Virallinen kirkko oli aluksi hyvin varovainen tapahtuneen suhteen, sillä ei-aidoista ihmeistä on karvaita kokemuksia. Lapsia jopa estettiin menemästä ilmestyksen ilmoittamana päivänä paikalle vastaanottamaan Mariaa, niin kuin he näkynsä tunnistivat.  Katolisen kirkon oli kuitenkin annettava pian periksi, sillä ”Fatiman ihmeen” kannattajia oli jo miljoonia. Nykyinen paavi, Johannes Paavali II, kuuluu myös heihin.

Fatiman pienen kylän ulkopuolelle on kohonnut  Neitsyelle omistettu kirkko (1928) ja seremoniaalinen rakennusryhmä, jotka palvelevat miljooniin nousevaa pyhiinvaeltajien joukkoa, ja Fatima-innostus on tänään  katolisen kirkon  laajin joukkoliike. Vastustajiakin kyllä löytyy, ja eräs heistä on Isä Marió.  Hän näkee tässä kaikessa vanhan pakanallisuuden tunkeutumisen kristillisyyteen.

Isä Marión mielestä Fatiman Neitsyt edustaa matriarkaalista jumalatarta, ja ensimmäisten pyhiinvaeltajien paikalla näkemä ”aurinko-ihme”, on vain ”esikristillisten maanviljelyskulttien jumalattariin uskovien fanaatikkojen juttuja.”  Marió osaa yhdistää Jumalattaren kultin maanviljelykseen, mikä on oikea havainto, mutta aurinkoihmeistä ei ole todisteita. Ehkä Stonhengen tapaisiin paikkoihin kokoontuneet ihmiset ovat nähneet jotain samanlaista? Me emme tiedä, ja Isä Mariókin vain aavistaa.

Kritiikki kiinnittää huomiota Neitsyen ilmestymiseen aiemmin Jumalattarelle pyhitetyssä toukokuussa, ja myös Jumalattareen liitettynä 13. Päivänä. Portugali on muutenkin ”jumalattaren maata”, sillä  megaliittikulttuurin, siis Jumalatar-uskonnon, jälkiä on siellä runsaasti.  Katolinen Portugal omaksui v. 1646 P.Marian suojeluspyhimyksekseen, ja Hänet julistettiin jopa maan kuningattareksi, mikä katolisessakin maailmassa oli ainutkertaista. 

Kylän nimi, ”Fatima”, tarkoittaa islamilaisessa maailmassa Muhamedin tytärtä, jota on myös kunnioitettu pyhimyksenä. Lähi-Idässä tunnetaan nimellä ”Fatiman käsi”, eräs uskonnollinen symboli, jonka tutkijat yhdistävät pakanalliseen aikaan, ja ties kuinka kauas menneisyyteen. Antiikin kulttuuripiirin toinen pyhä musta kivi on Mekassa, K´haban temppelin seinään muurattuna. K´habassa palveltiin ennen Profeetta Muhamedia jumalatarta nimeltään Kubaba. Roomalaisille hän oli Cybele tai Magna Mater. Hänen pyhä musta kivensä tuotiin Pessinuksen pyhästä kaupungista Roomaan noin 200 eKr., ja sijoitettiin Cybelelle rakennettuun temppeliin, kaupunginosaan joka on tänään oma erillinen valtionsa Paavi Pius XII:n ja Mussolinin kuulun konkordaatti-sopimuksen perusteella: Vatikaani.

Miksi kovin arvovarattu nimi, "Fatima", on tullut kylän nimeksi Portugalissa, se ei ole tiedossamme. Pyreneiden niemimaa, lukuunottamatta baskien alueita, oli islamilaisten maurien vallassa satoja vuosia heidän v.711 ylitettyään Gibraltarin ja lyötyään länsi-gootit. Jos Fatima-paikannimi on tältä kaudelta, se on voinut vakiintua paikalle, jolla on jo ollut erikoinen status, ja Euroopan syrjäkulmathan säilyttivät Jumalatar-tietoutta pisimpään. Baskimaassa jopa nykyaikaan asti. Valitettavasti pyhiinvaelluskeskukseksi muuttuneessa tämänpäivän Fatimassa ei enää voida tehdä arkeologisia kaivauksia.

Isä Marión kanta ei saavuta Roomassa kannatusta, vaan istuva paavi on Fatiman Neitsyen hartaimpia seuraajia, -turkkilaisen Mehmed Ali-Agcan paaviin ampuma luoti on ollut 13.5.1982 alkaen Neitsyen kuvan kruunussa. Voiko Vatikaanilta muuta odottaa? Ensimmäinen P.Pietarin kirkko oli vanhan Cybelen temppelin rakennus, kuten Chartresin vanhin katedraali oli  kuulunut kelttiläisten Jumalattarelle, ja nykyisen Pietarinkirkon perustuksissa ja seinissä lienee vielä osia ja kiviä vanhasta Jumalattaren temppelistä. Purettaessa pyhitettyä rakennusta, sen kivet käytettiin aina uuteen pyhäkköön, eikä ole mitään syytä uskoa, että vanhan Jumalattaren musta kivi olisi hylätty. Paavin istuin sijaitsee siis varsin merkittävällä perustalla. (Io Cybele, io Magna Mater!)

1931 Portugalin piispat pyhittivät Portugalin Neitsyelle Fatimassa pidetyssä seremoniassa, ja 1942 Paavin legaatti pyhitti samoin Fatimassa koko maailman ”Neitsyt Marian Tahrattomalle sydämelle". Samoin 13.5.1946 Fatiman Neitsyt kruunattiin koko maailman kuningattareksi. Ilmestys oli myös vaatinut Venäjän pyhittämistä itselleen. Kun tämä tapahtui 1984, Moskovassa lienee oltu huvittuneita. Eipä olla enää.

Alussa mainittu Isä Marió on osin oikeassa. Maria-ilmiö on vanhan neoliittisen tai jopa paleoliittisen jumalatar-uskonnon jatkumoa. Jostain syystä hän kuitenkin haluaa mieltää tämän ja kristillisen perinteen vastakkaisiksi. Historia ja monien kristinuskon elementtien alkuperä eivät anna mitään oikeutusta tälle käsitykselle. Ymmärtääksemme Fatima-kriitikkoja, meidän täytyy kääntää heidän doktriininsa päälaeltaan jaloilleen: He torjuvat uskonnosta, elämästä ja kirkosta sen toisen puoliskon, ikiaikaisen naisellisen elementin. Heidän huolenpitonsa kohde on patriarkaalisuus, sukupuolten mies-valtainen epätasapaino, joka kristillisyyteen on periytynyt hellenistisestä juutalaisuudesta.

Neitsyt Marialla on vahva yhteys pakanalliseen Jumalattareen, mutta Isä Marión kaltaiset teologit eivät halua sitä nähdä. Isä Marió kuuluu toiseen katolisen uskonnon ruohonjuuritason joukkoliikkeeseen, "vapautuksen teologiaan", joka nousi Latinalaisen Amerikan maalais-pappien sosiaalisesta omastatunnosta piispojen köllöttäessä rikkauksissaan ja yhteiskunnallisen sorron rehottaessa. Halu asettua seurakuntalaisten, kansan, puolelle maallisia roistoja ja tekopyhäksi jähmettynyttä omaa instituutiotaan vastaan on oikeutettua, mutta idealismin osa raadollisessa maailmassa on usein joutuminen vielä raadollisimpien tavoitteiden välineeksi.

Emme tiedä, onko Marió aito köyhien pappi vai "kaviaaripastori", mutta hän hyökkää Fatiman Neitsyttä vastaan vapautuksen teologian asemista: "Vapautuksen teologiaa julistava kirkonmies ei näe Fatiman Neitsyessä vapauttajaa, vaan riistäjän. Sen sijaan että Neitsyt kehottaisi uskovaisia ottamaan kantaa yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta, hän vaatii heitä alistumaan kirkon ja hallituksen valtaan." (Heli Sarre: Fatima -Maailman alttarilla, Ultra 1-2000 s.8)

Katolisen mytologian Pyhä Maria ei siis ole "vastakohta" eurooppalaiselle pakanalliselle Jumalattarelle, vaan saman jatkumon yksi osanen, mitä Isä Marió kieltäytyy ymmärtämästä. Lieneekö isä Marión ajattelussa liikaa marxilaista hapatusta? -Jumalatar siunatkoon Marión ja hänen kirjahyllynsä, mitä siellä sitten lieneekään.