Suomalaisten alkuperästä:
|
EUROOPPA 12-9000 eKr. |
| Suomen nykyisen alueen ollessa vielä jään peitossa, tulevat suomalaiset asustelivat jossakin toisaalla. Seuraavassa selvitämme mitä ryhmiä asutti Eurooppaa juuri ennen mannerjään vetäytymistä Fennosskandiasta. |
 |
| Kaikki kartassa näkyvät populaatiot ovat antropologisesti cromagnoideja, eli vanhaa euripidista tyyppiä. Toisenlaista tyyppiä alkoi olla paikalla vasta mesoliittisten metsästäjien ilmaantuessa Etelä-Eurooppaan ja Ukrainaan tarkasteltavan jakson lopulla. Uutta väestöä sanotaan mesoliittiseksi, koska he eivät olleet Euroopassa kivikauden vanhimman jakson, paleoliittisen kauden, aikana, jonka vaiheen väestö siis koostui tässä esitellyistä ryhmistä. Väestöjä on tarkoituksenmukaista tarkastella elinkeinojen mukaan eriteltyinä, koska niistä on varminta tietoa, ja jakautuminen toimeentulotavan mukaan lienee ollut määräävin tekijä kulttuuri- ja kieliryhmien muodostumisessa. | ||||||||
| 1. Jääkauden lopun meri- ja rannikko-elinkeinot: | ||||||||
| Karttaan harmaalla merkittyjen rannikkoalueiden jäätyä merenpinnan noustessa upoksiin, ei niistä ole yleensä saatu talteen arkeologista aineistoa. Siksi myöhäispaleoliittiset rannikkokulttuurit ovat suurimmalta osin todistamaton hypoteesi. Ranskasta on löytynyt magdalenien-kulttuurin asuinpaikoilta joitakin esineitä joissa on kuvattu kaloja ja merieläimiä, mikä liittynee kaupankäyntiin
jonkun rannikkoväestön kanssa. Harppuunan tapaisen monipykäläisen kärjen esiintyminen metsästysaseena viittaa samaan suuntaan.
Kuivalla maalla tapahtuvaan pyyntiin ei tarttuvaa keihäänkärkeä kehitetä. Toinen epäsuora todiste läntisen paleoliittisen merikulttuurin olemassaolosta on nykyisten baskien valaanpyyntiharrastus klassiseen tapaan soutuveneistä, mistä kerrotaan mm. keskiaikaisissa lähteissä. Euroopan rannikoilla on täytynyt olla samanlaisia "valaiden turvapaikkoja", kuin nykyisin Patagoniassa ja melkein nykyaikana Kalifornian niemimaan rannikolla. Lahti, joka tiettyyn aikaan vuodesta on tupaten täynnä valaita, mahdollistaa pyynnin heikoillakin välineillä. Toistaiseksi ainoat kuivalle maalle jääneet paleoliittisen merikulttuurin asuinpaikat ovat Ruijassa. Ensimmäisen löytöpaikan mukaan siitä käytetään nimitystä Komsa-kulttuuri. Norjan jääkauden jälkeisen asutuksen erikoinen piirre on se, että Ruijan Komsa-asutus on 500-1000 vuotta vanhempaa kuin myöhemmin koko rannikolle levinnyt Fosna-Hensbacka -kulttuuri, jonka juuret ovat Keski-Euroopan ja Pohjanmeren paikalla olleen tasangon paleoliittisessa metsästäjäväestössä (kartassa oranssilla). Komsa-kulttuuri voikin olla jäänne ensimmäisestä jääkauden jälkeisestä muuttoliikkeestä Skandinaviaan, jonka sisäosat olivat vielä jään peitossa. Ko. asutusaalto lienee kadonnut muualta paitsi suotuisimmasta paikasta: Ruijasta. Samantapainen pohjoinen paratiisi muodostui Perämeren rannoille kampakeraamisena aikana kun Itämeren grönlanninhylje-kanta ilmaston lämmettyä löysi talvisia jääkenttiä vain Oulun-Kemin korkeudelta. Kiinteissä suurkylissä asuneet muinaisuomalaiset rakensivät jätinkirkkoina tunnettuja rakennelmia, joita 1900-luvun jälkipuolen sorakeisaritkaan eivät ole saaneet vielä kaikkia tuhottua. |
||||||||
|
||||||||
| Komsa-väestön lähtöalue lienee
ollut Pohjanmeren, Britannian ja Biskajan merieläimiä pyytävä rannikkokulttuuri. Mannerjään kadottua sisämaasta, komsa-kulttuuri pysyi sitkeästi rannikolla, jonka luonnonvarojen hyödyntämiseen heillä oli ammattitaito. Myöhemmin kampakeramiikan vanhinta tyyppiä, SÄR-1:tä, edustava Lapin sisämaan väki, joka lienee hyödyntänyt osaa rannikon ravintolähteistä kausiluontoisesti, asettui pysyvästi rannikolle ja sulautui komsa-väestöön. Tämä prosessi päätti komsa-kulttuurin omaleimaisuuden.
Heidän kulttuuriperintönsä ja erityisosaamisensa eivät kuitenkaan kadonneet, mitä todistaa mm. kartan yläkulmassa esitetty kalliokaiverrus Vienanmeren Uikujoelta, alueelta minne alkuperäinen komsa-kulttuuri ei koskaan levinnyt. Eräissä säilyneissä kuvissa esiintyy myös venekuntia, jotka on kuvattu toisin kuin tavallisesti. Kun nyrkissä pidettävällä kivi-iskurilla kalliota kuvittava kivikauden mies tai nainen kuvaa venettä, hän piirtää suoran tai käyrän viivan ja siihen veneen miehistöä esittävät pykälät ylöspäin. Käytetty tekniikka ei anna mahdollisuutta kikkailla yksityiskohdilla. Eräissä piirroksissa on menetelty toisin: Miehistö on piirretty veneen partaan yläpuolelle, "perspektiivisäännön" vastaisesti, erään tärkeän yksityiskohdan saamiseksi näkyviin. Ihmishahmojen polvet ovat koukussa, kuten eräissä kulttuureissa sikiöasentoon haudatuilla vainajilla. Hahmot kuvaavatkin esi-isiä. Vastauksetta jäänee se, kuvasiko muinainen taiteilija esi-isiään Vienalla, Ruijassa vai Biskajalla?? Voimme kuitenkin väittää, että nykyisten suomalaisten sen aikaiset esi-isät olisivat ymmärtäneet kieltä, jota Uikujoen muinainen taiteilija puhui. Kalliopiirroksen paikka on merkitty karttaan: (*1) Koska nykyisten saamelaisten kielestä ei ole löydetty merkkejä sen kuuluisan "tuntemattoman kielen" vaikutuksesta, lienee oletettava että komsa-kulttuurin kieli juontuu uralilaisesta kantakielestä kuten myöhempien Fosna-Hensbacka- ja kampakeraamisten kulttuurien. Nykyisten saamelaisten perimästä löytyy ns. saame-motiivi, jota esiintyy 1/3-osalla saamelaisia ja alle kymmenen hajalöytoä suomalaisilta ja karjalaisilta. Muualla ei mitään. Saamelaisten "geneettinen etäisuus" muihin europideihin on myös yllättävän suuri. Myöskään samojedit eivät ole lähellä saamelaisia, joten sekä Komsan että esikeraamisen / kampakeraamisen Fennoskandian sisämaaväestön itäinen alkuperä on poissuljettu. Alkuperäiset komsalaiset lienevät tuoneet muusta tundran väestöstä poikkeavat geeninsä Länsi-Euroopan jääkaudenaikaisilta rannoilta, mutta saame-motiivia ei löydy lännestä. Luontevimman mahdollisuuden ko. ilmiön kehittymiseen antaa Komsan tuhannen vuoden yksinäisyys Ruijan rannoilla meidän muiden odotellessa jäiden lähtöä Keski-Euroopassa. |
 |
| Eskimoiden umiakin tai irlantilaisten koraakkelin tapainen vene Vienan Uikujoen kalliopiirroksessa. Koukkupolviset hahmot esittävät vainajia, esi-isiä. Harppuunamies veneen keulassa on juuri osunut valaaseen. Alemmassa kuvassa karhunkaato. |
| 2. Arovyöhykkeen mammutinmetsästäjät |
| Jääkauden lopun Euroopan vanhoillisin ryhmä
oli Ukrainan arojen mammutinmetsäjä väestö. He lienevät asustelleet samoilla paikoilla jo ennen ihmisasutuksen vetäytymistä kylmyysmaksimin aikana, eikä heidän paleoliittisen ajan loppupuolen elinkeinoissakaan olut mitään uutta: Mammutin ja arojen suurriistan metsästys, paikallanpysyvät kylät, pitkät mammutinluista rakennetut talot. Heidän esineistöstään löytyy mm. ensimmäiset luuneulat, joissa on "silmänreikä" lankaa varten, meripihkaesineitä ja meanderkoristelua (pidetään mielessä).
Mammutinmetsästäjät olivat ensimmäinen paleoliittinen ryhmä, jonka elinkeino tuli tiensä päähän ilmaston lämmetessä. Mammutin katoaminen Euroopasta on osin ihmisen toiminnasta johtuvaa, ja kun tiedot suomalaisten alkuperästä täsmentyvät, näyttää siltä että meillä suomalaisilla on tapahtuneesta tietty vastuu. Pitkälle erikoistuneet eliölajit tai talousmuodot ovat vaarassa hävitä olosuhteiden muuttuessa, ja oman aikansa "hightechiä" edustaneet mega-riistan metsäjät olivat erikoistuneet liian pitkälle. Heidän kylänsä tyhjenivät, ja pohjoisempien joustavimpiin elinkeinoihin keskittyneiden yhteisöjen arkeologiseen jäämistöön ilmestyi mammuttikulttuurin vaikutteista kertovaa esineistöä. |
 |
| Mammutinmetsästäjien luu-talo uudelleenpystytettynä ukrainalaisessa museossa. |
| 3. Läntinen ekspansiivinen ryhmä: Magdalenien |
| Magdalenien-kulttuuria on pidetty toisinaan uuden väestön
saapumisena Afrikasta Pyreneiden niemimaalle. muuta
kysymys on vielä auki. Eurooppalaisesta cromagnoidi-tyypistä oleellisesti poikeavaa perimää he eivät ole tuoneet, eikä luolamaalaus-traditio katkennut magdalenieniin. Huomiotaherättävä seikka on magdalenienin kivityökalujen karkeampi viimeistely verrattuna aikaisemmin samoja alueita asuttaneiden kulttuurien jäämistöihin. Uutta väestöä olisi siis tullut, mutta lähtöalue on voinut olla myös Etelä-Espanjan kylmyysmaksimin aikainen Pyreneiden asutuksista eristynyt väeastö.
Heidän asumuksensa olivat kevyempiä kuin mammutinmetsästäjien luu-karvanahka -palatsit, ja magdalenienit elivät vuotuiskierto-taloudessa kuten tundran peuranmetsästäjätkin, eli kylä muutti tietyn joustavan järjestyksen mukaisesti kukin vuodenajan elinkeinoon sopivalle paikalle, ja talvikylä jossa syötiin kesän säästöjä, oli ehkä ainoa asutus jossa koko heimo oli yhdessä. Lapissa tätä lapinkylä-elämäntapaa harrastettiin toiseen maailmansotaan asti Petsamossa, jossa Euroopan viimeinen lapinkylä, Suonjelin siita, lakkautti itsensä asukkaiden jouduttua evakkoina hajalleen, ja kylän metsästysmaiden jäätyä Neuvostoliiton anastamina rajan taakse. Suonikylä piti viimeisen siitakokouksensa talvikylässä -38 rauhanaikana Petsamon nimismiehen toimiessa Suomen valtion edustajana kokouksen puheenjohtajana, kuten oli ollut käytäntönä jo vuosia. Virallinen valtio oli siis hyväksynyt kymmeniä tuhansia vuosia vanhan "suoran demokratian" osaksi nykyaikaisen hallintokoneiston rutiineja. Magdalenien-heimojen elinkeinot vaihtelivat peuranmetsästyksestä pienriistan pyyntiin, luonnonolosuhteiden mukaisesti. Kulttuurin leviäminen oli II-vaiheen jälkeen nopeaa, ja ulottui tundran peuranmetsästysvyöhykkeeseen asti. Espanjan suunnasta tunkeva mesoliittinen pienriistanpyytäjä-väestö, Tardenoisien-kulttuuri, joka edusti tähänastisesta eurooppalaisesta cromagnoidi-populaatiosta poikkeavaa antropologista tyyppiä, syrjäytti magdalenien-kulttuurin tieltään, joka lienee vetäytynyt pohjoiseen ja kadottanut erityispiirteensä aikakauden loppumyllerryksessä. Magdalenien-kulttuuri päätyi osaksi sitä väestöä, joka mesoliittisen ajan alussa asutti Keski-Eurooppaa ja myöhemmin Skandinaviaa. Euroopan alkuperäisten kieliolojen hahmottamisessa on tärkeä kysymys, tuliko franco-cantabrialainen kieliryhmä (=baskit) kuvaan mukaan magdalenienin vai tardenoisienin mukana. Tämä kysymys on vielä auki. |
| 4. Tundravyöhykkeen peuranmetsästäjät |
| Myöhäispaleoliittisille peuranmetsästäjille oli tyypillistä kevyet asumukset ja nopea liikkuvuus. Kulttuuri ja kieli olikin hyvin samankaltaista koko vyöhykkeellä Irlannista Uralille. He olivat aikaisempia ryhmiä enemmän erikoistuneet peuran metsästykseen, joka muodostui mammutin hävitessä Euroopasta sisämaan ekspansiivisimmaksi elinkeinoksi. Kyseisen uuden innovaation lähtöalue oli Hollanti ja Hampurin ympäristö. Muutos aikaisempaan kulttuurin oli huomattava, mutta uuden väestön maahanmuuttoa ei ole syytä olettaa. Uusia olosuhteita vastaava elinkeinomuoto oli omaksuttu niiden väestöjen piirissä, jotka jääkauden kylmyysmaksimin päätyttyä olivat uudelleenasuttaneet Keski-Eurooppaa. Organisoitua yhteistyötä ja paikasta toiseen siirtymistä edellyttävä peuranpyynti on todennäköisesti lähentänyt väestöryhmiä toisiinsa, ja pienentänyt kieli- ja kulttuurieroja. Voidaan siis sanoa, että Keski-Eurooppaa asutti tuohon aikaan peuranmetsästäjä-kansa. Kunda-kulttuuri, josta juontui Suomenkin ensimmäinen asutusaalto, Suomusjärven kulttuuri, oli peuranmetsästäjien itäisin enklaavi. Kundan esineistössä on vaikutteita monista suunnista, ja sekä paleoliittista että mesoliittista ainesta. Kun metsien levittäytyminen aiheutti suurten peuralaumojen häviämisen, Itäisen Kundan pohjalta kehittyneen mesoliittisen Kundan-Suomusjärven kulttuurin kaltaiset asuttivat Keski-Euroopan ja levittäytyivät myös jäätiköstä vapautuvaan Fennoskandiaan. Mm. maailman vanhin tunnettu kalastusverkko, joka on löytynyt Suomesta Karjalan kannakselta Antreasta, on tämän väestön tuotteita. Itä-Suomen kaakosta käsin asuttanut väki on siis ollut hyvin varustautunut subarktisiin oloihin. Hehän liikkuivat mm. Salpausselän kohdalla olleilla saarilla mannerjäätikön kykkiessä vielä Hollolan kohdalla. Nykyisen Suomen alueella asuneiden ensimmäisten suomalaisten juuret ovat siis Ruijan jääkautisissa valaanpyytäjissä, Etelä-Ukrainan mammutinmetsästäjissä ja Keski-Euroopan peuranpyytäjä-kansassa, jotka kaikki ovat Euroopan alkuväestön, jääkauden aikaisten metsästäjä/keräilijöiden paleo-eurooppalaisten, jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa. Suomalaisilla ei ole suppeaa, kampa-, harava- tai ketjumaista alkukotia idässä eikä lännessä. Olemme Eurooppaa Irlannista Uralille jääkaudella asuttaneen cromagnoidisen suomalais-ugrilaisen väestön jälkeläisiä. |
| 5. Yhteenveto |
| Kaikki nämä ryhmät ovat euripideja, Euroopan jääkausien aikaisen väestön jälkeläisiä. Euroopan alkuväestön ulkopuolista ainesta on tullut Eurooppaan merkittävästi 1. maanviljelyn levitessä Lähi-idästä Balkanin kautta, 2. indo-eurooppalaisten paimentolaisten mukana Mustanmeren pohjoispuolitse. Pronssikauden lopulla ulottui mongolinen vaikutus Länsi-Siperiaan, jossa siihen asti oli vallinnut paleoaasialainen tyyppi. Mm. kielisukulaisemme samojedit saattavat olla kielensä uralilaiseksi vaihtaneita paleoaasialaisia. Suomen lähialueille mongolinen vaikutus ehti vasta Kultaisen Ordan valloitettua Moskovan suuriruhtinaskunnan, jonka jälkeen "moskoviittien" sotajoukoissa nähtiin outoja "koirankuonolaisia". Geeniperimäämme mongoleilla ei ole ollut havaittavaa vaikutusta ennen Paavo Lipposen kautta.
Suomalaisten käsittäminen "alempirotuisiksi mongoleiksi", joka svedofiilisissä piireissä oli hyvin suosittua vielä parisenkymmentä vuotta sitten, elää enää RKP:n jakamassa, tunnetun rotukiihkoilijan Freudenthalin mukaan nimetyssä, palkinnossa. Nykytrendikäs svekomaani ei ole enää suomalaista rahvasta jalompi germaani: Hän on suvaitsevaisempi ja tasa-arvoisempi kuin tämä sama suomalainen. Museovirastonkin (RKP) sivuilta löytyvä vanhentuneisiin tietoihin ja väärinkäsityksiin perustuva yleistys suomalaisten "itäisistä" 25%:sta ja "läntisestä" 75%:sta geenejä ajaa samaa asiaa jättäen lukijan pääteltäväksi, kumpi geeniperimä on "huonompaa". Osviitan siitä, miten koko ilmansuunta-kikkailu pitää käsittää, antaa lehtikirjoittelu "indoeurooppalaisista" geeneistä, joita meillä suomalaisilla kuulemma on. Nykyisenä tasa-arvon aikana rotu-käsitteellä, geeneillä etc. ei enää pitäisi olla merkitystä, paitsi siinä mielessä että annetut tiedot ovat oikeita. Joku näyttää kuitenkin pitävän tärkeänä jakaa suomalaisille vääriä tietoja heidän omasta menneisyydestään, selittää kaikki hyvä mieluummin ruotsalaisilta lainatuksi, -ja ellei se onnistu -huonoksi, ja sensuroida yleisestä tietämyksestä kaikki suomalaisten oma Ruotsista riippumaton historia. Tämän tehtyään, ne ilmestyvät kuvaruutuihin märehtimään vakavissaan, "mistähän johtuu suomalaisten huono itsetunto."
Näiden sivujen laaja historiaa ja suomalaisten alkuperää koskeva osa on olemassa juuri siksi. Joku näkee vaivan valehdella meille jostakin asiasta. Sen asian täytyy siis olla tärkeä. |
 | EDELLISELLE SIVULLE | TAKAISIN ETUSIVULLE | SEURAAVALLE SIVULLE |  |