Pohjoisimmilla alueilla asuvia kansoja säästi pitkään tsaarivallan tehottomuus ja hallinnollinen tylsämielisyys, mutta kommunistien pystytettyä terrorikoneistonsa koko entiselle Venäjälle, syrjäkulmillakaan ei voitu sallia poikkeuksia.

Kapitalismin hylkääminen ei merkinnyt riiston lopettamista, mikä selvisi pohjoisillekin kansoille 1920-luvun suvaitsevaisemman vaiheen jälkeen. Vähemmistökansojen sorto, kulttuurien likvidoiminen ja venäläistäminen pysyivät Kremlin uusienkin vallanpitäjien tavoitteissa.

Katkaistakseen kulttuuriperinnön siirtymisen sukupolvelta toiselle, kommunistit pakottivat Siperian alkuperäis-asukkaiden lapset 1930-luvulta tähän päivään asti ns. internaattikouluihin. Opetus oli yksinomaan venäjäksi, ja kielitaidottomat oppilaat joutuivat yleensä kehitysvammaisten venäläisten kanssa samoihin apukouluihin, joissa opetus oli lähinnä kurinpitoa ja rääkkäämistä. Tähän tilanteeseen Neuvostoliiton romahtaminenkaan ei ole tuonut muutosta.

Siperian alkuperäiskansojen lasten pakottaminen pois kotoaan ideologisen muokkauksen ja venäläistyttävän "kielikylvyn" oloihin oli osa määrätietoista etnistä puhdistusta, jonka tarkoituksena oli tuottaa koko Neuvostoliittoon homogeeninen "homo sovjeticus"-väestö, joka vihaa omia perinteitään, samaistuu propagandakoneiston syöttämään pseudo-identiteettiin, on vailla moraalia ja osaa käyttää marxilaista "douple-talkia", eli on sopeutunut elämään oloissa, joissa virallinen "totuus" voi olla aivan muuta kuin todellisuus.

Anzori Barkalaja kirjoittaa: "Koulu oli osa bolshevikkien pyrkimystä "sivistää" pieniä pohjoisia kansoja. Se tapahtui perustamalla eri kansojen pariin kulttuurikeskuksia (ven.lyhenne: kultbazy). Nimitys ... yhdistyi hantien näkemyksissä Kul-ikiin, joka oli hantien merkittävimpiä sairauden haltijoita, alimman maailman ruhtinas." (Anzori Barkalaja: Ortodoksisuus, taisteleva ateismi ja hantien kansanusko, s.72) Sanojen samankaltaisuus siis varoitti hanteja venäläisten perimmäisistä tarkoituksista (ikäänkuin koulu=kuolo??).

Kun epidemiat ja huono kohtelu tappoivat internaatteihin siepattuja, siperialaisten mitta alkoi täyttyä.

K.F.Karjalainen kirjoittaa: "Pohjois-ostjakkien haltijoihin ... kuuluvat Kältas´-angki, Ort-iki, As-iki, Pallaksen kuvaama Voksarin haltija ym.. Mainittakoon tässä kuitenkin lisäksi joitakuita, joiden maine on kuulunut omien asuntoseutujen ulkopuolellekin. Sellaisia ovat Mõsemin-ruhtinas, tremjuganilaisen sanojan mukaan Taivaanjumalan poika, Taivaanjumalan tytär Kazymin-eukko l. Kauka-maan-eukko, mikä Surgutin seutuisillekin tuttu haltija asuu Kazymin latvoilla olevassa aitassaan,... Useat niistä ovat vogulienkin tuntemia ja esiintyvät näiden kansanrunoudessa, joka laajalti kuvailee heidän naimismatkojaan ja taisteluitaan toisten sankarien kanssa." (K.F.Karjalainen: Jugralaisten uskonto, s.268)

Nämä haltijat ovat siis kovin samanlaisia, kuin Kalevasta tutut suomalaisten muinaiset heerokset. Ehkä meilläkin on ollut Väinämöisille ja Ilmarisille nimettyjä aittoja pyhissä lehdoissa, joissa esivanhempamme kävivät uhraamassa ja rukoilemassa. Obin varrella tämä ikiaikainen perinne sai tylyn tuomion jonkinlaisen uuden aatteen edustajilta v.1943. Anzori Barkalaja kertoo: "...Numton-järvelle, joka oli hantien, mansien ja nenetsien pyhin paikka, perustettiin kalastusartteli. Tämä ärsytti kaikkia hanteja. Samaan aikaan alueen keskuksesta, Berjozovon kaupungista, tuli ryhmä valistustyöntekijöitä. Ryhmän mukana oli fanaattinen nainen, joka tuhosi Kazymin jumalattaren pyhän aitan." (Azori Barkalaja: Ortodoksisuus, taisteleva ateismi ja hantien kansanusko, s.72) Joku kommunismin villitsemä pikkukaupungin paikallinen "vilma-uljaana" tai kettutyttöjen edeltäjä aiheutti siis sisällissodan. Barkalaja jatkaa: "Se oli hanteille liikaa. Venäläiset otettiin kiinni ja osa heistä uhrattiin jumalien rauhoittamiseksi, -erittäin harvinaista hanteilla. Sitten koottiin väkeä ja päätettiin hyökätä Berjozovoon."

Tsingalan uhriaitta.

Ultra-fanaattiset nuorstalinistit siis joutuivat lepyttämään jumalia omien tekojensa takia. Viimeiset ihmisuhrit Jugrassa (Obin alue) mainitaan 1700-luvulta, eivätkä ne ole koskaan olleet yleisiä hanteilla. Erityistä ihmisuhri-menettelytapaa ei ehkä enää tunnettu, joten uhraamisessa lienee siis käytetty samaa menettelyä, kuin esim. peuran tai poron uhraamisessa, mitä tapahtuu vielä nykyaikanakin. Uhrin kurkku lienee avattu ja astiaan lasketut veret pirskotettu jumal-kuvan päälle koko yhteisön seuratessa toimitusta, ja seuraavien komsomolkien odottaessa vuoroaan apaattisina tai ehkä hermostuneina. Voimme siis muodostaa jonkinlaisen kuvan kommunistinuorten viimeisistä hetkistä. He saivat tilaisuuden osallistua vuosituhantiseen perinnetapahtumaan, ja vieläpä sen keskeisimpinä osanottajina. Emme toki suosittele tämän perinteen elvyttämistä.

Neuvostoliiton syrjäisillä alueilla, joista bolshevikit olivat tehneet karkoitettujen vastustajiensa tai sellaisiksi kuviteltujen sijoituspaikkoja ja joukkomurhien näyttämöjä, tunnettiin paremmin neuvostovallan luonne kuin esim. 1980-luvun Suomen akateemisissa piireissä. Vähemmistökansat olivat kärsineet myös itse suuria menetyksiä vuoden 1934 jälkeen, kun Neuvostoliiton kehityksessä tapahtui lopullinen käänne huonompaan. Eräiden kansallisuuksien sivistyneistö oli teloitettu viimeistä kansakoulunopettajaa myöten, ja tsaarien aikainen venäläistäminen oli käynnissä entistä tuhoisampana. Stalinistit itse tappoivat myös joukoittain puoluejärjestöjensä aktivisteja syyttäen näitä milloin "trotskilaisuudesta" milloin mistäkin. Hantien suorittamassa uhraus-teloituksessa ei siis ollut ajankohdan taustaan nähden mitään muuta erikoista, kuin että sen suoritti muu taho kuin KGB, Stasi, DGS, Securitate, Valpo tms. kommunistisen valtarakenteen elin.

"Demjankan piru".

Bolshevistiselle sanankäytölle oli tyypillistä a) vastustajien dehumanisointi, b) verenhimoiset kielikuvat, c) ultra-dualistinen hyvä-paha vastakkaisuus (hyvä=me, paha=muut). Tyypillisesti "vihollinen" samaistetaan eläimeen, jonka tappaminen ei olisi moraalinen ongelma: "Ampukaa nämä hullut koirat! Kuolema tälle roistojen joukkiolle...! Helvettiin haaskalintu Trotski...!" (Näytösoikeudenkäyntien syyttäjän Vysinskin vuodatusta, "Kommunismin musta kirja" s.831) Länsimaiset älyköt, eli V.I.Leninin sanonnan mukaan "hyödylliset idiootit", olivat mukana tässäkin kuorossa: "Mutta myös Jean-Paul Sartre päästi 1952 ilmoille karkean röyhtäisyn: Jokainen kommunismin vastustaja on sika!" (Kommunismin musta kirja, s.831) Ns. rauhaan ja solidaarisuuteenkin liittyi siis väärin ajattelevien ihmisyyden kieltäminen, mikä oli askel kohti ongelman poistamista "hallinnollisilla toimenpiteillä". Tunnettu anarkisti Mihail Bakunin ojensi kirjeessään v.1870 erästä bolshevikki-vallankumouksellisten edeltäjää, Pjotr Netshajevia (Dostojevskin "Riivaajissa" erään fanaatikon esikuva): "Te ..., parahin ystävä, olette hullaantunut Loyolan ja Machiavellin menetelmiin, ja se onkin teidän merkittävin ja valtavin erehdyksenne. ... Te sanoitte, että kaikkien ihmisten pitää olla sellaisia, että itsensä täydellisen kieltämisen ja kaikkien henkilökohtaisten tarpeiden, ilonaiheiden, tunteiden, kiintymyksen ja sidosten hylkäämisen pitäisi olla poikkeuksetta kaikkien normaali, luonnollinen ja jokapäiväinen olotila. Te haluatte kohottaa oman kieltäymyksenne täyttämän julmuutenne, äärimmäisen fanaattisuutenne jopa juuri nyt yhteisöllisen elämän säännöksi. Se, mitä haluatte, on typeryyttä, mahdottomuuksia, täydellistä nurinkurisuutta luonnon, ihmisen ja yhteiskunnan kannalta." (Kommunismin musta kirja, s.826, 836) Siinä vanha tarkkanäköinen vallankumouksellinen Bakunin osoittaa suoraan ongelman ytimeen: Tuleva bolshevistinen terrori ja kaikki muut "vallankumoukselliset" ns. etujoukot Venäjän nihilisteistä 2000-luvun ääri-vegaaneihin, jotka haluavat pakottaa takapajuiset enemmistöt valaistuneiden (näkis vaan) vähemmistöjen määräämässä tahdissa paratiisiin, ovat järjen ja moraalin ulottomattomiin karanneen neuroottisen hyvän tarkoituksen surullisia ilmentymiä. Toisaalla näillä sivuilla olemme tarkastelleet kulttuurimme perusvirhettä, elämäntapamme ja ihmisluonnon välistä ristiriitaa, jota voidaan myös luonnehtia "ihmiskunnan kollektiiviseksi mielenhäiriöksi". Bolshevistis-askeettinen etujoukkofanatismi, jota vastaan Bakunin polemisoi, on selvästi tunnistettavissa em. mielenhäiriön yhdeksi ilmentymäksi. Jos näemme Bakuninin sanat ennusteena, hän halusi varoittaa: Jos uuden yhteiskunnan rakentajat eivät ole vanhan kritiikissään menneet loppuun asti, he onnistuessaankin pystyttävät entisen hirmuvallan tilalle vain uuden kauheamman. Näinhän siinä kävi. Siperian kansoja ei pidä syyllistää "ideologisesti motivoituneiden rikollisten" surmaamisesta, sillä hehän kohtelivat kommunisteja näiden kulttuuritaustan mukaisesti, ja juuri kommunistien toiminnan seurauksena ihmishengen riistämisestä oli tullut jokapäiväistä arkirutiinia, mihin tilanteeseen kaikki Neuvostoliiton asukkaat olivat pakotettuja tottumaan.

Hantit aikoivat siis toistaa kristityt ja venäläiset lyöneen ruhtinas Asykan urotyön, mutta ryssillä oli konekiväärit ja tykit: "Neuvostovalta toi paikalle armeijan konekivääreineen hantien jousia ja tsaarinaikaisia pyssyjä vastaan. Tulos oli hanteille masentava. Viranomaiset vangitsivat ne, jotka eivät kuolleet heti. Berjozovon kaupungin kotiseutumuseon arkistoaineistosta selviää, että melkein kaikki vangitut miehet leimattiin shamaaneiksi tai kulakeiksi tai molemmiksi yhtäaikaa, ja tuomittiin. Lisäksi tuomittiin muita siksi, että olivat shamaanin tai kulakin sukulaisia" (A.Barkalaja, s.73) Neuvostoliitossa (kuoleman)tuomioon riitti yleensä sukulaisuus johonkin henkilöön, josta ei pidetty.

"Kapinan jälkeen alkoi todellinen shamaanien vaino. Löydetyt shamaanit joko ammuttiin paikan päällä, tai vangittiin, -käytännössä tämäkin merkitsi varmaa kuolemaa. Vielä Breznevin (Suomen taistolaisten idolin. lat.huom.) aikana, 1980-luvun alussa, rummun omistamisesta tai kasveilla parantamisesta sai hantien mukaan 15 vuoden vankeustuomion."(A.Barkalaja, s.73) Shamaaneja tuhottiin koko Siperiassa samaan aikaan. Professori Juha Pentikäisen tutkimien nanaiden l. goldien shamaanit hukutettiin Amur-joella avantoon innokkaiden pioneerien ja paikallisen punaisen nuorisopiirin urkittua selville vanhojen taitojen osaajat, ja ilmiannettua heidät "fasisteina" KGB:lle.

"Yksi syy tälläiseen shamaanien vainoon oli tietysti se, että shamaanit johtivat hantien vastarintaa. Myöhemmin heitä vainottiin siksi, että neuvostovalta ymmärsi shamaanien olevan kansallisen identiteetin ylläpitäjiä. Se ei sopinut yhteen yhtenäisen sosialistisen neuvostokansan kasvattamisen kanssa."(A.Barkalaja, s.73) Kommunisteilla oli siis sama tavoite, kuin nykyisellä ylikansallisella tajunnantäyttöteollisuudella: Hävittää paikalliset ja etniset identiteetit ja muokata ihmiskunnasta kulloisiinkin kaupallisiin trendeihin tai muihin muoti-ilmiöihin identifioituvaa massaa, joka on 100%:sti median ohjailtavissa. Neuvostokommunismin tavoitteena oli siis kulttuurinen kansanmurha.

Neuvostoliitolle tyypillisiä väestönsiirtoja -virolaisten, suomalaisten, karjalaisten, kaukasialaisten ja muiden vähemmistöjen pakkokuljetuksia pois kotiseuduiltaan imperiumin epämukaviin osiin- on käsitelty monissa julkaisuissa, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt näiden kansanmurhanomaisten toimenpiteiden kohdealueet. Pakkosiirretyt päätyivät useimmiten vähemmistökansojen alueille, joissa sijaitsivat myös Gulag-leirien keskittymät. Komien (syrjäänien) mailla sijaitsivat eräät pahamaineisimmat tappotehtaat ja Permin leirikompleksista vapautuneille ei useinkaan suotu muuta mahdollisuutta kuin asettua asumaan lähiseuduille, osana udmurtien (votjakkien) ja komi-permjakkien maiden venäläistämistä. Tässäkin kommunistit noudattivat tsaarien politiikkaa.

Viron Neuvostotasavallan, ESNT:n, ensimmäinen väestölasku 1947 antaa virolaisten osuudeksi 99%. Kun Viro uudelleen itsenäistyi 1991, virolaisia oli vain 65% koko väestöstä, ja neuvostoaikana tuodut venäläiset ym. olivat joillain paikkakunnilla jopa enemmistö. Hanteilla ja manseilla tämä surullinen kehitys, jääminen vähemmistöksi omalla maallaan, oli alkanut jo tsaarien aikana, ja jatkui keskeytyksettä koko neuvostovallan ajan. Suhteellisen osuuden lisäksi pohjoisten kansojen lukumäärät vähenevät pienen syntyvyyden, suuren kuolleisuuden nuorissakin ikäluokissa, venäläistymisen ja heikon terveystilanteen takia. Nämä kansat tekevät kuolemaa, ja tämän heille valmistellun kohtalon salaamiseksi heiltä itseltään, heidän identiteettinsä ja tietoisuutensa kansallisesta historiastaan piti sumentaa. Tässä syy shamaanien joukkomurhiin Obilta Amurille.

Onnettomasta lopputuloksestaan huolimatta Kazymin taistelut vuonna 1943 ovat rohkaiseva ja optimismia herättävä tapaus. Sukulaiskansamme ei suostunut hiljaa tapettavaksi, vaan jätti meille ja jälkipolvilleen viestin ja esimerkin.

"Kuitenkin shamanismia ja perinteistä haltijauskoa noudatettiin viranomaisilta salaa. Ilmiantajia oli hyvin vähän, ja ilmianto onnistui yleensä vain kerran (sic.) Shamanismi säilyi parhaiten itähanteilla, sillä he elivät pitkän aikaa syrjemmässä kuin muut, ja lisäksi joka perheessä on "jotakin osaava ihminen" sekä rumpu. Mutta myös pohjoishanteilla on säilynyt joissakin perheissä "pyhiä laatikoita". Nykyään eniten koulutusta saaneet ja uuden yhteiskunnan vaikutusvaltaisimmat hantit ovat enimmäkseen lähtöisin vanhoista shamaaniperheistä." (A.Barkalaja, s.73) Oman perinnön tunteminen on siis etu nykyaikaankin orientoiduttaessa, kuten on havaittu muissakin yhteyksissä. Venäläiset, kuten eivät muutkaan siirtomaavaltiaat, halua alkuperäiskansojen assimiloituvan valtakulttuuriin sen täysarvoisina jäseninä, vaan heille osoitettuihin syrjäytyjän ja häviäjän rooleihin, mistä on hyvänä esimerkkinä Amerikan intiaanien vaikeudet löytää paikkansa urbaaneissa yhteisöissä. Niin hantimaassa kuin Kanadassakin yksilön selviytymistä tukee kunnossa oleva suhde omaan etniseen perintöön. Jos häpeää taustaansa, ei saa arvostusta muiltakaan ja joutuu koko ikänsä pyytelemään anteeksi olemassaoloaan.

"Aika on muuttunut, näkymättömät ihmiset ovat menneet taivaaseen, ylin jumala on tullut vanhaksi. Kaikki on tapahtunut niinkuin vanhat shamaanit ovat ennustaneet, kertoi Semjon Peskov, hantishamaani, jonka tapasin ollessani tutkimusmatkalla Ljamin-joen alueella. Silti Semjonin mukaan ei ole syytä olla toivoton. Hantien perimätiedon mukaan ylin jumala nuortuu aika ajoin. Nuorentumisen alussa tulee maan päälle atom nai, paha tuli, joka polttaa kaiken, maat ja vedet. Sen jälkeen tulee suuri vesi, joka hukuttaa melkein kaiken. Sitten tulee pitkä yö, jonka aikana Num-Torum nuortuu. Kun ylin jumala on nuorentunut, tulee uusi, puhtaampi maailma ja jumalat ja haltijat elävät jälleen maan päällä, kunnes ihmisiä tulee jälleen liian paljon." (A.Barkalaja, s.74) Näin siis Semjon Peskov Anzori Barkalajalle.

1950-luvulla Novaja Zemljata vuosituhansia asuttaneet samojedit saivat lähtökäskyn, jota oli toteltava. Stalin tarvitsi ydinaseen, ja sen kokeiluun samojedien kotiseudut. Atomnaja bomba poltti megatonnien voimalla maat ja vedet ja kaiken elävän pahalla tulellaan. Globaali teknosysteemi, joka on pohjoisille kansoille näyttäytynyt milloin Hudson Bay Companynä, jolle Vladimir Iljitsh Lenin antoi yksinoikeuden Siperian turkiksiin 1920-luvulla, kommunistis-terroristisena leirikomentona tai kansainvälisinä öljy-yhtiöinä kuten tänään, on tulossa tiensä päähän tekemällä itse itsensä mahdottomaksi. Siihen viittaavat muutkin merkit, kuin ne jotka Semjon Peskov oppi isältään, joka oppi ne isältään, ja niin edelleen -niin kauan kuin rumpu on tömissyt kotatulen ääressä pakkasen paukkuessa tundran ja taigan rajalla.