Stone toteaa, että kielletty tietous koskee sukupuolisuutta ja suvun jatkamista, ja tarina kuvaa perinteellisen matriarkaalisen yhteiskunnan syrjäytymistä patriarkaalisen järjestyksen tieltä. Myytti Aatamista ja Eevasta on hänen mukaansa laadittu ja suunniteltu leviittojen tarpeisiin, heidän käydessään jatkuvaa taistelua naisellista uskontoa vastaan. (Merlin Stone: "When God was a Woman" 1979, s.198)

Stone esittelee lukuisia Lähi-Idän luonnonuskontoja, joissa Jumalatarta edustaa käärme, ja toisia joissa Jumalatarta lähestytään syömällä hänen alttarinaan pidetyn puun hedelmiä. Nämä jumalattaret, ennenkaikkea Luoja-Jumalatar, edustavat myös viisautta, ihmisen luovuutta, sekupuolisuutta, uudistumista, uutta elämää ja sallimusta tai kohtaloa.

"Sellaiset symbolit, kuten käärme, pyhä hedelmäpuu ja seksuaalisesti houkutteleva nainen joka ottaa neuvoja käärmeeltä, ovat ehkä ymmärretty raamatullisina aikoina naisellisen jumaluuden läsnäolon symboleiksi. Paratiisi myytin sanoma lienee se, että Jumalatarta kunnioittavan naisen kuunteleminen on kerran ollut syy ihmiskunnan karkoitukseen alkuperäisestä autuaasta olotilastaan Edenissä." (s.198-99)

"Kielletyn hedelmän symbolismi tulee ymmärretyksi pyhän seksuaalisuuden ja matrilineaarisen periytymisen pohjalta. Kaikilla alueilla, joissa Jumalatar on ollut tunnettu ja kunnioitettu, häntä ei ole ylistetty vain suuren viisauden profeettana, identifioituna käärmeen hahmoon, vaan myös alkuperäisenä Luojattarena, ja yhtähyvin sukupuolisen nautinnon ja suvunjatkamisen valtiattarena. Jumalainen esiäiti identifioitiin sekä Häneksi joka antaa elämän, että Häneksi joka määrää kohtalot ja säännöt joiden mukaan on elettävä. Yhdistelmä ei ole mitenkään epälooginen.

Hathorin ansioksi luettiin siittämisen opettaminen ihmisille. Ishtar, Astoreth ja Inanna olivat kaikki kunnioitettuja seksuaalisuutta ja uutta elämää opastavina jumaluuksina. Pyhät naiset juhlistivat tätä Hänen ominaisuuttaan suorittamalla rakkauden toimituksia temppeleissä.

Kun tiedämme hebrealaisten vihan asherimia, naisellisen uskonnon huomattavinta symbolia, kohtaan, emme ylläty kun kielletyn hedelmän puun symbolismi, "hyvän ja pahan tiedon puun" myytti, esiintyen seksuaalisen tietoisuuden herättäjänä, on luomiskertomuksessa sisällytetty varoitukseen, että syömällä tämän puun hedelmiä aiheutetaan ihmiskunnan karkoitus paratiisista. Jumalattaren puusta syöminen -tälläinen puu seisoi jokaisella alttarilla- oli vaarallisen "pakanallista". Jumalattaren seksuaaliset opetukset ja oraakkeli, käärme, olivat yhtä vaarallisia.

Leeviläisten tarjoamassa kertomuksesta maailman synnystä, kaiken olemassaolevan luomisesta, he sallivat neuvoa-antavan käärmeen, ja naisen joka hyväksyi tämän neuvot, esiintyä tässä yhteydessä: Syödä puusta joka antaa ymmärryksen sellaiseen, jonka "vain Jumala tietää", sukupuolisuuden salaisuuteen, kuinka elämää luodaan.

Kun leviitat Jahwehin advokaatteina tuhosivat naisellisen jumaluuden pyhäköt kaikkialla missä voivat, murhasivat ne joita eivät onnistuneet käännyttämään, he kirjoittivat uudelleen myös luomiskertomuksen. He julistivat, että miehen ylivalta ei ole uusi idea, vaan se on jumalallisesti säädetty jo aikojen alussa.

Hebrealaiset naiset löysivät itsensä miehisen ylivallan alta, vailla niitä oikeuksia joista naapurikansat nauttivat, oikeuksia jotka heilläkin oli kerran ollut, mutta näitä uusia lakeja ei yksinkertaisesti kirjattu muiden hebrealaisten lakien joukkoon Raamattuun maskuliinisen Jumalan määräyksinä. Täydellisen piittaamattomina todellisesta historiasta leviitta-johtajat julistivat, että miehen täytyy hallita naista, ja perustelivat sen Jahwen alkuperäisenä tahtona, maailmaa luotaessa. Uuden legendan mukaan Jahwe oli luonut maailman ja sen asukkaat. Miehen ylivalta julistettiin ja oikeutettiin Aatamin ja Eevan tarinalla, jolla miehen omistusoikeus alistuvaan ja kuuliaiseen naiseen selitettiin ihmislajin jumalalliseksi ja luonnolliseksi järjestykseksi.

Vakiinnuttaakseen asemansa maskuliinisen jumaluuden pappien piti saada vakuutettua sekä itselleen että kannattajilleen, että sukupuolisuus, joka on välttämätöntä uuden elämän luomiseksi, onkin epämoraalista, "perisynti". Miespuolisen sukulaisuuden vakiinnuttamiseksi aiemman matrilineaarisen tilalle juutalaisuus, ja sitä seuraten kristinusko, nostivat uskonnolliseksi normiksi käsityksen, että tapahtuma jossa nainen tulee raskaaksi on jotakin hävettävää ja syntistä.

He kehittivät filosofisten ja teologisten ideoiden koodin, joka liitti ihmisenä olemiseen epämukavuuden ja syyllisyyden synnillistämällä uuden elämän alullepanemisen seksuaalisessa kanssakäymisessä.

Ilman neitsyyden vaatimista naimattomilta naisilta, ja heidän seksuaalisuutensa jyrkkää tukahduttamista, miesten omistusoikeus nimeen ja omaisuuteen, ja miehinen oikeus jumalallisesti säädettyyn valta-asemaan, eivät olisi pysyviä. Eedenin puutarhasta alkaneella matkallamme, muistaen sykomori-viikunapuun ympärille kietoutunutta oraakkelimaista käärmettä, tulemme huomaamaan että erilaiset todisteet Paratiisi-myytistä, yksi toisensa jälkeen, osoittautuvat nämä myytit alunperin keksineiden miesten politikoinniksi." (s.216-218)

"Babylonialaisella kaudella rukoiltiin Mamia ja Arurua ihmiselämän luojina. Nyt Jahwehin palvelijat -ehkä tuhat vuotta myöhemmin- korostivat että se oli mies, joka ensimmäisenä luotiin. Se oli ensimmäinen vaatimusperuste miespuoliselle sukulaisuudelle: Mies oli ensin.

Sumerissa ja Babyloniassa tunnetun legendan mukaan nainen ja mies luotiin samanaikaisesti, Jumalattaren toimesta. Miehisen uskonnon kannalta oli äärimmäisen tärkeää, että mies oli tehty ensin, ja luojansa kuvaksi. Tarina jatkuu siten, että nainen luotiin myöhemmin miehen miltei merkityksettömöstä osasta, kylkiluusta. Leeviläiset tunsivat syntymään liittyvät biologiset faktat yhtä hyvin kuin mekin tänäpäivänä, mutta meille vakuutetaan yhä uskonnon kautta, että mies ei tullut naisesta vaan nainen miehestä. Indoeurooppalaisilla kreikkalaisilla oli vastaava tarina, jonka mukaan Athene syntyi Zeuksen päästä.

Mitään epämiellyttävää jäännettä tai muistoa naisesta syntymisestä ei jätetty häivyttämättä tai muuttamatta. Kuten egyptiläisessä luomiskertomuksessa, jossa jumala Ptah luo maailman masturboidessaan, jumalalliset esiäidit kirjoitettiin olemattomiin. Sen jälkeen meille kerrottiin, että naisen luonnollinen rooli on olla miehen vaimo, korostamassa ja julistamassa hänen statustaan osana hänen omaisuuttaan.

Miespuolinen Jumala siis varoitti Aatamia ja Eevaa syömästä mitään hedelmää hyvän ja pahan tiedon puusta. Muinaisille hebrealaisille tämä puu luultavasti edusti heidän tuntemaansa Jumalattaren pyhää sykomori-viikunapuuta, jollaiset seisoivat Jumalattaren ja Hänen Baalinsa alttareiden sivuilla. Egyptiläisten tekstien mukaan tämän puun hedelmien syöminen oli Jumalattaren, sukupuolisen nautinnon ja suvunlisäämisen valtiattaren, lihan ja nesteiden nauttimista. Raamatun mukaan kielletyn hedelmän nauttiminen herätti (alkuperäisen) pariskunnan tietoiseksi sukupuolisuudestaan. Syötyään hedelmän Aatami ja Eeva pelästyivät omien kehojensa seksuaalisuutta: "Ja he tulivat tietämään olevansa alastomia." Niinpä he verhoutuivat lehtiin, kun heidän jumalansa löysi heidät.

Leviittojen myyttirakennelmalle oli ensiarvoisen tärkeää, etteivät he tehneet yhdessä päätöstä nauttia kiellettyä hedelmää, mikä olisi ollut loogisempi tarinan käänne, kun hedelmä symboloi seksuaaliseen tietoisuuteen heräämistä. Papilliset kirjanoppineet tekivät erittäin selväksi, että nainen Eeva söi hedelmää ensin, ja käärme oli häntä siihen kehoittanut.

Se ei voi olla vahinko tai sattuma, että väärän neuvon antaja tarinassa oli juuri käärme. Raamatullisena aikana ihmiset tiesivät hyvin, että käärme on jumalallisten neuvojen symboli tai jopa välikappale Jumalattaren uskonnossa. Hebrealaisessa Paratiisi-myytissä, samoin kuin indoeurooppalaisissa käärme- ja lohikäärme-myyteissä, käärme voitiin nähdä vain pahan alkulähteenä, ja sen rooli kuvattiin yhtä uhkaavaksi ja konnamaiseksi kuin naisellisen jumaluuden profeettojen kuunteleminen oli vaarallista miespuolisen jumaluuden uskonnolle.

Yhteys käärmeen ja naisen välillä näyttää olevan hyvin tärkeä asia Vanhassa Testamentissa, sillä Jahwe puhuu suoraan käärmeelle, sanoen: "Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemensä välille." (1.Mooses 3-15) Tällä tavalla ennustavat papittaret, profeetat, joiden neuvot oli vuosituhansien ajan identifioitu käärmeen symbolismiin, suljettiin ihmisyhteisön ulkopuolelle.

Nainen terävä-älyisenä neuvonantajana tai viisaana asiamiehenä ("counselor" kääntyy suomeksi näin, jos se ei liity juridiikkaan. käänt.huom.), ja Jumalattaren jumalaisen tahdon inhimillisenä tulkitsijana, ei enää ollut kunnioitettu vaan vihattu ja pelätty, parhaassa tapauksessa epäilty ja mitätöity. Tämän vaatimuksen naisen vaikenemisesta erityisesti kirkon piirissä toistaa Uudessa Testamentissa apostoli Paavali. Juutalaisen ja kristillisen teologian mukaan naisellinen harkintakyky on aiheuttanut koko ihmiskuntaa koskevan vahingon, paratiisista karkoittamisen.

Syömällä kiellettyä hedelmää ensimmäisenä, nainen joutui seksuaalisen tietoisuuden riivaamaksi ennen miestä, ja vuorostaan vietteli miehen osalliseksi rikkomukseen: Liittymään hänen seksuaaliseen nautintoonsa. Eevan hahmo seksuaalisesti houkuttelevana mutta hebrealaista Jumalaa uhmaavana viettelijänä on selvästi tarkoitettu varoitukseksi kaikille juutalaisille miehille: Pysykää kaukana temppeleiden pyhistä naisista. Jos he antaisivat periksi näiden naisten houkutuksille, he samanaikaisesti hyväksyisivät naisellisen jumaluuden, Hänen hedelmänsä, Hänen seksuaalisuutensa, ja mikä ehkä vaarallisinta, tällä tavalla siitettyjen lasten matrilineaarisen identiteetin.

Tarinan täytyy myös viitata siihen, ehkä jopa korostetummin, että hebrealaiset naiset eivät varoneet osallistumasta vanhaan uskontoon ja sen sukupuolisiin tapoihin, jotka näyttävät jatkuneen huolimatta varoituksista ja leviittojen määräämistä rangaistuksista.

Hebrealainen luomismyytti, joka moittii naista erityisesti seksuaalisesta tietoisuudesta, on tarkoitettu häivyttämään Taivaan Kuningattaren kunnioittaminen, hänen pyhät naisensa ja matrilineaariset tavat. Tältä aikakaudelta on peräisin käsitys naisesta seksuaalisena viettelijänä. Nainen, joka tarjosi houkuttelevan mutta vaarallisen kielletyn hedelmän, esitetään viekkaana ja kekseliäänä miehisten halujen herättäjänä.

Miehisessä uskonnossa seksuaalista viettymystä ei nähdä luonnollisena biologisena naisen ja miehen haluna, joka rohkaisee ihmislajia jatkamaan sukua, vaan se käsitetään yksinomaan naisen viaksi.

Ei ainoastaan moite seksuaalisuuden hedelmän syömisestä ja Aatamin viettelemisestä samaan rikkeeseen langennut raskaasti naisen päälle. Hänen ikuinen rangaistuksensa syyllistymisesta moisen pahan tavan opettamisesta miehelle oli synnytyksen kivut: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva." (1.Mooses 3-16)

Leeviläiset kirjoittajat käyttivät luonnollisesta syistä johtuvia synnytyskipuja todisteena jumalansa kaikkivoivasta mahdista. Vaivat raskaudesta ja lapsen synnyttämisestä liitettiin näin mies-pappien toimesta osaksi naisen iankaikkista rangaistusta seksuaalisesta tietoisuudesta, ja kaikki naiset pakotettiin näin identifioitumaan Eevaan.

Ehkä merkittävintä tarinassa on Jahwen tahto, että naisen halu kohdistuu täst´edes vain hänen aviomieheensä. Tämä muistuttaa meitä siitä, että koko tarina on laadittu varustamaan miehen ylivalta "jumalallisella" sanktiolla, ja että miespuolisen sukulaisuuden järjestelmä on mahdollinen vain jos lasten isyydestä on varma tieto.

Asetuksen seuraava kohta julistaa, että seurauksena synnistään, ja ikuisena rangaistuksena uhmakkaasta rikoksestaan miehistä jumaluutta vastaan, nainen on aviomiehensä alainen. Aviomiestä on palkittu jumalallisella oikeudella hallita vaimoa, alistaa hänet totaalisesti valtansa alle, ja seurauksena naisen oletetusta teosta aikojen alussa, mikä johtui hänen heikosta arvostelukyvystään, naisen odotetaan käyttäytyvän vast´edes nöyrästi ja alamaisesti.

Voimme nähdä tähän käytännöllisemmät syyt. Naisten taloudellinen omavaraisuus olisi horjuttanut miespuolisen sukulaisuuden instituutiota, joten naiset piti pakottaa riippuvaisiksi miehisistä elättäjistään, mikä takasi miehelle päättäjän paikan talossa.

Kun nämä määräykset oli annettu, ensimmäinen pariskunta siis karkoitettiin Eedenin puutarhasta, paratiisista missä elämä oli ollut niin helppoa. Siitä alkaen elanto on pitänyt hankkia työnteolla. Ankara varoitus kaikille naisille, jotka ehkä saattaisivat haluta uhmata leviittojen Jahwea. Jos se kerran oli nainen, joka kuunteli käärmettä, söi kiellettyä hedelmää, vietteli miehen samaan rikokseen ja yhtyi häneen seksuaalisessa tietoisuudessa, niin kuka aiheutti aikojen alussa vahingon ja vaivan ihmiskunnalle?" (s.219-223)

"When God Was a Woman" (Barnes and Noble/New York 1976, Harcourt Trade Publishers 1978 ISBN: 015696158X)

"Ancient Mirrors of Womanhood" (Beacon Press 1978 ISBN: 0807067512)

"Hebrew Goddess" [Merlin Stone & Raphael Patai] (Wayne State University Press 1990 ISBN: 0814322719)

"Goddess Re-Awakening" [Shirley Nicholson & Merlin Stone] (Theosophical Publishing House 1989 ISBN: 0835606422)

Raamatun lukeneet tietävät profeettojen kiivailleen jopa Juudan kuningashuoneessa harjoitettua "epäjumalien palvelusta" vastaan, joten ei ole epäloogista olettaa Merlin Stonen tapaan, että Suomessakin käytetyn kirkkoraamatun luomiskertomus on osa leeviläisen papiston kampanjaa oman kulttinsa puolesta kilpailevia firmoja vastaan.

Miltei kaikki oleellinen luomiskertomuksessa palvelee Vanhan Uskonnon, Jumalattaren uskonnon, vastaista propagandaa. Stone hahmottaa mielessään tämän yhteentörmäyksen heijastumia arkielämän tasolla: Hebrealainen mies haluaisi kovasti mennä kanaanilaiseen temppeliin, jossa uskonnollisen juhlimisen aikana naiset ja papittaret yhtyvät miehiin. Papittaret ovat kovasti kauniita, ja kuullemma hyvin taitavia. Tekisi niin mieli, mutta uskonto kieltää.

Leviittojen, hebrealaisen pappiskastin, edustajat näkevät seurakuntalaistensa juoksevan väärälle puolelle aitaa, ja pystyttelevän sitten pylväitä Astartelle omille pihoilleen. Vero-rikselit ovat vaarassa, ja täytyy äkkiä väsätä peloittava tarina.

Tämä visio antaa meille näköalan myös nykyajan jyrkästi sukupuolierottelevista ja naisvihamielisistä kulttuureista tulevien miesten suhtautumiseen enemmän tai vähemmän emansipoituneeseen eurooppalaiseen naiseen. Toisaalta nämä naiset ovat hyvin haluttavia mutta myös erittäin halveksittavia ja vihattavia. Tämä ristiriita on johtanut moniin surkeisiin tapauksiin. Jopa sellaisen vihaan, että kielletään jälkisäädöksessä jopa naisten läsnäolo omalla haudalla. Yleensä kuitenkin tyydytään aiheuttamaan vihattavalle mutta halua herättävälle naiselle traumaattinen ihmissuhdekokemus, joskus myös käytetään fyysistä väkivaltaa.

Nykyaikaisen rinnakkais-esimerkin kautta voimme aavistaa, mitä liikkui patologisen seksuaali- ja naisvihamielessä kulttuurissa elävien hebrealaisten mielissä, kun he elelivät kiertelevinä paimentolaisina "syntisten" kanaanilaisten keskuudessa.

Hebrealainen uskonnollinen perinne ei kuitenkaan koskaan täysin vapautunut naisellisesta elementistä ja Vanhan Uskonnon jäljistä. Siitä todistavat sellaiset käsitteet, kuin Sekhina ja Hokhma. Puhdas monoteistinen Jehova-uskonto näyttää olleen Raamatussa kerrottujen tapahtumien aikaan eräänlainen lahko tai liike, jolla oli kannattajia kansan joukoista aina ruhtinashoviin asti, ja joka saavutti toisinaan valta-aseman, mutta ei koskaan ollut koko väestön uskonto. Pikemminkin uskonnollispoliittinen irrationaalinen joukkoliike, joka kyräili ja uhkaili toisineläville, kuten talebanit vielä äskettäin?

Ehkä olemme lähellä totuutta, jos vertaamme Raamatun jahvistien roolia nykyisen Israelin äärijuutalaisiin, jotka ovat merkittävä voima, mutta liberaali-juutalaisiin nähden vähemmistö. Hyvin järjestäytyneinä he kuitenkin saavat usein tahtonsa lävitse Knessetissäkin.

Kirkkohistoriasta ja luterilaisesta doktriinista tuntemamme kertomus maailman luomisesta ja syntiinlankeemuksesta on siis muistuma hebrealais-kanaanilaisen kulttuurin uskonnollisesta kriisista tuhansia vuosia sitten, vanhan uskonnon ja matrilineaarisen sukulaisuuden syrjäytyessä uudemman miesvaltaisen ja agressiivisempaa persoonallisuutta kehittävän jahvismin tieltä.

Syntiinlankeemuksen tarina on herättänyt runsaasti huomiota viime aikoina. Juutalaisten "Baabelin vankeuden" aikana Babylonissa kuninkaallisena lääkärinä toimineen Ben-Siran nimiin laitettu kertomus naispuolisesta demonista, Lilithistä, eli Lilitusta, liittää merten yllä lentävän tauteja hallitsevan mesopotamialaisen mytologian henkiolennon luomiskertomuksen Paratiisin Käärmeeseen.

"Ben-Siran kertomuksen" mukaan Jumala tuomitsi Käärme-Lilithin, mutta arkkienkeli antoi tämän jatkaa olemassaoloaan myrskyn demonina. Itseasiassa Lilith oli Aatamin ensimmäinen vaimo, joka karkasi Aatamilta tietyistä syistä:

"Hän loi naisen Aatamille maasta, kuten Hän oli luonut Aatamin itsensä, ja nimesi naisen Lilithiksi. Aatami ja Lilith alkoivat riidellä. nainen sanoi: "En halua maata sinun allasi, vaan ainoastaan päällä. Sinua varten on alempi sija, koska minun kuuluu olla päällä." Lilith jatkoi: "Me olemme tasa-arvoisia, koska meidät molemmat on luotu maasta." Mutta he eivät kuunnelleet toisiaan.

Kun Lilith oli sanonut tämän, hän ilmaisi Lausumattoman Nimen, ja lensi pois ilman halki. Aatami jäi rukoilemaan Luojaansa: "Universumin Hallitsija!", hän sanoi, "Nainen jonka annoit minulle karkasi. Tämän kerran, oi Pyhyys, siunattu olkoon Hän, lähetä kolme enkeliäsi tuomaan hänet takaisin." (Ben-Siran kertomus)

Tämä Lilith-lisäys luomistarustoon antaisi sille toisenlaisen ilmeen, kuin siinä versiossa, jota Merlin Stone on analysoinut. Lilith-hahmo huomioidaan kuitenkin vain esoteerisessä juutalaisuudessa, joten se ei vaikuta em. analyysiin. On siis tulkittava sitä kertomusta, jota papit ovat propagoineet seurakuntalaisille.

Pelkästään Lilith-myytin erittelyyn keskittyminen jättää myös tärkeimmät kysymykset auki: Ei riitä että havaitsee Lilithin olleen Aatamin 1. vaimo, mutta emansipoitunut. Luomiskertomuksen patristisen vääristelyn syyn tajuaminen johdattaa suoraan kulttuurimme perusvirheen oivaltamiseen.

Käärme Raamatun luomistarinoissa ei siis ole sattumaa, vaan Vanhan Uskonnon toisintoa ja vastapropagandaa sille. Kanaanilaisen kultalevyyn stanssatun jumalatar-figuurin korkea päähine on saanut muotonsa neoliittisista käärme-jumalattarista, joiden savikuvia Marija Gimbutas on esitellyt kirjoissaan. Kuvissa, niin piirroksissa kuin veistoksissakin, naishahmon kaulaa oli venytetty korkeaksi tapiksi ja jätetty ilman yksityiskohtia. Kun uskonnollisissa juhlissa papitar tai tämän avustaja esiintyi jumalattarena, se on voitu tehdä katsojille tiettäväksi po. korkealla päähineellä, joka luo pienoispatsaista tutun siluetin.

Vielä selvemmin käärmejumalattaren traditiota jatkaa kreetalainen figuuri, jossa ilmeisesti papitar esiintyy käärmeet käsissään. Neoliittiselta kivikaudelta pronssikauden Kreetaan ja Aigeialle käärme liittyy Jumalatar-uskontoon, eikä käärme-hahmoisen jumalattaren arvostus pääty silloinkaan.

Ollessaan todella suurien ongelmien edessä, arkki-patristi Mooses määräsi pystytettäksi alttarin "Vaskikäärmeelle", jota israelilaisten tuli kunnioittaa. Tällä hän ehkä torjui ennakolta sellaisen oppositio-asenteen, että Jahwe olisi hylännyt hebrealaiset, ja olisi etsittävä tukea vanhemmista jumalista. Mooses käytti siis kansalleen jo tuttua mutta itse jyrkästi vastustamaansa perinnettä joustavasti hyväkseen.

Murros Euroopan ja Lähi-Idän matriarkaalisista jumalatar-uskonnoista indoeurooppalaisten ja seemiläisten mieskeskeisiin nomadi-uskontoihin ja ihmisten eriarvoisuuden institutionalisointiin ei ole voinut olla vähittäinen evoluutio, vaan aiemman kulttuurin romahdus ja sitä seurannut uudelleenrakentuminen toisin arvoin. Selviytyäkseen "sotaisten" nomadien uhasta rauhanomaiset maanviljely-yhteisöt joutuivat muuttumaan vihollistensa kaltaisiksi, omaksumaan (osittain) elämäntavan, joka oli sukupuolierotteleva, tuotti agressiivista käyttäytymistä, ja kontrolloi nais-sukupuolta. Tapahtui tyypillinen "alaspäin tasoittuminen", eli kahden kulttuurin kohdatessa alikehittyneempi elämäntapa jää vallitsevaksi.

Onnistuimme tosin säilyttämään varsin suuren osan "eurooppalaisuuttamme", joten pahimmillaankin patriarkaalisessa Euroopassa vaimo käveli kuuliaisena aina kaksi askelta miehen jäljessä, kuten 1800-luvun Suomessa, ja oli miehen alamainen, mutta hän ei pukeutunut kokovartalosäkkiin ja näyttänyt möhköfantilta, eikä häntä kivitetty kuoliaaksi pelkkien luulojen perusteella, kuten jahvistisen kurinpalautuksen kahdesti kokeneessa Islamin maailmassa on paikoin tapana.

"Burning Times" eli noitavainot kestivät 1400-luvulta 1700-luvulle, mutta "kivitys-aika" jatkuu yhä, ja ns. kunniamurhien perinne on rantautunut juuri äskettäin Ruotsiin ja Suomeen.