(Kirjoittaja turhaan epäilee indoeurooppalaisten alkuperää Mustanmeren ja Kaspian aroilla, sillä po. näkemys on vahvistunut nykyisissä tutkimuksissa. Asko Parpolan ja Jorma Koivulehdon näkemys IE-kantakielen ja Uralilaisen kantakielen kontaktista po. seudulla, ja ajoitus n. 4000 eKr., on perustelluin toistaiseksi esitetty näkemys. Nämä maahanmuuttajat eivät myöskään perustaneet po. alueille kuhunkin erilaista kulttuuria, vaan omaksuivat sikäli kuin kykenivät paikallisen kulttuurikehityksen tuloksia. Muutenhan nämä kaikki IE-kulttuurit olisivat samanlaisia, mitä ne eivät ole. käänt.huom.)

(Jopas jotakin. Kirjoittaja näyttää unohtaneen, että jopa heettiläisillä oli aluksi matrilokaalinen perimys kuninkuudessa ym., jota he eivät ole voineet tuoda Mustanmeren alkukodista, vaan he olivat omaksuneet sen vanhemmalta kulttuurilta. Matrilokaalisuudesta jne. on paljon todisteita. Siinä hän on oikeilla jäljillä, että invaasio kesti pitkään ja oli monivaiheinen. Mitä tulee "poliittiseen korrektiuteen", menee vaikka kiltisti Helsingin yliopistoon, ja ottaa selvää mikä on korrektia ja mikä ei. Sana sopii paremmin kirjoittajaan itseensä. käänt.huom.)

(Tässä mennään poikain seikkalukirja-tasolle. Maanviljely oli vakiintunut Keski-Eurooppaan jo ennen IE-nomadien tuloa, ja siitepöly-analyysit kertovat, että maisemat olivat aukeita ja osin puuttomia jo megaliitti-kulttuurin (ei-IE) maanviljelyn seurauksena. Kirjoittaja romantisoi IE-paimentolaisten tuloa kuvittelemaansa kehittymättömän Euroopan erämaahan. "Bullshittiä" IE-kielellä sanottuna. Paimentolaisten sotilaallinen menestys ei ole yleensä perustunut parempaan aseistukseen, vaan liikkuvuuteen ja ennenkaikkea sellaisten kiinteiden kohteiden puuttumiseen, joita olisi pakko puolustaa vihollisen uhatessa. Maanviljelijät olivat sidottuja peltoihinsa. Siksi heidän oli vaikeampi sotia. käänt.huom.)

Monet näistä myyteistä on aikoinaan sepitetty huvittamaan sotureita erilaisissa juhlissa, eivätkä ne todista välttämättä mitään siitä, onko niissä kuvattua verenvuodatusta ja väkivaltaa koskaan tapahtunut. (Tässä kirjoittaja on oikeassa, mutta muistetaanko tätä näkökohtaa useinkaan, kun ihastellaan "hurjia viikinkejä"? käänt.huom.) Kuten jokainen runonlaulaja tai häntä kustantava sotaherra tiesi, seksi ja väkivalta myyvät hyvin. Kristityt, jotka kirjoittivat muistiin meille säilyneet kelttiläiset ja germaaniset tarinat, eivät hyväksyneet säädytöntä huumoria ja erotiikkaa, mutta tarinat joissa veri roiskuu ja rytisee sopivat heillekin. Pakanallisia pappeja ja maageja myönteisesti kuvaavat tarinat eivät myöskään tulleet säilytetyiksi kristillisten kirjoittajien toimesta.

Indoeurooppalaisten ylivoimaisesta pronssi- ja myöhemmin rauta-teknologiasta johtuu, että Rooman imperiumin aikaan mennessä lähes kaikki Euroopassa puhutut kielet, lukuunottamatta baskia, suomea ja saamea, kuuluivat indoeurooppalaisen ryhmän läntiseen haaraan. Kaikki Uralilta länteen muodostui löyhästi yhteenliittyvästä kudelmasta kulttuureja, jotka olivat sekoitusta enemmän tai vähemmän indoeurooppalaisista aineksista ja alueen vanhemmista kulttuureista. (Vastaa lähes täysin Maria Gimbutasin teoriaan perustuvaa näkemystä. käänt.huom.) Suurin ryhmä Rooman imperiumin rajojen ulkopuolella oli keltit, ja seuraavaksi germaanit. Jotkut tutkijat yhdistävät germaanit tiukasti keltteihin jopa kulttuurisen kokonaisuuden osaksi, mikä harmittaa saksalaisia tutkijoita kovasti.

Palatakseni omaan aikaamme, eurooppalainen paleopakanismi koostuu neljästä toisiinliittyvästä kerrostumasta:
1. Ensimmäiseksi alkuperäinen indoeurooppalaisia edeltänyt uskonto, joka toki oli tulosta miljoonien vuosien uskonnollisesta kehityksestä, ja myös useamman kulttuurin yhteensulautuma.
2. Toiseksi, proto-indoeurooppalaisten uskomusjärjestelmä ennen heidän migraatiotaan.
3. Kolmanneksi prossikauden indoeurooppalaiset uskomukset mukautuneena erilaisiin paikallisesti olemassaolelleisiin kulttuureihin.
4. Neljänneksi "korkea uskonnoksi" kehittyneet enemmän tai vähemmän eriytyneet indoeurooppalaiset kulttuurit.

Näiden erilaisten kerrostumien selvittäminen tulee viemään tutkijoilta aikaa, sikäli kun se on mahdollistakaan.

Georg Dumezilin ja muiden tukijoiden ansiosta meillä on selvä käsitys pappis-kastin sosiaalisesta, poliittisesta, maagisesta ja uskonnollisesta funktiosta indoeurooppalaisessa paleopakanismissa. Käytän sanaa "kasti" tarkoituksellisesti myös läntisten indoeurooppalaisten kulttuurien yhteydessä osoittaakseni, että ne ovat rakentuneet samalle sosiaaliselle perustalle, jonka me tunnemme vedalaisesta Intiasta: Papisto, sotilaat, ylemmän ja alemman luokan tuottajat (farmarit, ammattimiehet, kauppiaat, paimenet, etc.), ja orjat, kulttuurisesti "ulkopuoliset", ja jonkin sortin "kuninkaalliset", joita oli jokaisen heimon keskuudessa. Tosiasiallisesti selvä yhteys voidaan osoittaa latinalaisen flamenin, kelttiläisen draoin (druid) ja vedalaisen brahminin välillä uskonnollisen, poliittisen ja sosiaalisen funktion tasolla.

(Nyt se sen möläytti: Kastilaitos! Kirjoittajan "paleopakanismi" on kuin vastaus kartanonsa ullakolla kokaa faarin piirongin puleeratulta pinnalta nuuhkivan Eurooppaa raiskaten, ryöstäen ja kartano-omaisuutta haalien rymynneen kleptomaani-kreivin degeneroituneen myöhäis-jälkeläisen houreisiin: Jalot germaanit ovat ylempi kasti! Hohhoijaa. Ei mene indoeurooppalaisilla muutenkaan hyvin, jos kaikki jotain hyödyllistä tekevät ihmisryhmät ovat "alempia" ja joutilaat "ylempiä". Vararikko edessä. käänt.huom.)

Indoeurooppalainen papisto näyttää vastanneen kaikista yhteisistä uskonnollisista menoista, kun taas yksityisistä vastasivat perheiden päät kukin itse. Yleiset seremoniat toimitettiin useimmiten pyhissä lehdoissa, joissa oli pyhiä puita (Myös suomalaisilla ja uralilaisilla. käänt.huom.). Euroopassa pyhässä lehdossa oli tavallisesti koivu, marjakuusi ja tammi tai saarni.

Pappis-kastin jästen vastuulla oli musiikki, runonlausunta ja rukoukset, eläinten uhraaminen (joskus uhrattiin rikollinen tai sotavanki), ennustaminen rituaalisen tulen liekeistä tai uhrieläimen sisälmyksistä, ja muut rituaaliset toimet. Kastin arvokkaammat jäsenet, druidit, brahmaanit ja flamensit, olivat vastuussa siitä, että rituaali suoritettiin tarkalleen tradition mukaan. Ilman tälläistä valvontaa yhteiset rituaalit olisivat olleet mahdottomia, sillä väärinsuoritetusta toimenpiteestä olisi aiheutunut suunnaton vaara heimolle. Caesar kertoo, että druidin läsnäolo oli välttämätöntä kaikissa gallien uhreissa.

On jonkinverran käsitystä siitä, mihin indoeurooppalainen papisto uskoi. Heillä oli käsitys jälleensyntymästä, ja ajasta kuoleman ja uudelleen syntymän välillä toisessa maailmassa, joka oli melkoisen samanlaista kuin maanpinnallakin. Tiettyjen puiden pyhyyteen uskottiin myös, ja jatkuvaan yhteyteen kuolleiden henkilöiden, esivanhempien ja jumaluuksien kanssa. Uskottiin myös, että magiikassa valitsee tietyt samanlaisina pysyvät lainalaisuudet.

Intiassa harjoitettua joogaa muistuttavia askeettisia traditioitakin lienee ollut, mahdollisesti liittyen luostareiden pakanallisiin vastineisiin. Itse uskon myös jonkinlaisen eurooppalaisen tantrisen" tradition olleen olemassa. Siihen on voinut sisältyä sopivan tajunnantilan tavoittelua seksillä ja psykoaktiivisilla aineilla (..joiden käyttö oli rajoitettu rituaali-tilanteisiin. käänt.huom.). Ei-indoeurooppalaista shamanistista metodiikkaa on säilynyt Keski-Aasiassa ja suomalaisilla alueilla, jopa nykyaikanakin liittyen metsästys-keräily -elinkeinon shamanismiin. Nämä taidot ovat voineet olla käytössä sopiviksi muuntuneina vielä indoeurooppalaisessa Euroopassa.

Ainoastaan läntisisillä kelteillä näyttää olleen papiston, druidien, heimojenvälistä yhteydenpitoa matkustelevien bardien ja brehonien, tuomarien ja rauhanvälittäjien, kautta. Yleensä indoeurooppalainen papisto näyttää pysyneen oman kansallisuutensa parissa (Tämä on selvästi ei-eurooppalainen piirre, koska jo paleoliittisen kivikauden maalaus-luolien aikaan näyttää pidetyn suuria monia heimoja tms. yhteisöjä käsittäneitä suur-kokoontumisia juuri uskonnon merkeissä. Nämä juhlat olivat tärkein instrumentti, jolla "30 000:n vuoden rauhantilaa" ylläpidettiin. käänt.huom.). Ajanlaskumme ensimmäisillä vuosisadoilla germaanien papisto näyttää menettäneen asemaansa.

Emme tiedä, olivatko muut kuin korkeimmat papit ja papittaret täysin ammattiinsa omistautuneita. Kelttiläisen kulttuurin kukoistusaikana papin koulutuksen sanottiin kestävän kaksikymmentä vuotta kovaa työtä, mikä ei jättänyt tilaisuutta harjoittaa muuta ammattia. Skandinaviassa kerrotaan olleen pappeja ja papittaria, godar ja gydjyr, jotka elivät pienissä temppeleissä määräajoin suorittavat kiertomatkan maaseudulla jumalansa tai jumalattarensa veistoskuvan kanssa. Heidän sanottiin olevan "naimisissa" tämän patsaan kanssa. Useimmissa germaanien, slaavien ja balttien kulttuureissa papisto lienee työskennellyt osa-aikaisesti, kuten useimmissa heimoyhteisöissä.

(Islannin asutushistoriasta johtuen -tietyt norjalaiset varakkaat henkilöt möivät maansa, hankkivat laivan ja tarvikkeet, ja palkkasivat väen uudisasutusta varten- uhripappina, godina, toimi yleensä tämän asutuksen perustaja tai hänen seuraajansa. Mantereella, missä yhteisöt olivat muodostuneet jo aikana jota kukaan ei muistanut, uhrit olivat yhteisön eikä yhden suurtalouden suorittamia. Hyvin tunnetut mordvalaisten ym. suomalais-ugrilaisten uhrijuhlat järjestettiin koko kylän toimesta asiansa osaavien toimiessa papin tehtävissä. Sana "tietäjä" kuvaakin tavallisen ihmisen ja papillisiin tehtäviin kelpaavan eroa. Indoeurooppalaisilla näyttää olleen pitkälle sama järjestys. käänt.huom.)

Tärkeä seikka, mikä wiccojen tulee huomata, on että kaikissa indoeurooppalaisissa kulttuureissa oli erilliset sanat papille, papittarelle, parantajalle, kätilölle, ennustajalle, avioliittojen järjestelijälle, ja "tietäjä" ("wise one"). Mikään niistä ei ole yhdistettävissä, ei lingvistisesti eikä metaforisesti, sanueeseen, josta juontuu anglo-saksin "wicca / wicce", ja lopulta modernin englannin "witch". Huolimatta siitä, että modernissa wiccalaisuudessa uskotaan ko. sanan tarkoittavan "viisas" ("wise one"), se näyttää merkinneen "manaajaa" ("bender, changer, sorcerer"), millä on neutraali tai negatiivinenkin arvovaraus jopa paleopakanismissa. Mitä se sitten onkaan merkinnyt, hyvää tai pahaa, "witch/wicca" ei ole tarkoittanut Vanhan Uskonnon pappia tai papitarta.

Kansanmurhakampanja, jolla druidit tuhottiin, ansaitsisi oman lukunsa. Valloittaessaan Hispaniaa, roomalaiset totesivat druidien olevan heille suuri haitta. Papiston vaeltavat jäsenet varoittivatkin vielä alistamattomia heimoja roomalaisten aikeista käydä näiden kimppuun. Julius Caesar antoi Galliassa tappaa kaikki druidit, joita hänen joukkonsa saivat käsiinsä.

Kun Rooman imperiumi joutui kristittyjen käsiin, kirkko jatkoi kaikkien druidien tai muiden paleopakanallisten pappien tappamisen politiikkaa. Tultaessa seitsemälle vuosisadalle C.E. pakanallinen papisto oli joko murhattu, karkoitettu tai ajettu maan alle koko läntisessä Euroopassa. Osassa Walesia ja Irlantia, ja ehkä Skotlannin ylämailla, jäänteitä druidismista näyttää olleen säästynyt kelttiläisen kirkon instituutioihin vahvasti naamioituneina. Bardit, runonlausujat, ja brehonit, kuten myös maaseudun väen perinnäiset vuotuisjuhlat jatkoivat vanhaa perinnettä. 1700-luvun "mesopakanistiset" vapaamuurari- ja ruusuristiläis-druidistit lienevät löytäneet jotain säilynyttä.

Kansanperinteen tutkijat, antropologit ja musiikin tutkijat ovat löytäneet Latviasta, Liettuasta ja Virosta merkkejä siitä että "paleopakanismi" olisi ehkä säilynyt pienissä kylissä, metsien ja soiden takana, jopa tälle vuosisadalle! Joissakin näissä kylissä ihmiset pukeutuivat yhä pitkiin valkoisiin kaapuihin, ja menivät ulos pyhiin lehtoihin suorittamaan seremonioita, niin äskettäin kuin toisen maailmansodan aikana! (Kirjoittajan olisi pitänyt lukea Uno Harvaa ym., mutta niitähän ei englanninkielinen maailma tunne, vaan tuijottaa tiiviisti indoeurooppalaiseen napaansa. käänt.huom.)

Neuvostoliiton aikana tutkijat haastattelivat paikallisia pappeja, äänittivät lauluja ja seremonioita. Näitä "omalaatuisia traditioita" tutkiessaankin he tekivät töitä tasapäistääkseen nämä maalaiset kunnon marxilaisiksi. Ironista kyllä, jotkut vanhimmat "fossiilit" säilyneestä indoeurooppalaisesta traditiosta ovat nähtävissä suomalais-ugrilaisilla kansoilla, kuten tseremisseillä. (Sinäkin sen huomasit, rakas Watson. Tseremissiläisen uhrirukouksen koko teksti onkin englanniksi Suomalaisilla Pakanasivuilla [at "Finnish Pagan Pages" on http://pakana.cjb.net] käänt.huom.) Monet näistä teksteistä on julkaistu Neuvostoliiton aikaisissa tieteellisissä julkaisuissa, eikä niitä ole koskaan käännetty englanniksi (-poor boy..) Tämä aineisto, joka yhdistää kelttiläiset ja vedalaiset lähteet, voisi antaa meille useimmat kadonneista linkeistä paleopakanistisen druidismin rekonstruoimiseen. (Don´t forgett: Finnish Pagan Pages on the Internet)

(Miksei samantien myönnä, ettei "paleo-druidismi" ole indoeurooppalaista vaan eurooppalaista, kuten myös tseremissien, virolaisten ja udmurtien yhä jatkuva Vanhan Uskonnon harjoitus. käänt. huom.)

Ei ole todisteita, että druidit olisivat olleet monoteisteja, tai "esi-kristittyjä kristittyjä", eivätkä he ymmärtäneet Pythagoraan lausekkeita tai gnostisia ja kabbalistisia salaisuuksia, paitsi että pytagoralaisuudella on yhteyksiä indoeurooppalaisiin myytteihin. Druideilla ei myöskään ollut pitkiä valkoisia partoja, varsinkin kun 50% heistä oli naisia. Huolimatta Pliniuksen maininnasta, druideilla ei ollut myöskään kultaisia sirppejä, koska kulta pehmeänä metallina ei toimi kasvien leikkaamisessa, joskin sirppi on erinomainen symboli luonto-painotteiselle uskonnolle.

Niiden, joita inspiroi moderni druidilaisuus, tulee kyetä erottaa höpinät vakavasta tiedosta. Edessä oleva tehtävä on suuri, mutta sitäkin tärkeämpi. Tuloksena voimme nähdä tarkemman kuvan "Vanhasta Uskonnosta", kuin mitä uuspakanoilla on tähän mennessä ollut käytettävissään, ja se voi vaikuttaa tulevaisuuteemme ja myös koko planeetan tulevaisuuteen pitkäksi aikaa eteenpäin.

Isac Bonewits

Iisakin sivu: http://www.neopagan.net/IE_Paleopaganism.html

Tseremissien pakanallinen uhrirukous: A Mari pagan sacrificial prayer from the 19th century, at "Finnish Pagan Pages"