Juuri nyt Starhawk on mukana tekemässä elokuva-elämänkertaa arkeologi Marija Gimbutasista. Hän on juuri ollut kirjoittamassa yhdessä Diane Bakerin ja Anne Hillin kanssa kattavaa lähdeteosta lapsille ja vanhemmille: "Circle Round" (Bantam Books). Minulla oli tilaisuus, perjantaina kolmastoista, keskustella Starhawkin kanssa hänen uudesta kirjastaan, ihmiskunnan tulevaisuudesta ja kasvavien lasten tukemisesta Jumalatar-traditiossa.

Sirona Knight: Uudessa kirjassasi, "Circle Roundissa", Sinä tarjoat neuvoja vahvan perheen muodostamisessa Jumalatar-tradition avulla. Mitä haluat erityisesti korostaa?

Starhawk: Yksi tehtäväsi vanhempana, on antaa lapsellisi käsitys heidän paikastaan universumissa, yhteys asioihin jotka seuraavat heitä, heidän etiikkansa, ja kaikki ne asiat jotka perinteellisesti tulevat uskonnon kautta. Mielestäni nämä asiat tulevat omaksutuiksi, paremmin kuin opettamalla ja pänttäämällä sääntöjä ja uskomuksia heidän päähänsä, sen kautta miten itse elät ja miten olet heidän kanssaan. Nämä asiat omaksutaan elämänkokemuksesta, ei opeteltuina ohjeina.

"Circle Roundissa" me ehdotamme joitakin tapoja, joilla tämän tapahtuminen voidaan tehdä mahdolliseksi. Me neuvomme tapoja viettää vapaapäiviä lapsia innostavalla tavalla. Useimmat totutut tavat antavat lasten ikävystyä, kun aikaa vietetään aikuisten ehdoilla. Me suosittelemme, että aikuiset ja lapset tekisivät yhdessä niitä asioita, joita retkillä tehdään: Keitetään, paistetaan, syödään, etc.. Tekemällä asiat yhdessä luodaan lämpimiä, ystävällisiä ja ihmeellisiä muistoja, jotka säilyvät meillä lapsuudesta (Tälläiset muistot ovat aikuiselle henkinen pääoma, jonka merkitystä ei voida yliarvioida. lat.huom.) Useinkaan aikuisilla ei ole aikaa tehdä tälläisiä asioita lastensa kanssa, ja vaikka olisikin, se ei juolahda heidän mieleensä.

Sirona Knight: Mitä Sinä toivot lapsista, jotka kasvavat kuvailemallasi tavalla?

Starhawk: Toivon, ja se mitä olen nähnyt tukee toivettani, että nämä Jumalatar-tradition suojissa kasvaneet lapset omaisivat vahvan tunteen yhteydestä maahan. Eläminen tasapainossa maan kanssa on tärkeää heille. Toivon heillä olevan myös vahvan tunteen yhteenkuuluvuudesta muiden ihmisten kanssa. Jumalatar-traditio korostaa henkilökohtaisen onnen yksinkertaista tunnetta, itsekunnioitusta ja elämästä nauttimista.

Sirona Knight: Onko "Circle Roundilla" jokin muuta tärkeämpi sanoma?

Starhawk: Kiinnostuin kirjoittamaan tämän kirjan tultuani siihen johtopäätökseen, että meidän täytyy siirtää tämä tieto seuraavalle sukupolvelle. Toiset kirjoittajat, Diane Baker ja Anne Hill, ovat molemmat kasvattamassa pieniä lapsia, ja he tuntevat samalla tavalla. Viesti, jota yritämme välittää lapsille ja vanhemmille, on että maa elää! Kaikki vaikuttaa kaikkeen muuhun, ja maa on ihmeellinen ja hämmästyttävä paikka oleskella, ja olla osa sitä. Me voimme oppia nauttimaan siitä kaikilla tasoilla.

Sirona: Mitä Jumalatar-traditio opettaa meille?

Starhawk: jumalatar-traditio on kasvanut keskeytyksettä viimeiset vuodet, ja luulen että se jatkaa kasvuaan. Jossakin vaiheessa maa-keskeiset henkiset traditiot nähdään samanarvoisina, kuin muut henkiset perinteet.

Ryhmä, jossa nyt työskentelen, on keskittynyt harjoittamaan naisia toimimaan papittarina omissa yhteisöissään. Yksi tavoitteistamme on rakentaa organisaatiomme niin, ettei niistä voi tulla byrokraattisia. Tämä on hyvin tärkeää. Kutsumme tätä ryhmää nimellä "Reclaiming". (http://www.reclaiming.org/cauldron/Starhawk/)

Sirona: Näetkö "Jumalatar-tradition" mieluimmin kattavana kuin jotain poissulkevana?

Starhawk: Tämä on yksi vahvuuksistamme. Luulen, ettei Jumalatar-traditio voi koskaan kehittyä samalla tapaa monoliittiseksi ja samanlaistetuksi kuin katolinen kirkko. Sensijaan se saattaa kehittää uusia muotoja ja erilaisia tapoja. Ihmisillä, jotka tulevat katoliselta pohjalta on erilaiset odotukset, kuin juutalaisen tai luterilaisen taustan omaavilla, ja käytännöt Kaliforniassa voivat olla erilaisia kuin koillisessa.

Sirona: Millainen olisi Sinun mielestäsi ihmiskunnan ihanteellinen tulevaisuus?

Starhawk: Minusta näyttää siltä, että ihminen olisi palaamassa takaisin tietoisuuteen, että olemme osa luontoa, joka ympäröi meitä. Olemme riippuvuussuhteessa kaikkeen muuhun elävään, ja minä näen meidän todella alkavan ottaa vastuumme ja ryhtyvämme huolehtimaan toisistamme todella kouriintuntuvalla tavalla. Näen, että olemme alkaneet oppimaan luonnosta, työskentelemään luonnon kanssa sensijaan että yrittäisimme määrätä sitä toimimaan toiveidemme mukaisesti. Olemme oppimassa havainnoimaan, ja antamaan havaintojemme opettaa meille mitä pitää tehdä.

Sirona: Onko Sinulla unelmia tai näkemyksiä tulevista tapahtumista?

Starhawk: Kirjassani "The Fifth Sacred Thing" esitän kaksi vaihtoehtoista mallia tulevaisuudesta. Havainnollistan hyvin positiivisen tulevaisuuden pohjoiseen Kaliforniaan. Täällä ihmiset uudelleenjärjestävät kaupunkinsa kuin ne olisivat organismeja. He työskentelevät yhdessä kasvattaakseen ruokaa, ja he kontrolloivat työelämää. Tässä tulevaisuudessa rotujen, kulttuurien ja kielten erilaisuus nähdään voimavarana ja lahjana. Se on jotain mistä pitää huolehtia, ei ongelma. Täällä jokaisesta, erityisesti lapsista, huolehditaan. Sitä, että jokaisella on koti ja kylliksi ravintoa, pidetään ensisijaisesti huolehdittavana asiana.

Tässä visiossani eteläinen Kalifornia on vastakohta edelliselle. Sen tulevaisuus on suvaitsemattomuudessa ja vihassa, ja varakkuus on keskittynyt harvojen käsiin. Nämä ovat kaksi äärimmäisyyttä, ja voi todella käydä niin, että kumpi tahansa voi toteutua.