välttää näissä paikoissa asioimista.

Pidämme ihanteellisimpana eläinten kasvattamista itse, avarilla laitumilla, ja niistä huolehtimista, kunnes tulee aika käyttää ne ravinnoksi. Tämä ei ole aina mahdollista, ja silloin voidaan toimia kahdella tavalla: Voimme käyttää luonnonmukaisesti kasvatettuja karjatuotteita, tai sitten ryhtyä kasvissyöjäksi. Emme aseta kumpaakaan näistä vaihtoehdoista toista paremmaksi.

Silloin, kun on välttämätöntä tappaa eläin ravinnoksi -oman elossapysymisen takia-, meidän täytyy tehdä se kunnioituksella, ja meidän tulee olla kiitollisia siitä, mitä luonto meille tarjoaa, kuten germaaniset esi-isämmekin olivat.

Widarin kuolema

Me emme oikeastaan voi elää ilman metsiä. Metsän yksinäisyydessä voi selvittää mielensä, ja lapsille tekee hyvää saada liikkua metsässä. Asialla on myös meidän eloonjäämiseemme liittyvä puoli: Metsä puhdistaa ilmaa, se on suoja kaikenlaiselle elämälle, ja tuottaa meille kasveja, joilla on lääkinnällistä merkitystä. Metsä estää maaperää huuhtoutumasta pois, ja ylläpitää vesistöjä hidastamalla sadeveden valumista jokien ja purojen kautta meriin, ja kasvattaa sienet.

Miksi sitten ihminen tuhoaa metsiä, vaikka ne ovat niin tärkeitä hänen elossapysymiselleen? Ongelma on ihmissuku itse. Ihmiset hävittävät metsät asutuksen ja viljelysten tieltä, ja näkevät puun ainoastaan paperin raaka-aineena. Me voimme istuttaa puita, kuvitellen että sillä maksamme velkamme luonnolle, mutta tämä on sekä lapsellista että tekopyhää ajattelua.

(Luonnonvarojen, riistan ym., käsittäminen resurssiksi, joka säilyy vain jos siitä huolehditaan, on Euroopan suomalais-ugrilaisille alkuperäiskansoille tyypillistä ajattelua, joka esiintyi vielä 1600-luvulla saamelaisilla. Ruotsin kuningasta varoitettiin päästämästä savolaisia Lappiin, koska silloin valtakunta menettää tuottoisat turkisvarat. Kuningas ei uskonut, ja riista hävisi. Saamelaisten lapinkylät, Siidat, olivat maksaneet verot turkiksina, ja tuottaneet sen lisäksi Svean valtakunnalle erittäin arvokkaan kauppatavara-määrän Lapin turkiseläimillä, joiden pyyntiä Siita sääteli ankarasti. [Kustaa Vilkunan mukaan] Ekologinen ajattelu on siis luonnostaan kuulunut metsästäjä-keräilijä -kansoille, ja Julius Caesarin kuvailemat germaanit olivat kaskiviljelystään huolimatta melko metsäläisiä.

Kirjoittaja ei ainakaan kovin painokkaasti korosta pakanallisen näkemyksen luonnosta ja ihmisesta symbioottisena kokonaisuutena, ja kristillisen "luomakunnan herra" -teesin vastakkaisuutta, joka on avain nykyisen luontoa [ja ihmistä itseään] tuhoavan elämäntavan syiden ymmärtämiseen. Käänt.huom.)

Puun istuttaminen ei pelasta luontoa, eikä kaadettavaksi aiottuun puuhun kahliutumisesta ole muuta tulosta, kuin että vietät yösi paikallisessa putkassa moottrosahojen tehdessä sillä aikaa tehtävänsä. Ehkä kuitenkin voit nauttia tunteesta, että olet vihdoinkin tehnyt jotakin. (Germaanit turhaan aliarvioivat yksittäisten tekojen merkitystä, ja silläkin on arvoa, että yksilö itse kokee tehneensä jotakin. Meidän tajuntamme ei muutu vain lukemalla ja ajattelemalla, vaan käytännön toimet niiden asioiden puolesta, joihin uskomme, ovat se askel, jolla kerromme itsellemme että [tässä tapauksessa] olemme heränneet ajattelemaan ekologisesti. Kirjoitan tämän vanhana koijärveläisenä. käänt.huom.)

Me näemme ainoana mahdollisena ratkaisuna yhteiskunnan muuttamisen. Jos emme eläisi kapitalistisessa yhteiskunnassa, jossa lukemattomat yritykset käyttävät suunnattoman määrän energiaa ja paperia mainostaakseen Sinulle tuotteitaan, ja ohjatakseen ostos-käyttäytymistäsi, rasittaisimme luontoa paljon vähemmän. Planeettamme luonnonvarat eivät myöskään riitä ylikansoittuneen ihmiskunnan kasvaviin tarpeisiin. Vähemmän väestönkasvua, vähemmän kulutustavaraa, niin meillä on mahdollisuus selvitä.

Loppupäätelmä