Kun leiri aamulla herää, yhteisön vastuulliset johtajat ovat tapahtuneen tosiasian edessä. Kukaan ei pidä tavasta, jolla saalis on hankittu, mutta kukaan ei kieltäydy syömästä. Kun yhteisön perinteelliset johtajat, vanhat miehet ja naiset, eivät onnistuneet huolehtimaan kansastaan, heidän arvovaltansa horjuu. Uuden elinkeinon, toisten ihmisten ryöstämisen, keksineet miehet hakevat yhä uusia saaliita, ja samalla heimon laidunmaat lisääntyvät. He jakavat lahjoja suosikeilleen, eikä mitään ratkaisua enää tehdä ilman heidän mielipidettään.

On syntynyt uudellaisen yhteiskunnallisen instituution alkio: Sotilaallinen seurue. Se syntyy yhteisön perinteellisesti vaikutusvaltaisimman joukon ulkopuolelta, "syrjäytyneiden" ja häiriköiden parista, johon joukkoon luonnevikaiset, aggressiivisia taipumuksia omaavat ja epäsosiaalisesti käyttäytyvät olivat ajautuneet.

Voimme olettaa, että normaaliaikoina muinainen tasapainoinen yhteisö pystyi neutraloimaan mahdolliset persoonallisuus-vammaiset, joita on silloinkin saattanut esiintyä. Nykyaikainen kehityspsykologia on osoittanut aggressiivisuuden erääksi aiheuttajaksi kliiniset aivovammat, joita voi jäädä mm. vaikeasta aliravitsemuksesta. Nyt ei kuitenkaan ollut normaaliaika, ja poikkeukselliset olosuhteet oletettavasti jättivät monet ilman riittävää lapsuus- ja kasvukausien inhimillistä läheisyyttä ja huolenpitoa. Potentiaalisia psykopaatteja oli siis saatavilla.

Väistämättä tuli sitten vastaan se tilanne, jossa vanhoista tavoista kiinnipitävien ja uus-rikkaiden intressit törmäävät. Entiset nälkäiset nuorukaiset heittävät nyt syrjään "vanhat" ja huudattavat itsensä "kaaneiksi" tms.. Vastustajiinsa he voivat käyttää samaa väkivaltaa, johon he oppivat ryöstöretkillään. Koska vanhan uskonnon menojen ylläpito oli kuulunut heimon luontaisille johtajille, eivätkä uudet pomot ole ehtineet perehtyä rituaaleihin tai ulkoaopittavaan muistitietoon, he nostavat palvottaviksi kulttiesineiksi ne mitä parhaiten osasivat käyttää: Aseet.

Näitä rosvojoukkoja oli toteltava, sillä ne saattoivat väkivalloin estää normaaliin elinkeinotoimintaan ja elämiseen liittyvät toimet. Yhteisö siis osti itselleen työrauhan antamalla raaimpien ja henkisesti ala-arvoisimpien jäsentensä olla vallassa. Tilanne on rinnastettavissa esim. talonpoikien ja aatelin suhteeseen Keski-Euroopassa feodaaliaikana: Valtakoneistolla ei ollut mitään annettavaa hallituille, paitsi että se saattoi jättää hallitut rauhaan.

Kaikki kulttuurisen kehitystason markkerit viittaavat kuitenkin siihen, että Euroopassa oltiin sivistyneempiä, kuin aroilla. Höpinät "ylivoimaisista organisointikykyisistä jaloista arjalaisista" roikkuvat kuitenkin yhä mukana erilaisissa kansantajuisissa värikuva-kirjoissa, eikä tiedeyhteisö reagoi tähän hömppään ainakaan yhtä kärkkäästi, kuin Gimbutasin väittämiin, joiden takana on sekä faktaa että logiikkaa.

Riane Eisler kirjoittaa "Maljassa ja Miekassa" "indoeurooppalaisten pikkukuninkaiden vyörystä Eurooppaan":

"Kreetan kukistumista noin kolme tuhatta vuotta sitten voidaan pitää aikakauden loppuna. Tuo loppu oli alkanut jo tuhansia vuosia aikaisemmin, kuten olemme nähneet. Barbaarihyökkäyksen aalto toisensa jälkeen oli rusikoinut muinaista maailmaa. Euroopassa tämä oli alkanut vuosien 4300 tai 4200 tienoilla. Tuhon ja kaaoksen kauden jälkeen alkoi vähitellen nousta esiin yhteiskuntia, joita meidän oppikirjoissamme ylistetään länsimaisen sivistyksen alun merkkeinä." (Eisler: s.91)

" Kanaanissa, joka Raamatun mukaan koki kolme muuttoaaltoa, soturi-pappien eli leviittojen johtamat yhdistyneet hebrealaiset heimot aloittivat hyökkäyssotien sarjan. Kuten Raamatusta vieläkin voi lukea, niin he tarvitsivat kolmesataa vuotta kanaanilaisten vastarinnan murtamiseen, sodanjumala Jehovan voitonlupauksista huolimatta -mitä Raamatussa selitetään Jumalan käskyillä, joiden tarkoituksena on milloin hänen kansansa harjaannuttaminen sodankäyntiin, milloin sen koetteleminen tai rankaiseminen, milloin taas viljeltyjen alueiden autioittaminen siksi, kunnes hyökkääjien lukumäärä on kasvanut riittäväksi.

Ja kuten Raamatusta myös voimme lukea, esimerkiksi Viidennestä Mooseksen kirjasta (3:3-6), niin näiden "Jumalan johdattamien" hyökkääjien tapoihin kuului "vihkiä tuhon omiksi jokaisessa kaupungissa miehet, naiset ja lapset".

Kaikkialla muinaisessa maailmassa kansa nousi nyt kansaa vastaan, kuten miehet olivat nousseet naisia ja toisia miehiä vastaan. Pakolaisjoukot lähtivät joka puolella kotimaistaan ja vaelsivat hajoavaa maailmaa ristiin rastiin, etsien epätoivoisesti turvapaikkaa, rauhan satamaa.

Mutta uudessa maailmassa sellaista ei enää ollut, sillä Jumalatar oli väkivalloin pantu viralta, ja naisilta -puolelta ihmiskuntaa- oli riistetty kaikki valta. Sotilaat ja sodan jumalat hallitsivat. Tästä lähtien ylinnä oli miekka, ei malja." (Eisler: s.93-94)

Marija Gimbutas korostaa kirjassaan "The Civilization of the Goddess" (s.396), ettei "matriarkaatti"-patriarkaatti -murros ole seurausta eurooppalaisen yhteiskunnan omasta kehitysdynamiikasta, vaan tapahtuman käynnistäjän on ollut yhteentörmäys kahden erilaisen kulttuurin välillä:

"Indoeurooppalainen yhteiskunta oli sotaisa, eksogaaminen, patriarkaalinen, patrilineaarinen ja patrilokaalinen vahvoilla klaani-organisaatioilla ja jyrkällä sosiaalisella hierarkialla, mikä antoi yhteiskunnan johtavan osan sotilasluokalle. Heidän tärkeimmät jumalansa olivat miespuolisia, ja niiden tehtävät liittyivät sodankäyntiin. Ei ole mitenkään mahdollista, että tämänkaltainen sosiaalinen organisaatio olisi voinut kehittyä "Vanhan Euroopan" matrilineaarisessa, matrisentrisessä ja endokaamisesti tasapainoitetussa yhteiskunnassa. Sen tähden on katsottava, että indoeurooppalaisten ilmestyminen Eurooppaan edustaa törmäystä kahden ideologian välillä, ei evoluutiota."

"... Tämän teorian tunnetuin muoto on paljolta Marija Gimbutasin ansiota. Hän on yli 25 vuotta perustellut ja puolustanut näkemystä, että (kieliryhmä-) proto-indoeuroopalaiset tulee yhdistää (arkeologisesti tunnettuun) kurgaani-traditioon. ... Tämän kulttuurin vakiintunut kuva on sotainen hyvin liikkuva paimentolaisyhteisö. (s. 182-83)

Tämä näkemys kurgaani-kulttuurista on hyvin vakuuttava, ja monet arkeologit ja linqvistit ovat hyväksyneet sen joko kokonaan tai osaksi. ... Joku saattaisikin aluksi nähdä niin, että kurgaani-hypoteesia tukevien argumenttien paljous velvoittaa meidät hyväksymään ko. teorian kaikkineen varauksettomasti. Kritiikkiä on kuitenkin esitetty, ja vastaväitteet voidaan karkeasti yhdistää seuraavaan teesiin:

Lähes kaikki argumentit invaasiosta ja kulttuurin muuttumisesta ovat paremmin selitettävissä olettamatta yhteyttä kurgaani-ekspansioon, ja useimmat tähän mennessä esitetyistä todisteista ovat joko totaalisessa ristiriidassa toisten todisteiden kanssa, tai ovat tulosta itäisen, keskisen ja pohjoisen Euroopan kulttuurihistorian väärinymmärtämisestä." ("In Search of the Indo-Europeans", J.P. Mallory; London/ Thames & Hudson 1991, s. 185)

"Indoerooppalaisen kantakielen ajoituksesta ja puhuma-alueesta on kiistelty jo kaksisataa vuotta. Mielestäni siihen on vihdoin saatu tyydyttävä perusratkaisu, vaikka kaikki tutkijat eivät olekaan valmiita sitä hyväksymään. Tätä yleisratkaisua ovat kehitelleet ennen kaikkea Gordon Childe (1926), Marija Gimbutas (1956, 1965, 1996) ja viimeaikoina erityisen vakuuttavasti James Mallory (1989, 1995) ja David Anthony (1991-1995). Sitä kannattavat myös johtavat indoeuropeistit (mm. Beekes 1995:44-52) ja uralilaisten kielten indoeurooppalaisten lainasanojen tutkijat (Koivulehto 1997)." (A.Parpola koosteessa "Pohjan Poluilta" 1999, s.180)

"11. Ja he ottivat kaiken ryöstettävän ja kaiken otettavan, sekä ihmiset että karjan.
13. Silloin Mooses ja pappi Eleasar ja kaikki kansan päämiehet lähtivät heitä vastaan leirin ulkopuolelle.
14. Ja Mooses vihastui sotajoukon johtajiin, tuhannen- ja sadanpäämiehiin, kun he palasivat sotaretkeltä.
15. Ja Mooses sanoi heille: "Oletteko siis jättäneet henkiin kaikki naiset?"
16. Katso, nenhän ne olivat, jotka Bileamin neuvosta saivat Israelin antautumaan uskottomuuteen Herraa vastaan Peorin vuoksi, niin että vitsaus kohtasi Herran seurakuntaa.
17. Niin, surmatkaa siis kaikki poikalapset ja surmatkaa myös jokainen vaimo, joka on yhtynyt mieheen.
18. Mutta Jokainen tyttö, joka ei ole yhtynyt mieheen, säästäkää itsellenne henkiin." (Neljäs Mooseksenkirja, 31. luku, 1933, 1938 kirkolliskokousten hyväksymä suomennos)

Hän kiinnittää huomiomme ensin kristilliseen normistoon, joka synnillistää suvunjatkamisen ja fyysisen nautinnon, ja tämän normiston huomiotaherättävään vastaavuuteen eläinkokeissa havaittujen häiriöiden kanssa:

"Paavalin opetusta seuranneen kristikunnan omaksuma somatosensorisen nautinnon kielto on johtanut vaihtoehtoisiin tapoihin "vapautua": Jouhipaitoihin, itse-ruoskintaan, itsensä silpomiseen, fyysiseen väkivaltaan muita ihmisiä kohtaan ja ei-sensoriseen nautintoon huumeiden kautta.

Havainnot koe-eläimistä näyttävät samankaltaisuutta kristittyjen kanssa: Esimerkiksi eläimet, joilta on riistetty somatosensoriset ärsykkeet, voivat ryhtyä raatelemaan itseään. Eläimille, joilta on riistetty kosketus-kontaktit niiden varhaisina elinvuosina, voi kehittyä poikkeuksellinen kivunsieto kyky tai ne eivät siedä koskettelua. Ne ovat siten estettyjä kokemaan ruumiillisen nautinnon elämyksiä, mitkä olisivat myös se terapia jolla ne kuntoutuisivat.

Tässä tilassaan niillä on useita vaihtoehtoja, kuten fyysinen väkivalta, missä näiden heikentynyt kyky kokea kipua helpottaa kipuun orientoituneita kosketuksia ja ruumiillisia kontakteja. Siten fyysinen väkivalta ja fyysinen kipu muodostuvat terapiaksi niille, joilta on riistetty fyysinen nautinto."

Patriarkaaliselle järjestykselle on myös ominaista onnettomuuden, personaallisuuden vammautumisen, siirtäminen seuraaville sukupolville ja itsensä ikuistaminen traumatisoimalla koko kulttuuri. Naisen alistetun aseman vakiinnuttamiseksi uusi järjestys puolustautui seksuaalisen nautinnon houkutusta vastaan rujouttamalla sen, tekemällä siitäkin aggression osa-alueen:

"Oma käsitykseni on, että seksuaalisen aggression syynä on fyysisen hellyyden ja mieltymyksen katoaminen vanhemmat-lapset -suhteesta, ja myös aikuisten seksuaalisesta käyttäytymisestä, ja uskonnolliset arvomaailmat, joissa kärsimystä ja ruumiillisen puolen torjuntaa pidetään moraalisena ja fyysistä nautintoa epämoraalisena. Raiskaukset ylläpitävät miehen ylivaltaa naisen yli, ja ikuistavat patriarkaaliset arvot yhteiskunnassamme."

" Väkivallalla seksuaalisuutta vastaan tai seksuaalisuuden käytöllä väkivaltaisessa toiminnassa, erityisesti naista kohtaan, on hyvin syvät juuret raamatullisessa traditiossa.

Neuropsykologisen näkökulman mukaan suurin uhka maailmanrauhalle tulee niiden kansakuntien taholta, jotka tarjoavat virikeköyhimmän ympäristön lapsilleen, ja tukahduttavat eniten seksuaalista nautintoa ja naisen sukupuolisuutta." (Prescottin sitaatit sivulta prescott.htm.)

Jätämme tämän pohtimisen filosofeille, joilla ajankäyttö ei ole ongelma, ja tarkastelemme erästä esimerkkiä. Kanarian alkuperäisväestö, guanchit (linkki:#) eli "puhtaan maan kansa", eli neoliittisen Euroopan tapaisissa oloissa, ja henkilökohtainen omaisuus oli käytännön syistä vähäistä. Saarten yhteisöissä oli kuitenkin kaksi "yhteiskuntaluokkaa". Arvostetumpaan kategoriaan kuulumista ei voinut periä, vaan se piti sekä ansaita että itse suostua tämän statuksen vastaanottamiseen. "Aateluus" nimittäin velvoitti Kanarialla.

"Aateliin" kuuluvaa sitoivat tiukemmat käyttäytymissäännöt ja velvoitteet kuin muita, eli mukavuudenhaluisimmat pysyttäytyivät rahvaan joukossa. Tämä neoliittis-tyyppinen tapa oli täysin vastakkainen saarille hyökänneiden espanjalaisten tuntemalla feodaaliyhteiskunnalle, jossa "parempi väki" peri asemansa, eikä heiltä odotettu muuta, kuin röyhkeyttä ja ylimielisyyttä "alempia" kohtaan.

Eurooppalainen feodalismi olikin arojen paimentolaisten heimo-yhteiskunnan myöhäinen versio. Alkuperäisen yhteisömuodon romahtaessa kuivakko-alueiden nomadien keskuudessa, se korvautui sukulaisuuteen perustuvalla systeemillä, jossa väkivalloin asemansa hankkineet uudet "eliitit" suosivat jälkeläisiään, ja loivat pohjaa perinnölliselle yläluokalle. Tämä asetelma vaikutti myös siihen, että empatia kanssaihmisiä kohtaan oli jatkossa suoraan verrannollista sukulaisuuteen.

Patrilineaarisen sukulaisuuden periaate oli aivan muuta, kuin vanhempi tapa, joka perustui totemistisiin klaaneihin ja yhteisöihin, jotka muodostuivat samassa asutuksessa tms. yhdessä toimivista ihmisryhmistä arkipäiväisen käytännön mukaisesti. Kiinnostava esimerkki löytyy Suomesta: Petsamossa vuoteen 1939 asti jatkunut "Lapinkylä" eli Siita-hallinto kolttien keskuudessa toimi paleoliittiselta ajalta jatkuneiden hallintokäytäntöjen viimeisenä perinteenjatkajana.

Lapinkylään kuului perheitä, jotka eivät välttämättä olleet sukua keskenään, ja tyytymätön ruokakunta saattoi muuttaa naapuri-siitaan. Muinainen yhteiskuntaelämä ennen suku-klaaneja ja -heimoja perustui siis luontaiseen yhteistoimintaan, eikä näissä oloissa voinut kehittyä yhteiskunnallisia eroja, vaikka varakkuus ehkä jakautuikin epätasaisesti. Murros patriarkaattiin muutti tämän kaiken.

Hebrealaisten saapuminen Kanaaniin lienee ollut aluksi vähittäinen vaarattomalta vaikuttava maahanmuutto, joka ei heti aiheuttanut konflikteja kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä, mutta parin sukupolven kuluessa entiset kesantopeltojen laidunmaiksi lainaajat pyrkivät isänniksi, mihin heidän uskontonsa heitä kannusti, ja lopputuloksen voimme lukea Raamatusta.

Raamattu kertoo myös vuosisatoja jatkunesta köydenvedosta, jossa jahvistinen papisto ja profeetat kiivailivat vastaan, kun israelilaiset pyrkivät omaksumaan valloitetun maan tapoja, kuten Jumalattaren, Astarten, kunnioittamista. Indoeurooppalaisten maahantunkeutujien ja alkuperäisen sivistyneemmän kansallisuuden välisestä melko onnistuneesta kulttuurin omaksumisesta ovat esimerkkinä heettiläiset. Valtakunnan ei-indoeurooppalaisen alkuperäiskansan omakielinen nimi oli "Hatti", mistä "heetti" näyttää olevan väännös.

Jos Balkanilla ja doorilaisten tunkeutuessa mykeneläis-minolaiseen Kreikkaan tapahtumat kulkivat raamatulliseen tapaan, useat Euroopan indoeurooppalaisia kieliä puhuvat kansat näyttävät sisällyttäneen kulttuuriinsa ja uskontoonsa sellaisia elementtejä, mitä paimentolaisperäinen yläluokka ei olisi omaksunut. Kelteillä vanhat eurooppalaiset jumalattaret, Epona-Rhiannon ja Morrigan aseistettiin, ja arkeologia kertoo heillä olleen naishallitsijoita vielä rautakaudellakin.

Elämäntapa muuttui kuitenkin vahvasti paimentolaisten patriarkaaliseen suuntaan, ja eurooppalaisten kielten fragmentoiman indoeurooppalaisen kielen seuraajat tulivat valtakieliksi. Alkuperäisen eurooppalaisen kielen säilyttivät baskit, etruskit Rooman valtakuntaan asti, kaukasialaiset, piktit Skotlannissa 800-900-luvulle jKr., ja suomalais-ugrilaiset.

Myös näiden viimeisten eurooppalaisina säilyneiden kansojen kulttuuriin muutos ulottui, diffuusion kautta. Erityisesti pitkään jatkuneet ja yhä useammin toistuneet sotatilat pakottivat yhteisöt pitämään aseistettuja joukkoja pysyvästi koolla, mikä edisti näiden "ritareiden" vaikutusvallan kasvamista ja vakiintumista.

Jos indoeurooppalaiset menivät pidemmälle kasti-laitosten tms. kehittämisessä, seemiläiset pistivät yli-jumalansa kanssa paremmaksi: He loivat leeviläisten kademielisyyden, äkkipikaisuuden ja pitkävihaisuuden uskonnolliseksi metaforaksi Jahoven. Jahove keksi tempun, joka ei ollut tullut kenellekään mieleen: Hän kielsi muiden jumalien kunnioittamisen.

Monoteismi ei suvainnut minkäänlaisia poikkeamia hierarkian määrittelemästä linjasta, ja -kuten jo todettiin- vain yhden ainoan jumaluuden palvomisen. Siispä onkin luonnollista, että tänään monoteismia löytyy parisenkymmentä eri variaatiota, jotka kiivaasti vihaavat toisiaan.

Monoteistiseen ultra-jahvismiin liittyy myös useissa tapauksissa joko miesten, naisten tai molempien sukupuolielinten leikkely nautinnonvähentämis-tarkoituksessa. Miehen ns. ympärileikkauksen radikaalein muoto, (lähes) koko peniksen nylkeminen, oli vielä äskettäin käytäntönä Punaisenmeren rannikolla, lähellä Siinain autiomaata, missä koko kalabaliikki on ehkä saanut alkunsa.

Monoteismin urbaani-version, Kristinuskon, rujouttavaa vaikutusta meidän kulttuurimme ei voida aliarvioida. Toinen huomattava suuntaus, kehitysmaa-versio Islam, tekee tuhojaan pääasiassa Aasiassa ja Afrikassa, vaikka on viimeaikoina ulottanut vaikutuksensa myös Pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan.

Indoerooppalaiset sodan/taivaan jumalat ja jahvistinen monoteismi?

Rooman keisari Konstantinus huomasi ensimmäisenä kristinuskon sopivuuden maailmanvaltaan pyrkivän absoluuttisen monarkian valtionuskonnoksi. Rooman siihenastinen uskonnollinen moniarvoisuus ja kristillistenkin suuntien kirjavuus olivatkin pahasti jarruttaneet keisarillista despotiaa.

Seuraava tarkkanäköinen oli Muhammed, joka nosti miekkalähetyksen ja vääräuskoisten tappamisen uskonnollisten hyveiden korkeimmalle tasolle. Kurgaani-kulttuurien aikainen fallokratiakaan ei unohtunut jahvismin 2½-jatko-osasta: Juuri islamilaisiksi kääntyneiden seldzukkien turkkilaiskansan sulttaanin enne-uni johti inhaan sotaretkeen kristittyjä pyhiinvaeltajia vastaan, ja provosoi näin "ristiretket". Sulttaani oli nähnyt unessaan kyrpänsä syöksevän tulta ja kipinöitä kuin ilotulitusraketti, mistä hän päätteli itsensä Allahin käskeneen häntä sotaan vääräuskoisia vastaan, ja luvanneen suuren voiton, kuten näissä yhteyksissä on tapana ("Sulttaani ja alaston ase", eli miten hyvä voitti pahan jälleen kerran, ...???)

"Jerusalemin-uskonnot 2½"-version motivoimaa imperialismia 632 jKr. jälkeen:

Varsinkin marxilaisuus omasi samankaltaisen ihmiskuvan, kuin kristillisyyskin, ja suhteessa ihmisenä olemisen kysymyksiin se ei ollut yhtään sen "radikaalimpi".

Käytäntöön sovellettuna marxilaisuus omaksui melko tarkkaan saman roolin, kuin mikä jahvistisilla uskonnoilla oli ollut niiden aggressiivisen levittäytymisvaiheen aikana: Pyhät sodat, inkvisitiot, toisinajattelun kieltäminen, etc., jopa pyhimys-kultin!

Seuraava tarkastelu vertailee eräiden uskonnollisten myyttinen valtiollisia ulottuvaisuuksia:

Fundamentalismi ei ole uskonnollinen suuntaus, vaan tapa suhtautua uskontoon. Sitä esiintyy kaikissa "Jerusalemin uskonnoissa", mutta ei juuri muualla. TV-uutisia seuraava kuulee fundamentalisteista yleensä itsemurhapommien tms. järjettömien väkivallantekojen yhteydessä. Tälläiset itsetuhoiset uskonsoturit motivoidaankin po. uskonnon tuonpuoleista koskevien lupausten avulla. Koska elämänkielteisyys ja uskonnollinen turhautuminen ovat jahvismiin erottamattomasti liittyviä piirteitä, fundiksista ei päästäne eroon niinkauan kuin näitä uskontoja esiintyy.

Kun nykyaikainen jälkiteollinen tietoyhteiskunta on hyvin haavoittuva, muslimimaista hankittuja fundamentalisti-kamikazeja on nyt ryhdytty käyttämään itsemurhaiskuihin Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa vastaan. Tämän toiminnan tavoitteista ei ole vielä lopullista tietoa, mutta toimijat itse, Al-Qaeda, Al-Ittihaad, etc. väittävät aikovansa pystyttää ns. islamilaiset tasavallat koko maailmaan. Se tarkoittaisi paluuta keski-aikaan tavalla, jota Tolkien-hörhöt ja roolipeli-eskapistit eivät voi kuvitella pahimmissa painajaisissaankaan. "Islamin laki", sharia, tulisi voimaan Suomessakin, etc..

Suomessa perinteellisesti esiintyvissa uskontokunnissa tavataan myös äärimmäisiä tai ääri-tosikkomaisia ilmiöitä, -mm. naispappeuden vastustamisessa. Laajasti käsittäen nekin voidaan lukea otsikon "fundamentalistit" alle. Kristillistä fundamentalismia löytyy myös USA:ssa, jossa se on herättänyt huomiota kietoutumisellaan ääriasenteita edustavaan oikeistoon.

Tästä kadonneesta menneisyyden hämmästyttävästä jaksosta on tarpeen ymmärtää kaikki mahdollinen, kun ihmiskunta nyt tuhansia vuosia myöhemmin lähestyy toisen yhteiskunnallisen muutoksen mahdollisuutta. Tälläkertaa siirtymistä herruusyhteiskunnasta kumppanuusyhteiskunnan kehittyneempään muotoon. Tässä kehityksen toisessa tienhaarassa kyse voi olla lajimme eloonjäämisestä. Ei enemmästä eikä vähemmästä, sillä ihmisellähän on nyt hallussaan täydellisen tuhon välineet, jollaisten aikoinaan uskottiin kuuluvan yksin Jumalalle." ("Malja ja miekka", s.95)

Näin Riane Eisler näkee tulevaisuutemme sen valossa, mitä tiedämme menneisyydestä. Kun olimme ryhtyneet muokaamaan ympäristöämme sellaiseksi, että se paremmin tuotti meille hyödykkeitä, jauhamaan viljakasvien jyvistä jauhoja, joista teimme leipää, kutomaan kuiduista kankaita, tekemään savesta astioita ja välittämään viestejä kirjoitetuilla merkeillä, olimme huikean teknologisen kehityksen lähtökuopissa. On kosmisen mittakaavan onnettomuus, että samaan aikaan menetimme kykymme elää tasapainossa itsemme ja toistemme kanssa. Lisää Eisleria:

"Tämä valtava tietomäärä, joka ihmiskunnan menneistä vuosituhansista on nyt koottu, on niin tyystin ristiriidassa kaiken meille opetetun kanssa, että se on tajunnassamme kuin hiekkaan kirjoitettu viesti. Sittenkin, vaikka sillä olisi takanaan uuden tutkimuksen ja uuden arkeologian arvovalta sekä yhteiskuntatieteiden tuki. Tämä uusi tieto voi viipyä mielessämme päivän, ehkä viikon. Vuosisatojen opetus tekee kuitenkin heltymätöntä työtä haudatakseen sen alleen, kunnes jäljellä ei ole kuin ohikiitävä kiihtymyksen ja toivon tunne. Vain vahvistamalla tätä tietoa muiden lähteiden -tuttujen ja tuntemattomien- avulla, voimme toivoa säilyttävämme sen kyllin kauan, jotta voimme omaksua sen." ("Malja ja miekka", s.95)

"Näen seuraavat vuodet hyvin kriittisinä kulttuurimme muutokselle patriarkaalisesta kuoleman kultista elämän, luonnon ja naisellisen perustan rakastamiseen."
Starhawk

"I see the next few years as being crucial in the transformation of our culture away from the patriarchal death cults and toward the love of life, of nature, of the female principle."
Starhawk

• James W.Prescott: Ruumiin mielihyvä ja väkivallan alkuperä,
• Ensimmäinen Mooseksen kirja, patriarkaatti, matrilineaarisuus,
• Wilhelm Reich,
• "Kunniamurhat", patrismin ääri-ilmiö,
• Ympärileikkaukset Suomessa, ja miten meidän pitäisi suhtautua,
• Sukupuolisen silpomisen maantieteellinen levinnäisyys, James DeMeo: "The Geography of Genital Mutilations",
• Muinaisuuden viimeiset "matriarkaatit",
• Matriarkaatista Patriarkaattiin ja luutuneeseen personallisuuteen,
• Ihmisen kollektiivinen mielenhäiriö, James De Meo,
• Merlin Stone: "Kun Jumala oli Nainen",
• Islam ja Suomi,
• Kanaanilainen pakana ja noita?,
• Margaret Mead ja aggressio,