Suomalais-ugrilaiset antropologisessa luokituksessa

Ennen nykyaikaisen geenitutkimuksen metodeja eri kansallisuuksien välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja pyrittiin määrittelemään antropologisesti, erilaisten havaittavien "markkereiden" avulla. Virolaisen tutkijan, Karin Markin, ylläoleva kartta kuvaa perinteisen käsitteistön "rotutyyppien" esiintymistä sukulaiskansoillamme.
Pääpiirteissään kuva näyttää siltä, että suomensukuisilta kansoilta löytyy samat tyypit, kuin naapureiltakin: Atlanto-balttilainen l. pohjoinen tyyppi, Vienameren- l. itäbalttilainen, sekä Lapponoidinen ja uralilainen tyyppi. Atlantobalttilaisen ja vienanmerenbalttilaisen tyypin levinnäisyydet näyttävät vastaavan alemman kartan kampakeraamisia kulttuureja siten että "itäbalttilainen" tyyppi esiintyy Suomessa sillä alueella, joka oli keskisen k.keramiikka-kulttuurin väestön vaikutuspiirissä. Samoin "pohjoisen" tyypin esiintyminen volgansuomalaisilla voi periytyä tästä vaiheesta.
Kartan oranssit sävyt merkkaavat tyypillistä kampakeramiikkaa (itämerensuomalaiset) ja kirkkaan keltaiset kuoppa- ja kampakeramiikan muita ryhmiä. Violetti esittää keramiikkaa käyttämätöntä liuskekivikulttuuria (saamelaiset).
	Lapponoidinen tyyppi, johon kaikki tutkijat eivät sisällytä volgansuomalaisten ko. osaa, on todennäköisimmin eurooppalaista alkuväestöä. Molemmat balttilaiset tyypit, "pohjoinen" ja "itäinen", edustavat indoeurooppalaisten maahanmuuttoa edeltäneen euripidisen väestön perimää. Itäbalttilaisten yhteydessä on käytetty mm. määritelmää "cromagnoidi", jolla viitataan eräisiin jääkauden eurooppalaisiin.
	Keski-eurooppalainen "alppirotu" lienee samaa alkuperää kuin em. "itäbalttilainen", eikä kummallakaan tyypillä ole mitään tekemistä mongolisen päärodun kanssa, vaikka mm. ranskalaiset (saksalaisista) ja ruotsalaiset (suomalaisista) ovat sellaista väittäneet. Myös lapponoidista tyyppiä on kovin innokkaasti tungettu japanilaisten ja kiinalaisten seuraan, mutta nyttemmin tästä svekomaanien mielihypoteesista on kokonaan luovuttu, vaikka siinä yhteydessä kaatui mahdollisuus ymmärtää "itäbalttilainen" tyyppi sekoittuneeksi, kuten sanonta kuului.
	Suomeen on saapunut väestöä useita kertoja jo esihistoriallisena aikana. Tärkeimmät asutusaallot olivat: 1. Mesoliittisen kivikauden suomalais-ugrilaista kieltä puhuvaa kansaa Suomeen, Viroon ja Pohjois-Venäjälle mannerjäätikön vetäytymistä seuraten. Tämä väestö omaksui keramiikan käytön ja muodosti kampa(kuoppa)keraamisen kulttuurin ilman huomattavaa uuden väen maahanmuuttoa. 2. Vasarakirves-heimojen tulo alueelle 2500 eKr., ja sulautuminen alkuväestöön. 3. Kiukaisten kulttuuriin liittyvää itämerensuomalaista maahanmuuttoa Virosta. 4. Pronssikaudella volgansuomalaisia sisämaahan ja germaaneja rannikoille. 5. Rautakauden alussa virolaisia ja germaaneja rannikoille. Slaaveja volgansuomalaisten alueille. 6. Ruotsalaisia Pohjanmaan ja Uudenmaan rannikoille 1250 jKr. jälkeen.
	Näiden väestöntäydennysten jälkiä voinee joissain tapauksissa paikallistaa nykyisten suomalaisten perimästä, mutta monessa tapauksessa olemme maahanmuuttajissa saaneet "omaamme takaisin", eli tulijat ovat saapuneet saman "geeniperheen" piiristä. Olemme siis monesta lähteestä, mutta vastoin suosittua hokemaa, emme ole "vähän sieltä sun täältä" nyky-Suomeen saapuneiden tulijoiden jälkeläisiä. Ehdottomasti suurin osa suomalaisen kansallisuuden vuosituhansien aikana muodostaneista asutusaalloista on ollut väkeä, johon meillä on ollut kieli- ja/tai geeni-yhteys jo ennen heidän tuloaan, ja suomalaisen etnogenesiksen tapahtumakenttä on ollut koko Pohjois-Eurooppa.

KIRJOITA VIERASKIRJAAN!

VOIT LUKEA VIERASKIRJAN.

EDELLISELLE SIVULLE

TAKAISIN ETUSIVULLE

SEURAAVALLE SIVULLE

AriadneSpider Banner Exchange