| Suomalaiset Pakanasivut, pääsivu | Uudet | Suomi ja suomalais-ugrilaiset | Noidat | Matriarkaatti, patriarkaatti | Eurooppa | Filosofia | Patriakaalisuuden patologia | Luonto, Gaia | Kristinusko, Islam | Yhteiskunta, Starhawk | Marija Gimbutas, Riane Eisler | Jumalatar | Suomen historia | Historia: Pakanuus ja kansanperinne | Eurooppalaisten ja suomalaisten alkuperä | Labyrintit | Muut aiheet | English |Vipunen-foorumin päävalikko
Kansanrunoudessa ja suomalaisten uskontoa käsittelevissä historiallisissa lähteissä on monia viittauksia viljelysten, karjan ja muun hedelmällisyyden varmistamiseen keväisillä rituaaleilla, joihin koko yhteisö osallistui, ja joissa jumalat hoitivat velvollisuutensa maanpäällisten onnen ja menestyksen varmistamiseksi. Johtuen kiivaasta kiistämisestä Ukko ja Rauni -jumalparin pyhä yhdyntä on tunnetuin muoto tätä toimenpidettä, mutta se ei ole koko traditio. Muinaisen uskontomme tarkastelu paljastaa useita eri-ikäisiä kerrostumia tästäkin myytistä ja riitistä. |
"Quin Rauni Ukon Naini härsky
ialosti Wkoi Pohiasti pärsky. Se sis annoi Ilman ja Wden Tulon." |
Mikael Agricolan
säe "Daavidin Psalttarin" esipuheessa v.1551 on antanut aiheen
moniin tulkintoihin kiistelyihin. Yleensä on tavattu häivytellä
härskymisen ja pärskymisen seksuaalista merkitystä, mutta
Martti Haavio kumoaa nämä epäilyt vakuuttavasti:
"Elias Lönnrotin sanakirjan mukaan sanonta vuohi on pärskyllään
merkitsee vuohi on kiimainen. Kangasniemellä sanotaan: pukki on
pärskyllään, kiimassa. ... Hörskynä =
tyttö joka on tavaton hypyissä juoksemaan ja poikain perässä
kuljeksimaan (Kurikka). Sanonta naiset on hörskees merkitsee
naiset on kiimassa (Kauhajoki)." Säntillisenä pappismiehenä
Agricola turvautui kansanomaiseen ilmaisuun, jonka herkkäkorvaiset
(säätyläiset) saattoivat jättää ymmärtämättä.
Sitaatin kolmas rivi, se siis antoi Ilman ja Wden Tulon, on kiistatta tulkittavissa maanviljelyn tuotosta ja siihen sopivia säitä tarkoittavaksi, joten rituaalin funktio on selvitetty, mutta ketkä olivat toimijat. Haavio rinnastaa Ukko-hahmon skandinaaviseen Freyriin, Ruotsissa Frö. Kun aktin miespuolinen subjekti hahmotetaan Ukko-Rauniksi, kuten Haavio on päätellyt, avautuu sana-jatkumo: Freyr (Islanti), Frö (Ruotsi), Frauja (=herra, gootin kieli), Röönikkä (Suomi, Vermlannin suomalais-asutus), ja kiistanalainen Rauni (Suomi / Agricola). Jorma Koivulehdon
äännehistoriallinen tarkastelu on nyttemin osoittanut Haavion
otaksuman lainautumisen mahdottomaksi, joten on palattava tarkastelemaan
Raunia itsenäisenä toimijana ja po. aktin feminiinisenä
osapuolena, eikä Ukon lisänimenä. Frö/Freyr -hahmo
ansaitsee kuitenkin syvemmän tarkastelun.
"Freyja on tärkein jumalattarista", totesi Snorri Sturluson, islantilais-skandinaaviseen perinteen tärkein muistiinkirjoittaja ja systematisoija. Hyndluljod-runossa hänet kuvataan juoksemassa "ulkona yöllä kuin kiimainen vuohi pukin kanssa". Freyja makaa myös veljensä Freyrin, mikä suomalaisessa perinteessä toistuu Sampsan kohdalla. Suomalaisten tuntemiin viljavuuden haltija-mahteihin vedotaan seuraavilla säkeillä: "Akka manteren alainen. poika pellon pohjimmainen,Ja nämä vastaavat pyyntöön: "Akka manteren alainen, poika pellon pohjallinenTässä siis tapahtuu pyhä viljelykset hedelmöittävä yhdyntä, mikä Ruotsissa suoritettiin rituaalina aina kylvön jälkeisenä päivänä, mistä vielä katolisena aikana oli jäljellä Pyhälle Erikille nimetty Eriksgatan, kuninkaan johtama juhlallinen kulkue viljelysten pyhittämiseksi Upsalan ympäristössä. Tapa lakkautettiin reformaation yhteydessä, mutta talonpojat harrastivat sitä pitkään ilman virallisen kirkon mukanaoloa. Seuraavassa säkeessä poika nimetään Sampsaksi: "Sämpsä poika PellervoiVanha-eurooppalaiseen tapaan miespuolisen hedelmällisyys-jumalan yhdyntäkumppani voi olla sisar tai äiti: "Sämpsä poika Pellervoinen makasi sisaruensa,Vielä hieros gamos Homerokselta: "Noinpa, kun noutaen kaipiotaan sylis´ IasioninKreikkalainen versio muistaa kolmesti kyntämisen magian, jota lienee noudatettu myös Skandinavian Freyrille pyhitetyillä Frösaaker-pelloilla, pyhien näytelmien keväisillä tapahtumapaikoilla. Hesiodos muuten huomauttaa, että Demeterin ja Iasionin yhdyntä tapahtui Kreetassa, minkä pidämme mielessä. Syntynyt poika, Plutos, oli varallisuuden jumala, mutta pohjolassa tuloksena oli peltojen jokavuotinen viljavuus ja sitä kautta yhteisön konkreettinen varallisuus. "Poika pellon pohjimmainen"
ja Freyr / Frö olivat siis samalla asialla, maanviljelyä ja yhteisön
vaurautta varmistamassa, mutta tavanomaisiin tyhmiin kysymyksiin kuuluva
Ruotsista lainautumisen arvuuttelu ei tässä yhteydessä toimi.
Rautakaudella, jolloin vaikutteita lännestä olisi voinut tulla,
suomalaisessa uskonnossa viljely-onnea haettiin jo ukkosenjumala Ukolta,
sateiden antajalta. Alussa mainittu Ukko-Rauni -suhde näyttää
saaneen Rauni/Reynir/Rönn -sanueen Skandinaviasta, mutta myytin
sisältö on epä-skandinaavinen. Ukkosjumala viljelysten hedelmöittäjänä
perinteisen siittäjän, Mannun Pojan tms., sijasta on Itämeren
piirissä balttilainen piirre. Skandinavia ja germaanit ovat, paradoksaalista
kyllä, pitäytyneet meitä vanhoillisemmin ei-indoeurooppalaiseen
jumalpariin, maanviljelys-elinkeinon myötä levinneeseen vanha-eurooppalaisen
myytin ja rituaalin toisintoon.
Vanha-eurooppalaisen hieros gamoksen prototyyppi meillä on Cybelen ja Attiksen suhteessa, johon jatkumoon kuuluvat myös Lähi-Idän Ishtar & Tammuz, Ashera & Adonis ja edellä mainitut Demeter & Iasion. Suomessa tätä kerrostumaa vastaa "Akka Mantereen alainen" ja "Poika Pellon pohjimmainen" tai Mannun Poika. Maskuliinisen siittäjä-jumaluuden kuolema ja ylösnousemus -episodi on meillä liitetty Lemminkäiseen.
"Karjalaiset ovat tunteneet myytin jumalparista, jota voidaan verrata skandinaavisiin Freyr- ja Freyja-jumaliin," kirjoittaa Martti Haavio (Karjalan jumalat 1959, s.91). Vertailu ei kuitenkaan osoita identtisyyttä, vaan yhtäläisyyksien lisäksi mielenkiintoisia eroja. Liettuassa, Latviassa ja Suomessa sateita ja ukkosia hallitseva indoeurooppalainen taivaanjumala on asettunut viljelyksien (ja luomakunnan) hedelmällisyyttä varmistavan myytin ja rituaalin toimijaksi, Freyr ja Freyja -suhteen ja suomalaisten kansanrunojen Akan ja Sämpsän jyväkeossa touhuamisen edustaessa vanhempaa kantaa.
Suomalaisten ja karjalaisten uskontoon näyttää siis sujuvasti omaksutun kulloisenkin ajankohdan uusia innovaatioita: Eurooppalaisista maanviljelyskulttuureista, indoeurooppalaisilta, Keski-Aasian varhaismetallikautista kulttuureista, Välimeren maailman korkeakulttuureilta ja Rooman valtakunnasta, ja kristillisiä vaikutteita jo kauan ennen fiktiivisiä "ristiretkiä". Emme ole koskaan olleet sivussa emmekä vain passiivisia vastaanottajia. Mitä tulee mielipiteeseen, että eurooppalaisen vanhan uskonnon, "Jumalatar-kultin", tuntomerkkejä ja jäänteitä ei olisi ensimmäistäkään havaittu suomalaisessa aineistossa ja perinteessä, neoliittis-eurooppalainen hieros gamos, jumalallinen sisaruus-avioliitto (Akka, Sampsa) ja aiemmalla sivulla esitellyt hiuksiaan kampaavat feminiiniset henkiolennot näyttävät pyyhkäisseen em. väitteen vakavastiotettavien hypoteesien luettelosta.
| "Hieros Gamos" -myytti ja rituaali Suomessa? |
EDELLISELLE SIVULLE | TAKAISIN ETUSIVULLE | SEURAAVALLE SIVULLE |