Edelliseen osaan.
Teoria kaksitasoisesta sensomotorisesta tukahduttamisesta väkivallan aiheuttajana tulee erityisen hyvin havainnollistetuksi niiden yhteiskuntien, joissa esiintyy sekä lapsuuden että nuoruusiän fyysisen mielihyvän korkea taso, vertailussa yhteiskuntiin joissa mielihyvää on niukalti molempien tärkeiden kehitysvaiheiden aikana. Tilastollinen yhtäläisyys on erityisen huomattava. Todennäköisyysprosentti, että yhteiskunta voisi olla fyysisesti väkivaltainen jos se huolehtii lasten mielihyvästä ja suvaitsee myös esiaviollista sukupuolisuutta, on vain 2% (48/49). Todennäköisyys, että nämä piirteet esiintyvät sattumalta yhdessä, on 125 000 : 1. En tiedä toista kehityksellistä variaatiota, jolla olisi näin korkea ennustettavuus. Meillä näyttää siis olevan hyvin vankasti perusteltu sääntö: Fyysisesti tyydyttävät ihmisyhteisöt ovat erittäin epätodennäköisesti fyysisesti väkivaltaisia. Sen mukaisesti, että fyysinen hellyys ja mielihyvä sekä nuoruusiässä että lapsuudessa ovat yhteydessä väkivaltaisuuden esiintymiseen, me löydämme todisteita merkittävästä yhteydestä esiaviollisen seksin rangaistavuuden ja erilaisten rikosten ja väkivaltaisten toimien välillä. Kuten taulukko 4 [Taulukko 4] osoittaa, monissa tapauksissa esiaviollisen seksin tukahduttaminen liittyy suureen yhdyskuntakokoon, monimutkaisiin sosiaaliryhmien suhteisiin, luokkaeroihin, rajoittuneisiin ydinperheisiin, vaimojen ostamiseen, käytännön orjuuteen, ja jonkinlaisen Jumalan esiintymiseen ihmisten moraalin määrääjänä. Yhteys suppean perheen ja esiaviollisen seksin tuomittavuuden välillä johtaa ajattelemaan, että länsimainen ydinperhe on ehkä vaikuttanut meillä vallitsevaan seksuaalisuuden ilmaisemisen tukahduttamiseen. Saman suuntainen vaikutus yhteiskuntaamme on voinut olla yhdyskuntien koolla, sosiaalisen rakenteen monimutkaisuudella ja yhteiskuntaluokkien eroilla. Ei ole myöskään yllättävää, että itsekkyys, oman voiton tavoittelu ja narsismi kukoistavat fyysisen mielihyvän tukahduttamisen olosuhteissa. Exhibitionistisen tanssin ja pornografian roolina näyttää olevan normaalin seksuaalisen toiminnan korvaaminen. Joidenkin kansakuntien keskuudessa, missä naisellista seksuaalisuutta tukahdutetaan erityisen voimakkaasti, pornografinen taide on kehittynyttä.
Avioliiton ulkopuolinen seksiTarkastelen myös avioliiton ulkopuolista sukupuolikäyttäytymistä koskevia kieltoja rikollisuuden ja väkivallan kautta. Tiedostot osoittavat selvästi, että rankaisevan tukahduttava asenne avioliiton ulkopuolisia sukupuolisuhteita kohtaan on yhteydessä fyysiseen väkivaltaan, henkilöön kohdistuviin rikoksiin ja käytännön orjuuteen. Yhteiskunnat, jotka arvostavat yksiavioisuutta, pitävät myös korkealla sotilaallista kunniaa ja palvovat aggressiivisia jumalia.Kulttuurienväliset vertailut tukevat niiden psykologien ja sosiologien näkemyksiä, joiden mielestä ne seksuaaliset ja psykologiset tarpeet, jotka eivät täyty avioliitossa, tulee ratkaista sen ulkopuolella, ilman että aviosuhteen ensisijaisuus tulee vahingoitetuksi.
Nämä löydöt osoittavat musertavasti, että ruumiillisen mielihyvän kieltämisellä on väkivaltaisuutta ja sotaisuutta lisääviä seurauksia. Näitä havaintoja voidaan solveltaa myös monimutkaisempien teollisten ja jälkiteollisten yhteiskuntien tarkasteluun. Rikollisuus ja fyysinen väkivalta on merkittävästi lisääntynyt viimeisimmän vuosikymmenen aikana USA:ssa. FBI:n tilastojen mukaan sekä murhat että törkeät pahoinpitelyt kasvoivat 53% vuosien 1967 ja 1972 välisenä aikana, ja väkivaltaisten raiskausten määrä kasvoi vastaavasti 70%. Nämä tilastot nostavat jälleen esiin kysymyksen seksin ja väkivallan suhteesta. Raiskaus-tilastot ovat kylmä todiste, joka osoittaa seksuaalisen väkivallan suositummuutta seksuaaliseen nautintoon nähden USA:ssa. Tämä heijastaa asennettamme, joka hyväksyy seksuaali-painotteiset elokuvat, jotka sisältävät väkivaltaa ja raiskauksia, ja tuomitsee seksuaalisuuden nautintojen kuvaamiseen keskittyvissä filmeissä. Elokuvateatterit naapurustossamme esittävät seksiä ja väkivaltaa sisältäviä tuotteita, kuten Straw Dogs, Clockwork Orange ja The Klansman, kun samanaikaisesti pidetään pannassa nautintoja esittäviä, kuten Deep Throat ja The Devil in Miss Jones. (On huomattava, että alkuperäinen Prescottin artikkeli on kirjoitettu 1975, ja sen jälkeen on tapahtunut kehitystä sekä huonompaan että parempaan suuntaan po. sektorissa. 70-luvun ilmapiirissä ei-väkivaltainen porno saattoi jopa vaikuttaa "pehmeämmältä" vaihtoehdolta, mutta myöhempi kehitys on korostanut tämänkin lajin nais-vastaisuutta ja katsojan mieleen tuputtaman naisen esineellistämisen kielteisyyttä. Ihmisten mieliä viihde-konglomeraattien kautta raaistava teknokaupallinen systeemi korostaa tänään seksiä aiempaa enemmän, mutta esittää sen epäinhimillisen tyhjänä, melkein pelkkänä motorisena suorituksena, josta "turha" ihmisten välinen suhde on karsittu minimiin. Jos 30 vuotta sitten sukupuolisuutta tukahdutettiin, 2000-luvulla se tahritaan kaupallisuuteen ja hengettömyyteen, josta on vain yksi askel ihmissuhteissa tapahtuvan tyydyttymisen korvaamiseen kokonaan prostituutiolla, johon elokuvateollisuuden pääomat luultavasti siirtyvät, kunhan ovat pohjustaneet tämän uuden kultakaivoksensa. käänt.huom.) Yritykset kieltää hierontaleikit ovat eräs osoitus nautinnonvastaisista asenteistamme. Ilmeisesti nautintoa tuottava sukupuolisuus on moraalitonta ja mahdotonta hyväksyä, mutta seksi väkivallan kanssa on moraalista? (Tämä asenneilmasto, jota vastaan Prescott polemisoi, on varsin pitkälle korvautunut 30:ssa vuodessa joustavammalla mutta yhtä elämänkielteisellä taktiikalla. käänt.huom.) Suoritin kyselytutkimuksen, johon osallistui 96 keskimäärin 19 vuotiasta opiskelijaa, ja heidän vastauksensa tukivat yhteyttä fyysisen nautinnon (erityisesti esiaviollisen seksin) torjunnan ja fyysisen väkivallan ilmaisun välillä. Vastaajat, jotka tuomitsivat abortin, syyllistivät esiaviolliset suhteet ja alastomuuden perheen piirissä, hyväksyivät todennäköisesti kovat fyysiset rangaistukset lapsille ja uskoivat kivun auttavan vahvan moraalisen luonteen kehittämisessä. Nämä vastaajat myös usein pitivät alkoholia ja päihteitä tyydyttävämpinä kuin seksiä. Tämäkin kysely tukee vahvasti mielihyvän ja väkivaltaisen käyttäytymisen välistä käänteistä riippuvuutta, joten nautinto-väkivalta vastakkaisuus ja toistensa pois-sulkevuus, mikä havaittiin antropologisessa aineistossa primitiivisistä kulttuureista, on havaittavissa myös kehittyneissä teollisissa yhteiskunnissa. Toinen mahdollisuus tarkastella yhteyttä väkivallan ja nautinnon välillä on tutkia yhteiskunnan asennetta huumeisiin. Yhteiskunnat tapaavat tukea sellaista käyttäytymistä, joka vastaa niiden normeja. USA:n yhteiskuntaa voi kuvailla kilpailulliseksi, aggressiiviseksi ja väkivaltaiseksi yhteisöksi. Niin muodoin voimme odottaa sen tukevan sellaisten päihteiden käyttöä, jotka sopivat em. käyttäytymiseen, ja vastustavan sellaisia joiden vaikutus saattaa olla päinvastainen.
Alkoholin vaikutukset ovat hyvin tiedossa. Sen nauttiminen edistää väkivaltaisen käytöksen ilmenemistä, ja huolimatta hyvin haitallisista seurauksista varsinkin kroonisille käyttäjille, se on hyväksytty USA:n yhteiskunnassa. Marihuana on toisaalta nautintoa indusoiva huume, joka vähentää käyttäjänsä väkivaltaisuutta ja aggressiivisuutta. Otaksun, että se on tästä syystä kielletty USA:ssa. Vastaavista syistä heroiini on kielletty mutta metadoni, joka on addiktiivinen huume ilman nautinnollista vaikutusta, on sallittu.
(Tässä Prescott erehtyy pahemman kerran. Alkoholilla tuskin saadaan aikaan väkivaltaista käyttäytymistä sellaisissa ihmisissä, joihin väkivaltaa ei ole aiemmin kuvatuilla tavoilla "ladattu" yhteiskunnan toimesta. Marihuanan käyttö on Prescottin kirjoittamis-ajankohdan jälkeen levinnyt "hippi"-piireistä sellaisiin yhteiskuntaryhmiin, jotka ovat perinteellisesti käyttäytyneet väkivaltaisesti, ja he tekevät sitä yhä. Marihuana ja sen kovempi versio, tiiviimmässä muodossa markkinoitu cannabis, ovat "lievinä" huumeina krapulan jälkeen elimistöstä poistuvaa alkoholia vaarallisempia, koska ne kasaantuvat elimistöön -mm. aivokudokseen- aiheuttaen pidempään jatkuneen käytön yhteydessä fyysistä ja henkistä rappeutumista.
1970-luvun psykologeilla ja antropologeilla ei ollut nähtävissään esimerkkejä pitkään jatkuneen cannabiksen käytön seurauksista, joita tänään saattaa hoiperrella tyhjin silmin vastaan Helsinginkin kaduilla. On huomattava, että eräiden tutkijoiden havainnot mm. marihuanasta [=jalostamaton mieto cannabis] ovat yhteisöistä, jotka ovat olleet ko. huumeen kanssa tekemisissä "aina", eli sen haittavaikutukset eivät enää yllätä, ja aineen kanssa ollaan "sinut". Eräät hyvin repsessiiviset ja aggressiota ihannoivat yhteiskunnat -arabimaat ym.- ovat kriminalisoineet alkoholin vaikka sallivat käytännössä kansalaistensa hashis-pöllyttelyt. Se ei estä kyseisten kansakuntien länsimaista katsojaa kuvottavaa sotakiihkoa eikä naisten alentamista esineen tasolle.
Alkoholi-kiellolla arabimaissa ja cannabis-kiellolla länsimaissa lienee melko yhtäläinen syy: Uuden huumeen tulo on aina sosiaalinen katastrofi, jolla on sietämätön inhimillinen ja myös taloudellinen hinta. Eräiden kauppakomppanioiden vastuuton toiminta alkuperäiskansojen parissa on surullinen esimerkki narkoottisen mullistuksen vaikutuksista, ja hallitukset useimmissa maissa näyttävät ottaneen oppia historiasta. Hyvä niin. käänt.huom.) Taulukko 5 [Taulukko 5] osoittaa hyvin suurta korrelaatiota alkoholin käytön ja rankaisevan kasvatuksen välillä. Henkilöt, jotka ovat saaneet vain vähän hellyyttä äideiltään ja joilla on ollut rankaiseva isä, ovat taipuvaisia tulemaan vihamielisiksi ja aggressiivisiksi juopuneina. Tälläiset henkilöt löytävät alkoholista enemmän tyydytystä kuin seksistä. Rankaisevan kasvatuksen ja huumeiden käytön välinen yhteys näyttää yhä vahvemmalta. Ne vastaajat, joita oli fyysisesti rankaistu lapsina, osoittivat alkoholin esille tuomaa vihamielisyyttä ja aggressiivisuutta, ja he todennäköisesti löytävät alkoholista ja huumeista enemmän nautintoa kuin seksistä. Myöskin ne, joiden vastauksissa esiaviollista seksiä pidetään "ei-hyväksyttävänä", ovat yleensä aggressiivisia juopuessaan, ja myös saavat alkoholista tai huumeista enemmän nautintoa kuin seksistä. Näillä todisteilla voimme päätellä, että huumeiden tuottama "nautinto" toimii korvikkeena somatosensorisille nautinnoille. |
(Prescottin tutkimuskohteena ollut maailma on osin muuttunut sekä huonompaan että parempaan suuntaan. Jos 1970-luvulla läntistä kulttuuripiiriä leimasi kristillis-pohjainen seksuaalikielteisyys, tänään kirkko on vaihtunut viihdeteollisuuteen, jonka linjana on toteuttaa seksuaalikielteisyyttään raaistamalla sukupuolisuus, ja esineellistämällä naiset kasvavan miessukupolven mielissä aivottomiksi nautinnontuottamis-koneiksi, joihin ei tarvitse luoda minkäänlaista henkistä kontaktia tai tajunnan yhteyttä. Ihmissielun typistämisestä ja henkisestä rampauttamisesta on siis edelleen kyse, mutta taktiikka on vaihtunut joustavammaksi -ja vaarallisemmaksi.
Prescottin kuvaama aggressiivinen miestyyppi löytyy nyky-Suomessa tälläkin vuosituhannella. Jos ei muualta, niin monoteistisen isä-jumala -uskonnon leimaamista takapajuisista kulttuureista saapuneiden maahanmuuttajien joukosta, mikä ei tarkoita sitä, että suomalaiset olisivat itsekään vapaita po. atavismista.
Kun länsimaisen kulttuurin seksuaalismoraalinen ilmasto on muutosprosessin kourissa, Prescottin tarkastelemana ajankohtana mahdollisesti riittänyt vasta-asenne, seksuaalimyönteisyydellä seksuaalikielteisyyttä vastaan, ei ole enää riittävä. Tänään mainonnan ja viihteen kaikkialle ulottuva koneisto suorastaan tyrkyttää seksiä -heidän muokkaamassaan formaatissa- lähes kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin yhteyksiin. Karkeasti ilmaistuna: Vastakulttuuri ei voi enää liputtaa seksuaalisuuden määrän puolesta, vaan "laadun". Tämä tarkoittaa sitä, että on aloitettava seksuaalisuuden ja ihmisluonnon tuntemisesta, ja sitä kautta opittava erottamaan globaalin kaupallisen teknosysteemin muokkaama rujo "seksin" määritelmä siitä, mitä ihminen pohjimmiltaan haluaa, ja mikä lähtee hänestä itsestään. Tämä tie on looginen, antoisa, mutta se ei ole helppo. käänt.huom.)
Uskonnolliset juuretFilosofista dualismia ja teologian ruumis/sielu -suhdetta voidaan tarkastella fyysisen nautinnon ja fyysisen väkivallan asetelmaan verraten. Läntisessä filosofisessa perinteessä ihminen ei ole ehyt olento, vaan nähdään jakautuneena ruumiiseen ja sieluun. Kreikan filosofian näkemys ruumiin ja sielun yhteydestä on kovin erilainen, kuin judeo-kristillinen käsite, joka asettaa ristiriidan ruumiin ja sielun välille. Judeo-kristillisen näkemyksen mukaan ihmiselämän tarkoitus on sielun pelastaminen, ja ruumis on vain este tämän päämäärän tiellä. Ruumista pitää siis rangaista ja tukahduttaa. Apostoli Paavalin sanoin: "Sillä jos te lihan mukaan elätte. pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää." (Roomalaiskirje, 8:13) Paavalin selvästi ilmaisema tavoite on somatosensorisen nautinnon "kuolettaminen" ja korvaaminen sielun pelastamisella."Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä." (1. korinttolaiskirje 7:1) Aristoteles ei nähnyt ristiriitaa ruumiin ja sielun välillä, vaan mieluummin suhteen jossa mieli on riippuvainen ruumiin tilasta. Hän totesi, että "ruumiista huolehtimisen tulisi olla ennen sielua." (Politica) |
Tämä diagrammi esittää kasvuympäristön vaikutukset aivosoluun, joka on peräisin rotan visuaalisen cortexin neljännestä kerroksesta. Dendriittien haarakkeiden lukumäärä on selvästi suurempi, jos eläin on kasvatettu virikkeellisessä ympäristössä ("Enriched environmental condition", EC), verrattuna lukumäärään, joka on vastaavasti rotilla, jotka ovat viettäneet aikansa tavallisessa kahden rotan häkissä. ("Social condition", SC), tai rotilla, joiden ympäristönä on ollut yksittäis häkki ("Isolate condition", IC)
Tämä osoittaa, että äärimmäiset olosuhteet eivät ole tarpeen aivojen rakenteellisten muutosten aikaansaamiseen. Dendriitit, jotka ovat tavallisesti haarakkeisia, ovat ne aivosolun osat, jotka siirtävät hermoimpulssin toiseen soluun, eli niiden avulla neuronit (aivosolut) kommunikoivat keskenään. Monihaarakkeiset solut mahdollistavat aktiivisemman aivotoiminnan, kuin vain harvoja tai epänormaaleja haarakkeita käsittävät solut. Otaksutaan, että aivojen rakenteen monimutkaisuus on yhteydessä kykyyn ratkaista monimutkaisia älyllisiä tai sosiaalisia ongelmia, ja toisaalta dendriittien epänormaalius aiheuttaa haitallisia ilmiöitä aivoissa. Lähde: Volkmar ja Greenough [9] |