Hypatia Aleksandrialainen
| Riane Eisler Hypatiasta |
Kirjan "Malja ja miekka" ("The Chalice and the Blade" 1987; WSOY 1988, suomennos Satu Hassi) kirjoittaja Riane Eisler on kansainvälisesti tunnettu asiantuntijana ja luennoitsijana feminismiä ja rauhaa koskevissa kysymyksissä. Hänet tunnetaan myös Marija Gimbutasin neoliittista Eurooppaa koskevien tulosten popularisoijana, ja em. kirja perustuu suurelta osin Gimbutasin työstä tehtyihin johtopäätöksiin. Puheenvuoro Eislerille:
"Vuosien varrella Euroopan pakanoiden käännyttämistä kristinuskoon ruvettiin käyttämään puolusteluna sille, että jälleen nostettiin arvoon herruuden periaate: Vahvemman oikeus. Kaikki, jotka eivät halunneet omaksua virallista kristinuskoa (Tuomio koskee siis myös poikkeavia kristillisiä näkemyksiä. toim.huom.), oli kukistettava tai käännytettävä väkisin. Lisäksi oli järjestelmällisesti tuhottava "pakanalliset" temppelit ja pyhätöt, "epäjumalankuvat". Oli suljettava muinaiset kreikkalaiset akatemiat, joissa "kerettiläistä" tutkimusta yhä harjoitettiin. Kirkko antoi vallankäytölle niin tehokkaan "moraalisen" oikeutuksen, että kesti yli tuhat vuotta, renesanssin aikaan asti, ennen kuin taiteessa tai kokemusperäisen tiedon alalla voitiin ilmaista mitään, millä ei ollut kirkon "siunausta". Tiedon jäjestelmällinen tuhoaminen, johon kuuluivat muun muassa kirjaroviot, suoritettiin niin perusteellisesti, että se levisi jopa Euroopan ulkopuolelle, kaikkialle minne kirkon arvovalta ylettyi.
Kyrilloksen mukaan oli hävytöntä, että tämä nainen, nykyisin yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista oppineista tunnustettu, oli rohjennut opettaa miehiä, ja näin muodoin rikkonut Jumalan käskyä."
"Malja ja miekka", s.178-79, WSOY 1988
|
Vuonna 391, Theodosius I:n aikana, läpeensä androkraattisiksi muuttuneet kristityt polttivat Aleksandrian suuren kirjaston (Oikeasti Serapionin, ei Museionia. Eislerin erehdys ei muuta ajatusta. toim.huom.), yhden viimeisistä muinaisen viisauden ja tiedon säilytyspaikoista. Pyhäksi Kyrillokseksi (St.Cyril) myöhemmin julistetun miehen, Aleksandrian piispan, avustamat ja rohkaisemat munkit hakkasivat kappaleiksi huomattavan matemaatikon, tähtitieteilijän ja filosofin, Hypatian, joka kuului Aleksandrian uusplatoniseen filosofiseen koulukuntaan.
| Bysantin ensyklopedia "Suda" Hypatiasta |
|
"Hypatia, geometrikon ja filosofin Theon Aleksandrialaisen tytär, on itsekin hyvin tunnettu filosofi. Hän oli filosofi Isidoruksen vaimo, ja hän menestyi hyvin keisari Arcadiuksen aikana. Hän toimitti kommentaarin Diophantuksesta, ja hän kirjoitti myös teoksen, joka tunnetaan Astronomisena Kaanonina ja kommentaarit Apolloniuksen Kartioista. Hänet revittiin kappaleiksi aleksandrialaisten toimesta, hänen ruuminnsa häpäistiin ja hajotettiin koko kaupunkiin. Tämän aiheutti kateus ja hänen ylittämätön viisautensa erityisesti astronomian alueella. Joidenkin mielestä Cyril on vastuussa tästä törkeästä rikoksesta, toiset syyttävät aleksandrialaisten myötäsyntyistä hurjapäisyyttä, joka vaikuttaa monissa heidän piispoissaankin, esimerkisi George ja Proterius
Koskien filosofi Hypatiaa ja aleksandrialaisten kapinanlietsontaaHypatia oli syntynyt, kasvatettu ja koulutettu Aleksandriassa. Koska hän oli älykkäämpi kuin isänsä, hän ei ollut tyytyväinen isältään saamaansa opastukseen matematiikassa. Hän harrasti myös ahkerasti kaikkea filosofiaan liittyvää.Naisella oli tapana pukea ylleen filosofin viitta, kulkea kaupungin keskustassa ja tulkita Platonia, Aristotelesta tai kenen tahansa filosofin töitä niille, jotka halusivat kuunnella häntä. Tuloksena asiantuntemuksestaan opetuksessa hän nousi kansalaishyveiden huipulle. Hän oli sekä oikeamielinen että siveellinen, ja pysyi aina neitsyenä. Hän oli niin kaunis ja hyvinmuodostunut, että eräs hänen oppilaistaan rakastui häneen niin, ettei voinut hillitä itseään, vaan ilmaisi tunteensa opettajalleen. Hypatian kerrotaan kehoittaneen tätä etsimään helpotusta tuskaansa musiikista. Tosiasiassa tämä tarina musiikista on virheellinen. Todellisuudessa hän esitti ihailijalleen kuukautisistaan tahriutuneet rievut, ja sanoi: "Tässä on se mitä rakastat, nuori mies, eikä se ole kaunista!" Nuorukainen oli tästä niin yllätetty, että hän muutti mielensä ja hänen sydämensä kääntyi. Kuten Hypatia oli kuuluvaääninen ja kaunopuheinen esiintyessään puhujana, hän oli harkitseva ja sivistynyt teoissaan. Koko kaupunki todella rakasti ja kunnioitti häntä merkittävällä tavalla, mutta kaupungin hallitsijat ensimmäisestä alkaen kadehtivat häntä, kuten myös Ateenassa usein tapahtuu. Filosofia itse on kadonnut, mutta sen nimi nähdään silti yhä mahtavana ja kunnioitettavana niille, jotka harjoittavat johtajuutta valtiossa. Niinpä tapahtui eräänä päivänä, että Kyrillos, oppositiota johtava piispa, kulki Hypatian talon ohi ja näki suuren joukon ihmisiä hevosineen hänen ovensa edustalla. Toiset lähdössä, toiset tulossa ja osa pysytteli ympärillä. Kun hän kysyi miksi nämä ihmiset ovat koolla ja mitä on tämä hyörinä, hänen seuralaisilleen kerrottiin, että tämä oli filosofi Hypatian talo ja he ovat tervehtimässä häntä. Kun Kyrillos ymmärsi tämän, häneen iski heti sellainen kateus, että hän alkoi välittömästi vehkeillä Hypatian murhaa, ja mahdollisimman inhottavaa tapaa sen toteuttamiseen. Kun Hypatia tuli ulos talostaan tavalliseen tapaansa, lauma armottomia ja hurjapäisiä miehiä, joita pelätään sekä kirkollisen rangaistusten (divine punishment) että yksityisten kostotoimien suorittajina, hyökkäsi ja kaatoi hänet alas, mikä oli rikollinen, törkeä ja kiittämätön teko heidän isänmaataan kohtaan.
Keisari oli vihainen, ja olisi kostanut Hypatian kuoleman, ellei Aedesiusta olisi lahjottu. Siksi hallitsija peruutti rangaistuksen ja jätti sen jälkeläistensä perittäväksi. Näiden tapahtumien muisto elää vielä aleksandrialaisten mielissä."
|
| Sockrates Scholasticus Hypatiasta |
|
Aleksandriassa oli nainen nimeltään Hypatia, filosofi Theonin tytär, jolla oli niin laajat tiedot kirjallisuudessa ja tieteessä, että hän sivuutti kaikki aikansa filosofit. Platonin ja Plotinuksen seuraajana hän selitti filosofian periaatteita kuulijoilleen, joista monet tulivat pitkien matkojen takaa saamaan ohjeita ja neuvoja. Jatkuvalla pyrkimyksellä itsensä kehittämiseen hän oli saavuttanut sellaisen mielentyyneyden, itsehillinnän ja luontevan käytöksen, etteivät ne kerrat, jolloin hän esiintyi julkisesti viranomaisten paikallaollen, jääneet harvinaisiksi, eikä hän tuntenut oloansa vaivaantuneeksi osallistuessaan miesten kokoontumisiin. Ja poikkeuksellisen hyveellisyytensä ja arvokkuutensa ansiosta hän sai miehiltä entistä enemmän arvonantoa, mutta silti hänestäkin lopulta tuli sen poliittisen kateuden uhri, joka siihen aikaan oli vallalla. Kristitty väki alkoi levittää herjaavia huhuja hänen toistuvista keskusteluistaan Orestesin kanssa, väittäen, että se oli hän, joka esti Orestesta tekemästä sovintoa piispan kanssa. Siksi jotkut heistä hyökkäsivät kuuman kiihkon vallassa, jonka yllyttäjänä oli eräs puhuja nimeltään Peter, estämään Hypatian kotiinpaluun. Raastettuaan hänet ulos vaunuistaan he veivät hänet Caesareum -nimiseen kirkkoon, jossa he riisuivat hänet ilkialastomaksi ja murhasivat tiilellä (*1) (viiltelemällä). Revittyään hänen ruumiinsa kappaleiksi, he veivät hänen runnellut jäsenensä Cinaroniksi kutsuttuun paikkaan, ja polttivat ne siellä. Tämä tapaus tuotti ei suinkaan vähäistä häpeää - ei ainoastaan Kyrillokselle, vaan koko Alexandrian kirkolle. Ja varmastikaan ei mikään voi olla kauempana kristillisestä hengestä kuin salliva suhtautuminen joukkomurhiin, taisteluihin ja sen kaltaisiin toimituksiin. Tämä tapahtui maaliskuussa paaston aikana, Kyrilloksen ollessa piispana neljättä vuotta, Honoriuksen kymmenentenä konsulivuotena ja kuudentena vuotena keisari Theodosiuksen hallintokautta.
Viitteet:
|
| Nikean piispa Johannes Hypatiasta "Kronikassaan" |
|
Piispa Johanneksen väritetty ja puolueellinen lausunto antaa Aleksandriasta kuvan kaupunkina, jossa hellenistinen sivistys, kristillinen suvaitsemattomuus ja eriytynyt juutalaisyhteisö ottivat mittaa toisistaan. Johanneksen sanat paljastavat myös kirkon piirissä vallinneen suhtautumisen toisinajatteleviin kohdistuneeseen väkivaltaan.
"Tapahtui niinä päivinä, että Aleksandriaan ilmestyi nais-filosofi, pakana nimeltään Hypatia, joka oli täysin omistautunut magiikalle, astrolabeille ja musiikki-instrumenteille, ja hän petkutti monia ihmisiä saatanallisilla metkuillaan. Niiden avulla hän sai osakseen myös kaupungin kuvernöörin rajattoman kunnioituksen, ja kuvernööri luopui tavastaan osallistua jumalanpalvelukseen, ja johdatti monia muitakin uskovaisia pois kirkon piiristä Hypatian luokse antaen näiden epäuskoisten kokoontua omassa talossaan. Ja eräänä tiettynä päivänä kun he olivat pitämässä hauskaa eräässä teatterinäytöksessä, johon kuului myös tanssia, kaupungin kuvernööri antoi käskykirjeen koskien julkisia näytöksiä Aleksandrian kaupungissa. Ja kaikki kaupungin asukkaat olivat kokoontuneet sinne (teatteriin). Nyt Kyrillos, joka oli nimitetty patriarkaksi Theophiluksen jälkeen, oli innokas saamaan täsmällisiä tietoja käskykirjeestä. Ja siellä oli eräs mies nimeltään Hierax, älykäs ja ymmärtäväinen kristitty, jonka tapana oli pilkata pakanoita, mutta joka oli maineikkaan Isä patriarkan harras seuraaja ja kuuliainen hänen kehoituksilleen. Hän oli myös hyvin oppinut kristillisessä uskossa. (Tämä mies oli tullut teatteriin saadakseen tietää käskykirjeen sisällön.) Mutta kun juutalaiset näkivät hänet teatterissa he huutelivat: "Tuo mies ei ole tullut tänne missään hyvässä tarkoituksessa, vaan ainoastaan saadakseen aikaan kaaosta." Ja prefekti Orestes oli tyytymätön pyhän kirkon jäseniin, ja niin Hierax vangittiin ja tuomittiin julkiseen rangaistukseen teatterissa, vaikka hän oli täysin syytön. Ja Kyrillos julmistui kaupungin kuvernöörille tästä teosta kuten myös siitä, että hän oli tuominnut kuolemaan erään maineikkaan Ammonius -nimisen munkin (*1) Pernodj:n luostarista (Nitrian autiomaassa), ja myös muita munkkeja. Ja kun viranomainen (*2) kuuli tästä, hän lähetti juutalaisille seuraavan viestin: "Lopettakaa vihollisuutenne kristittyjä vastaan." Mutta he kieltäytyivät kuuntelemasta mitä kuulivat, koska he paistattelivat prefektin heille antamassa tuessa, ja tekivät ilkitöitä ilkitöiden perään ja laativat salakavalia juonia toteuttaakseen joukkomurhan. Ja yöllä he asettivat omia miehiään vartioon kaikille kaupungin kaduille, ja huusivat: "Athanasiuksen apostolinen kirkko on tulessa: tulkaa sen tueksi, kaikki kristityt!" Ja kristityt, jotka kuulivat heidän huutonsa tulivat juosten, täysin tietämättöminä juutalaisten juonesta. Ja kristittyjen tullessa astuivat juutalaiset esiin ja ilkeästi murhasivat heidät , ja vuodattivat monien verta, vaikka he olivat viattomia. Ja aamulla, kun hengissä säilyneet kristityt kuulivat juutalaisten suorittamista pahoista teoista, he ilmaisivat itsensä patriarkalle. Ja kaikki kristityt kerääntyivät yhteen ja marssivat vihoissaan juutalaisten synagogiin, ottivat ne haltuunsa, puhdistivat ne ja vihkivät ne kirkoiksi. Ja yhden niistä he nimittivät Pyhän Yrjön mukaan. Ja juutalaiset salamurhaajat he karkoittivat kaupungista ja ottivat ryöstösaaliikseen kaiken heidän omaisuutensa ja ajoivat heidät pois täysin paljaiksi ryöstettyinä., ja prefekti Orestes oli täysin kykenemätön antaamaan heille minkäänlaista apua. Ja sillä seudulla suuri joukko ihmisiä kääntyi tuomari Peterin ohjauksessa uskomaan Jumalaan. Peter oli kaikella muotoa ihanteellinen uskossaan Jeesukseen Kristukseen ja hän julisti etsittäväksi naisen joka oli pettänyt kaikkia kaupunkilaisia ja kuvernööriä taikatempuillaan. Ja kun he saivat tietää missä hän oli, he lähtivät sinne ja löysivät hänet istumasta korkeassa tuolissa, ja saatuaan hänet tulemaan alas he raahasivat häntä mukanaan, kunnes tulivat suureen kirkkoon, nimeltään Ceasarion. Tämä tapahtui paaston aikaan. Ja he riisuivat hänen vaattensa ja laahasivat häntä pitkin kaupungin katuja, kunnes hän kuoli. Ja he kantoivat hänet erääseen paikkaan nimeltään Cinaron, ja polttivat hänen ruumiinsa tulessa. Ja ihmiset ympäröivät patriarkka Kyrilloksen nimittäen häntä "Uudeksi Theophilukseksi", koska hän oli tuhonnut epäjumalanpalveluksen viimeiset jäänteet kaupungista.
Viitteet: |
| Kirjoita vieraskirjaan! |
 | Voit lukea vieraskirjan. |
 | EDELLISELLE SIVULLE | TAKAISIN ETUSIVULLE | SEURAAVALLE SIVULLE |  |