"Jumalatar, Suuri Äiti, on ollut olemassa aikojen alusta... maailmankaikkeus ja kaikki elämä on syntynyt hänen kohtunsa ikiaikaisista syvyyksistä." Morwyn, Secrets of a Witch's Coven. Jumalattaren kunnioitus on tulossa meidän päivinämme yhä suositummaksi. Noituuden harrastajat, radikaalit feministit, okkultistit ja liberaali kirkko ovat hänestä hyvin kiinnostuneita. "New Age"tarkoittaakin okkultisteille feminiinistä aikaa. Samoin tämänhetkinen maskuniininen aikakausi näyttäytyy tuhoamisen ja ihmisyyden kadottamisen kautena, johon feminiinisen energian odotetaan palauttavan tasapainon.

naiselle tämä tarkoittaa vapahdusta Aquariuksen parantavan ja uudistavan veden avulla. Toivo, että olemassaoleva maskuliinismi onnistuu tuhoamaan itse itsensä, on meille melkein sama asia kuin "New Age".

"Jumalattaren symbolismi ei ole samaistettavissa Isä-Jumaluuden symbolismiin. Jumalatar ei luonut maailmaa. Hän on maailma." ( Starhawk, The Spiral Dance / New York: Harper & Row 1989, 23)

Suureen Jumalattareen uskovien mukaan Euroopassa on kerran vallinnut matriarkaalinen ja egalitaarinen yhteiskuntamuoto. Ennen ensimmäisiä mies-keskeisiä uskontoja täällä oli 5 000 - 25 000 vuotta kestänyt rauhanomaisuutta ja taiteita suosineen Jumalattaren matrifocaalinen elämäntapa. Heidän mukaansa tämä tasa-arvoinen kulttuuri tuhottiin indoeurooppalaisten hevosiakäyttävien puolinomadisten maahantunkeutujien toimesta. Nämä olivat patrifocaalisia, liikkuvia, sotaisia ja välinpitämättömiä taiteesta. (Ibid., xii-xiii. Katso myös: Lynnie Levy, Of a Like Mind / Madison, Wis.: OALM, 1991, vol. viii, no. 3, pp. 2-3.)

Wise ei liioittele, sillä em. yksinkertaistettua näkemystäkin kuulee joskus. "Jumalatar-kulttuurin" käsittäminen näin simppelisti johtanee kuitenkin todellisuuden muokkaamiseen omien odotusten mukaiseksi. "Vanhassa Euroopassa" on voinut esiintyä ristiriitoja ja agressiota, mutta ne eivät ole määränneet koko elämäntapaa, eikä niitä ole absolutisoitu ihanteiksi, kuten myöhemmässä indoeurooppalaisessa uskonnossa on tehty. Invaasio, joka muutti koko Euroopan [yhä] jatkuvien sotien näyttämöksi, on tosiasia, mutta siitäkin on nyttemmin yksityiskohtaisempaa tietoa. Wisen esittelemä mustavalkoinen näkemys pätee vain karkeana yleistyksenä. käänt.huom.

Invaasio ei kaikkialla johtanut onnistuneeseen valloitukseen, mutta se pakotti eurooppalaiset "militarisoitumaan" ja muuttumaan enemmän hyökkääjä-nomadien kaltaisiksi. Esim. kelttien uskonnossa eurooppalaisiin jumalattariin on liitetty aseistautunut sotilaallinen funktio [Morrigan] tai hevoset [Rhiannon]. Tämä todistaa mukautumisesta, sillä voittanut valloittaja tuskin olisi omaksunut voitettujen uskontoa. Nykyaikainen käsitys po. invaasiosta ja sen syistä on toisaalla näillä sivuilla. käänt.huom.

Suurta Jumalatarta kunnioitetaan elämään ja hedelmällisyyteen vahvasti liittyvänä naisellisena elämän voimana, joka voi sekä luoda elämää että tuhota sitä. (Ibid., 20.)

Noidat samaistavat Gaian, Äiti-Maan (Suomi/Kalevala: Maan emonen. käänt.huom.), biosysteemiin. Hän ilmentää tietoisuutta maasta ja myös uskoa sen sprituaalisuuteen. Toisinsanoen, Gaia on elävä olento, jolla on henkinen ulottuvuus ja kohtalo.

Tämänpäivän ympäristöliike on saanut vaikutteita nykyisiltä noituuden harjoittajilta ja niiltä jotka ylläpitävät uus-pakanallisuutta. Noituus onkin yritys palauttaa pyhä yhteys maahan, minkä noidat ja uus-pakanat katsovat tulleen tuhotuksi kristittyjen toimesta. Jumalatar on siis jyrkässä ristiriidassa hebrealaisen Jumalan mieskeskeisen uskonnon kanssa.

Kristillisyys opettaa, että Jumala on transcendentti, erillään luonnosta, ja esittäytyy ihmiskunnalle maskuliinisessa olemuksessa. Noituuden jumala-käsitys on panteistinen. Jumaluus on luonto, ja siten jumaluus on kaikessa ja kaikki on osa jumaluutta. Näin ymmärretty jumaluus on luonnollisesti jumalatar.

Perinteellinen näkemys noituudessa on, että jumalatar edeltää mies-jumalaa. Jumalatar on elämän antaja ja on löydettävissä kaikesta luomisesta. "Jumalattaren merkitys inspiroi meitä naisia huomaamaan oman jumalallisuutemme, kehomme pyhyyden, elämämme muutokset ja vaiheet pyhinä, agressiomme terveellisenä ja vihamme puhdistavana. Jumalattaren kautta voimme löytää oman voimamme, avata mielemme, ottaa päätösvalta oman kehomme suhteen, ja juhlistaa tunteemme." (Ibid., 24)

Betty Sue Flowers, englanninkielen professori University of Texas:issa, pitää naisten spirituaalista liikettä vastauksena miesvaltaiseen kristillisyyteen. International Conference on Women's Spirituality -konferensissä Austinissa Texasissa hän sanoi:

Jumalatar on metafora, joka palauttaa meille naisellisen puolen spirituaalisuudesta. Metaforat ovat siksi tärkeitä. Et voi tuntea Jumalaa suoraan. Sinulla voi olla vain mielikuva Hänestä, ja jokainen mielikuva tai metafora on ovi. Jotkut ovet ovat suljetut ja toiset ovat auki. Jos ovi mielletään mies-hahmoiseksi, se on naiselle vain puoliksi auki. (Carlos Vidal Greth, "The Spirit of Women," The Austin- American Statesman, 5 Mar. 1991, sec. D.)

Wall Street Journalissa kirjoitti Sonia L. Nazario, että "naiset ensin soveltavat feminismiä poliittisella ja taloudellisella alueella, sitten kotonaan, ja nyt he tekevät sen henkisessä elämässä." (Sonia L. Nazario, "Is Goddess Worship Finally Going to Put Men in Their Place?" The Wall Street Journal, 7 June 1990, sec. A.)

Ymmärtääkseen täysin naisten spirituaalista liikettä, tarvitsee vain lukea viimeisimpiä kirjoja. Kirjan Radical Feminism toimittaja väittää, että "poliittiset insituutiot kuten uskonto, täytyy tuhota, koska ne ovat miesten ylivaltaa naisista korostavan hierarkisen järjestyksen filosofian läpitunkemia."

Tämä lipsahtaa hiukan uhkakuvan rakentamisen puolelle. Muutos kohti yhteiskuntaa, jossa ihmisen status ei ole riippuvainen sukupuolesta, voi tapahtua ilman katkeraa konfrontaatiota olemassaolevien insituutioiden kanssa jos nämä ymmärtävät seurata aikaansa ja vähän tutkiskella itseään. Jopa jähmeässä kirkossa on havaittavissa merkkejä muutosvalmiudesta. käänt.huom.

Edellä mainittu Wall Street Journalin artikkeli kiinnittää huomiota monien naisten jumalatar-liikkeessä "toivovan aikaa, jolloin tiede on tehnyt miehen osuuden sikiämisessä tarpeettomaksi." (Nazario, "Goddess Worship.") (Ehkä modernissa Cybele-kultissa, mutta sielläkin tämä lienee kuriositeetti? käänt.huom.) Radikaaleille feministeille Jumalatar-kultti voi olla vastaus toiveisiin. Mark Muesse, Rhodes Collegen uskonnon apulaisprofessori, julistaa että "jotkut feministiset kristityt edistävät muutosta tukemalla naisten pappisvihkimystä ja ei-sukupuolisten termien käyttöä Jumalasta ja ihmisyydestä muuttaakseen pikkuhiljaa koko teologian." (Deirdre Donahue, "Dawn of the Goddesses," USA Today, 26 Sept. 1990, sec. D.)

Ehkä kuvaavin määre feminmistiselle liikkeelle on "transformaatio". Catherine Keller, Xavier Unmiversityn apulaisprofessori, toteaa esseessään "Feminism and the New Paradigm", että "maailmanlaajuinen feministinen liike on tuottamassa patriarkaatin ja erottelun loppua, ja aloittamassa uutta kokonaisvaltaisuuden ja dynaamisuuden aikakautta. Radikaalit feministit näkevät tämän tulevaisuuden, ja pitkän siihen johtavan prosessin, kaikenkäsittävänä muutoksena."

Toinen näkökulma tähän muutokseen on sukupuolten sekoittuminen. Feministinen liike etsii yhteistä muottia kaikelle ihmisyydelle. Jungilainen psykoanalyytikko John Weir Perry uskoo, että meidän täytyy löytää yksilöllisyytemme androgyniasta. (Sellaisiakin siteerattava lienee, jotka pitävät naisten ja miesten eroja itseisarvoina. Tässä on nyt manipuoloinnin makua. käänt.huom.) Perry julistaa: "Saavuttaaksemme uuden konsensuksen, meidän täytyy välttää vanhoihin stereotypioihin palaamista, mikä edellyttää yksilöllisyytemme vilpitöntä kehittämistä. Se on itsensäoivaltamisen ja -hahmottamisen päättymätöntä työtä. Miehelle se merkitsee kasvamista heidän luonnolliseen miehisyyteensä, ja tasapainon saavuttamista heidän naisellisen puolensa kanssa. Ja naiselle samaa, -kasvamista täyteen naiseuteen, mikä sisältää myös heidän maskuliinisen puolensa." ( John Weir Perry, "Myth, Ritual, and the Decline of Patriarchy," Magical Blend 33 , January 1992: 103.)

Jopas on neuvot! Perryn höpinästä seuraa se, että mies tekee itsestään niin mamon, ettei kukaan nainen kiinnostu, ja naiselta tissit pois ja maihinnousukengät jalkaan. Erittäin vastuutonta meuhkaamista. Valikoimattomalle yleisölle tarkoitetussa kirjoittelussa on fiksua kertoa, että "hyväksy sinä lukija itsessäsi ne naiselliset/miehiset piirteet, jotka itse havaitset. Sinun ei tarvitse "löytää" niitä lisää ollaksesi trendikäs. 100%:sti naisellinenkin nainen ja miehekäs mies on ihan OK, eli hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, äläkä anna Perryn kaltaisten sekoittaa päätäsi. käänt.huom.

Tämä kuulostaa enemmän androgynialta ja samanlaistamiselta, kuin yksilöllisyyden arvostamiselta (Just. niin! käänt.huom.)

Tämä paradigman muutos ei ole vähempää kuin Jumalan ymmärtämisen uudelleenjärjestely. Siirtyminen Jumalan käsittämisestä pääasiassa maskuliinisen hahmon kautta Jumalan näkemiseen Jumalattarena, elämän äitinä.

Oikein nähty. Lisäyksellä, että Vanhassa Uskonnossa oli oikeastaan jumal-parit, nais- ja miesjumaluudet pareittain. Miehille oli siis samaistumis- ja lähestymis-hahmot olemassa, vaikka ne ehkä jollain abstraktilla tasolla tiedettiin yhden ja saman hengen ilmaisuiksi, mutta silloin ei ollut enää kyse naiseudestakaan. Uus-pakanuus merkitsee kyllä radikaalia muutosta nykyisestä yksipuolisesta tavasta nähdä jumaluudet mies-hahmojen kautta, mikä muutos on hyvään suuntaan. käänt.huom.

Starhawk jatkaa: "Olemme jo valmiiksi yhtä Jumalattaren kanssa. Hän on ollut meidän kanssamme alusta alkaen. Oman itsensä ymmärtäminen on osa tämän päämäärän saavuttamista. Naiselle Jumalatar on oman sisimmän symboli. Hän avaa mielen, hengen ja tunteet." (Starhawk, The Spiral Dance, 99)

Jean Shinoda Bolen, jungilainen analyytikko ja praktiikkaa pitävä psykiatrian professori University of Californiassa, vastaa kysymykseen, mikä sairaus vaivaa yhteiskuntaamme, sanomalla: "Me olemme kadottaneet puolet henkisestä potentiaalistamme, -Jumalattaren." (Jean Shinoda Bolen, "The Women's Movement in Transition: The Goddess and the Grail," Magical Blend 33 / January 1992: 8) Ihmiset, jotka seuraavat "New Age"-ideaa uskovat, että meidän aikamme miesvaltainen uskonto on pahasti vaurioittanut ihmisyyttä ja ekosysteemiä. Siksi energiat täytyy palauttaa tasapainoon. Tämä tarkoittaa naisten merkityksen korostamista miesten kustannuksella jumalattaren järjestyksen mukaisesti.

New Age lupaa rauhan, harmonian ja seesteisyyden aikakautta, mihin nähden nykyinen rikkinäisyyden ja eristäytyneisyyden pimeä aika merkitsee sotaa, ristiriitoja ja disharmoniaa. Niinpä jumalatar yhteisyyden, rakkauden ja rauhan feminiinisine ominaisuuksineen lupaa ratkaisua ihmiskunnalle ja keinoa välttää uhkaava tuho. Hyvin monet näkevät tässä vastauksen ihmiskunnan valintatilanteeseen. Yhtäkaikki, okkultistinen ratkaisu joka kieltää Kristuksen sovitustyön ei voi täysin vastata Pyhän Jumalan vaatimusta täydellisyydestä.

Russ Wise esittää tässä oman kristillisen mielipiteensä, selostettuaan ensin pitkään kiihkottomasti ei-kristillistä Jumalatarta "New Age"- ym. puitteissa. Jesus Nasaretilaisen lunastustyö on harvoin pohdittu aihe pakanallisilla keskustelufoorumeilla, mikä on ymmärrettävää, koska synnin ja perisynnin käsitteet eivät kuulu pakanallisuuteen. Niiden olemassaolo suorastaan jyrkästi kiistetään. Tätä taustaa vasten lunastustyön pohdiskelu ei tunnu näin pinnalta tarkastellen mielekkäältä, mutta ei ole myöskään mitään syytä korostetusti kiistää Jeesus Nasaretilaista. Wise siis haukkuu väärää puuta, mutta antaa samalla aiheen pakanoille pohtia Kristuksen olemusta. Ehkä palaamme tähän asiaan toiste. käänt.huom.

Pääosa tässä muutosprosessissa on naisten nostattaminen. Jumalattaren nousu on suora hyökkäys kristillisyyden perusteita kohtaan. Tämä uusi henkisyys sisältää biseksuaalisuuden, lesbianismin, homoseksuaalisuuden ja androgynian transvestismin ilmentymisen kautta.

Tässä Wise haksahtaa pahan kerran. Luetellut ilmiöt eivät ole nykymaailmassa sidoksissa Jumalatar-uskonnon elvyttämiseen, vaan kukoistavat siitä täysin riippumatta suurkaupunkien ympäristöissä, joissa minkäänlaista "uutta" tai "vanhaa" henkisyyttä ei harrasteta. Uus-pakanuus ei toki tuomitse em. sukupuolisen identiteetin tai -harrastuksen lajeja "luonnottomiksi" tai "synnillisiksi", mutta ei myöskään kannusta ketään harrastamaan niitä. Kyseessä ovat yksilöiden taipumukset, ei uskontokunnan. Yhtä väärin olisi leimata koko USA:n katolinen yhteisö joidenkin homo-pappien tai -partionjohtajien takia. Eletään ja annetaan toistenkin elää. OK? käänt.huom.

Perry ei tarkkaan ottaen tarkoita sitä, minkä mielikuvan sitaateista saa, eikä muutos tai uudellenarvionti välttämättä johda siihen tulokseen, mitä Perry ehkä ajaa takaa. Wise päätyy Perryä kauhistelemalla näkemään Raamatun ainoana hetero-seksin puolustajana. Toivottavasti ei laskelmoidusti. käänt.huom.

Myös pakanuus on huolehtinut ihmisen pysyvyydestä, sillä olisimme kuolleet sukupuuttoon jo tuhansia vuosia ennen Raamatun kirjoittamista, jos Jumalatar-kultti kannustaisi homoseksualismiin tms., sensijaan että tukisi yksilön pyrkimystä hyväksyä itsensä, millainen hän sitten olikin. Nimenomaan "pakana-uskonnoille" on tyypillistä jumal-parit, mies-jumaluus ja nais-jumaluus, joiden rooliin kuuluu mm. luonnon ja ihmisenkin suvunjatkamisen suosiminen. Jos ei tässä ole mies- ja nais-roolimalleja, niin missä on? Kristillisyyden reformoidusta versiosta on muuten naisellinen jumaluus kitketty pois tarkemmin kuin mistään muusta uskonnosta. Yksipuolista ja luonnotontakin, sano. käänt.huom.

Jumalattaren sanoma on kuultu myös kirkkojen sisällä, ja jumalattaren filosofiaa on pohdittu monissa seminaareissa. Mary Daly, joka pitää itseään kristillisenä feministinä, arvioi perinteellistä kristillisyyttä näin: "Kärjistäen, ehdotan että kristillisyys itse pitäisi kastroida." (. Alice Hageman, Theology after the Demise of God the Father: a Call for the Castration of Sexist Religion / New York: Association Press, 1974, 132. ) Tämänkaltaisen "kristillisen" feminismin päähyökkäys on lopettaa se mitä he kutsuvat mies-valtaiseksi uskonnoksi kastroimalla miehinen vaikutus uskonnosta. Daly jatkaa ajatustaan: "Minua mietityttää ajatus, että pelastus vain miespuolisen vapahtajan kautta ikuistaa patriarkaalisen sorron ongelman." ( Hageman, Theology, 138.)

Susan Cady, toimittaja lehdessä Sophia: the Future of Feminist Spirituality ja pastori Emmanuel United Methodist Churchissä Philadelphiassa, on yksi esimerkki Dalyn ja hänen kaltaisten eksyttämistä kirkon sisällä. "Sophian" kirjoittajat selittävät, että "Sophia on nainen, jumalattaren kaltainen hahmo joka perustuu tarkkaan hebrealaisen tradition kirjoituksiin." Viimeisimmässä kirjassaan, Wisdom Feast, toimituskunta yksiselitteisesti yhdistää Jeesuksen Sophiaan. "Sophialogia" esittää Sophian erityisenä jumalattarena ja Jeesuksen hänen profeettanaan. Kirja irtisanoutuu Jeesuksesta korvatakseen hänet nais-jumaluudella Sophialla.

Palasimme siis Jeesuksen sovitustyöhön. Hän onkin tehnyt sen Jumalatar-Sofian inspiroimana? Kuollut uhrikuoleman, kuten Attis jonka inkarnaatioksi pappi Montanus ymmärsi Kristuksen! Kulttuurimme murros on laajempi ja mutkikkaampi asia, kuin mitä Susan Cady tai Russ Wise ymmärtävät. Kristillisyyden ja pakanuuden välistä rajaa ei ole koskaan ollutkaan, eikä kirkko ole muuttumaton instituutio. Jos kaikki mitä feministiset teologit esittävät, hyväksyttäisiin sellaisenaan, muutos olisi silti vähäisempi kuin Efeson kirkolliskokouksessa v. 432 jKr., jolloin Marian jumaluus virallistettiin. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa alkukristillisyyden ei-patristista piirteistä, Maria Magdalenan kadonneesta mutta löytyneestä evankeliumista, ym. gylaniasta, jota vastaan Paavali kiivaili. Feministi-teologit eivät ehkä tuokaan mitään uutta? käänt.huom.

Yhä useammat kirkot USA:ssa ja kaikkialla maailmassa ovat lääpällään New Age -valheisiin. Monet kirkot ovat ottaneet ohjelmiinsa kursseja ihmeistä, joogasta, Silva Mind Control:sta, jne., ja muuta metafysiikkaa. Toiset kirkot ovat menneet vielä pidemmälle palkatessaan henkilöitä, joilla on New Age -maailmakatsomus.

Etsipä yksilö jumalatarta noituudesta, feminismistä, New Age -liikkeestä, tai liberaalista kirkosta, hän on etsimässä "sisempää minäänsä". Tämän hän uskoo olevan tekemisissä korkeimman totuuden tai syvimmän viisauden kanssa, mutta se on yksinkertaisesti eksytystä ja valhetta. Kristittyinä emme saa antaa huijata itseämme.

Russ Wise 1992

Oikeilla jäljillä ollaan. "Etsipä ihminen Jumalatarta noituudesta, feminismistä tai vaikkapa kirkosta", hän on ainakin henkisesti vireä ja pyrkii johonkin tyydyttävämpään ja parempaan, ja ehkä hänelle selviää kulttuurimme perusvirhe, sekä naiselle että miehelle vihamielinen sukupuolet toisistaan erottava ja toisiaan vastaan kääntävä normisto. Hyvin erilaiset ihmiset hyvin eri ympäristöissä näkevät vanhan olevan luhistumaisillaan ja uuden tekemässä tuloaan, -ja kaikkien katseet kääntyvät Jumalattareen. Myös Russ Wisen, vaikka hän näkee valkoisen mustana ja mustan valkoisena. Ehkä auttaisi, jos luopuisi mustavalkoisesta maailmankuvasta? Siunausta vaan sinne Richardsoniin Texasiin.

• "Maria on pakanallinen Jumalatar?"
• Fatiman ennustus,
• Katolinen teologi kiivailee Fatiman Neitsyttä vastaan
• Musta Madonna, sattumaa vai esoteeristä kristillisyyttä?
• Maria Magdalenan evankeliumi
• Astarte, Taivaan Kuningatar
• Raamatun henkiolennot ja muiden uskontojen jumaluudet ,
• "Totisesti, Hän on ylösnoussut!" -Mutta kuka?
• Kun ihmiskunta suistui raiteiltaan?,
• Ilmastonmuutoksen merkitys esihistoriallisten kulttuurien kehityksessä?