Euroopan asutus ja uskonto on loogista olettaa olleen melko samantyyppistä jääkausien aikana. Sen jälkeen on tullut uusia vaikutteita noin kolmena eri aaltona, jotka jättivät kukin omat innovaationsa mutta eivät katkaisseet jatkumoa. Kristinuskon tulokaan ei merkinnyt perinpohjaista muutosta, vaan Vanha Uskonto jatkui noituutena ja kansanparannustaitona kaikessa rauhassa vuosisatoja.

Vanhan Uskonnon sitkeintä ainesta oli naisten ylläpitämä parannustaito, johon liittyi syntyvyyden säännöstelyyn ja synnytyksiin liittyvää kansanlääketieteellistä tietämystä. Näiden asioiden ympärille eurooppalainen uskonnonharjoitus kehkeytyi kymmeniä tuhansia vuosia sitten, ja nämä samat toimet olivat sen viimeinen harjoitettu muoto kirkollisten noitavainojen alkaessa 1500-luvulla.

Eurooppalaiset uskonnot muuttuivat suuren Äiti-Jumalattaren dominoimista yhteisöllisistä kulteista miespuolisten Ukkosen tai Taivaan Jumalien johtamien olympolaisten Pantheonien suuntaan 4000 - 2500 eKr. välillä, mikä muutos ei kajonnut oleellisesti em. vanhaan naiselliseen kulttiin, joka jatkui vielä kristillisenäkin aikana vuosituhantiseen tapaansa maaseudulla, kirkkojen ja katedraalien hallitessa jo kaupunkien siluetteja.

Katolisuuden ja uskonpuhdistuksen välinen kiistely oli osaltaan laukaisemassa ennennäkemätöntä suvaitsemattomuuden ja paranoian hyökyaaltoa, ja kristillisten kirkkojen vanha kiista kansanuskonnon kanssa aiottiin ratkaista nyt lopullisesti. Suomeen noitavainot tulivat ruotsalaisten pappien ja piispojen mukana 1600-luvulla, ja keskittyivät rannikkoseuduille. Samaa tilaisuutta käytettiin myös suomalaisten vanhan kulttuurin hävittämiseen, sillä roviolle saattoi päätyä myös kalevalamittaisen runon lausumisesta.

Kirkon piirissä kehittyi kristillisen taikauskon mukainen näkemys, jossa "noituus" selitettiin yhteydenpidoksi kristittyjen kuvittelemaan paholaiseen l. Saatanaan. Laaja demonologinen kirjallisuus kehitti ja täydensi tätä saatanakeskeistä tulkintaa.

Demonologisen kirjallisuuden tuottamista aineksista myöhemmät okkultistit ovat järjestäneet oman satanistisen teologiansa (1.), joka käyttää myös käänteisiä kristillisiä elementtejä.

Niillä eurooppalaisilla alueilla, jotka vasta 1600 -1700 -luvuilla liitettiin jonkin kristillisen valtakunnan osiksi, volgansuomalaisten ja permiläisten mailla, Vanha Uskonto ei ollut joutunut kristillisen tukahduttamisen kohteeksi yhtä tehokkaasti kuin lännempänä, joten siellä jatkui alkuperäisen uskonnon harjoittaminen keskeytymättömänä traditiona aina meidään aikaamme asti (2.), ja edelleenkin. Muualla ne muistot, mitä rahvaalla oli alkuperäisestä uskonnostaan, olivat haalistuneet kansanomaiseksi taikuudeksi (3.), kuten edellä jo todettiin.

Kun teollisuus oli tuonut 1800-luvulta alkaen ostovoimaa myös työtätekevälle kansalle, ja lukutaito oli yleistynyt, populaari lehdisto ja kirjallisuus otti hoiviinsa myös kansanperinteenä säilyneet rippeet, kuten tanskalaiset Nisse-tontut, kansansatujen Pääsiäisnoidat, jne., jotka läpikäytyään kaupallisen metamorfoosin aloittivat uuden paikallisista folklore-konteksteista riippumattoman eksistenssinsä, joka jatkuu tänään Harri Pottereissa etc. (4,).

Samanaikaiseti kuin koulumestarit opettivat maalaisten ja työläisten kakaroita pois noitiin, peikkoihin, tonttuihin ja keijukaisiin liittyvästä kansanmuistista, sivistyneistö oli löytänyt jo kadonneena pidetyn noituuden eksotiikan ja esoterian lähteeksi. Romanttiset maalaukset kuvasivat noitia, jotka olivat aina viettelevän kauniita, harrastamassa salaperäisiä asioita. Rationalismi hallitsi valvetajuntaa, vannoen Newtonin mekaniikan nimiin, ja pahoitellen ettei "fysiikan alalla ole enää mitään keksittävää". Samojen sivistyneiden järki-ihmisten mieli kierteli kuitenkin spiritualismin spiraaleissa. "Kun sun aivosi pysähtyy, jäät yksin sydämesi kanssa..."

Eurooppalaisen sivistyneistön harrastus tuntematonta, mutta niin kiehtovaa Euroopan kristinuskoa edeltänyttä aikakautta kohtaan synnytti vipinää myös germaanisen ja kelttiläisen perinteen ympärille, ylläpiti noitapiirejä, joilla ei ehkä ollut muuta kontaktia muinaisaikaiseen tai oman ajan kansanomaiseen noituus-pakanuuteen, kuin hengen veljeys, mutta he raivasivat osaltaan tietä nykyajan järjestyneelle ja vilkaasti toimivalle feminiinis-keskeiselle Wicca-uskonnolle (5.)

1900-luvun lopulla läntistä (pohjoista) maailmaa ravisuttivat mm. uudelleenlöydetty ekologinen ajattelu ja kulttuurimme perusteita uudelleenarvioiva yhteiskuntakritiikki, mm. feministinen liike. Samanaikaisesti arkeologia ja mytologioiden tutkimus saavuttivat tuloksia, jotka valottivat myös Euroopan muinaisia uskontoja, ja toivat päivänvaloon kymmenien tuhansien vuosien takaisten asioiden yhteyden meidän aikaamme.

Uuden ajattelun etsijät huomasivatkin yhdistää modernien ihmisen käyttäytymistä ja tajuntaa tutkivien tieteiden jälki-freudilaisen ihmiskuvan, ekologisen kokonaisnäkemyksen, "Gaia-hypoteesin", ja sen mitä tiedettiin muinaisista uskonnoista (6.). Syntynyt kokonaiskuva olikin hyvin radikaali ja johdonmukainen, mikä oli toisille yllätys, toisille ei.