11.09.2001
"Jihad" contra "Ristiretki"

Pahimmat pelkomme "Jerusalemin uskontojen" sotaisesta luonteesta osoittautuivat tosiksi. Islamin kirkastamiseksi muslimi-fundamentalistit tappavavat "vääräuskoisia", eikä amerikkalaisille lentoemännille suoda muita oikeuksia, kuin mitä Pyhä Koraani määrää teurastettavien eläinten kohtelusta: Pitää käyttää terävää veistä. Varmuuden vuoksi Georg Bush Jr. julisti "Ristiretken" Afganistania vastaan, eli globaalit keskiaika-bileet ovat alkaneet? Seuraavassa pakanallisia kommentteja.


 
"Neuropsykologisen näkökulman mukaan suurin uhka maailmanrauhalle tulee niiden kansakuntien taholta, jotka tarjoavat virikeköyhimmän ympäristön lapsilleen, ja tukahduttavat eniten seksuaalista nautintoa ja naisen sukupuolisuutta."

J.W.Prescott

  1. Linkki J.W.Prescottin artikkeliin
  2. Starhawkin Mietteitä 11.90. jälkeen
  3. "JHWE-virus" iski jälleen?
  4. Uudella sivulla: Suomalaiset ja Islam
  5. Uudella sivulla: Islamin ja Kristinuskon sota?


 
 
"Haluan rauhaa, en sotaa, mutta pelkkä "rauhasta" puhuminen ei riitä vähentämään sitä pelkoa, vihaa ja voimattomuuden tunnetta, jota ihmiset tuntevat."

Täti-Starhawk arvioi ympäristöliikkeen tilannetta 11.09. jälkeen

 
Täti Starhawkin mietteitä 11.09. jälkeen ("Hold the Vision" 14.09. 2001)

Maailma muuttui viime viikolla. Väkivallan ja kauhun tapahtuma maksoi tuhansien ihmisten elämän, ja hajoitti tulevaisuuden toiveemme ja suunnitelmamme.

Me, jotka olemme työskennelleet maailmanlaajuisen oikeudenmukaisuuden puolesta, olemme nyt kasvokkain tavattoman haasteen kanssa. Seattlen tapahtumien jälkeen olemme joutuneet rakentamaan ja ylläpitämään liikettämme yhä pahenevan poliisin väkivaltaisuuden ja median harjoittaman leimaamisen painostamina. Genovan tapahtumat eivät masentaneet meitä, ja viime kuun lopun mielenosoitukset Washington DC:ssä osoittivat liikkeemme yhä kasvavan. Yleinen mielipide oli kääntymässä ja korporatiivisen hallitsemisen oikeutus oli katoamassa.

Viime tiistain terroristihyökkäys veti maton alta kaikelta työltämme, lyhyesti sanottuna. Se oli täydellinen tekosyy valtiolle tehostaa tukahduttamista ja rajoittaa kansalaisvapauksia, ja jokainen joka esittää epäilyjä sokeaa kostoiskua kohtaan, tulee leimatuksi.

Kansakunnan mieliala on tänään hyvin rumanoloinen. Ihmiset ovat peloissaan. Heidän tuntemuksensa omasta päätäntävallastaan ja koskemattomuudestaan on rikottu. He tarttuvat mihin tahansa, mikä lupaa antaa takaisin heidän hallintansa oman elämänsä suhteen, ja koska yhteiskuntamme on väkivaltainen, se tarkoittaa rangaistuksia, kostoa ja sotaa.

Monet meidän aktivisteistamme ovat myös peloissaan. Tunnen hyvin kuinka itsekin voisin juuri nyt helposti vajota pelkoon ja epätoivoon. Pelkään tukahduttamistoimia, jotka ehkä alkavat, pelkään omasta puolestani ja pelkään vapauksiemme menettämistä, ja -toki- uusia väkivaltaisia terrori-iskuja. Eniten pelkään kuitenkin liikkeemme jatkumisen puolesta, mikä -kuten uskon- on kriittistä ihmiskunnan säilymisen kannalta.

Kaiken tämän keskellä uskon kuitenkin, että tämänhetkinen kriisi voi antaa suuria mahdollisuuksia, jos vain voimme nähdä ne. Epätavallinen aika tarjoaa epätavallisia avauksia ja mahdollisuuksia. Meidän tavalliset ajattelutapamme ja tapamme hahmottaa tilanteita eivät enää riitä. Kun rakennelmat kaatuvat, jotain uutta täytyy rakentaa tilalle.

Suoriutuaksemme siitä meidän täytyy toimia toisin kuin tavallisesti. Meidän täytyy tunnistaa pelkomme, mutta emme saa antaa pelon määrätä toimintaamme. Pelko johtaa vääriin päätelmiin ja ahtaaseen näkemykseen, vaikka juuri nyt tarvitsemme mahdollisimman selvää ja rohkeaa ajattelua.

"Odottakaa, odottakaa näkemystä, joka on syntymässä," joukkomme julisti Quebec Cityssä. Ehkä radikaalein asia, mitä voimme tehdä juuri nyt on seurata omaa näkemystämme, ei pelkoamme, ja uskoa sen toteutumiseen. Kaikki voimat ympärillämme pyrkivät masentamaan, eristämään ja vaientamaan meidät. Meidän tulee sensijaan edetä, mutta toista tietä, toisin keinoin. Meitä odottaa ja kutsuu hyppy tuntemattomaan.

Liikkeenä olemme usein syyllistyneet siihen, ettemme esitä selvää näkemystä siitä maailmasta, millaisen me haluamme. Minun mielestäni meidän näkemykseemme sisältyy monimuotoisuus ja me suljemme pois dogmaattisuuden ja yhdenmukaisuuden vaatimuksen, mutta kaikessa erilaisten muotojen kirjavuudessakin liikkeellämme on yhteinen perusta: Me haluamme vapautta ja oikeutta kaikille maailmassa. Se kuulostaa perinjuurin patrioottiselta, mutta jos ajattelet sen kaikkia ulottuvuuksia, ne ovat vallankumouksellisia. Me haluamme ettei kenekään maailmassa tarvitse pelätä väkivaltaa, vapauden äärimmäistä loukkausta.

Juuri nyt monet äänet haluavat mobilisoida ihmiset pelon, vihan ja syytösten ympärille. Radikaaleina olemme liiankin usein yrittäneet mobilisoida ihmisiä pois syyllisyydestä ja häpeästä. Nyt olemme hetkessä, jolloin meidän on arvioitava uudelleen asenteemme, strategiamme ja taktiikkamme uskoaksemme mahdollisuuteen kannustaa ihmisiä toimimaan toivon nimissä, toimimaan niiden asioiden puolesta joita he pitävät hyvinä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että hahmotetaan se maailma, jonka haluamme luoda liikkeessämme ja toiminnassamme.

Surun ja tuskan aika voi vahvistaa perustaamme. Nyt, enemmän kuin koskaan aikaisemmin, me liikkeessä toimivat tarvitsemme toisiamme. Meidän on huolehdittava toisistamme ja tuettava toisiamme ollaksemme se yhteisö, jonka olemme luoneet mielessämme. Solidaarisuutemme tulee olla nyt syvempää, kuin koskaan aikaisemmin.

Solidaarisuus tarkoittaa toistemme kuuntelemista ja kunnioittamista, ja tahtoa suojella ja tukea ihmisiä joiden kanssa ollaan ehkä erimielisiä monella tasolla tai jotka yksinkertaisesti ovat ärsyttäviä. Solidaarisuus merkitsee suoran demokratian käytäntömme vahvistamista, avoimuutta ja keskinäistä kommunikointia, ja halukkuutta kuunnella ketä tahansa jolla on sanottavaa.

Solidaarisuus tarkoittaa luopumista tavanomaisesta keskinäisestä politikoinnistamme ja kähminnöistämme (maneuvering), kaikkien kohtelemista avoimuudella ja luottamuksella. Tämä ei ole helppo asia toteuttaa. Nykyisessä tilanteessa, jolloin meitä ympäröivän elämän tavanomaiset kuviot ovat sekaisin, saattaa meidän omien näkemystemme ja käytäntöjemme uudelleenarvioiminen olla helpompaa? Näkökulmat muuttuvat, ja asiat jotka viime viikolla näyttäytyivät niin tärkeinä, voivat nyt osoittautua joutaviksi.

Miltä tämä näyttäisi taktisesti, sanokaamme, DC:ssä kaksi viikkoa sitten? Ensinnäkin, olimme tahattomasti omaksuneet tottumuksen, että yhteenotto (confrontation) on aina voimakkain aktio, että väkivallattomuus on aina moraalisin toimintamalli, että suora toiminta on aina itsestäänselvästi strategiamme, tai että marssi tai joukkokokoontumien & puhujat on kehittynein poliittisen vaikuttamisen muoto. Mikä tekee suurimman vaikutuksen, tai mikä on visionäärisintä?

Kaikki mitä teemme kietoutuu mielestäni jollakin tavalla keskinäiseen haluamaamme vaihtoehtoa määrittelevään keskustelun ja oppimisen prosessiimme. Näkisin mielelläni meidän pohtivan tapoja laajentaa tämä keskustelu omien ryhmiemme ulkopuolelle, yhteiskuntaan, ja tuoda yhteiskunnan äänet meidän keskustelupiiriimme, muistuttamaan yleisistä kiinnostuksen kohteista ja huolenaiheista.

Tämä olisi "teach-in" tai pikemminkin "learn-in" -tapahtuma, jossa me menisimme ulos piireistämme yhteiskuntaan, ja kuulisimme ihmisiltä, miten vallankäyttö ja epätasa-arvoisuus koskettaa heidän elämäänsä, ja mitkä ovat heidän visionsa maailmasta jollaisen he haluavat. Pelon ja epätoivon aikana ihmisten kutsuminen pohtimaan visioitaan olisi vahva toimintamuoto.

Pidän toki tärkeänä, symbolisesti ja poliittisesti, että me jatkamme vahvaa ja näkyvää läsnäoloamme kaduilla, sillä emme voi vapaaehtoisesti luopua yhdestä poliittisesta tilasta missä meillä on ollut merkittävä vaikutus. Mielestäni on tärkeää, että se mitä teemme kaduilla, on ajankohtaan sopivaa ja vaikuttaa toivomaamme suuntaan. Surusaatto, vigilia tai parannusriitti voisi olla mielekästi juuri nyt, kun taas tavanomainen marssi huudettuine sloganeineen ja maalattuine kyltteineen herättäisi pahennusta monien ihmisten mielissä. On toki vaikeaa ennustaa, millainen mieliala tai tilanne maassa on kahden viikon kuluttua. Voimme olla täysimittaisessa sodassa, ja suuret marssit saattavat olla silloin tarpeellinen ja vaikuttava reaktio.

Suora toiminta on voimakas työkalu, mutta ethän käytä joka askareessasi moottorisahaakaan? Suoralla toiminnalla voidaan kohdistaa huomio johonkin epäkohtaan ja kyseenalaistaa vallankäytön oikeutus. Käytettynä väärään aikaan ja ilman (yleisen mielipiteen (käänt.tark.)) laajaa tukea, sen vaikutus voi olla päinvastainen, kuin mihin pyrimme.

Monet poliisit menettivät henkensä WTC:ssä koska he pysyivät paikoillaan tilanteen vaarallisuudestaan huolimatta tehtävässään ihmisten auttamiseksi ulos rakennuksista. Monilla ihmisillä saattaa olla mielikuvia kuolemisesta jonkin asian puolesta. Nämä poliisit tekivät juuri sen. Mitä kukin ajattelee poliisin roolista valtion työkaluna, nyt ei ole oikea hetki korostaa vastakkaisuutta poliisin kanssa. Yleensä olen ollut poliisin kanssa neuvottelemista vastaan, mutta nykytilanteessa saatan pitää sellaista viisaana ja hyödyllisenä. Yksilöinä poliisit ovat sitä ihmisryhmää, joka ei hyödy mitenkään siitä politiikasta, jota me vastustamme.

Haluan rauhaa, en sotaa, mutta pelkkä "rauhasta" puhuminen ei riitä vähentämään sitä pelkoa, vihaa ja voimattomuuden tunnetta, jota ihmiset tuntevat. Näkisin mielelläni meidät puhumassa oikeudenmukaisuuden puolesta:

Oikeutta tämän viikon terroristihyökkäyksen uhreille.

Oikeutta, ei sokean koston mielessä, että me saamme tietää tarkasti kuka järjesti nämä hyökkäykset ennenkuin ryhdymme kostotoimiin (before we reliatate).

Oikeutta arabialaissyntyisille amerikkalaisille, sillä he tarvitsevat meidän tukeamme ja suojeluamme.

Oikeutta muiden maiden asukkaille, joista tulee pian meidän uhrejamme.

Oikeutta kaikille lukemattomille terrorin uhreille kaikkialla maailmassa, ja sen tunnustamista että meillä on osavastuu tämän terrorin aikaansaamisessa ja sallimisessa.

Taloudellista oikeudenmukaisuutta ja ympäristöstä huolehtimista.

Tässä ovat minun tämänhetkiset ajatukseni. Ne voivat muuttua jos tilanne muuttuu toisenlaiseksi. Muistuttaisin silti, että me kaikki aloittaisimme luovan ajatteluprosessin, että me tietoisesti työntäisimme sivuun pelkomme ja masennuksemme. Muistutan, että ennenkuin me sovimme tehtäväksi jotakin jota olemme tehneet aikaisemminkin, me harkitsisimme ainakin kolmea luovaa uutta vaihtoehtoa. Mietin, pitäisikö meidän näyttäytyä Washingtonissa, jos ei siinä laajuudessa ja sillä tavalla kuin odotetaan, niin sitten toisessa vahvuuden ulottuvaisuudessa, pitäen auki mahdollisuuden ettemme luo vain protestia vaan yleisen kauneuden hetken maailman muuttamiseksi paremmaksi.

Lopuksi, haluan sanoa pari sanaa uskosta. "Usko" ja "uskonto" ovat levinneet kaikkialle ja palvelleet meitä tavoilla, jotka tällähetkellä pikemminkin tuntuvat vastenmielisiltä. Kaikkien kirkkokuntien uskonnoilla voidaan motivoida pahoihin tekoihin ja esittää perusteluja toisten ihmisten vihaamiseen. Ihmisen on kuitenkin vaikeaa selvitä uskomatta johonkin, ja erityisen vaikeaa se on tänään.

En todellakaan haluaisi tuputtaa omaa henkisyyttäni sellaisille ihmisille, jotka eivät halua sitä, mutta haluaisin kertoa teille uskostani, että on olemassa suuri luova voima joka toimii kaikkialla elävässä maailmassa tuottaen monimuotoisuutta, huolehtien ja uudistaen. Tämä voima toimii meissä, inhimillisessä rakkaudessamme, työssämme oikeudenmukaisuuden puolesta, rohkeudessamme ja näkemyksissämme. Me emme tarvitse pappeja, ministereitä eikä edes noitia yhdistääksemme tämän voiman itseemme. Meillä jokaisella on oma suora yhteys. Se on läsnä meissä itsessämme, äärettömänä ja rajoittamattomana. Se on vahvempi kuin usko, vahvempi kuin väkivalta, voimakkaampi kuin viha. Minä toivotan teille kaikille syvää kontaktia siihen mikä löytyy sielustanne, ja että saatte kohennusta siitä mitä rakastatte eniten.

-- Starhawk

Copyright 2001 Starhawk. www.starhawk.org. Permission is granted to reproduce, if copyright info is included.


Kirjoittaja on amerikkalaisen Wicca-liikkeen perustajia ja näkyvä vaikuttaja myös ympäristötuhoja ja globalisaation haittoja vastustavassa kansalaistoiminnassa. Hän on osallistunut mm. mediassa hyvin näkyvästi selostettuihin mielenosoituksiin mm. Seattlessa ja Genovassa. Starhawk kuuluu siihen osaan ympäristöliikettä, joka pitäytyy sivistyneisiin ja rauhanomaisiin menettelytapoihin.
To Starhawk's Activism Page

To Activism Resource Page

 

Kommentteja:

Täti-Starhawk on motivoitunut ympäristö-aktiivisuuteen ja kansalaisliikkeisiin oman pakanallisen maailmankatsomuksensa kautta. Hänen lähtökohtansa on se, että me ihmiset ja kaikki muukin mitä biosfäärissä on elollista, olemme osa universaalia Jumalatarta, jota ihmiskunta on kunnioittanut kymmeniä tuhansia vuosia, aina siihen asti kun kollektiivinen mielenhäiriö iski meihin, mukanaan eräät suvaitsemattomat monoteistiset uskonnot. Koska kuulumme luontoon, meidän on oman itsemmekin tähden suojeltava sitä omien yhteiskuntiemme lyhytnäköisyydeltä.

"Luonnonuskonto" -käsite ulottuu hänellä siis myös luonnon säilyttämisen puolesta tehtävään poliittiseen vaikuttamiseen. Olemme aiemmin julkaisseet hänen raporttejaan ympäristöliikkeestä.

Strahawk osoittautuu jälleen kerran rohkeaksi ja tarkkanäköiseksi arvioijaksi, joka huolimatta järkytyksestään 11.09. tragedian johdosta ei samaistu USA:ssa vallitsevaan yleiseen vain yhden toimijan syyttämiseen koko konfliktista. Häneltä riitti myötätuntoa ja huolta myös niiden afganistanilaisten puolesta, joiden jo em. kirjeen kirjoittamis-ajankohtana voitiin odottaa joutuvan maksamaan hinnan Bin Ladenin terroristien teoista. Tämä on sodan valitettavaa logiikkaa, jota emme voi muuttaa, mutta jota emme saa silti hyväksyä itsestäänselvyytenä.

Starhawkin oivallus, että 11. syyskuuta muutti globalisaatiota ja ylikansallista kapitalismia kritisoivien liikkeiden toimintaympäristön, ja vaatii uutta orientoitumista, osoittaa hänet teräväksi ajattelijaksi. Ilman Bin Ladeniakin "kansalaisliikkeet" ovat olleet keinoineen ja osin jäykästi ymmärrettyine päämäärineen matkalla henkiseen umpikujaan, ja WTC:n terrori-isku valaisi umpikujan perän.

Yhtälailla kuin Georg Bush Jr. kiertää pommikoneineen samaa ikuista kehää kuin vastustajansa Bin Laden, nykyiset kansalaisliikkeetkin ovat oman rutiininsa vankeja. Toiminta luo itse omat kriteerinsä ja päämäärä etääntyy. Tästä Starhawk varoittaa.

Pakanallisten noituus-rituaalien kokeneelta toteuttajalta ei näytä jääneen huomaamatta "poliittisen" kansalaistoiminnan tietty tiedostamaton ritualistisuus. Kaikki halutaan tehdä aina määrätyllä tavalla, välttäen asettamasta kysymystä, miten aktiot vaikuttavat? Saadaanko aikaan yleisen mielipiteen siirtymää haluttuun suuntaan? Starhawk alleviivaa tämän näkökohdan, mutta aihe ei oikeastaan kuulu sivujemme toimialaan.

Kaikki "pakanuuteen" samaistuvat eivät koe ympäristöliikkeitä tms. itselleen läheisiksi, tai suhtautuvat niihin suorastaan kriittisesti. Toimituksellisesti mekään emme ota asiaan mitään kantaa, mutta Starhawk ja hänen suuntansa ovat olemassa nykyajan pakana-scenessä, ja niinmuodoin sisältyvät tiedotukselliseen tehtäväämme.

Mielihyvämme siitä, että eräs ympäristöliikkeen terävimmistä ajattelijoista on meikäläinen on toki vilpitöntä.


 
Emme vaadi teitä luopumaan traditioistanne, mutta...
 
 
...sitä tappamista voisi vähentää.

Olet kristitty tai ei-kristitty, muslimi tai ei-muslimi, islamilaisten fundamentalistien teot asettavat jokaisen milläänlailla uskonnollisen ihmisen pohtimaan, mikä meni pieleen. Mikä saa uskonnollisen mielen haluamaan "vääräuskoisen" fyysistä tuhoamista sensijaan, että hyväksyisi säännön "elää ja antaa toisen elää". Vastausta on haettava tuhansien vuosien takaa.

"Uskonnollisuus" on yhtä vanha ilmiö, kuin itse kulttuuri. Ihminen on jo hyvin varhain liittänyt käsityksensä näkymättömistä ilmiöistä, moraalikoodinsa ja identiteettinsä kokonaisuudeksi, joka siirtyi yhteisössä traditiona sukupolvelta toiselle, ja joka antoi henkistä tukea yhteisölle ja yksilöille silloin kuin sitä tarvittiin. Ihmislajin ensimmäiset vuosimiljoonat ja -tuhannet kuluivat oloissa, joissa toinen ihmisyksilö ei ollut yleensä uhka, eikä kilpailija rajatuista elinmahdollisuuksista, vaan hyödyllinen apu mahdollisissa kriisitilanteissa.

Uskontojen vanhimmat kerrostumat heijastavat siksi elämänmyönteisyyttä ja yhteenkuuluvuutta myös luonnon kanssa, mikä oli sellaisen aikakauden tajuntaa, jolloin luonnonresursseja riitti kaikille, eikä niistä ollut veristä kilpailua.

Joskus 5000-4000 eKr. ihmiskuntaa kohtasi ilmastonmuutos. Ilmasto sekä kuiveni että kylmeni samanaikaisesti, mikä supisti ihmiselle asuinkelpoista pinta-alaa. Suurin osa ihmisyhteisöistä vastasi kriisiin tehostamalla ravinnon tuotantoa aloittamalla maanviljelyn. Eräillä kuivilla seuduilla ajauduttiin toiseen ratkaisuun: Resurssien riistämiseen toisilta ihmisyhteisöiltä. Tämä rikkoi harmonian sekä ihmisten keskuudesta että ihmisen ja luonnon väliltä.

Uuteen agressiiviseen elämänmuotoon päätyneet nälkäiset paimentolaiset hylkäsivät vanhan tasapainoa korostavan Jumalatar-keskeisen uskonnon, ja loivat uudet mytologiat oman ryöstely-elämäntapansa pyhittämiseksi. Keksittiin väkivaltaiset sodan jumalat ja toiset kansat julistettiin alempiarvoisiksi. Tämän kehityksen huippua edusti eräiden länsiseemiläisten nomadien Jahve, ja samaan uskontoon kuuluva "valitun kansan" käsite.

Kerran tapahtunut onnettomuus, ihmisten institutionalisoidun ja uskonnolla vahvistetun eriarvoisuuden tuleminen ihmiskunnan riesaksi, ylläpiti itse itseään, sillä sen oloissa ihmisten tajunta vääristyi jo lapsena, kuten J.W.Prescott osoittaa toisaalla näillä sivuilla.

Vanha Uskonto ei kuitenkaan kadonnut lopullisesti, vaan sen perintö eli yhä, ja ihmiskunnan historia onkin ollut köydenvetoa näiden kahden voiman välillä. Tätänykyä olemme siinä vaiheessa, että läntisissä sivistysmaissa ihmisen alkuperäinen rauhanomainen mieli on melko vahvoilla, mutta kuivilta aavikoilta uhkaa jälleen Jahwe-Allah-tappajademoni.

Kaikki kehitys luonnossa ja yhteiskunnassa on epätasaista. Kun me sivistyneessä(?) lännessä (oikeammin pohjoisessa) elämme jälkiteollisessa informaatioyhteiskunnassa, jossa jahvistisen kristinuskon karkeimmat piirteet on tasoitettu tai siivottu maton alle, jotkut toiset ovat yhä mentaalisesti teokraattisessa keskiajassa. Suomeen tuli uskonnonvapaus jo 1800-luvulla, ja jo parin sukupolven ajan uskonto on ollut meillä yksityisasia. Moinen "anarkia" on mahdollista, koska hallintomme lepää lujemmalla perustalla, kuin esim. 1700-luvun kuninkaallisessa Ruotsissa, missä yhden luterilaisen opin vallitsevuudesta ei voitu tinkiä, pelossa että valtakunta hajoaa.

Ainoan sallitun valtakunnanuskonnon periaate on yleensä liittynyt takapajuiseen monarkiaan tai itämaiseen despotiaan -esim. edesmennyt Neuvostoliitto- kun taas teollistuneissa markkinatalouksissa itse järjestelmän toimivuus edellyttää "kaupan" vapautta sekä tavaratuotannossa että mielikuva-markkinoilla.

Kuten yhteiskuntien kehitys ei ole tasaista, se ei myöskään ole yhdensuuntaista. Islamilainen maailma on viime vuosikymmeninä kulkeutunut -edennyt tai taantunut tarkkailijasta riippuen- kohti uskonnollista yksiarvoisuutta, joka liittyy vielä "maailmanuskonnoista" ahdasmielisimpään.

Islamin "islamististuminen" saa voimaa Lähi-Idän kulttuurien psykopatologisista piirteistä, joihin J.W.Prescott viittaa omassa artikkelissaan. "Kulttuurirelativismille", eli käsitykselle että kaikki elämäntavat ovat periaatteessa yhtä kehittyneitä ja yhtä oikeutettuja, ei ole sijaa tulevaisuuden maailmassa. Monoteistinen monokulttuuri, jota Bin Ladenin seuraajat yrittävät levittää koko maailmaan, on uhka, paitsi toisuskoisille, myös kaiken henkisen ja uskonnollisen kehityksen mahdollisuudelle. Emme välttämättä pidä hyvinä jokaista uskomusjärjestelmää, mutta tulemme aina ja kaikissa oloissa puolustamaan kenen tahansa oikeutta pitää se omana yksityisenä asianaan.

WTC:n terrori-iskun uhrit, samoin kuin nyt alkaneissa sotatoimissa menehtyvät, ovat ihmiskuntaa riivaavan henkisen AIDSin, JHWE-viruksen uhreja. JHWE saa ihmiset agressiiviseksi toisiaan kohtaan, eikä tautiin ole viimekädessä muuta lääkettä kuin pois-oppiminen "Jerusalemin uskonnoista", ja paluu siihen mitä oli ennen ihmiskunnan kollektiivista mielenhäiriötä: Vanhaan Uskontoon.



 

EDELLISELLE
SIVULLE
TAKAISIN
ETUSIVULLE
SEURAAVALLE
SIVULLE