Muinaisuuden
viimeiset "matriarkaatit"
Muinaisuuden
viimeiset "matriarkaatit"
|
| Ukraina vuonna 4000 eKr: Kulttuurin tuho. |
Kun ilmakuvaus otettiin avuksi kartoituksessa, nykyisen Ukrainan alueelta löytyi jotain mitä ei pitänyt olla olemassa: Noin 200 muinaiskaupunkia, joita historiankirjoitus ei tuntenut. Kun näitä kohteita tutkittiin arkeologisesti, ne havaittiin maailman vanhimpia tunnettuja kaupunkeja vanhemmiksi.
Cucutenin ja Tripoljen löytypaikkojen mukaan nimetty neoliittinen maanviljelys kulttuuri vaikutti 5000-3500 eKr Dnjepriltä Transsylvaniaan ulottuneella alueella. Nämä kaupungit, joissa saattoi olla jopa parikymmentä tuhatta asukasta, olivat tämän kulttuurin kaupallisia ja uskonnollisia keskuksia. Oheinen kuva on ukrainalaisten arkeologien rekonstruktio Maidanetzin muinaiskaupungista. Sen sivuitse virtaava joki tunnetaan kansanperinteessä "Kuoleman Jokena", mikä saattaa olla muistuma kaupungin tuhosta itäisten indoeurooppalaisten paimentolaisten tunkiessa länteen.
Mustanmeren luoteispuolisen alueen maanviljelys yhteisöt joutuivat ensimmäisinä Euroopassa kosketukseen Kaspian aavikoilta tunkevien indoeurooppalaisten nomadien kanssa, ja tämä kosketus johti kulttuurin ja väestön määrän romahdukseen, ja puhutun kielen vaihtumiseen indoeurooppalaiseksi ja uskonnon patriarkaaliseksi.
|
| Malta: Temppelien saari Välimerellä |
|
Vanhan Uskonnon ja matriarkaalisen elämäntavan jo tuhoutuessa Euroopan mannermaalla, Välimeren saarilla rakennettiin eurooppalaisen kivikauden arkkitehtuurin huomattavimmat kivirakennukset, Maltan temppelit ja Sardinian megaliittihaudat. Oheinen kuva esittää Hagar Qimin tunnettua temppeliä.
Maltalla on useita temppelirakennuksia, joiden rakentajat ovat olleet paikallisia maanviljelijä-yhteisöjä. Temppeleiden voidaan olettaa olleen myös muinaisten merenkulkijoiden kunnioituksen kohteena. "Pyhä Saarihan" on eri mytologioissa usein toistuva aihe.
Tämän päivän feministit mm. tekevät matkoja Maltalle nähdäkseen nämä ikivanhan matriarkaatin muistomerkit. Temppelien yhteydestä on löytynyt jumalatar-uskontoon liittyvää esineistöä, mm. pienoispatsaita.
|
| Kreeta: "Feministinen" korkeakulttuuri pronssikaudella? |
"Kreetalla sijaitsi kirjoitetun historian viimeinen korkeakulttuuri, jossa elämää näyttää kyllästäneen naisten ja miesten välisen harmonian, iloisen ja tasa-arvoisen kumppanuuden henki." Kirjoittaa Riane Eisler paljon huomiota herättäneessä teoksessaan "Malja ja Miekka"
"Kaikkialta löytyy naishahmoja, joista monen kädet on kohotettu siunaukseen, ja joista jotkut pitelevät Jumalattaren symboleita, käärmeitä ja kaksoiskirveitä. ... Nuo kunnioittavat siunauksen eleet näyttävät monessa mielessä tavoittavan minolaisen kulttuurin olemuksen. Sillä, kuten (arkeologi) Nicolas Platon asian ilmaisee, tässä yhteiskunnassa koko elämä oli jumalatar Luontoon, kaiken luojaan ja sopusoinnun lähteeseen kohdistuvan kiihkeän uskon läpitunkemaa. ...
Yksi huomionarvoinen piirre, joka erottaa Kreetan yhteiskunnan jyrkästi muista muinaisista korkeakulttuureista, on se että varallisuus näyttää olleen melko tasaisesti jaettu. Elintaso, jopa talonpoikien, näyttää olleen korkea, kertoo Nicolas Platon. Tähän mennessä ei ole löydetty yhtään taloa, jossa elämä näyttäisi olleen hyvin köyhää. Kun muiden välimeren maailman muinaisten korkeakulttuurien taidejäämistöstä löytyy joukoittain kuvia, joissa sotaiset hallitsijat rehentelevät teoillaan, ja ihmisiä tapetaan eri tavoin, Kreeta on toista maata. Säilyneiden frescojen katkelmat esittävät luontoa ja elämää iloisin värein, ja sinetti-kuvissa kunnioitetut naiset istuvat keskellä ottamassa vastaan lahjoja. Jos jotain vastaavaa löytyisi esim. Assyriasta, se olisi yhtä suuri tieteellinen sensaatio, kuin jos Kreetalta tavattaisiin reliefi, joka kuvaa ihmisten seivästämistä. Patriarkaalisilla ja "matriarkaalisilla kulttuureilla oli todella eroa.
Kreetan sivistys tuhoutui 1400-luvulla eKr. doorilaisten tunkeutuessa Kreikkaan ja Aegeian alueelle. Samassa mullistuksessa thoutui myös muinainen Mykene, jossa akhaialaiset olivat säilyttäneet minolaisperäisen sivistyksensä.
|
| Matriarkaatin pohjoinen ulottuvuus |
Vähiten tunnettu ja samalla pisimpään jatkunut eurooppalainen matriarkaalinen uskonto ja ei-patriarkaalinen kulttuuri pysyi voimissaan suomalais-ugrilaisessa Permin valtakunnassa. Vanhat venäläiset kronikat kertovat Suur-Permistä, joka oli slaavien kilpailija ja vihollinen, ja jota vastaan käytiin loputtomia sotia ja kansanmurha-kampanjoja varsinkin 1600- ja 1700-luvuilla aikana. Permiläiset eli nykyiset udmurtit ja komi-permjakit ovat yhä painostuksen kohteena mm. pakanallisen uskontonsa takia.
Oheinen kuva on 600-700 jKr. ajalta, mutta jumalatar-keskeinen uskonto hiipui vasta 1000 jKr. jälkeen, permiläisten jouduttua olemaan jatkuvissa sodissa aggressiivisia naapureita vastaan useiden sukupolvien ajan. Arkeologi Nadezda Sutova on todennut po. jumalatar-figuurit naisten valamiksi. Metallin käsittelyyn tarvittavia välineitä on löytynyt naisten haudoista ko. ajalta. Permiläisen kulttuurin tunnetuimpia esinelöytöjä Suomesta ovat ns. "permiläiset helavyöt", jotka Permissä esiintyvät naisten haudoissa, mutta Suomessa miesten. Niiden sosiaalinen funktio ei siis liity sukupuoleen, vaan asemaan hallinnossa ja kaupankäynnissä?
Muita viittauksia Jumalatar-uskontoon tai "naisten valtaan" historialliselta ajalta ovat mm. Tacituksen maininta "Sithoneista, ... heitä hallitsi nainen," ja Adam Bremeniläisen paljon pohdittu "Terra Feminarum" Birkasta itään ja Revalasta (=Tallinna) pohjoiseen, noin kolmen päivämatkan päässä. Tacituksen "sithonit"-termi on yhdistettävissä suomen "hiisi"-sanan ja saamen "sieidde" (=siita, lapinkylä) -sanojen yhteiseen alkumuotoon: "Shiito". Näyttää siis siltä, että suomalais-permiläiset ovat jääneet naapurikansojen mieleen "naisen hallitsemina" tms. "feministeinä" jo tuhansia vuosia sitten. Permin, eli Volgan itäisiltä sivujoilta nykyiseen Komin tasavaltaan ulottuvalla alueella suomalais-ugrilainen alkuperäisväestö, joka oli ottanut nämä seudut peltoviljelykseen, tuhottiin vuosisatoja kestäneessä kansanmurhien kampanjoissa. Eräs kauhistunut venäläinen kuvernementti-virkamies raportoi 1700-luvulla jopa 30 000 suomensukuista asukasta murhattavan vuosittain venäläisten seikkailijoiden toimesta. Neuvostoliiton aikana kampanja jatkui mm. tuhoamalla poliittisissa puhdistuksissa kokonaisten kansojen kaikki korkeampaa opetusta saaneet kyläkoulujen opettajattarista alkaen "nationalisteina". Kirjeenvaihto Helsingin yliopiston kanssa johti teloittamiseen "fasistina". Permin alueelle sijoitettiin myös merkittävä osa "vankileirien saaristoa", jonka väkivaltarikos-vangit määrättiin rangaistuksensa päätyttyä jäämään alueelle alkuperäisväestön kiusaksi, kuten jo tsaarien aikana oli tapana.
Permiläisten rippeet elävät tänään venäläistämis-paineen alaisena Udmurtiassa, Komissa ja Komi-permjakkien kansallisessa piirikunnassa, ja osa noudattaa vieläkin alkuperäistä pakana-uskontoaan, joka siis patriarkaalistui 1400-luvulle mentäessä, mutta edustaa miltei ainoata eurooppalaista keskeytymätöntä pakana-traditiota, joka on säilynyt yhteisöjen uskontona, kuten kaikki pakanauskonnot alunperin olivat.
|
| Voiko entinen palata? | ||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Oikeastaan kysymys pitäisi asettaa toisin: Voiko nykyinen jatkua? "Luomakunnan Herrana" huseerannut ihminen on itseriittoisuudessaan tuhonnut jo laajoja alueita maanpintaa hedelmättömiksi, ja hänen lyhytnäköinen toimintansa on vaarantamassa koko biosfäärin tasapainon. Ihmisen lajinsisäinen aggressio oli vanhaan jousipyssyjen aikaan hänen "sisäinen asiansa", mutta nykyisen teknologian konsteilla ihmiskunnan mahdollisesta lähtöpaukusta muodostuisi universaalisen mittaluokan spektaakkeli, jota vain torakat jäisivät tänne muistelemaan. No, ehkä etanatkin.
Näyttää siis siltä että jahvistinen herruus on tiensä päässä, ja ainoa kiinnostava kysymys on, mihin tästä mennään? Kaltevalta pinnalta pystysyöksyyn, vai virheiden korjaamisen kautta varovaiseen kiipeämiseen takaisin ihmiselle sopivampaan olotilaan? Luonnon ja yhteiskuntien kehityksessä on usein havaittavissa aaltoliikkeen tapaista jaksottaisuutta, ja muutaman tuhannen vuoden patriarkaalisuuden jälkeen on merkkejä vastaliikkeestä: Elämänmyöteisten ja inhimillisten arvojen luonnonvoimaisesta renesanssista, ellei se ole viimeinen kukinta ennen takatalvea. Voidaksemme arvioida mahdollisuutemme, meidän täytyy tuntea ihmiskunnan kollektiivisen mielenhäiriön, JHWE-taudin, ominaisuudet. Vanha intialainen viisaus nimesi po. tilan "Pimeyden Ajaksi", "Kali Yugaksi". Sen tuntomerkit ovat 1.) Valehtelu tuo menestyksen, 2.) miestä arvioidaan vain hänen omaisuutensa mukaan, 3.) miehen ja naisen välillä ei ole muuta sidettä kuin seksuaalisuus. Sanoaksemme saman asian toisin sanoin, ihmislajin sisäistä aggressiota ruokkii seksuaalinen frustratoituminen, jota ylläpitää yhteiskunnan seksuaalikielteisyys joka on sama asia kuin sukupuolisuuden synnillistäminen, jota vahvistaa yhteinen kristillis-jahvistien uskontomme (millä emme tarkoita J.Kristuksen opetusta). Aggressiivinen ja materialistinen ilmapiiri tukee lasten kasvamista emotionaalisesti kalseissa oloissa, mikä tuottaa uusia JHWE:n rujouttamia sukupolvia takaamaan onnettomuuden jatkumisen. Tämä on eräänlainen kierre. Kierre on mahdollista katkaista, ja eräät tapahtumaketjut 1900-luvulla ovatkin lisänneet mahdollisuuksiamme järkiintyä. Toisen maailmansodan jälkeinen valtablokkien kilpailu pakotti itäisen totalitarismin, Neuvostoliiton, kääntymään sisäänpäin ja menneisyyteen, ja tehostamaan totalitaarista propagandaansa. Kun sen uskottavuus hupeni nollille 1990-luvulle mennessä, koko systeemi kaatui kuin pystyynlahonnut pökkelö. "Avoimet yhteiskunnat" ns. lännessä eivät voineet turvautua terroriin ja 100%:seen mielipidekontrolliin, vaan niiden oli selitettävä väestölleen olevansa yleisinhimillisten arvojen puolella "pahaa" vastaan. Ne olivatkin, tavallaan. Kun USA, "lännen" johtava valtio, ajautui toteuttamaan samanlaista kylmää brutaalia voimapolitiikkaa Kaakkois-Aasiassa 1960-luvulla, kuin millaiseen syyllistymisestä kilpaileva blokki oli jo jäänyt kiinni, ja mitä asiaa ei läntisen yleisön annettu unohtaa, demokratian ja vapauden arvoihin tai ainakin iskusanoihin kasvatettu lännen nuoriso joutui moraaliseen kriisiin. Tämä etäännytti virallisesta arvomaailmasta, laajensi sukupolvien kuilua ja herätti ennennäkemättömän kriittisyyden. Irti päässyt kriittisyys tuotti kestävien moraaliarvojen etsintää oman kulttuuriympäristön ulkopuolelta, perinteellisestä idän viisaudesta ja jopa falskista marxilaisuudesta. Äärimmillään epärehelliseksi havaitun elämäntavan torjunta ilmeni hippi-liikkeessä. Läntinen kulttuuripiiri ei ole toipunut tästä kriisistä, vaan fragmentoituminen ja etsintä jatkuu yhä. Suurimmalta osin tämä "totuuden etsintä" johti hyväuskoisten huiputtamiseen (scientologit, marxilaiset, intialaiset "gurut", etc.), itsepetoksiin ja pettymysten jälkeiseen uudelleen-porvarillistumiseen, mutta tämä massiivinen prosessi avasi ikäänkuin mahdollisuudet ja käynnisti kulttuurimme uudelleenarvioimisen. Sellaiset aidosti "radikaalit" eli ongelmien perimmäisiä syitä -eikä vaan helppoja sloganeita ja suurta huutoa- etsivät liikkeet, kuten feminismi, löydettiin uudelleen ja edellistä kertaa perusteellisemmalla tavalla. Myös tavallisten ihmisten "hiljaiset enemmistöt" muuttuivat, ja itse teknologis-kaupallinen systeemi, joka vetelee naruista kansainvälisessä ja kansallisissa talouksissa, alkoi teeskennellä uusien arvostuksien kannattamista. Tilanne on jollakin tavalla allegorinen Neuvostoliiton hajoamista edeltäneen propagandan tehon katoamisen kanssa. Kuilu politiikan, ja niiden joita politiikan pitäisi edustaa, välillä on nyt jopa vaarallisen laaja. Se saattaa kuitenkin tarjota huikaisevat mahdollisuudet niille joilla on tähdellistä sanottavaa, ja jotka eivät kuulu ns. "poliittiseen eliittiin". Uutta ajattelua ja ihmiskuvaa edustavien ei tarvitse em. oloissa uhrata vaivaansa sen kertomiseen ihmisille, että se mihin he uskovat ei ole totta, koska merkittävä osa ihmisistä ei usko enää niihin arvoihin, joiden mukaan he tottumuksesta yhä elävät. Toisaalta läntisten yhteiskuntien kehitys ei ole viemässä niitä mihinkään hyvään suuntaan. Samanaikaisesti kun kristillis-porvarillinen "partiopoikamoraali" on rapautumassa olemattomiin, teknokaupallinen systeemi työntää entistä massiivisemmin entistä tehokkaampaa tajunnantäytettä, ja yhä suureneva osa teini-ikäisistä saa identiteettinsä, ei entiseen tapaan kansallisista, etnisistä, uskonnollisista tai paikallisista puitteista, vaan ylikansallisen tajunnanmuokkaus-apparaatin tuottamista synteettisistä "trendeistä", "brändeistä" tai rock-alakulttuureista. Kuten entinen judeokristillisestä moraalista lähtevä arvomaailma siveys- ja rehellisyys-koodeineen on kipattu siististi yli laidan, globalisaatio vaatii myös kansallisten ja etnisten identiteettien nitistämistä. Tässä "markkinavoimien" aseena oli mainonta ja viihde. Naomi Klein kirjoittaa: "...vaaleat sinisilmäiset lapset söivät Kellog´s muroja Japanin TV:ssä, Marlboromies ajoi karjaa afrikkalaisissa kylissä, ja Coke ja McDonald´s kauppasivat koko maailmalle USA:n makuja." (Naomi Klein: No Logo,WSOY Helsinki 2000, s.119-20) Näin meitä yhdenmukaistettiin, mutta pahempaa oli tulossa. Kun ylikansallisen tasapäistämis-operaation ensimmäinen versio herätti vastustusta, operaattorit suorittivat säätöjä: Nyt meille markkinoitiin ostettavan tavaran ohella globaalia monikulttuuri-identiteettiä a´la United Colors of Moneymakers: "Tämä suklaakuorrutteinen monikulttuurisuus tosin tarjoaa vain vanhoja tuttuja makuja, sitä mitä intialainen fyysikko Venanda Shiva sanoo "monokulttuuriksi", mutta nyt kesymmässä ja leppeämmässä pakkauksessa. Loppujen lopuksi se on siis yhden koon monikulttuurisuutta." (No Logo, s.119) Kulttuurierojen likvidointi on "markkinakoneelle" sekä päämäärä että väline. Kun kaikkialla vallitsee sama tapakulttuuri-mössö, mainoskampanjoja ei tarvitse kalliisti kalibroida joka kulttuuripiiriä ja kielialuetta varten erikseen, ja päätökset voidaan tehdä kaikki yhdessä samassa konttorissa, jossa istuu "kontrollifriikki" Iso Boss.
"Yhä uudelleen saamme kuulla, että nämä nuoret eivät asu missään maantieteellisessä paikassa, vaan maapallon laajuisessa kulutusyhteisössä, jossa kännykkä yhdistää heidät internettiin ja Sonyn peliasemat, MTV:n videot ja NBA:n pelit sitovat heidät toisiinsa. ...
Mainostoimiston johtokunnan varapuheenjohtajan Elissa Mosesin mukaan nuorten maailmanlaajuinen esiinmarssi tarjoaa markkinoinnille niin loistavan tilaisuuden, ettei sellaista ole ennen nähty Tämän globaalin markkinointioperaation hintana on vain globaali kulttuurinen kansanmurha. " Näissä mainoksissa lopullinen tuote ei niinkään ole virvoitusjuoma, jäätelö, lenkkarit tai farkut, vaan globaali teini itse." (No Logo, s.122) Ne tuotteistaa meidät!! " Elissa Mosesin mukaan MTV on brändi-imagon luomisen tehokkainen työkalu ja äänitorvi, jota kokonainen sukupolvi kuuntelee. " (No Logo, s.122) Tämä asenteiden ja identiteetin manipulointi on myös poliittisen muokkauksen väline, jolla ohjaillaan haluttuun suuntaan vaikutusalttiita ikäluokkia koko planeetalla. Jo pitkään mediakonsernit ovat etsityttäneet uudet muotinsa amerikkalaisten nuor-kriminaalien maailmasta, eikä ko. sektorin arvomaailman välittymistä kokonaisille ikäluokille pidetä mitenkään vältettävänä asiana. Keskiluokkaisille suomalaisillekin teineille tyrkytettävät tuotteet kytketään USA:n suurkaupungien "gansta"-maailmaan, josta on siinnyt myös rotuväkivaltaan, huumeidenkäyttöön ja jengiraiskauksiin sanoituksissaan yllyttävä rap-"musiikki". ("Snoop Dogg" 1993: "It ain´t no fun if my homies can´t have non", No Logo, s.117) Terveen seksuaalisuuden pahin vihollinen ei ole enää kristillis-puritanistinen tukahduttaminen, vaan viihteen ja mainonnan edustama hengetön hedonismi, joka esineellistää ihmisen ja likaistaa sekupuolisuuden pahemmin ja perusteellisemmin kuin entisajan synnistä paasaavat papit olisivat pystyneet: Se ei jätä jäljelle edes kieltoja rikottaviksi, vaan ihminen rikkoo itse sen mikä hänelle on arvokasta. Markkinavoimien tuottama tulevaisuus lähenee jonkinlaista super-konsumistista elämäntapaa, jossa massat elävät kulutuksensa kautta, syrjäytyville tarjotaan vapautetut huumeet todellisuuspakoa varten, ja suurinosa sukupuolisesta toiminnasta tapahtuu sekin markkinavoimien ehdoilla, prostuution puitteissa. Muutos parempaan suuntaan, eli johonkin muuhun kuin markkinavoimien viitoittamaan tulevaisuuteen, olisi siis vähintäänkin toivottavaa. Jotta voisimme tarkastella, onko sellainen mahdollista, meidän täytyy palata edelliseen murrokseen, "matriarkaatista" patriarkaattiin siirtymiseen. Ennen indoeurooppalaisten invaasiota Eurooppaan täällä elettiin siis toisenlaisessa elämäntavassa. Seksuaalisuus ja uskonnonharjoittaminen eivät olleet toisensa poissulkevia, vaan molemmat olivat erottamaton osa normaalia elämää. Uskonnon suhteen tämä tarkoitti sitä, että esim. nykyiset hantit eivät liitä sanaa "uskonto" omaan uskonnonharjoittamiseensa, vaan ainoastaan venäläisten ortodoksiseen kirkossakäynti-uskontoon. Hantien uskonto kuuluu elämänmenoon, venäläiset harjoittavat uskontoaan erikseen, arjen ulkopuolella. Seksuaalisuuden suhteen tämä tarkoitti sitä, että sitä ei oltu synnillistetty, eli sukupuolisuutensa toteuttaminen ei ollut häpeällistä eikä alentavaa, ja kaikki lapset olivat toivottuja. Tämänkaltainen arvomaailma on hyvin heikoilla patriarkaalis-egoistisen käyttäytymiskulttuurin rinnalla, jos jälkimmäistä ei selkeästi tunnisteta tapojen rappioksi, ja myös tuomita sellaiseksi.
Seuraavassa näiden kahden elämäntavan vertailu:
Kuten lukija osannee päätellä, näiden elämäntapojen rinnakkaiselo on täysin mahdotonta, ja naismyönteisempi tapa häviää väistämättä, ja takapajuisempi kulttuuri tulee vallitsevaksi. Seuraavassa tarkastellaan, millä edellytyksillä muutos parempaan on mahdollinen:
Naisten osuus yhteiskuntien ja etniteettien elossapysymisessä on yhtä merkittävä kuin suvunjatkamisessa. Siksi edellä olleva taulukko keskittyi nais-näkökulmaan. Nykyisen läntisen (pohjoisen) elämänmuodon pahin rakenteellinen heikkous naisten asemassa ja identiteetissä. Mikäli selviämme tästä puutteesta, on toivoa.
Nykyisen tieteen tuottama tieto, paitsi tukee vanhaa esi-kristillistä ihmiskuvaa, myös tarjoaa tiedolliset perusteet torjua tai saattaa naurettaviksi konventionaaliset jahvistiset käsitykset. Perinteellisen jahvismin ja maahantuodun ultra-patriarkaalisuuden torjumiseen on siis välineet, jos ei erehdytä luulemaan välinpitämättömyyttä suvaitsevuudeksi.
|
 | EDELLISELLE SIVULLE | TAKAISIN ETUSIVULLE | SEURAAVALLE SIVULLE |  |
Permiläisessä esineistössä erilaiset Lintujumalattaret ovat vahvasti edustettuina, ja sellainen on löytynyt myös Suomesta. (Oikealla)