Muinainen runoilija on kuvannut matkalaisten "naisten saarella" saaman vastaanoton ystävälliseksi. Lemnolaisten kerrotaan eläneen itsetietoisten amatsonien tapaan, kiinnittämättä erityistä huomiota mies-sukupuolen vihaamiseen, toisin kuin eräissä muissa amatsoni-aiheeseen liittyvissä tarinoissa.

Tarina argonauteista ja Lemnoksen naisista on toki legenda, mutta muinaiset runoilijat jotka lauloivat aiheesta, ja yhteisöt jotka halusivat kuulla siitä kerrottavan ilmeisesti muistelivat Lemnoksen, Aegeian ja koko itäisen Välimeren muinaista matriarkaattia, jonka muisto eli tälläisissä tarujen alaviitteissa ja amatsoni-tarinoiden kaltaisessa (uusia) vallitsevia sukupuolinormeja tukevassa kertomaperinteessä.

Saaren tärkein arkeologinen kaivauskohde on Poliochnin varhais-pronssikautinen kaupunki, joka on ollut saaren nykyisiä asutuskeskuksia suurempi, ja noin kaksinkertainen saman ajankohdan Troijaan verrattuna.

Poliochnissa kiinnittää huomiota suurten tilavien talojen ryhmittäminen kortteleittain pohjois-etelä -suuntaisen pääkaudun ympärille, jonka risteyksiin oli järjestetty kaivot ja viemäröinti. Tästä voi päätellä, että katujen puhtaanapitoon oli kiinnitetty erityistä huomiota, mikä näyttää olleen tavallista indoeurooppalaisia edeltäneiden kulttuurien kaupungeissa. Mm. Indus-kulttuurin kaupungeissa ollutta ja luultavimmin toiminutta jätehuoltoa ei ole suuressa osassa intian kaupunkeja onnistuttu vieläkään palauttamaan indoeurooppalaisten tuloa edeltäneelle tasolle. Samoin minolaisen Kreetan kaupungeista on löydetty jäännöksiä katujen viemäröinnistä.

Poliochnin ympärillä on jäännökset keskimäärin viiden metrin korkuisesta muurista, jonka ympäristöstä on löydetty suuria määriä nuolien kärkiä, mikä kyseisen aikakauden kaivauksissa ei ole yleistä. Tällä seikalla täytyy olla jotain tekemistä amatsonien jousiampuja-maineen kanssa.

Arvoesine-löydöt viittaavat asukkaiden vaurauteen, mutta rakennusten yhdenmukaisuus todistaa sosiaalisten erojen vähäisyydestä. Tämä on erittäin merkittävä piirre, sillä arkiajattelussa kuvitellaan yleisesti muinaisten asutusten olleen keskiaikaisen 'ritarilinna + alamaisten murjut' -tyypin kaltaisia. "Matriarkaaliseksi" arveltujen muinaisten kohteiden, asutusten, hautojen, jne., yleinen piirre näyttää olevan juuri sosiaalisten erojen korostamisen puuttuminen (kuten megaliitti-haudoissa, ym.). Lemnolaiset kuuluvat siis tässä mielessä "Vanhan Euroopan" jatkumoon.

Nykyisen Lemnoksen hallintokeskus on Mirinan kaupunki, jonka nimi mielenkiintoisesti muistuttaa amatsonien kuningattaren Myrinan nimeä.

Lemnoksen kuuluisin yksittäinen muinaislöytö on "Lemnoksen steele", n. 600 - 500 eKr., kuvalla ja kirjoituksella varustettu kivipaasi, joka on nykyisin Ateenassa. Kiven teksti EI ole muinaiskreikkaa, vaan Hellasta ennen helleenejä asuttaneen kansan, pelasgien kieltä. Pelasgit puhuivat ei-indoeurooppalaista kieltä, ja heidät yhdistetään sekä antiikin teksteissä että nykyisissä tiedoissa Italian etruskeihin.

Antiikin historioitsijat, Herodotos, Polibius ja Titus Livius, todistavat Aegeian meren Lemnoksella heidän aikanaan puhutun kielen ja etruskin samankaltaisuutta. Tämä tekisi etruskeista ja helleenejä edeltäneista Kreikan asukkaista pelasgeista samankielisiä, ja antaisi luontevan selityksen Herodotoksen käsitykselle etruskien muutosta länteen. Näin ajateltiin, koska antiikin ajan etruskit puhuivat kieltä, joka muistutti läheisesti indoeurooppalaisia edeltäneiden Kreikan ja Anatolian kielten viimeisiä jäänteitä paikannimissä ja eristyneillä seuduilla, kuten Lemnoksessa.

Homeros, Hesiodos, Herodotos ja Strabo ovat yhtämieltä pelasgien helleenejä edeltävästä vallasta Kreikassa, ja sukulaisuudesta etruskeihin. Euripides kirjoittaa "Archelaioksessaan", että pelasgit olivat Lemnoksen ja Imbroksen saarten ensimmäiset asukkaat, jotka sitten asuttivat Kreikkaa, ja Italiaa Tirsenoksen johdolla, joka oli etruskien esi-isä.

Tirsenoksen mukaan nimetyt tyrheenit eli etruskit olivat läntisen Välimeren merkittävin kulttuuri- ja kauppakansa, joka kilpaili Karthagon foinikialaisten ja kreikkalaisten kanssa meriteistä ja markkinoista. Vanhat roomalaiset, jotka tunsivat etruskit hyvin, kertovat naisten yhteiskunnallisen aseman olleen hyvän heidän keskuudessaan. Tutkitut etruskilaiset tumuli-haudat vahvistavat po. tiedon.

Hesiodoksen muistiinpanot ovat tallettaneet meille joukon Lemnoksella puhutun kielen sanoja, joista eräs kiinnostavimmista on "maata" tarkoittava gaia (ga). Eräs niistä asioista, joita helleenit perivät pelasgeilta, on jumalatar Gaia, Äiti Maa. 1900-luvulla hän ajankohtaistui uudelleen nykyaikaisten luonnontieteiden sekä löytäessä biosfäärin totaalisen keskinäisen riippuvuuden, että havaitessa luonnon tasapainon järkkyneen uhkaavasti ihmisen toiminnan seurauksena.

Kemisti James Lovelock otti 1970-luvulla hahmottaessaan maan elonkehän yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi, ikäänkuin planeetan laajuiseksi organismiksi jossa sääilmiöt, lajipopulaatiot ja kaikki oliot ovat sen elintoimintoja, käyttöön vanhan aegeialaisen jumalattaren nimen. Hän nimitti oivallustaan Gaia-hypoteesiksi. Näinkö muinainen kadonnut kansa, kivien, hieroglyfien ja muissa kulttuureissa säilyneiden fragmenttien takaa, ojentaa meille viestinsä: Kunnioittakaa Maata, niin elämä säilyy?

Etruskilaisen, lemnolaisen ja Kreetan minolaisen kulttuurin tietyt piirteet, eivät esiinny yhdessä sattumalta, kuten ei ole sattumaa sekään, että näiden kansojen muinaiset asuinseudut olivat myös Euroopan neoliittisen kulttuurikehityksen näyttämöä.