Kielen vaihtuminen Pohjois-Euroopassa Suomalais-ugrilaisesta indoeurooppalaiseksi
6000 - 800 eKr.

>

Suomalaisten alkuperästä ja Euroopan alkuväestön puhumasta kielestä on viimeaikoina saatu uutta tietoa ja uusia näkemyksiä, jotka eivät itseasiassa ole niinkään uusia. Johtavat tiedemiehet ovat jo viime vuosisadalla olettaneet tutkimusten johtavan siihen tulokseen, että jääkauden jälkeisessä Pohjois- ja Länsi-Euroopassa puhuttiin suomensukuista kieltä, joka myöhemmin sulautui havaittavia jälkiä jättäen maahanmuuttajien indoeurooppalaisiin kieliin. Seuraavat taulukot ja kartta havainnollistavat kokonaiskuvaa siinä muodossa, miten professori Kalevi Wiik on sen esittänyt.

Kielenvaihtumisen katsotaan liittyvän kahteen ilmiöön: Uutta kieltä puhuvan lukumääräisesti pienemmän väestön tunkeutumiseen Eurooppaan, ja eurooppalaisten siirtymiseen metsästys-elinkeinosta maanviljelyyn, jotka ilmiöt näyttävät liittyvän toisiinsa. Kuten K.Wiikin laatimista taulukoista näkyy, maanviljelyn aloittaneet väestöryhmät ovat 500-1000:n vuoden kuluessa vaihtaneet puhumansa kielen toiseen. Miksi näin on tapahtunut, tai onko se ylipäänsä ollut mahdollista, on ollut ko. hypoteesin heikko kohta, johon on tarjottu erilaisia teorioita.

Indoeurooppalaisten kielten puhuma-alue on laaja ulottuen Irlannista Keski-Intiaan, ja ko. kieliä puhuvien kansojen geeni-perimä on hyvin vaihtelevaa, minkä nykyaikainen turisti voi havaita silmämääräisestikin. Nykyaikaisten tutkimusmenetelmien tultua käyttöön ihmispopulaatioden perimän kartoituksessa, eri kansojen välisistä sukulaisuussuhteista on mahdollista saada aiempaa parempi kuva, mikä on muuttanut radikaalisti käsityksiä suomalaisten alkuperästä ja sukulaisuuksista. 80-luvulla aloitettiin mitokondrioiden (eräitä hiukkasia solujen sisällä) sisältämän DNA:n erojen kartoittaminen eri kansallisuuksien välillä, mikä toi esiin "yleis-eurooppalaisen geeni-perheen", eli osoitti kahta lukuunottamatta kaikki nykyiset Euroopan kansallisuudet keskenään geenisukulaisiksi.

Uudet tiedot aiheuttivat erään probleeman: Euroopassa puhutut suomalais-ugrilaiset kielet poikkeavat ratkaisevasti indoeurooppalaisista, mutta ko. kielten puhujat voivat olla geneettisesti jopa lähisukuisia. Tämä piti jollakin tavalla selittää.

Geeniyhteys Suomesta Länsi-Eurooppaan oli ongelma myös niille ruotsinkielisille, jotka nykyisenä "tasa-arvon" aikanakin elättelivät mielessään freudenthaliaanista rotu-hybristä. Siispä julkisuuteen lanseerattiin kummallinen teoria "suomalaisten geenien vaihtumisesta", jota innoikkaimmin esitteli eräs de la Chapelle. Tämän teorian mukaan meillä olisi alkuperäinen "itäinen" kieli, mutta jostain matkan varrelta mukaan tarttuneet "läntiset" geenit. Ko. höpinää mainostettiin yliopistojen kateederien lisäksi myös sanomalehdissä. Kysymys kielemme ja perintötekijöidemme vaiheista on ilmeisesti hyvin tärkeä, koska joku näkee vaivan puhua meille pötyä.

Geenitutkimusten lisäksi kielitiede on tuottanut tuloksia, jotka valottavat suomalaisten alkuperää. Murteiden ja ääntämisen tutkijana eri tilanteissa pätevyytensä osoittanut prof. K.Wiik on löytänyt yhtäläisyyksiä suomalaisista ja indoeurooppalaisista kielistä, kuten saksasta, englannista ja balttilaista kielistä. Nämä yhtäläisyydet kahden rakenteeltaan erilaisen kielen välillä eivät voi selittyä kielisukulaisuudella, vaan kysymys on jostakin muusta. Wiikin mukaan em. yhtäläisyydet, mm. germaanisiin kieliin jääneet suomalais-ugrilaisten kielten jäänteet, selittyvät sillä että laajalti Eurooppaa jääkauden lopulla asuttaneet suomalais-ugrilaiset kansat ovat 6000 eKr. jälkeisinä vuosituhansina vaihtaneet puhumansa kielen indoeurooppalaiseksi kieleksi, johon on jäänyt selvästi havaittava suomalais-ugrilainen vaikute mm. ääntämiseen.

Wiikin hypoteesi, jota ovat jo ennen häntä esittäneet useat huomattavat tutkijat, mm. Gustav Kossinna Saksassa, päästää geenitutkijat pulmastaan, mutta jättää toisen ongelman: Miten pienehkö väestönlisäys on voinut aiheuttaa kielen vaihtumisen, mutta ei ole jättänyt suuria geneettisiä jälkiä itsestään. Ovathan tämänpäivän germaanisten kielten puhujat, ruotsalaiset, englantilaiset, jne., eri näköisiä kuin esim. 100%:sti indoeurooppalaiset mustalaiset. Enemmistö on siis ilmeisesti omaksunut vähemmistön kielen.

Eräs selitys on uuden kielen "suurempi arvovalta" maata viljelevän väestön kielenä. Kun kivikautinen väestö siirtyi vaiheittain vuodenaikojen mukaan asuinpaikkaa vaihtavasta "lapin-elinkeinosta" paikallaanpysyvään maatalouteen, he siirtyivät kokonaan uuteen kulttuuriin. Puhutun kielen vaihtuminen tai oikeammin suomalais-ugrilais-indoeurooppalaisten sekakielten synty, on hyvin ymmärrettävää tässä murrostilanteessa.

Oheiset taulukot kuvaavat sekä pääelinkeinon että kielen vaihtumista kivikauden loppupuolen Pohjois-Euroopassa. Puhuttu kielimuoto on merkitty kirjaimilla: U =suomalais-ugrilainen tai uralilainen, IE = indoeurooppalainen. Pääelinkeino on merkitty ruudun pohjavärillä.

Taulukko1: Läntisen Pohjois-Euroopan toimeentulosysteemit ja kielet 6000- 800 eKr.
Vaihe:	0	1	2	3	4	5	6
eKr	=>5500	=>4200	=>3500	=>2800	=>2300	=>1800	=>800
*	U	U	U	U	U	U	U
*	U	U	U	U	U	U	U
F	U	U	U	U	U	U	IE+su
E	U	U	U	U	U	IE+su	IE+su
D	U	U	U	U	IE+su	IE+su	IE+su
C	U	U	U	IE+su	IE+su	IE+su	IE+su
B	U	U	IE+su	IE+su	IE+su	IE+su	IE+su
A	IE	IE	IE	IE	IE	IE	IE

Värien selitykset:
Vihreä väri	Metsästys ja keräily elinkeino,
Sininen väri	Metsästys, ym. ja hylkeenpyynti,
Ruskea väri	Maanviljely elinkeino,
U = Suomalais-ugrilainen tai uralilainen kieli, IE = Indoeurooppalainen kieli, IE+su =Suomalais-ugrilais vaikutteinen IE-kieli

Taulukko2: Läntisen Pohjois-Euroopan arkeologisesti määritellyt kulttuurit 6000- 800 eKr.
Vaihe:	0	1	2	3	4	5	6
eKr	=>5500	=>4200	=>3500	=>2800	=>2300	=>1800	=>800
*	Komsa	Liuskekivi	Liuskekivi	Liuskekivi	Asbestikeram.	Asbestikeram.	Asbestikeram.
*	Fosna	Liuskekivi	Liuskekivi	Liuskekivi	Asbestikeram.	Asbestikeram.	Pronssikausi
F	Fosna	Liuskekivi	Liuskekivi	Liuskekivi	Asbestikeram.	Kupari/kivi.	Pronssikausi
E	Hensbacka	Liuskekivi	Liuskekivi	Liuskekivi kuoppakeram.	Sotakirvesk.	Kupari/kivi.	Pronssikausi
D	Hensbacka	Liuskekivi	Liuskekivi	TRB	Sotakirvesk.	Kupari/kivi.	Pronssikausi
C	Kongemose	Ertebölle	Ertebölle	TRB	Yks.h.k.	Kupari/kivi.	Pronssikausi
B	Kongemose	LBK (nauhak.)	TRB	TRB	Nuorakeram.	Kupari/kivi.	Pronssikausi
A	LBK (nauhak.)	LBK (nauhak.)	*	*	Nuorakeram.	*	Pronssikausi

Taulukon värit ovat samat kuin edellisessä. Ruudun pohjaväri määrittelee pääelinkeinon, ja tekstin väri viittaa edellisen taulukon mukaisesti kieliryhmään: Keltainen = suomalais-ugrilainen (uralilainen); Sininen/vihertyvä = indoeurooppalainen. Komsan ja Fosnan kulttuurit ovat Norjan rannikkokulttuureja siltä ajalta, kun Skandinavian sisämaa oli vielä jään peitossa. Ne ja myöhemmät liuskekivikulttuuri ja asbestikeramiikka liitetään nykyisten saamelaisten esi-isiin. Keramiikka-keksinnön levitessä idästä tai etelästä Fennoskandiaan, varhais-kantasuomea puhuva väestö jakautui arkeologisen esineistön mukaan keramamiikkaa käyttämättömään liuskekivi-kulttuuriin ja kampakeraamiseen-kulttuuriin. Kirjaimet A,B,C... jne. viittavaat seuraavaan karttaan merkittyihin alueisiin.

Maanviljelyn alku kullakin alueella ja kielen vaihtuminen suomalais-ugrilais -vaikutteiseksi indoeurooppalaiseksi, näyttävät ajoittuvan niin että ko. tapahtumien välinen yhteys on osoitettavissa. Euroopan indoeurooppalaisten kielten maanviljelysanasto ei kuitenkaan ole peräisin ko. kielestä, vaan on lainattu jostakin tuntemattomasta lähteestä. Kuva ko. tapahtumasarjasta ei siis vielä ole lopullinen, mutta nykyisilläkin tiedoilla voidaan tehdä seuraava päätelmä: Suomalaisten esi-isien kanssa samaa suomalais-ugrilaista kieltä puhuva väestö on ennen asuttanut huomattavan laajaa aluetta Euroopassa, ja sekä kielemme että perintötekijämme ovat läntistä alkuperää. Kieli jota tänään puhumme, on suoran kehityskulun tulos niistä kielimuodoista, joita 6000 eKr. puhuttiin Pohjanmeren rannoilla Krimin niemimaalle ja pohjoisessa niin pitkälle kuin maata riitti. Geenisukulaisemme lännessä ovat vuosituhansien kuluessa vaihtaneet puhetapansa, mutta me emme. "Vanhimpina eurooppalaisina" voimme siis olla ylpeitä perinnöstämme.

Varsinainen kampakeramiikka n. 3000 eKr. Varsinainen kampakeramiikka, eli se arkeologisesta aineistosta havaittavissaoleva samankaltaisen väestön asuma-alue, jota pidetään varhais-kantasuomea puhuneen kansallisuuden alueena, on kartassa merkitty oranssilla. Kampakeramiikan keskiryhmä menee osittain v.k.k:n kanssa päällekkäin, mikä on osoitettu vaaleammalla värisävyllä. Muut kampa- ja kuoppakeramiikka-kulttuurit on merkitty keltaisella. Keramiikkaa käyttämätön liuske-kvartsi -kulttuuri, jota pidetään esi-saamelaisena, on esitetty violetilla. Harmaa väri etelässä tarkoittaa suppilopikarikultuuria, joka on keski-eurooppalaista vaikutetta.

Suomen heimojen ja murteiden eriytyminen
kielihistorian valossa

Pohjois-Euroopassa, Veikselin suun ja Pojoisen Jäämeren välisellä alueella, puhuttu varhaiskantasuomen kieli jakautui indoeurooppalaisten balttilaiskielten vaikutuksesta kantalappiin ja siihen osaan, josta kehittyi myöhäiskantasuomi. Tämä tapahtumasarja yhdistetään ns. vasarakirveskulttuurin vaikutukseen mm. Suomen lounaisrannikolle, ja sen myötä tapahtuneeseen elinkeinojen muuttumiseen metsästys/keräily-taloudesta, eli "lapinelinkeinosta", kohti maanviljelystä ja karjanhoitoa.

Sisämaan väestö, joka pitäytyi perinteisessä elintavassaan, vuotuiskierrossa ja metsästyksessä, jäi myös balttilaisen kielivaikutteen ulkopuolelle. Elinkeino- ja asutustapojen erilaisuus erotti väestöryhmiä toistaan, ja teki kielieroavaisuudesta pysyvän. Näin suomi ja saame eriytyivät. Myöhäiskantasuomeen pronssikaudella tulleet germaaniset vaikutteet syvensivät eroavaisuutta.

Rautakaudella kohdistui koko Suomen rannikkoon virolainen maahanmuutto, joka näkyy hyvin selvästi arkeologisessa aineistossa. Nyt jo hylätyn "asutuskatko-teorian" aikana oletettiin jopa (Ella Kivikoski, etc.), että ko. asutusliike olisi ollut suomalaisten varsinainen maahanmuutto ajanlaskun alun aikoihin. Taulukossa se näkyy virolaisena vaikutuksena lounaismurteisiin. Ahvenanmaan ja Turun saariston ruotsalaisasutusta edelteneet paikannimet ovat säilyneet etupäässä muuntuneessa ruotsinkielisessä asussa. Joissakin tapauksissa on silti tunnistettavissa virolainen alkumuoto, jota ei ole voinut esiintyä ko. ajankohdan suomalaismurteissa. Suomenlahden eteläpuolelta on siis tullut väkeä.

Parisen tuhatta vuotta sitten kantagermaani oli jo hajonnut Skandinaviassa puhuttuun pohjoisgermaaniin, Rooman valtakuntaan rajoittuvan "Germanian" länsigermaaniin ja nykyisessä Puolassa puhuttuun goottiin ym. itägermaanisiin kielimuotoihin. Kaikki nämä vaikuttivat suomen kielen kehitykseen. Skandinaavinen vaikutus lounaassa selittynee yhteyksillä Ahvenanmeren yli. Goottien vaikutus rannikoilla on sopii hyvin luontevasti Gotlannin kauppamahdin nousuun. Gotlantilaisethan olivat muinaissuomalaisille tärkeämpiä kuin koko manner-Ruotsi.

Sinä arkeologisena jaksona, jota lännessä nimitetään merovinki-ajaksi erään Ranskan hallitsijasuvun mukaan, Ruotsiin ilmestyy rikas Wendellin kulttuuri ja samanaikaisesti on Suomen puolella Pohjanlahtea havaittavissa vaurastumista ja uutta esinekulttuuria. Tätä ei voida pitää irrallisena murrekehityksissä havaittuun länsigermaaniseen vaikutteeseen, joka kielihistoriallisesti on voitu ajoittaa juuri tuohon vaiheeseen. Satakuntaan näyttää siis muuttaneen väkeä suoraan Keski-Euroopasta, ja on myös asetettava kysymys: Muuttiko länsigermaaneja myös Ruotsin Uplantiin? Wendellin ruhtinashautojen ja Sutton Hoon laivoineen haudatun angli-kuninkaan varusteissa on nähty yhtäläisyyksiä.

Satakunnan, Hämeen ja Karjalan suomen murteita puhuva talonpoikaisasutus näyttää tuohon aikaan levinneen saamelaisten asuttamiin erämaihin Etelä-suomessa, koska em. murteet ovat saaneet lappalaista ainesta.

Ensimmäisen kristillisen vuosituhannen lopulla Karjalan poliittinen ja kaupallinen merkitys kasvaa. Kauppa- ja hallintokeskuksiin, Korelan (Käkisalmen) ja Vanhan Laatokan (Staraja Ladoga) kaupunki-asutuksiin muodostuu entistä suuremmat varjagi-kauppiaiden koloniat, jotka jättävät muinaisskandinaavisen kielenlisän karjalan murteeseen. Samaan aikaan slaavien yksihuoneiset savupirtit ilmestyvät Staraja Ladogan arkeologiseen aineistoon, -ja slaavilainen tekijä puhuttuun kieleen.

Muualla Suomessa sisäinen muuttoliike ja talonpoikaisasutuksen levittäytyminen luovat uusia murrekombinaatioita, ja ulkoista vahvistusta saadaan viron kielestä ja muinaisruotsista. Vielä selvättämätön luku on Pohjanmaan X-tekijä. Pohjanmaalla on ollut rikas rautakautinen asutus, joka eräässä vaiheessa hävisi, ja em. aikaan myös virolaista maahanmuuttoa. Birger Jaarlin useat sotaretket 1250-luvulla suomalaisia ja hämäläisiä vastaan saivat Pohjanmaan rannikolla etnisen puhdistuksen luonteen, mutta jo Kyröjoen keskijuoksulla Ruotsin valtaa edeltenyt väestö jäi henkiin. Eräät nykyaikaan asti säilyneet pohjalaiset henkilö- ja paikannimien erikoisuudet viittaavat sellaiseen yhteyteen Keski-Eurooppaan, mikä ei koskettanut esim. Hämettä. Jos X-tekijä on läntistä alkuperää, se lienee samaistettavissa ko. nimi-reliikkeihin.

EDELLISELLE SIVULLE

TAKAISIN ETUSIVULLE

SEURAAVALLE SIVULLE